Keskiviikko 19.12.2018

Välitön tyrmäys tuli puun takaa – Lindström: ”Sitten olemme juntturassa”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
2.10.2018 11:50
Päivitetty: 
2.10.2018 15:02
  • Kuva: Alma Media
    Kuva
    Työministeri Jari Lindström (sin) ja STTK:n puheenjohtaja Antti Palola.
|

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ilmoittaa, ettei se aio tarttua hallituksen ”korjailtuun” tarjoukseen henkilökohtaisen irtisanomissuojan heikentämisestä.

”Ikävä on, jos noin ei käy”, työministeri Jari Lindström (sin) sanoi tänään hallituksen tiedotustilaisuuden jälkeen.

Hallituksen uusittu lakiluonnos heikentäisi irtisanomissuojaa alle 20 hengen yritysten sijaan alle 10 hengen yrityksissä. Lisäksi työttömyysturvan karenssiaikaa leikattaisiin nykyisestä 90 päivästä 60 päivään. Tiistain tiedotustilaisuudessa Lindström tarjosi ay-väelle myös mahdollisuutta päästä työryhmään, joka ryhtyisi valmistelemaan yhteistoiminta- eli yt-lain uudistusta.

”Tiedän, että tämä yt-laki on STTK:lle tärkeä asia ja sieltä voisi löytyä elementtejä, jotka voisivat rauhoittaa tätä tilannetta”, Lindström sanoi.

Vielä Lindströmin tiedotustilaisuuden ollessa kesken STTK toimitti julkisuuteen tiedotteen, jossa se korostaa, että ”järjestö ei hyväksy minkäänlaisia työsopimuslain muutoksia, joilla työntekijät asetetaan irtisanomisperusteiden osalta eriarvoiseen asemaan sillä perusteella, minkä kokoisessa yrityksessä he työskentelevät”.

”Tänään julkistettu ministeriön esitys ei tätä näkemystä muuta”, STTK:n puheenjohtaja Antti Palola linjaa tiedotteessa.

Myös ammattiliittojen keskusjärjestö SAK on ilmoittanut, että lievennykset eivät riitä järjestöllisten toimien perumiseen.

Ay-puoli on osin jo käynnistänyt työtaistelutoimet ja valmistelee uusia, jotta hallitus peruisi aikeet heikentää irtisanomissuojaa.

”Tilanne on normalisoitavissa nopeastikin, mutta vain yhdellä tavalla. Hallituksen on vedettävä esityksensä pois”, Palola toteaa.

STTK:n tyrmäys oli Lindströmille selvästi yllätys.

”Silloin me olemme juntturassa, koska siihen me emme mene. Me viemme tätä eteenpäin”, Lindström vain totesi.

Lue lisää aiheesta:

Ministeri Lindström vastaa ay-liikkeen syytökseen: ”Tämä hallitus vie asioita eteenpäin, vaikka ei ole yksimielisyyttä”

Uusi tieto irtisanomislaista: Sana ”luottamus” poistuu pykälästä

Jaa artikkeli:

Kommentit

Jouni Borgman

Juuri näin. Niin pitkään, kun hallitus ei tätä halua ymmärtää, on työntekijäpuolen pakko harata vastaan.
On ikävä katsella sivusta, kun meillä ministerit alistetaan vahvojen tausta- ja painostusryhmien kiveen hakattujen agendojen junttareiksi. Ministereitten tulisi olla täysimittaisia valtiomiehiä, jotka voivat toimia tilanteissa oman omantuntonsa ja älynsä mukaisesti KOKO kansan etua ajatellen. Ei ministeri saisi olla tietylle eturyhmälle rahalla ostettava juoksupoika, mutta Suomen valtarakenteet nyt ovat mitä ovat.

Jukka Mikkola

Peruslähtökohtana on se, että laki on luotu ihmisen suojaksi, ei ihmistä vastaan. Ei ole oikein, että työsopimuksia noudattavat työnantajat joutuvat täysin syyttömästi kärsimään poliittisista lakoista.

Ay-johtajien liikkumavara kapeni oleellisesti sen jälkeen, kun Suomi liittyi EMU/euroon. Devalvaatio muuttui sisäiseksi devalvaatioksi. Nyt lyödään ”kapulaa rattaaseen” estämällä välttämättömiä lakiuudistuksia. Euroopan keskuspankki omistaa euron, ei Suomi-neito. Tähän on pakko joustoin sopeutua.

