Maanantai 22.10.2018

Venäläismedia Medvedevin vierailusta: Fennovoimalle odotetaan lupaa 2019

Jaa artikkeli:
Luotu: 
26.9.2018 10:55
  • Kuva: Fennovoima
    Kuva
    Fennovoima havainnekuva.
|

Venäjän valtion ydinvoimayhtiö Rosatom ja sen suomalaiskumppani Fennovoima odottavat saavansa rakentamisluvan Hanhikiven ydinvoimalaitokselle vuonna 2019, kertoo venäläinen uutistoimisto Tass keskiviikkona Venäjän pääministerin Dmitri Medvedevin Suomen-vierailun alla.

Tass viittaa Medvedevin vierailun valmistelumateriaaleihin.

”Suomalaiskumppani Fennovoima nimeää vuoden 2019 tavoitteeksi rakentamisluvan saamiselle ja venäläiskumppani jakaa tämän näkemyksen”, Tass kertoo.

Talouselämä kertoi äskettäin ydinvoimalan suunnittelun olevan siinä määrin kesken, että Pyhäjoelle rakennettava ydinvoimala tuskin valmistuu aikataulun mukaisesti vuonna 2024 kaupalliseen sähköntuotantoon. Fennovoima on kiirehtinyt venäläistä laitostoimittajaa ja vähemmistöomistajaa Rosatomia varmistamaan Pyhäjoen ydinvoimalaitoshankkeen kokonaisaikataulun pikaisesti.

Rakentamisluvan saamisen aikataulua on jo lykätty, koska Rosatom ei kyennyt toimittamaan laitoksen suunnitteluaineistoa Säteilyturvakeskukseen hyväksyttäväksi sovitussa aikataulussa. Lue lisää: Tuleeko Fennovoimasta uusi Olkiluoto 3? Aikataulu pettää jo

Rosatomin kansainvälinen tytäryhtiö Rusatom Energy International oli aiemmin odottanut lupaa jo kuluvana vuonna 2018, Tass kertoo.

Fennovoiman viestintäjohtaja Maira Kettunen vakuutteli äskettäin, että vaikeuksista huolimatta vuosi 2019 on yhä tavoiteaikatauluna rakentamisluvan saamiselle.

Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev vierailee keskiviikkona Helsingissä pääministeri Juha Sipilän (kesk) kutsusta.

Yritykset: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Mikko Toivonen

Minä kirjoitan nyt siis eläkeläisenä, mutta monipuolisen energiamaailman elämän kansainvälisesti eläneenä.

Sillon kyseisen VVER laitoksen tiedetään muualla toimivan ihan venäläisilläkin laitosspecseillä lähestulkoon ongelmitta jos poisluetaan joitakin tyypillisiä konstruktioajan ulko ja suojarakennusteknisiä ongelmia esimerkiksi Sosnovy Borin uusilla laitoksilla. (Kaatuneita tellinkejä esim)

Reaktorin ja laitoksen luotettavuuden puolesta on siis ihan puhdasta näyttöä ja siksi rakennuslupaa voi estää ainoastaan STUK ihan omat muusta ydinenergiamaailmasta poikkeavat vaatimukset. Siihenhän löi päätä seinään myös Areva joka on sentään STUK verrattuna ydinvoiman suurkehittäjä ja laitosten suurrakentaja. Siemens törmäsi samaan STUK seinään. Näin siis minun nähdäkseni

Itse hankkeen näen puhtaasti erittäin tarpeellisena sähköhuoltomme kotimaistamisena ja islmastopuhtaan tuotannon antajana. Tarvitsisimme tällaisen nykyvoiman mittarilla ainakin 3 lisäreaktoria luokassa 1000-1400 MW tai siirtymisen modulaariseen sulasuolareaktorirakentamiseen taajamien sisällä antamaan sekä kaukolämpöä että sähköä.
Fennovoiman venäläisyyttä monet pelkäävät. Minä en sillä näen sen pikemminkin turvallisuustakeena siitä että Venäjä ei tule hyvin menestyviä bisneksiään valloittamaan.
Seuraavat voimalat, jos joku tuota venäläisten vähemmistöosuutta pelkäävät pitää sitten tilata ihan Fortumin tai TVO rahoituksella muilta toimittajilta joita on lopulta aika useita Kanadassa, USA'ssa,Ranskassa, Etelä Koreassa, Japanissa Venäjän ja Kiinan sekä Intian ohella.

