Keskiviikko 26.9.2018

Näkökulma: Mikä Touko Aaltoa vaivaa?

Jaa artikkeli:
  • Kuva: Lauri Olander
    Kuva
|

Touko Aallolla on imago-ongelma ja se on vihreille ongelma, kirjoittaa Iltalehden politiikan ja talouden toimittaja Marko-Oskari Lehtonen.

Suomi valitsee itselleen uuden pääministerin 14. huhtikuuta 2019. Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että uuden pääministerin nimi on Antti Rinne (sd) tai Petteri Orpo (kok).

Nykyinen pääministeri Juha Sipilä (kesk) joutuu etsimään ensi keväänä uusia haasteita, ellei keskusta vedä hatustaan kaikkien aikojen vaalitemppua. SDP:n, kokoomuksen ja keskustan muodostama sinipuna-punamulta-sekamelska ei ole mahdollinen.

Alman tuoreessa kyselyssä SDP:n kannatus on 21,9 prosenttia ja kokoomuksen 19,8 prosenttia. Eroa on, mutta se on vielä kurottavissa kiinni. Sitten on sellainenkin asia kuin virhemarginaali.

Virhemarginaali ei pelasta keskustaa, jonka kannatus on asettunut Alman kyselyissä 15 prosentin tuntumaan. Tämä tarkoittaa sitä, ettei Sipilä pääe enää omin avuin kuskin paikalle.

Tarvitaan niin sanotusti yläkerran apua.

***

Apua tarvitsee myös vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto, joka on muuttunut vain reilussa vuodessa pääministeriehdokkaasta mieheksi, joka juhlii ilman paitaa tukholmalaisella homoklubilla ja läpsii suurin piirtein ensimmäistä vastaantulijaa takapuolelle.

Rinne, Orpo ja Sipilä osaavat varmasti hassutella ja hullutella – ja tarvittaessa ottaa viinaakin –, mutta on sellainen sanonta kuin ”paikka ja aika”.

Läpsimistapaus oli tietysti yksittäistapaus, mutta Aallon kohdalla ongelmana tuntuu olevan, ettei hän välitä julkisuuskuvastaan. Yksittäistapauksia on ollut vähän liikaa.

Aallon kannattaisi välittää julkisuuskuvastaan, jos hän haluaa olla vakavasti otettava "asiapentti", jollaiseksi vihreiden entinen puheenjohtaja Ville Niinistö on itseään luonnehtinut.

Politiikassa kyse on mielikuvista. Politiikka on mielikuvien taidetta.

***

Vihreiden kannatus on asettunut Alman kyselyissä 13 prosentin tuntumaan, millä irtoaa mukavasti lisäpaikkoja ensi keväänä valittavaan eduskuntaan.

Tämänhetkisellä kannatuksella vihreille olisi luvassa kymmenkunta lisäpaikkaa, mikä kasvattaisi puolueen kansanedustajien määrän 15:stä 25:een. Kevään 2015 eduskuntavaaleissa vihreiden kannatus oli 8,5 prosenttia.

Vihreät saavat kiittää entistä puheenjohtajaansa paljosta. Aktiivisena keskustelijana ja ärhäkkänä väittelijänä tunnettu Niinistö ei pistänyt päätään pusikkoon, mistä Aaltoa on arvosteltu. Puoluetta johdetaan edestä, ei pusikosta huudellen.

Jos eduskuntavaalit menevät vihreiltä penkin alle ja kaivatut lisäpaikat jäävät saamatta, alkaa keskustelu Niinistön paluusta. Itse asiassa keskustelu alkoi sillä hetkellä, kun Niinistö väistyi puolueen johdosta puolueen omien sääntöjen takia kesällä 2017.

***

Niinistö on toistaiseksi pitänyt enimmät mölyt mahassaan, vaikka sanottavaa varmasti riittäisi. Niinistön taannoinen Twitter-kommentti oli kuitenkin suunnattu selvästi Aallon suuntaan.

”Uskon asiapolitiikkaan – olen siinä vanhanaikainen. Olen politiikassa muuttamassa maailmaa, en vaihtamassa pilkun paikkaa tai tekemässä performanssia”, Niinistö kirjoitti.

Touko Aallolla on imago-ongelma ja se on koko kansan yleispuolueeksi tähyäville vihreille ongelma.

Jaa artikkeli:

Kommentit

Harri Salonen

Ihan villinä ajatuksena: jos Vihreät ei enää yritäkään houkutella "asiapenttejä" äänestäviä porvareita, vaan uusliberalistisia vapaamielisiä kannatajia, joille homoklubiepisodi on pelkkää plussaa (sehän kertoo poliitikon avoimesta maailmankuvasta)?