Suurituloiset ay-johtajat haluavat ”kiillottaa kilpeään” jäsenkunnan keskuudessa ylityökieltojen ja poliittisten lakkojen voimalla. Oma tilipussi ei siitä vähene, mutta toisin on jäsenkunnan laita ylityökielloista ja poliittisesta lakkoilusta johtuen. Monissa, varsinkin nuorissa lapsiperheissä eletään ”kädestä suuhun” ja se ei tunnu hetkauttavan hyvätuloisia ay-johtajia. Vastuu tuntuisi muuttuneen vastuuttomuudeksi. Tähän on hyvä saada muutos ja laki poliittisten lakkojen kieltämisestä olisi otettava vakavaan harkintaan.

juha-pekka naukkarinen

Ei yritykset irtisano hyviä työntekijöitä,vaan heikompia,se on kilpailua työntekijöiden välillä,kuten yritystenkin välillä on,ei yritys ole sosiaalitoimisto,jos firma ei pysy kilpailussa mukana,se kaatuu ja moni menettää työnsä ehkä yhden luuserin takia!

Timo Virtanen

Muuten olen sitä mieltä, että verovapailla rahoilla rellestävät suuripalkkaiset ay-keisarit on pantava ruotuun. Nyt nuo mokomat haluavat tappaa pienet yrittäjät ja yritykset. Suuret yritykset ja EK kyllä hoitavat irtisanomiset jouheasti "tuotannollisilla ja taloudellisilla" syillä. Ja ay-pomot katsovat sivusta kädet ristissä.

Pasi Anttila

Kas kummaa ettei ne ole kuolleet jo aiemmin. Tämä irtisanomislaki on ollut voimassa ajalta kun "isoisä lampun osti. Ovat vaan pärjänneet tähän asti, mikähän kumma ne ny nyt yhtäkkii tappais? Ei tätä "ongelmaa" ole agendalle nostettu varmaan koskaan aikasemmin? Ei ainakaan tässä mittakaavassa.

Tää on työnantajille ja hallituskselle ja sen työllisyystavoitteelle mitätön lakihanke. Jonka ainoana tarkoituksena tässä on ay-liikkeen musertaminen. Ei voi muuta motiivia olla, kun yritysten tappiot ovat omien väitteiden mukaan miljoonaluokkaa joka päivä että hallitus tällasen lilliputtilain takia uhrais yritysten voitot (tai yritykset uhrais, hehän ovat tässä hankkeessa mukana korviaan myöden, eivätkä ole mitään viattomia sivustakatsojia), omat työllisyystavoittet ja kasvutavoitteet. Miten tyhminä he ihmisiä oikein pitää.

Tämä "sota" tai taistelu on ideologinen eikä ay-liike anna enää tuumaakaan periksi. Tämä viedään vaikka yleislakkoon asti. Ja hyvä niin.

Veikko Savolainen

STTK ei hyväksy, että työntekijät asetetaan eriarvoiseen asemaan sillä perusteella, minkä kokoisessa yrityksessä he työskentelevät.

- Käsi sydämelle STTK! Villiä länttä ei kaivata, muttei myöskään joillain aloilla paikallisesti vallinnutta "villiä itää". Laittomat irtisanomiset ja muu työsyrjintä pärstäkertoimen perusteella eivät näet ole työelämässä olleet ihan vieras ilmiö tähän astikaan ainakaan suurissa julkisalojen työpaikoissa. Kunta- ja valtiosektoreillahan muuten on harjoitettu jo pitkään paikallista sopimista muun muassa sttk:laisten ja akavalaisten liittojen ja näiden osin aikoinaan asemiinsa nostamien johtoryhmäläisten kesken. Paikallinen sopiminen on joskus saanut jopa vinoumamuotoja, joita on kuvattu karrikoiden 'palkalliseksi sotimiseksi sopupelifilunkeineen veronmaksajan pussista sulle-mulle-ei-tolle-tyyliin'. Yksi tosielämän case-esimerkki on julkaistu hiljattain raportissa, jonka blogilinkki on lopussa.