Eli lupa tiskiin vaan sillä tuollekin ydinsähkölle kotimaassa tuotettuna on hirmuisen suuri tilaus. Käytäntöjä pitäisi myös muuttaa niin, että hallitus päättää näistä luvista eikä eduskunta. Myös niin että luotettavan kehittäjä ja rakentajamaan viranomaisten specksit hyväksytään ilman STUK täysvaihetta. Voisi olla jonkinlainen kevennetty STUK joka käy läpi specsit ja kirjaa mahdollisia huomaamiaan virheitä korjattavaksi.

Jouko Helenius

On totta, että Rosatom toimittaa laitoksia liukuhihnalta. Hanhikiven sisarlaitos on Pietarissa pian tulossa kaupalliseen käyttöön ja kaksi muuta koekäytössä (Rostov, Valko-Venäjä). En menisi vähättelemään STUK:n roolia. Kuka puuttui OL3:n primääripiirin värähtelyyn? Eipä ole asiasta kuulunut sittemmin mitään.

Mikko Toivonen

Kuta kuinkin 100% kaikista Olkiluodossa todetuista laatu poikkeamista ennen käynnistämistä ovat olleet normaalin projektitarkastuksen sisällä.
Suomessa vaan suuret teollisuusprojektit ja niiden rakentaminen ovat jo niin harvinaisia, että useimmilla ei ole hajuakaan mitä projektin sisään kuuluu ja miten toimituksia valvotaan. Normaalissa teollisessa rakennusprojektissa valvontaa suorittaa joku tunnetuista kansainvälisistä projektikonsulttitoimistoista kuten pari mainitakseni: Saksalaispohjainen Fightner tai Brittipohjainen Mott MacDonald. Niidenlaiset valvovat rakennuksen spesifikaatioiden mukaista toteutumista omistajan puolesta ja samalla myös paikallisen viranomaisen määräyksien puolesta.

Kyllä STUK'illa voi luonnollisesti rooli olla, mutta sillä ei niinsanotusti saa nousta valta ja kus päähän vaan sen olisi ymmärrettävä että sen tiedot laitekehittäjien ja urakoitsijoiden tietoon ovat rajalliset tai vähäiset eikä se saa sortua nähdyn tapaiseen viranomais simputukseen ja ylisäätämiseen toimiviksi osoittautuneiden ratkaisujen osalta.

Minua STUK tapauksessa "jurppii" eniten se, että kun seuraan ydinvoimalaprojektien yleisiä hintoja vastaaville laitoksille, OL 3 erikoistapaus niistä poisluettuna, niin niiden toimitushinnat Ilman STUK olevissa maissa ovat 1-2 miljardia pienemmät per laitosyksikkö kuin STUK maassa.

STUK tulee meille siis suunnattoman kalliiksi vaikka sijainnissamme puuttuvat lähes kaikki riskitekijät sinne muualle verrattuna. (Tsunamit, maanjäristykset, puutteellisesti koulutettu operointihenkilökunta, tulvat, jopa melko harva isojen lentokoneiden liikenne ja mahdollinen jäähdytysvesipula) STUK on myös menneisyydessä kiinni mahdottomine suojavyöhykevaatimuksineen kun jopa meillä jo pystytettynä olevakaan reaktorikanta ei tarvitsisi ulkoporttiaitaa kauemmaksi ulottuvaa suojavyöhykettä.
Miten sitten kun aletaan asentaa rakenteellisesti 100% turvallisia kaupunkikelpoisia pienempiä sulasuolareaktoreita? 5 km suojavyöhyke vai muutama tai kymmenen metriä kuten ydinsukellusveneissä tai lentotukialusten ydinvoimalassa.

