Keskiviikko 24.10.2018

Timo Soinin jaa-äänestä kohistaan – Oikeusoppineet: Ministeri saa äänestää omasta luottamuksestaan

Jaa artikkeli:
Luotu: 
25.9.2018 15:48
Päivitetty: 
25.9.2018 17:17
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Alma Talent
    Kuva
    Ulkoministeri Timo Soini eduskunnassa viime perjantaina, kun hänen luottamuksestaan äänestettiin.
|

Sosiaalisessa mediassa ja blogeissa on ihmetyttänyt, saiko ulkoministeri Timo Soini (sin) äänestää oman luottamuksensa puolesta eduskunnan äänestyksessä viime perjantaina. Oikeusoppineet Veli-Pekka Viljanen ja Tuomas Ojanen toteavat Uudelle Suomelle, että ministerin jaa-ääni on vakiintuneen laintulkinnan ja käytännön mukainen. Sen sijaan ihmisoikeusprofessori Martin Scheinin on toista mieltä. Hän tviittaa Perustuslakiblogin Twitter-tilillä, että Soini ei olisi saanut äänestää omasta luottamuksestaan.

Luottamusäänestyksen jälkeen on herätelty kysymystä siitä, rikkoiko Soini perustuslain esteellisyyssäännöksiä ottamalla osaa äänestykseen omasta luottamuksestaan. Aiemmin oman luottamuksensa puolesta on äänestänyt tuoreena esimerkkinä myös liikenneministeri Anne Berner (kesk) Finavia-sotkun aiheuttamassa äänestyksessä.

Aihetta käsittelevässä Puheenvuoron blogikirjoituksessa keskustelija Kai Niemeläinen kertoo tehneensä Soinin osallistumisesta kantelun oikeuskanslerinvirastoon. Virastosta vahvistetaan Uudelle Suomelle, että Niemeläisen kantelu on vastaanotettu. Puheenvuoron ja somen käyttäjien lisäksi esteellisyyttä on pohtinut myös suosittu hallituskriittinen bloggaaja Uuninpankkopoika, joka päättelee, että Soini ei ollut esteellinen.

Perustuslain 32. pykälän mukaan kansanedustaja – joita ministerit Suomessa myös ovat – on esteellinen osallistumaan valmisteluun ja päätöksentekoon asiassa, joka koskee häntä henkilökohtaisesti. Lisäksi lain perusteluissa eli esitöissä linjataan, että kansanedustaja voi täysistunnossa osallistua keskusteluun asiasta, joka koskee häntä henkilökohtaisesti, ”mutta ei äänestykseen”.

Toisaalta perusteluissa tarkennetaan, että henkilökohtaisena asiana ei ministerin osalta ”olisi pidettävä asiaa, jossa on kysymys valtioneuvoston tai yksittäisen ministerin harjoittaman politiikan arvioinnista”.

”Säännös ei siten estäisi ministereitä, jotka ovat samanaikaisesti kansanedustajia, osallistumasta täysistunnossa äänestykseen valtioneuvoston tai yksittäisen ministerin nauttimasta luottamuksesta”, hallituksen esityksessä todetaan.

Tämä linjaus koskee myös tilannetta, jossa on kyse nimenomaan kyseiseen ministeriin itseensä kohdistuvasta luottamusäänestyksestä, kertovat Uudelle Suomelle valtiosääntöoikeuden professorit Veli-Pekka Viljanen Turun yliopistosta sekä Tuomas Ojanen Helsingin yliopistosta.

”Perustuslain 32 § ei estä ministereitä, jotka ovat samanaikaisesti kansanedustajia, osallistumasta täysistunnossa äänestykseen valtioneuvoston tai yksittäisen ministerin nauttimasta luottamuksesta, ja tämä koskee myös kansanedustaja-ministeriä itseään koskevaa luottamusäänestystä”, Tuomas Ojanen toteaa.

Veli-Pekka Viljasen mukaan pykälää on ”käytännössä tulkittu siten, ettei se estä ministeriä osallistumasta itseään koskevaan luottamuslauseäänestykseen”. Ministeri voi ottaa osaa poliittista luottamustaan koskevaan äänestykseen, mutta ei esimerkiksi äänestykseen, jossa olisi kyse syytteen nostamisesta ministeriä itseään vastaan valtakunnanoikeudessa, Viljanen lisää.

Scheinin on asiassa eri linjoilla kuin Viljanen ja Ojanen. Hänen mielestään äänestyksessä oli kyse Soinin omantunnon kysymyksestä.