Uusi irtisanomissäännös voisi kuulemma tulla käytännössä sovellettavaksi esimerkiksi silloin, kun työntekijä ei noudata työaikoja, laiminlyö työnantajan määräämiä työtehtäviä tai suorittaa niitä ohjeiden vastaisesti. Mainitussa casessa nuo kriteerit on jätetty huomiotta mm. luottamusaktiivien kohdalla, mutta ns. poliittisesti motivoituneet diskriminointiperusteet katsottu sopiviksi ns. villin työntekijän kohdalla, ja joskus jopa irtisanomissyynä.

Vai ovatko esimerkiksi 'vääränlainen' säästöehdotus 'oikeanlaisia' sellaisia pyydettäessä tai 'neuvostovastainen' mielipide hyväksyttävä syy irtisanomiselle vielä tällä vuosituhannella enempää suuressa valtionvirastossa kuin pienessä yksityisessä yrityksessäkään? Casessa kuvattuja lakiin pohjautumattomia toimintakulttuurikäytänteitä voisi vertailla nykylain kirjaimeen, ja samalla pohtia sitäkin, miten jatkossa voitaisiin taata kauniin lakitekstin ja arjen välisen ristiriitagäpin jonkinasteinen umpeenkuroutuminen. Sekin voisi siis olla hyvä pohtia vielä kertaalleen, ovatko poliittiset irtisanomiset ylipäätään juridiseettisesti perusteltavissa enää tällä vuosituhannella ja annetaanko ay-liikkeen keskinäisten aatteellisten suuntien linjariitojen vaikuttaa käytännön epäpoliittisten asioiden sopimisperusteisiin. Luottamussuhteen säilyttämiseksi ja paikallisen sopimisen syntymiseksi kun on joskus ilmeisesti uhrattu joitain pienempiä intressejä, kuten jopa laillisuusnäkökohtien kattava valvonta.

Ay-liitoilla on paikallista sopimista soveltavan suuren työyhteisön kulttuurissa erilaisten henkilöstönsisäisten verkostojen ja epävirallistenkin liittoutumien kautta paljon vakiintunutta käytännön valtaa myös laitosten ja virastojen johdossa. Yksittäisen työntekijän oikeusturva riippuu joskus käytännössä täysin henkilösuhteiden ja aatteellisen liittolaisuuden laadusta ay-väen suuntaan. Monen johtohenkilön asema perustuu juurikin ay-väeltä tulleeseen nosteeseen ja jatkohyväksyntään. Ja liitoissassahan on toki muunkinlaisia kuin luottamuksen kohtuudella ansaitsevia luottamushenkilöitä ihan siinä missä ketkuja on työnantajapiireissäkin. On myös muka 'aina heikomman puolella olevia' pääluottamusmiehiä, jotka eivät tule irtisanotuiksi enempää päihdeongelmiensa kuin epäasiallisen syrjintäkäytöksensäkään vuoksi.

Katkelmia tosielämän case-tapauksesta oikeasti olemassaolevasta monen sadan hengen työyhteisöstä, jossa "vahva yhtenäinen taisteleva ay-liike huolehtii henkilöstön hyvinvoinnista ja työoikeudellisesta puolenpidosta pärstäkertoimeen katsomatta" aina viimeiseen niittiin saakka:

Kun määräaikaisessa tehtävässä hyvin palvellut pätkätyöläinen paljasti silloisen pääluottamusmiehen loppuhaastatteluun jatkoonsuositeltavaksi kutsuttuna olevansa Ytk:n eli 'väärän liiton' jäsen, oli tämän ääni muuttunut kellossa: "Perkele, porvarien kätyri!"

Taantumavuosina 2012-14 oli mainitun paikallista sopimista noudattavan suuren työpaikan johto pyytänyt budjettiraamin kiristyttyä säästöehdotuksia myös henkilöstöltä. Eräs työntekijä ehdotti säästöjä talon korkeiden työmatkakustannusten puolelta monen yhteyden hoituessa nykyisin verkossa yhtä hyvin kuin lentäen. Talon molemmat henkilöstöjärjestöt olivat jo jonkin aikaa vakavissaan vaatineet työajan lyhentämistä viikoittaisen palkallisen liikuntatunnin muodossa, ja hanketta kampanjoitiin kiivaasti talon henkilöstöfoorumilla. Mainittu työntekijä muistutti, ettei aloite varmaan kuulosta hyvältä talon ulkopuolella ja työajan lisäämistä tuolloin vaatineiden työmarkkinaosapuolten korvissa varsinkaan, jos se pääsee taantumasta kärsivien työttömyysalojen ja median tietoon: "työpaikkazumbailu maksaisi talolle vuodessa enemmän kuin 20 Merja Ailuksen kuuluisaa Bemaria", hän oli laskenut. Työnteon leikkaaminen ilman palkkakustannusten alentumista ei hänestä siis vaikuttanut järkeenkäyvältä ratkaisulta ja oli ehdotuksena huonosti ajoitettu.

