Torstai 20.9.2018

Näkökulma: Kokoomus on iskuetäisyydellä – vaan kuka lohduttaisi keskustaa?

Jaa artikkeli:
Luotu: 
30.8.2018 07:33
Päivitetty: 
30.8.2018 07:43
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Alma Talent
    Kuva
    Tuore Alman kysely ei tuo lohtua Juha Sipilän keskustalle, mutta hallituspuolueista Petteri Orpon kokoomus sinnittelee vielä sdp:n kelkassa.
|

SDP on sikäli hyvässä tilanteessa, että syksy ja tuleva talvi todennäköisesti vahvistavat sen asemaa, ellei se itse tyri.

Uusin Alma-kysely (entinen IL-US-kysely) vahvistaa käsitystä siitä, että kilpailu pääministeripuolueen paikasta tulee olemaan kahden kauppa. SDP on vakiinnuttanut paikkansa kannatuskyselyjen ykköspuolueena. Kaikkien kolmen suuren median (Alma, HS ja Yle) kyselyissä se on piikkipaikalla: viimeisimmät kyselyt antavat demareille kannatuksen, joka huitelee 21-22 prosentin välillä.

Lue lisää: Alma-kysely: Rinne alkaa näyttää jo pääministeriltä – SDP otti kaulan

SDP on sikäli hyvässä tilanteessa, että syksy ja tuleva talvi todennäköisesti vahvistavat sen asemaa, ellei se itse tyri. Äänestäjät alkavat haistella hallituksen vaihtamista ja voivat siirtyä potentiaalisen voittajan leiriin.

Kokoomus on yhtä selvä kakkonen. Se on pysytellyt iskuetäisyyden päässä SDP:stä.

Kokoomuslaiset ovat aktiivisia äänestäjiä. Kohentunut talous, parantunut työllisyys, pienentynyt valtion velkaantuminen ja niin edelleen, satavat kykypuolueen laariin.

Kokoomuslaiset luottavat lisäksi siihen, että vaalitenteissä SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne sössii ja kokoomuksen Petteri Orpo onnistuu. Niin tai näin, kaksikko jatkaa kohti vaaleja keskittyen toistensa nälvimiseen. Siinä pelissä ratkaistaan Suomen seuraavan pääministerin nimi.

***

Kuka lohduttaisi keskustaa? Kannatus matelee, eikä Alman kyselykään tuo lohtua. Vanha kaarti Kääriäisineen luovuttaa, eikä monin paikoin ole ehdokaslistoille kovista nimistä todellakaan tunkua.

Selityksiä alamäkeen riittäisi varmasti yhden väitöskirjan tarpeiksi, mutta ilmeistä on, että Juha Sipilän johdolla puolue ei enää kärkikahinoihin nouse.

Turha on kuitenkin kuvitella, että kepu luovuttaisi. Juuri päättyneestä budjettiriihestä yritetään vielä ammentaa aineksia, joilla nousu toteutuisi: tuli kädenojennuksia maataloudelle, lapsiperheille, pienituloisille, eläkeläisille ja niin edelleen. Jotenkin vain tuntuu, että liian vähän liian myöhään - siis keskustan kannalta.

***

Sitten on vielä se onneton sote-uudistus. Keskustalla on hirveä pyrky viedä uudistus läpi eduskunnasta aikataululla, joka mahdollistaisi maakuntavaalien pitämisen ensi keväänä. Silloin se voisi eduskuntavaaleissa mainostaa tehneensä historiallisen keikauksen maakuntien asukkaiden parhaaksi.

No, soten viimeiset kuulumiset ovat sellaisia, että se ei tälläkään hallituksen mallilla mene läpi tässä aikataulussa. Kokoomuksen hillotolppa, valinnanvapaus, pitää vesittää vaikka tekemällä siitä kokeilupohjaista, mutta suostuuko kokoomus nielemään sen?

***

Politiikan ikuinen lupaus vihreät on juuttunut 13 prosentin kannatuksen paikkeille. Puolueen ajamia asioita kannattaa selvästi suurempi kansanosa, mutta nämä suomalaiset eivät ilmeisesti usko vihreiden johdon kykyyn viedä niitä asioita läpi. 

Vasemmistoliitolla ongelma näyttää olevan toisinpäin: puheenjohtajalla on kova henkilökohtainen kannatus, puolue pysyy alle kymmenen prosentin puolueena.

Tämähän ei tietenkään tarkoita, etteikö niin vihreät kuin vasemmisto voisi olla hallituksessa, jos demarit pääsee sitä kokoamaan.

***

Kovasti on uumoiltu, että ay-liike ajaisi syksymmällä soppatykit kadulle vastustaakseen porvarihallituksen irtisanomissuojakaavailuja ja tukeakseen SDP:tä.

Mutta tämä saattoi muuttua budjettiratkaisujen myötä. Työmarkkinajärjestöt suostuivat työttömyysvakuutusmaksun alentamiseen ja raivasivat hallitukselle tilaa tehdä vaalibudjettia.

Hinta hallitukselle lienee irtisanomissuojan heikentämisestä luopuminen. Sinällään tämä(kin) saattaa sopia demareille: vaalit voittaakseen puolueen on syytä esiintyä enemmän ratkaisuja hakevana vaihtoehtona kuin riitaa kylvävänä menneisyyden tekijänä.

Jaa artikkeli:

Kommentit

Tuomas Sikander

Kepu nosti framille nuikuttavan lestadiolaisen ahneuden kaikessa alastomassa opportunismissaan ja joutuu onneksi myös maksamaan siitä jonkinlaisen hinnan.
Kyseessähän oli tyylipuhdas itä-eurooppalaistyylinen demokratian vesittäminen.
Kuinka monta ääntä Sipilä, Berner tai Häkkänen on kansalta saanut?