Ja näyttää vielä siltä, että tuo taktiikka toimii! Kannatus on vaan noussut nousemistaan.

Petri Hämäläinen

Aallolla olisi imago-ongelma jos imagon ja substanssin välillä olisi ristiriita. Ei ole. Molemmat täyttä ilmaa.

Mihin #1 myös viittaa, Vihreät ovat Aallon johdolla liukuneet ympäristöpuolueesta (Talvivaara etc) vallankumoukselliseksi vasemmistopuolueeksi.

Tommo von Tallrik

Kirjoittajalla taitaa oma poliittinen agenda olla kirjoituksen perimmäisenä tarkoituksena tässä nytten. Itse aloin arvostaa Aaltoa kunnolla vasta homodiskokuvien jälkeen, tempauksella hän erottui kerralla edukseen pölynhajuisista ja paperinmakuisista asia-narisijoista ja tylsimyksistä, joita ei erota toisistaan kuin kravatin väristä. Enkä edes kuulu vihreiden äänestäjiin!

Marko Koskenkorva

Vihreillä (kuten vasemmistoliitollakin) on pääkaupunkiseudulla suurta suosiota nauttivia kärkipoliitikoita.
Menestystä eduskuntavaaleissa ei kuitenkaan ole odotettavissa, koska maakunnissa ei kummallakaan puolueella ole asetettaviksi yhtään varteenotettavaa ehdokasta.
Kaikki tuntee Aallon ja Niinistön, mutta Grunbergin kaltaisia ehdokkaita ei kuitenkaan ole enää kilpailemaan maaseudun äänistä.
Vihreät saa olla tyytyväisiä jos saavuttavat edes edellisten vaalien tuloksen, jolloin äänestäjät vielä ajattelivat vihreiden olevan luonnonsuojelijoita.
Nyt kun agenda on muuttunut vain lähi-itäläisten puolestapuhujiksi, on pienpuolueen paikka vakiintuva.
('G',)

Aune Marttila

Eihän se Touko ehdi politiikkaa miettiä. Nyt on senverran julkkis, että jokapuolella tarjotaan jos jonkinlaista " kimppakivaa"
Jättihän Ville perinnöksi pari lausetta , joita voi toistella medialle, nimittäin opiskelijoiden tukien leikkaukset peruttava ja varhaiskasvatus ilmaiseksi.
Näillä saa positiivista julkisuutta. Muista väestöryhmistä viis veisataan.

Airi Pulkkinen

Eikö kansalaiset seuraa mihin punavihreät haluaa lisää verorahoja käytettäväksi, moninkertaistaa humanitaarista maahanmuuttoa kun samaan aikaan rajat ovat edelleen vapaat kaikkien vapaasti päästä maahan. Ja lisää kehitysapuun kun se pitäisi uudistaa kokonaan vapaaehtoispohjalle.
Suomi on 25 vuoden aikana vv.1990 - 2014 käyttänyt kehitysapuun 15,4 miljardia euroa (Iltalehti 17.1.2015). Myös Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja lukuisat kansalaisjärjestöt keräävät kehitysapuun rahoja, joita ei tilastoida Suomen antamaksi avuksi. Yllämainittu kehitysavun tavoite on asetettu v. 1970. Tämän jälkeen on tullut paljon uutta maksettavaa ulkomaille ja ulkomaalaisille.

V. 2014 käytettiin kehitysapuun ennätysmäärä, 1301 miljoonaa euroa. Tuolloin valtiovarainministerinä ollessaan Antti Rinne sanoi häpeävänsä kehitysavun tasoa (Kotimaa 26.2.2015). https://blogit.savonsanomat.fi/mita-sita-tyhjaa/huutokauppakeisari-antti...

Ilkka Kiviniemi

Eihän Touko Aallossa ollut mitään vikaa, ei ennen kuin ne viat tulivat esille. Niistä nyt voisi kirjoittaa, paremmin asian osaavat vielä enemmän kuin mitä minä. Mutta kun kasvot puolueen (Vihreät) johdossa ovat nyt toiset ja onnistumisprosentti perin alhainen, siihen reakoidaan. Koko puolue saa aina osansa siitä että sitä vanhaa menoa (Niinistö) kaipaa kai jo moni. Vaikka ei hänkään pysty toisen tekoja mahdottomiin paikkaamaan. Puolueen linja on tänään melko outo, ei voi muuta sanoa.