Mainittu kriittinen työntekijä sai nyt kokea sekä matkailevan keskijohdon että jyrkemmän ay-siiven suunnalta joukonpetturiksi leimaamista jopa konkreettisestikin väkivaltaisin viestein, ja kevään 2015 yt-neuvotteluissa hän sitten yllättäen valikoitui talosta irtisanottavien parinkymmenen joukkoon. Uutta liikesalaisuuslakiakohan sovellettiin 'edehtivästi' vai katsottiinko 20 yksikön liikuntatuntipanostusrinnastus liian kenkuksi?

Toisen henkilöstöjärjestön pääluottamusmies kyllä arveli tuoreeltaan, etteivät esitetyt "tuotannollistaloudelliset syyt" voineet ko. tapauksessa oikeasti perustua mihinkään muuhun kuin hyvänä työntekijänä tunnetun yt-uhanalaisen aiemmin henkilöstöfoorumilla ilmaisemiin mielipiteisiin, mutta riitauttamiseen ei lähdetty vaikean toteennäyttämisen ja paikallisten realiteettien vuoksi. Toisen henkilöstöjärjestön kellokaspiireissä kun asiaa lähestyttiin muunlaiset joukkointressit edellä.
- Ks. case: Irtisanomissuojan pärstäkerroinriski julkissektorin paikallisessa sopimisessa
http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260227-ay-jarjestot-parstakerr...

Mikko Toivonen

Asiaa voi tietysti katsella joko ammattiyhdistysliikkeen tai työnantajien näkökulmasta.
Mutta kun sitä katselee eri mantereilla pitkään työskennelleenä, sekä työntekijänä, että itsenäisenä yrittäjänä niin silloin hallituksenkin esitys on laihanlainen yritys oikeaan ja tarpeelliseen suuntaan.
Se irtisanomisen "normalisoiminen" miksi itse sitä kutsun pitäisi ulkottaa koko työlainsäädäntöön kaikkien yritysten osalta niin että yrittäjä voi ilman suurta vahinkoa yritystoiminnalleen eri tilanteissa päästä eroon tuottamattomista työntekijöistä kaikilla tekemisen tasoilla ja samalla kyetä helposti palkkaamaan oikeassa tilanteessa sopivampaa henkilöstöä.

Asia on todella niin että kukaan yrittäjä ei aivan ensimmäisenä tuottabaa henkilöä irtisano sillä yrittäjä tietää ilmeisen par3emmin kuin ammattiyhdistysliike miten vaikeaa on kouluttaa uusi työntekijä yrityksen hyvin pyöriväksi osaksi.

Irtisanomisen helpottaminen on todella avain työllisyyden paranemiseen ja työn oikeaan osumiseen työntekijän kohdalta kun hänelle siten avautuu myös helpompi työn saanti persoonaansa ja kykyjään vastaavassa työssä.

Kikykin oli todelliseen kansainväliseen tarpeeseen verrattuna ihan pintaraapaisua.

Ammattiyhdistysliike meillä yrittää nyt pysäyttää maan talouden kun se monessa muussa maassa toimii maan ja siten oman etunsakin tukena.

Jukka Mattsson

Totta, valitettavasti tuo koskee vain omistajavetoista tai perheyritystä. Siellä ei hevin potkita ketään työstä ilman syytä.

Eihän tässä EK:n junailemassa jutussa ole tarkoituskaan auttaa pieyrittäjää vaan saada "Ollilan kenkä ovenrakoon" ja laajentaa irtisanomislakia myöhemmin myös suuryrityksiin.

Suuret firmat joissa on "palkkajohtajat" hakevat uutta väylää potkia pois työntekijät jotka eivät suostu heidän oman edun tavoitteluun sun muuhun kusetukseen, joka tapahtuu yrityksen osakkeen omistajien rahoilla.

