Torstai 15.11.2018

Sotilasprofessori: Suomen linjanmuutos ärsyttää Venäjää – kenraalin puhe paljasti uuden paineen

Jaa artikkeli:
Luotu: 
17.8.2018 09:58
Päivitetty: 
17.8.2018 10:08
  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    Venäjän puolustusministeri, armeijankenraali Sergei Šoigu voitonpäivän paraatissa toukokuussa. Kenraali väläytti heinäkuussa vastatoimia Suomelle ja Ruotsille maiden Nato-lähentymisen vuoksi.
|

Suomen ja Ruotsin tiivistyvä kansainvälinen puolustusyhteistyö Naton ja länsimaiden kanssa ärsyttää Venäjän poliittista ja sotilaallista johtoa, arvioidaan Maanpuolustuskorkeakoulun Venäjä-ryhmän raportissa. Raportin on kirjoittanut ryhmän johtaja, sotilasprofessori ja everstiluutnantti Petteri Lalu.

Lalun mukaan Venäjän suhtautuminen Suomen läntiseen puolustusyhteistyöhön on muuttunut. Kun aiemmin Venäjä on uhannut vastatoimilla siinä tapauksessa, että Suomi liittyisi puolustusliitto Natoon, on vastatoimien uhka nyt laajentunut koskemaan jäsenyyden lisäksi myös puolustusyhteistyön tiivistymistä.

Venäjän puolustusministeri, armeijankenraali Sergei Šoigu otti heinäkuisessa puheessaan kantaa Suomen ja Ruotsin sotilaalliseen yhteistyöhön Naton ja Yhdysvaltain kanssa. Hän piti yhteistyötä ja Nato-harjoituksia uhkina, joiden vuoksi Venäjän on ryhdyttävä jopa vastatoimiin.

Lalun mukaan lausunnossa on uutta, vaikka suomalaispoliitikot ovat halunneet kuvata sitä perinteiseksi venäläiseksi retoriikaksi.

– Aiemmin vastatoimet on kytketty Suomen ja Ruotsin läntisen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen – nyt ne mainittiin puolustusyhteistyön tiivistymisen vaatimiksi. Toisin kuin suomalaispoliitikkojen arvioissa tämä muutos huomattiin venäläismedian reaktioissa. Kommersant-sanomalehti uutisoi puolustusministerin puheen seuraavana päivänä otsikoimalla: ”Sergei Šoigu lupasi vastata Suomen ja Ruotsin Natoon «mukaanvetämiseen»”, Lalu kirjoittaa raportissa.

Šoigun puheen kanssa linjassa oli myös puhetta taustoittanut Venäjän asevoimien lehden artikkeli.

– Ainakaan Venäjän puolustushallinnon piirissä ei ministerin puhetta pidetä irrallisena heittona. Häntä myöskään ei ole arvosteltu maansa hallituksen linjasta poikkeavasta omavaltaisesta ulostulosta. Ehkäpä Venäjän valtiojohdon kantaan saadaan selvyyttä Suomen ja Venäjän presidenttien tapaamisen tiedotustilaisuudessa elokuun lopussa Šotsissa, Lalu kirjoittaa.

Lalun mukaan Šoigun puheen, asevoimien lehden artikkelin ja aikaisempien venäläispuheenvuorojen perusteella on selvää, että Suomen ja Ruotsin läheinen puolustusyhteistyö ja kansallisen puolustuksen harjoittelu ärsyttävät Venäjän poliittista ja sotilaallista johtoa.

– Tällainen lähestymistapa on seurausta venäläisestä dialektiikkaan perustuvasta nollasummapelistä. Omaa sotilaallista turvallisuutta tavoitellaan kaikilla keinoilla ja siinä paras saavutus on tietysti Sunzin opetuksen mukaisesti vastapuolen alistuminen taisteluja käymättä, Lalu kirjoittaa.