Kyllä mielestäni STUK valtuudet on tarkennettava jotta voisimme siirtyä uuteen aikaan ydinenergiassa. Tämä nyt tietenkin on vain yksi mielipide, mutta varmasti tulee vielä eteen kun siirrytään tulevaisuuteen.

Kiinalaiset muuten toimittavat myös AP 1000 pohjaisia laitoksia liukuhihnalta ja aika hirveän paljon halvemmalla kuin VVER 1200 laitoksetkaan
Ei ole vielä tietoa mistä Saudit aikovat tilata suunnitytelemansa 20 ydinreaktoria, mutta esimerkiksi valmistumassa olevat Korea Hydron toimittamat 1400 MW reaktorit Arabiemiraatteihin myytiin alunperin avaimet käteen ja 8 vuoden polttoaine ja operointisopimuksella kokonaishintaan noin 4 miljardia dollaria per laitos. Sitäkin hintaa rakentamisen myötä jonkin verran tarkistettiin ja taitaa nykykyrssien mukaan olla luokka 4.5 miljardia euroa per laitos. 4 laitosta. Viimeistä hintakehitystä en toki ole tarkastanut, mutta ei se suuresti ole muuttunut.

Juha Reunanen

Mikko, käsittääkseni Olkiluoto 3 on samaa tekniikkaa kuin Flamanville Ranskassa. Molempien hinnat on siinä 10 miljardin huitteilla ja molemmat kymmenkunta vuotta myöhässä ja molemmissa kyseenalaisia hitsauksia paineastiassa.
Eiköhän tämä ydinvoima ole loppuun taputeltu.

Mikko Toivonen
Vastaus kommenttiin #4

Juuri tuota sisäänpäinkääntynyttä ja erikoistapauksen käyttöä yleistämisen olen pyrkinyt koulimaan kokonaishyötyajatteluun ja yleiseen hinta ajatteluun.
Olen myös omissa kirjoituksissani lähes poikkeuksetta kirjoittanut että yleinen hintataso, poisluettuna OL3 tai 1800MW EPR reaktori, kuten Flamanvillessä, myös Kiinassa vaikka onkin jo lähes käynnissä kuten OL 3 tai Brittien kuopattu suunnitelma mille oli hallituksen toimesta juuri noille reaktoreille annettu mieletön syöttötariffi. Out of this world.
Huonosti hengittävät kuitenkin sellaisen aivot jotka yhdellä huonolla esimerkillä yleistävät sen koko teollisuudenalaan. Eihän kukaan enää rakenna grafiittihidasteisia Plutoniumia tuottavia reaktoreitakaan kun päästiin selville niiden virheoperointiriskeistä

Jos kirjoittaja olisi koskaan ollut teollisessa prosessin rakennustehtävissä tai valvomassa niin tietäisi kyllä että aina niissä tulee virhehitsauksia ja ne tavalla tai toisella projektikontrolleissa löydetään ja sitten korjataan. Mitään erityisen kummallista siinä suhteessa ei Arevankaan reaktoritoimituksissa ole tapahtunut kuin hyvää projektivalvontaa minkä tehtävänä on juuri sellaiset virheet löytää.

Mutta sitten kun sellaisesta lukee Pecos Billiä tai Tex Willeriä enimmäkseen lukeva kansalainen niin tottahan toki hän saa kauhean kuvan ja tähänhän patologiset ydinvoiman vastustajat juuri pyrkivät.

Sitä kuitenkin ihmettelen, että koskaan ei näy teollisuuden omien asiantuntijoiden torppaamassa näitä propagandakäsityksiä vaan meidän eläkeläisten mutta projektielämän eläneiden on kerrottava kuinka asiat oikeasti ovat