Mikko Toivonen

Asia voi hyvinkin olla noin pörssiyritysten osalta. Jopa palkkajohdoin toimivilla keskisuurilla Osakeyhtiöillä tai muilla yhtiöjärjestelyillä.
Tuo omistajavetoisuus oli hyvä kuvaus siitä miten työntekijää ei kyllä mielijohteesta eikä edes heikentyneellä pärstäkertoimella potkita pois jos tuottamiskyky on riittävä.
Hallituksen strategisia "Ollila" ajatuksia en ole erityisesti pysähtynyt miettimään, mutta nyt esitetyssää muodossa, juurikin siihen 20 henkilön määrään toimitaan omistajaohjauksessa ja työllistävä vaikutus on takuuvarma ja suuri. Samoin nopea uudelleentyöllistyminen jos irtisanotuksi joutuukin.
Leimaamisen vuoksi juuri irtisanomiselle ei pitäisi olla ilmoitettavaa syytä jolloin ei tule kysymykseen mitkään syyllisyys karenssitkaan vaan työttömyyspäiväraha alkaa heti juosta. Sen sijaan palkkaam sidottua työttömyyskorvausta pitäisi rajoittaa aika tuhdisti jonnekin 6 kuukauteen ja sitten lakisääteinen päiväraha ellei ole työtä halunnut löytää.

Pentti Westerholm

.Nykyisin jos työntekijä saa ns. kenkää joutuu 3 kk olemaan ilman työttömyyskorvausta.Uuden lain mukaan korvaus aletaan maksamaan ensimmäisestä työttömyyspäivästä lähtien .Mikäli itse on aiheuttanut irtisanomisen niin silloinkin tarvitaan vain 2 kk odottelu.Tämä ei kelpaa AY,lle?

Topi Rantakivi

@14. Väärin myös. Kaikki karenssit pois ja työntekijöille mahdollisuus irtisanoutua yrityksestä, joka vähät piittää mistään.

Minä olen kokenut 4 kuukauden palkattomuushelvetin ja olen pyytänyt yritystä laittamaan minut mäkeen taloudellisista syistä, mutta eihän se käynyt. En voinut irtisanoutua tai olisin saanut karenssit.

Kokeile itse, että miltä tuntuu olla ilman rahaa 4 kuukautta, saatana!

Heikki Sakari

En muista äänestäneeni ammattiyhdistystä edustajakseni eduskuntaan. Olen ollut demokratiauskossani hakoteillä.
Ay- mafia on ottanut minulta minulle kuuluneen vallan pois.
Nyt muistuikin mieleeni , miksi olen aina eronnut kaikista liitoista. En ole milloinkaan tarvinnut niitä omien asioitteni hoitajiksi.

Erkki Malinen

Täälä kun vedotaan siihen että muualla on helpompi irtisanoa henkilöperustein. Mutta yrityskulttuurikin on toinen, yrityksissä on paljon perheyrityksiä jotka on suvussa ollut jo monta sukupolvea. Meillähän hyväkin perheyritys myydään heti kuin siitä saa vain tarpeeksi hilloa. Niin se työntekijä on vain pelinappula joka tuottaa aikansa ja sitten se potkastaan laudalta.

Topi Rantakivi

@24. Olen lukenut jossakin Kauppalehden keskustelufoorumissa, että Saksassa perheyrityksen siirtymäaikana pidetään yritys toiminnassa muutaman vuoden ennen kuin sen saa myydä pois.

Jos myy heti, niin siinä on kovemmat verot mutta odottamisella muutaman vuoden on verotus kevyempi ja usein käy, että toimintaa kuitenkin jatketaan eikä myydä.

Ilkka Paananen

Ei tietenkään myydä heti kun saadaan tarpeeksi hilloa. Valitettavan tyypillinen ajatuskulku.Osa suvuista myy huonolla hinnalla osa ei mistään hinnasta. Voi olla, että vanha omistaja on pitänyt säälistä omiksi tappioikseen ylimääräistä työvoimaa, jonka uusi omistaja saneeraa pois. Siinä mielessä työntekijät ovat pelinappuloita.

Juhani Vinberg

tv-uutisissa haastaterltiin pienyrittäjää, joka totesi, että sesonginaikaan voisi palkata työntekijän, muttaeijatkvasti kokoaikaista, sama koskee monta muuta pienyrittäjäää, sesonkityöhön voisipalkata, muttta ei rympärivuotista. sedonkityöläisemnä moninuori saisisitä kaivattua työkokemust cv:eensaja vossäisi vauikka kesken opiskelun olla sesongit töissä