– Huomattavaa on, että tällaisella logiikalla toimiessaan Venäjän ei tarvitse milloinkaan tarkastella horjuttavatko sen omat toimet kansainvälistä turvallisuusjärjestelmää.

Venäjän asevoimien laajalevikkisessä Krasnaja zvezda -lehdessä kritisoitiin pian Šoigun puheen jälkeen yksityiskohtaisesti Suomen ja Ruotsin kansainvälisen puolustusyhteistyön piirteitä.

– Huolimatta ilmoituksistaan sitoutumisesta perinteisiin puolueettomuuden periaatteisiin ja siitä, ettei mailla ole tarkoituksena liittyä Natoon Suomi ja Ruotsi joka vuosi laajentavat yhteistoimintaa Pohjois-Atlantin liiton kanssa, lehti kirjoitti Lalun käyttämän käännöksen mukaan.

Lue lisää: Suomalaisprofessori pitää venäläisministerin uhkausta poikkeuksellisena: ”Näin ei asiaa ole aiemmin esitetty”

Esimerkkinä puolueettomuudesta luopuvasta kehityksestä artikkeli mainitsi Ruotsin ja Suomen allekirjoittamat Naton isäntämaasopimukset.

– Lehti huomauttaa, että tällainen sopimus on ”luonteenomainen mille tahansa sotilasliitolle, vaan ei puolueettomille maille”, Lalu kertoo.

– Lehti jatkaa väittämällä, ettei Washingtonissa toukokuussa 2018 allekirjoitetun kolmikantaisen aiejulistuksen sotilaallisen yhteistyön laajentamisesta perusteella ei ole enää epäilystäkään siitä, ettei kyseessä olisi jälleen yksi askel kohti kahden puolueettoman maan siirtymisessä Naton vaikutuspiiriin.

Lehti väittää lisäksi muun muassa, että laajeneva yhteistyö Naton kanssa vaatisi Suomea ja Ruotsia nostamaan puolustusmenojaan nykyistä korkeammalle tasolle.

Uusi Suomi on tällä viikolla kertonut Suomen puolustuspoliittisen aseman muutoksesta. Muun muassa Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak katsoo, että Suomi on nyt käytännössä sotilaallisesti liittoutunut – tarkemmin sanottuna selvästi sotilaallisesti asemoitunut tai suuntautunut – länteen. Tähän aseman muutokseen, jonka takana on sekä EU-jäsenyys että kahdenväliset puolustusyhteistyön sopimukset Yhdysvaltain, Britannian ja Ruotsin kanssa, on viitannut julkisesti myös presidentti Sauli Niinistö.

Lue lisää: Sauli Niinistön sanat nousivat esiin – Tutkija: Suomi on sotilaallisesti liittoutunut

Lue myös: Näkökulma: Suomi on nyt sotilaallisesti suuntautunut

Paikat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Jaan Johanson

Onneksi tämä kansa ei ole täysin läpeensä tyhmä. Tiedossa on ollut, että sotahysteriaa luovilla ihmisillä on VIP liput Tukholmaan. Kait tämä kehittää suoria lentoja, kun alkaa paukkua. Suomesta rakennetaan tietoisesti ja osin tyhmyydestä ja syrjäisestä sijainnistaan johtuen alusmaata ja strategisten ydinaseiden laukaisualustaa. Balttia on liian tärkeä maantieteellisesti uhrattavaksi. Luulen, että kansaa kiinnostaisi, missä vaiheessa olemme velvoitettuja ottamaan ydinaseet maaperällemme. Toki tuskin voimme siltä välttyä tälläkään hetkellä konfliktissa, kun asetetaan NATO-yhteistyötä uomiinsa. Upseereilta on turha kysyä, parempi vielä, jos eivät osallistuisi maiden välisiin asioihin ollenkaan. Kenut sopisi hyvin vaikka naurusaarille, tosin tekemättömänä ja turhautuneena pian sieltä alkaisi tulla raportteja, että tarvitaan välittömästi taisteluhelikoptereita ja hävittäjälaivue pingviinien uhkaavan invaasion vuoksi. Ymmärrettävää, se on heidän työnsä ja elinkeinonsa. Hassuja nämä hysteerikot, kun ensin uhoavat isompien selän takaa ja sitten itkevät kun isoveli vastaa. Nössöä jengiä.