 

 

Viljanen huomauttaa, että asia on toisinaan herättänyt keskustelua. Emeritusprofessori Mikael Hidénin teoksessa ”Juridiikkaa ja muotoja eduskuntatyössä” vuodelta 2011 käydään läpi kritiikkiä käytännölle, jossa ministerinä olevien kansanedustajien on sallittu osallistua hallituksen luottamusäänestyksiin.

”Kysymys on aikanaan herättänyt käytännössä ja kirjallisuudessa myös erimielisyyttä. Vuonna 1939 ilmestyneessä tunnetussa kommentaarissaan Esko Hakkila esitti painokkaasti käsityksen, jonka mukaan ’ei voida pitää hyvien parlamentaaristen tapojen eikä vastuunalaisuutta yleensä koskevain oikeusperiaatteiden mukaisena sellaista menettelyä, että hallituksen jäsenet itse äänestävät itselleen luottamusta’”, Hidén kirjoittaa.

Hidénin teoksessa tuodaan kuitenkin esiin myös käytäntöä puoltava peruste: koska Suomessa ministeri säilyttää myös kansanedustajan tehtävänsä, ja ministereitä voi olla toistakymmentä, ”voisi heidän kieltäytymisestään osallistumasta luottamuslauseäänestyksiin olla seurauksena, että esim. eduskunnan niukan tuen varassa olevalle hallitukselle voitaisiin helposti antaa epäluottamuslause eduskunnan todellisen vähemmistön äänillä, mikä tietenkään ei voisi myöskään olla asianmukaista”.

Veli-Pekka Viljasen tiedossa ei ole, että ministerit olisivat pidättäytyneet osallistumasta itseään koskevaan luottamuslauseäänestykseen nykyisen perustuslain aikana.

Ministeri Soinin luottamusäänestyksessä oli kyse Soinin abortinvastaisista kannanotoista, joiden tulkittiin olevan Suomen virallisen linjan vastaisia. Epäluottamuslauseäänestystä esittivät sdp, vihreät, vasemmistoliitto ja rkp. Soini sai luottamuksen selvin luvuin.

Lue myös:

Tutkijat Soini-äänestyksestä: ”Kokoomuksella olisi nyt tuhannen taalan paikka”

Kansanedustajan analyysi: Tästä Soini-äänestyksessä oli oikeasti kyse

Näkökulma: Pelosta tuli Sipilän hallituksen ”arvopohja”

Timo Soini esiintyi itsevarmana äänestyksen jälkeen – ”En vastaa jos-alkuisiin kysymyksiin”

Jaa artikkeli:

Kommentit

Petri Hämäläinen

Martin Scheinin opiskeli Turussa biologiaa, mutta siirtyi oikeustieteelliseen mentyään mukaan opiskelijapolitiikkaan.[4] Scheinin oli 1970-luvulla SKDL:n enemmistön linjauksia noudattaneen Turun akateemisen sosialistiseuran (TuASS, ks. KOJ) keskeinen toimija.[5] Hän työskenteli SKDL:n eduskuntaryhmän palveluksessa.[4] Scheinin kuului myös Suomen kommunistiseen puolueeseen, jonka keskuskomiteaan hänet valittiin edustajakokouksessa 1981.[6]

(Wikipedia)

Jukka Mikkola

Käsitykseni mukaan Martin Scheinin on tässä väärässä, koska Maarit Feldt-Rannan esittämän epäluottamuslause-esityksen muotoilu sen ensimmäisestä sanasta viimeiseen sanaan ratkaisee tämän asian. Siinä tuodaan selkeästi esille kaksi asiaa: naisten oikeudet ja Suomen ulkopoliittinen linja, joten Timo Soinilla on ollut täysi oikeus ottaa osaa äänestykseen.

Itse asiassa eduskunta ei voi esittää epäluottamusta kenenkään vakaumuksesta. Se olisi vastoin ihmisoikeuksia. Viittaan YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen (18. artikla) ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen (9 artikla 1. mom.)

Pertti Aaltonen

Perustuslain mukaan "Ministerit ovat virkatoimistaan vastuunalaisia eduskunnalle".

Jotenkin saa sen käsityksen, että ministerillä on muitakin toimia kuin "virkatoimet". Sanalla "virka" on joku merkitys. Muuten se olisi jätetty pois tai sitten kirjoitettu "...kaikista toimistaan..".

Ilkka Saraviita on Tieteen termipankissa määritellyt ministerinvastuuta http://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:ministerivastuu