Juha-pekka Naukkarinen

Venäjän rajumpi reaktio tulee vasta USA:n kongressi vaalien jälkeen,myös Suomea kohtaan! Uhkailut lisääntyvät ja sotilaallinen aktiviteetti sen myötä,näin on tapahtunut ennenkin Venäjän taholta,vanha viisaus on: älä koskaan usko mitä joku lupaa tehdä,vaan usko siihen,että tämä toimii aina samalla tavoin,kuin ennenkin,et tule pettymään.

Pekka J. Mäkinen

Minusta asia on täysin selvä. Meidän ei tule ärsyttää Venäjää, vaan pikemminkin pyrkiä ns. liennytykseen, jonka arvo on edelleen suuri.
Putin on sanonut suoraan että paras turvallisuustakuu Suomelle on liittoutumattomuus.
Aivan kuten Kekkonen ja Paasikivi tämän tomivan linjauksen tekivät aikanaan.

Toki me saamme päättää itse omista asioistamme , mutta me emme voi päättää päätöksiemme seurauksista. Emme edes siitä mistä Venäjä saa vetää herneen nenään.

Kenenkään ei tule totella ketään, mutta jokaisen tulee ottaa toisensa huomioon. Tämä pätee paisi yksilöiden, niin myös valtioiden tasolla.

Samuli Karjalainen

Kerrotko miten liennytetään toisen haastaessa jatkuvasti riitaa. Osaatko selittää miten Ruotsilla olisi oikeus reagoida Suomen ja Venäjän yhteisiin sotaharjoituksiin Torniossa ja Pohjanlahdella. Sinun mielestäsi ainoastaan venäläisillä on oikeuksia suojella turvallisuuttaan vaikka muiden kansojen turvallisuuden kustannuksella.

Timo Virtanen

Mäkisen liennytys tarkoittaa alistumista käytännössä. Siihen juuri Venäjä pyrkiikin. Vihjailemalla ja uhkailemalla heikon omanarvontunteen ( itsetunnon ) omaavat ovat helppo saalis. Käytännössähän Suomen on pidettävä hyvää huolta omasta puolustusvalmiudesta ja solmittava yhteistyö- ja avunantosopimuksia Ruotsin, Naton ja USA:n kanssa, jolloin Venäjän nykyinen johto ymmärtää, ettemme ole luopumassa itsenäisyydestämme uhkailemalla. Venäjähän pyrkii entisen Neuvostoliiton tavoin alistamaan pienemmät naapurit omaan tahtoonsa. Suomen on säilytettävä itsenäinen päätösvalta omista asioistaan.

Mikko Raatikainen

Tuskinpa Mäkinen alistumista tarkoitti, vaan huomioon ottamista.

"Toki me saamme päättää itse omista asioistamme , mutta me emme voi päättää päätöksiemme seurauksista. Emme edes siitä mistä Venäjä saa vetää herneen nenään.

Kenenkään ei tule totella ketään, mutta jokaisen tulee ottaa toisensa huomioon. Tämä pätee paisi yksilöiden, niin myös valtioiden tasolla."

Tuossa asia kiteytyy aika hyvin.

Itse päätämme kuinka toimimme ja seuraukset sen mukaan.
Emme anna Venäjän päättää päätöksistämme, mutta emme myöskään voi määrätä kuinka venäjän tulee reagoida tekemiimme päätöksiin.

"Venäjähän pyrkii entisen Neuvostoliiton tavoin alistamaan pienemmät naapurit omaan tahtoonsa".

Tämä on ikiaikaista suurvalta politiikkaa ...on...on ollut...ja tulee olemaan...
Näin toimii USA, Venäjä, Kiina ym. ym.
Pienten maiden täytyy vaan yrittää sopeutua isojen maiden omaa etua ajavaan päätöksentekoon parhaansa mukaan ja yrittää luovia näiden välissä ärsyttämättä ketään.
Näin se ikävä kyllä on aina mennyt ja tulee aina menemään.

Kun isojen maiden intressit menee riittävästi ristiin, niin ristiriidat selvitetään sodalla ja aloitetaaan taas alusta.
Välttämättä se ei ole kkivaa, mutta niin se vaan menee.
Mielestäni on hölmöä osoittaa ketään tästä sormella omien intressien suojelemisesta, niin kauan kuin muille se muille suodaan.

Markku Lehto

"Putin on sanonut suoraan että paras turvallisuustakuu Suomelle on liittoutumattomuus.
Aivan kuten Kekkonen ja Paasikivi tämän tomivan linjauksen tekivät aikanaan."

Venäjän suurin uhka Suomen liittoutumisella ja Natoon liittymisellä on se, että se menettää vapaat kädet toimia Suomen suunnalla, silloin kun sen kansalliset intressit Venäjän näkökulmastasitä vaativat . Meillähän on kokemuksia itänaapurin turvallisuustakuista. Taitaa olla niin, että turvallisuustakuiden merkitys ymmärretään Suomessa ja Venäjän nykyhallinnossa "hieman" eri tavalla. Liekkö kysymys kulttuurierosta ?

Venäjällähän ( Neuvostoliitolla ) oli YYA-aikana täysin vapaat kädet toimia Suomen suhteen. Kun joku ei mennyt Suomessa Kremlin piirustusten mukaan ( esimerkiksi hallituksen kokoonpano tai presidentin vaalit ) niin silloin riitti varoitukseksi Suomelle kauppaneuvotteluiden pysäyttäminen kuin seinään tai nootin lähettäminen.

Vähitellen Suomiessakin opittiin marssimaan Kremlin kellojen tahtiin. Siitä näyttönä oli mm. Kekkosen valitan poikkeuslailla vuonna 1973 presidentiksi. Tämä siksi, että haluttiin näyttää Neuvostoliitolle kuinka Suomessa ymmärrettiin kuinka Moskovassa halutaan Kekkosen jatkava Suomen tasavallan presidenttinä. Siinä sitä Suomelle liittoutumattomuuden Venäläistä mallia.

Pertti Ikonen

Venäjän uhka Ruotsia kohtaan on muuttanut perinteisiä asetelmia, herra Soigu. Olette ottaneet agressiivisen asenteen Ruotsia kohtaan. Näin Suomelle jää mietittäväksi, kenen kanssa liittoutuu. Liittoutuuko Ruotsi-Naton kanssa vai Venäjän kanssa, vai jatkaako ajopuuna. 1. vaihtoehto on todennnäköisin.

Markku Lehto

Niin kun on seurannut Venäjän nykyjohdon viimeisen kymmenen vuoden aikaisia puheita sekä sotilaallisia operaatioita, voi kysyä, minkälaisia turvallisuustakuita Suomi voisi liittoutumattomana odottaa Venäjältä ? Ja mitkä olisivat Venäjän suuntaan en takuut joihin Suomi voisi luottaa ?

Veijo Murtomäki

Minusta Suomen on äärimmäisen tärkeää olla hyvissä väleissä Venäjän kanssa! Meillä on turvallisuustakuina oma iso armeija ja hyvät naapuruussuhteet. Kaikki muu on Nato-mielisten sotilas- ja poliittisen johtomme typerehtimistä, jossa kuvitellaan jotain Naton takuita. Siinä vaiheessa, kun ja jos sellaisia tarvitaan, Suomi on jo ohjuksilla tehty toimintakyvyttömäksi ja autioksi maaksi vailla elämää. Malttia hattuun suomalaiset hybriksen vallassa olevat "me tehdään omat ratkaisumme" -toitottajat! Kun emme kuitenkaan tee, sillä olemme antautuneet jo syvälle Naton, tuon aggressiivisen ja koko ajan laajentumishaluisen liiton povitaskuun. Emme tarvitse Suomeen vieraita joukkoja mistään ilman suunnasta: emme Venäjältä, mutta emme myöskään Natosta tai sen liittolaisilta. Isäntämaasopimus oli suuri virhe, josta toivottavasti vastuun kantavat aikanaan presidentti, puolustusministeri, Kokoomus ja sotilasjohto. Vaan kun epäilen, etteivät kanna ja että siinä vaiheessa, jos moinen tilanne aktualisoituu, sillä ei ole enää mitään väliäkään.

Hannu Leino

Venäjä pitää siis Suomea jo liittoutuneena ja täten vahvistaa joukkojaan Suomen rajalla. Vaan Suomipa ei ole liittynyt Natoon. Mistäs nyt apu jos naapuri tänne tulee (suojatakseen Pietarin ja kontrolloidakseen Itämerta)? Eikö olisi siis korkea aika todella liittyä Natoon, varsinkin kun se ei ilmeisesti enää Venäjää pahemmin hetkauta...?

Kari Rantala

Veijo Murtomäki, en halua, että maamme tehdään ohjuksilla autioksi maaksi. Juuri siksi haluan, että liitymme Natoon. Putler valloittaja ei uskalla hyökätä ylivoimaista, 1000 miljoonan natolaisen kimppuun 140 miljoonan venälläisen avulla ja heikoin taloudellisin resurssein. Nato ei ole pyrkinyt laajentumaan, vaikka halukkaita pyrkijöitä on lollut.

Kaarlo Erjala

Nato on käsitykseni mukaan nimenomaan puolustusliitto. En kuitenkaan kannata liittymistä siihen. Tuskin sitä haluavat myöskään presidenttimme ja muu valtiojohtomme. Eikö meillä ole jo riittävästi turvallisuuttamme varmentavia sopimuksia ?

Markku Lehto

"Huolimatta ilmoituksistaan sitoutumisesta perinteisiin puolueettomuuden periaatteisiin ja siitä, ettei mailla ole tarkoituksena liittyä Natoon Suomi ja Ruotsi joka vuosi laajentavat yhteistoimintaa Pohjois-Atlantin liiton kanssa, lehti kirjoitti Lalun käyttämän käännöksen mukaan."

Missä Suomi on virallisesti ilmoittanut sitoutuvansa "perinteisiin puolueettomuuden periaatteisiin" tai "ettei mailla ole tarkoituksena liittyä Natoon" ? Näyttäkää se ilmoitus.

Markku Lehto

"Esimerkkinä puolueettomuudesta luopuvasta kehityksestä artikkeli mainitsi Ruotsin ja Suomen allekirjoittamat Naton isäntämaasopimukset."

Milloin Suomi joutuisi hyöydyntämään tuota "isäntämaasopimusta" , jonka oikea nimi on muuten:

YHTEISYMMÄRRYSPÖYTÄKIRJA
SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN
JA
POHJOIS-ATLANTIN LIITON
TRANSFORMAATIOESIKUNNAN KOMENTAJAN JOHTOESIKUNNAN
SEKÄ
POHJOIS-ATLANTIN LIITON OPERAATIOESIKUNNAN
VÄLILLÄ
ISÄNTÄMAATUEN ANTAMISESTA NATON OPERAATIOIDEN /
HARJOITUSTEN / VASTAAVAN SOTILAALLISEN TOIMINNAN
TOTEUTTAMISTA VARTEN

ks. https://www.eduskunta.fi/FI/lakiensaataminen/valiokunnat/ulkoasiainvalio...

Kyse on siis yhteisymmärryspöytäkirjasta, ei sopimuksesta.

Mutta edelleen, millon Suomi joutuis soveltamaan tätä yhteisymmärryspöytäkirjassa mainittuja periaatteita ?

Minulle ei tule mieleen muuta tilannetta, kuin se tilanne, että Suomeen kohdistuu uhka ja Suomi joutuu pyytämään ulkopuolista apua uhkan torjumiseen.

No jos Venäjä ei katso koskaan joutuvansa tai aikovansa uhata Suomea, niin miksi Venäjä on sitten tästä yhteisymmärryspöytäkirjasta huolissaan ?

Hannu Virta

Jos Suomi on käytännössä liittoutunut Venäjää vastaan, täytyy olla aika outo ajattelutapa, että kuvittelee sen olevan Venäjälle mieliksi. Puhumattakaan siitä, että sillä saataisiin sodan uhka väistymään.
Ehkä tarkoitus onkin saada vain halutunlainen reaktio aikaan...
Vastakkainasettelun kiihdyttäminen vain ei ole hyvä strategia, vaikka se jännältä tuntuisikin

Markku Lehto

"Jos Suomi on käytännössä liittoutunut Venäjää vastaan, täytyy olla aika outo ajattelutapa, että kuvittelee sen olevan Venäjälle mieliksi. "

Miten Suomi on "liittoutunut Venäjää vastaan" ? Minkälaisen Venäjän vastaisen liittosopimuksen Suomi on tehnyt ?

Onko Suomi jonkun sellaisen kumppani, joka on uhkaamassa Venäjää ? Miten tämä Suomen kumppani, eli Nato, on uhkaamassa Venäjää ? Niinkö, että Suomen Nato-kumppanuus tai mahdollinen jäsenyys estää Venäjää sekaantumasta Suomen sisäisiin asioihin, silloin kun Venäjä katsoo omien intressiensä sitä vaativan ?

Vai hautooko Nato hyökkäystä Venäjälle niin kuin Hitlerin Saksa aikoinaan ? Jos hautoo, niin miksi ?

Mikko Toivonen

Lehtokin varmasti tietää jokaisen suomalaisenj lailla, että haluaisimme elää hyvissä ja rakentavissa vapaissa suhteissa Venäjään. Tietenkin itsenäisenä valtiona.

Nyt vaan ja taas, tällä kertaa Kenraali Shoigu ilmoittaa selkeästi luettavana, että Venäjä katsoo Suomen olevan osa sitä ja se osa otetaan tarvittaessa jossain vaiheessa sotilaallisin keinoin ellei muunlaisella painostuksella kyetä Suomea käytännössä muuttamaan Venäjän vasallivaltioksi.

Kun tämä on täysin erehtymätön venäläisten vallanpitäjien tuhatvuotinen asenne ja lähtökohta, niin mitäpä muuta voimme vapautemme ja oikeutemme säilyttämiseksi tehdä kuin luoda "rajut" puolustusvoimat ja meidän tapauksessa kirjaimellisesti puolustuvoimat, jotka ovat olemassa ainoastaan Venäjän mahdollista uhkaa vastaan.
Siinä mielessä jonkintasoinen yhteistyö samoin vaopaata ihmistä ja maailmaa edustavien voimien kanssa ei ole haitaksi kun sen tarkoitus ei ole milloinkaan hyökkäys Venäjän alueille. Aina ja ainoastaan liitosta riippumatt puolustautuminen mahdollista Venäjän miehitys ja valtaamisaietta ja toimea vastaan.

Pauli Rautama

Pasternakin ja Koiviston tulkinnat Suomen uudesta puolustuspoliittisesta sijainnista näyttävät päivän selviltä ja muuttunut tilanne on tietysti havaittu myös Venäjän asevoimien johdossa. Se vain ihmetyttää miten tämä kaikki on voinut tapahtua ilman maan parlamentin päätöstä. Puolustuspoliittiset selonteot eivät voi olla oikea foorum näin kohtalokkaita ratkaisuja tehtäessä. Perustuslain tulkitsijat, huomio!