Torstai 13.12.2018

Anna Kontula kertoo huimia tarinoita eduskunnasta – ”Ei jumalauta, sä oot taistelukentällä”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
8.10.2018 08:56
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Sosiologi, työelämän tutkija Anna Kontula tarkkaili kirjaansa varten omaa nykyistä työympäristöään: eduskuntaa. Hän on toiminut vasemmistoliiton kansanedustajana vuodesta 2011.
|

Kansanedustaja, tutkijataustainen Anna Kontula (vas) on tehnyt harvinaisen työn koottuaan yksiin kansiin näkemyksensä eduskunnasta kansanedustajien toimintaympäristönä.

Eduskunta – Ystäviä ja vihamiehiä (Into Kustannus) -kirjassaan Kontula käy läpi eduskunnan nokkimisjärjestystä, kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä sekä yhteisöä erilaisine ryhmineen. Hän kertoo sykähdyttäviä tarinoita niistäkin hetkistä, kun kamerat eivät käy ja kansanedustajat painivat yksin arkisine murheineen.

Hän on tutkijana havainnoinut ympäristöään, haastatellut kollegoitaan ja käyttänyt tutkimusaineistoa, jota on ilmeisen vähän.

Kirjasta välittyy hyvin kuva, että kansanedustajan työ ei ole yhtä kahvin juontia, suun soittoa ja taksilla ajelua. Kaiken ytimessä on eduskunnassa vallitseva jatkuva konflikti. Kamppaillaan vallasta yksilöiden ja intressiryhmien välillä sekä kamppaillaan näkyvyydestä ja politiikan suunnasta.

”Ennen tätä olin aina työskennellyt ympäristössä, jossa pelattiin tiiminä kauheella tsempillä. Kun sit tuli tänne, niin ekaks katto, että ei jumalauta, täällä sä oot taistelukentällä koko ajan”, yksi haastateltava kuvailee.

Yksittäiset edustajat kamppailevat arjen haasteiden kanssa, kun kokousaikataulut ovat ennalta arvaamattomia. Ajan puute on krooninen olotila.

”Välillä homma karkaa ihan käsistä: on menot, puhelin, sata tekemätöntä asiaa. Sit on vaan annettava olla ja otettava aika tyyliin ”vittu mä lähen nyt ongelle”. Yhden päivän lintsaus auttaa jo paljon”, joku noista 200:sta valitusta kuvailee Kontulalle.

Nousu kansanedustajaksi ei ole helppoa, vaikka joskus se sellaisenakin näyttäytyy. Pitkänkin puoluetyön jälkeen tarvitaan monissa tapauksissa muhkea kassa, jolla vaalityö mahdollistuu.

”Jos ei ole ammattiliiton tai Wahlroosin suosikki, niin vaalinsa saa maksaa itse. Se on aina monta kymppitonnia”, kuvaillaan.

Vaikutusvalta eduskunnan seinien sisällä hankitaan asiantuntemuksella. Kansanedustajan tulee pyrkiä tärkeille paikoille valiokuntiin, joissa lainsäädäntötyö hyvin pitkälle tapahtuu. Kansalaiset taas saattavat kaivata jotain muuta.

”Tää eduskuntatyö valiokuntineen tuottaa erityisosaamista, kun taas kansa toivoo yleispoliitikkoa. Kyllä siinä on ristiriita. Kun menee tonne torille ja siellä ihmiset kyselee, niin ei siellä erikoistumisella pärjää. Pitää tietää kaikesta jotain”, yksi kansanedustaja pohtii.

Kontulalla on pätevä neuvo kansanedustajille ja muille eduskuntaan pyrkiville poliitikoille, jotka valmistautuvat huhtikuun 2019 eduskuntavaaleihin: koskaan ei saa näyttää häviäjältä. Näin siksi, että äänestäjät ovat kuin saalistajia, jotka haistavat pelon.

Oman maineenhallinnan pitää olla kunnossa ja verkostoitua pitää.

”Vallankäyttö perustuu henkilökohtaisille pitkäaikaisille suhteille. Ennen muodollisia päätöksiä vaikutetaan verkostoissa todella paljon. Mun verkostoihin kuuluu paljon ihmisiä myös muista puolueista”, eräs kirjaan haastateltu kansanedustaja sanoo.

Kontula kertoo myös inhimillistä tilanteista, joihin kansanedustajat, aivan kuten muutkin suomalaiset, törmäävät. On muun muassa koskettava kertomus vessassa baarireissun jälkeen oksentavasta kollegasta, jolla on parisuhdekriisi päällä.

”Siivoamme jäljet, ja löydän jopa käsilaukustani nuhruisen purkkapaketin, maku extra fresh. Koska kollegani ei ole juopottelevaa sorttia, alan tentata. Mikä nyt on? Hän harkitsee vakavasti avioeroa eikä tiedä, miten kertoisi sen puolisolleen”, Kontula kirjoittaa.

Paljon puhuttanut ryhmäkuri saa myös useamman sivun verran tilaa Kontulan kirjassa. Hän pitää sitä laajasti hyväksyttynä ja tunnustettuna rakenteena ja jos sitä haastetaan, on tosi kyseessä.

”Joskus oon rikkonut ryhmäkurin, mut tarkkaan se pitää harkita, kun aina sä siitä maksat”, yksi kuvailee.

Kansanedustajan tärkein yhteisö onkin oma eduskuntaryhmä. Toki siellä myös riidellään ja puoluekaverit saattavat joskus jopa ”unohtaa” kutsua kokouksiin.

Eduskunnan kuppilan muistutetaan olevan paikka, jossa sitten ollaan yhteyksissä yli puoluerajojen, toki esimerkiksi myös saunassa. Yleisemmin kansanedustajat sosiaalistuvat toisiin kansanedustajiin, eli he viihtyvät keskenään.

”Vieraantumisen riskihän on täällä ihan todellinen. Itse yritän välttää sitä pyörimällä vapaa-ajalla ihan muissa porukoissa”.

Lopputulemaksi Kontula saa, että kansanedustajan on opittava elämään konfliktien kanssa. Hän löysi kolme eduskunnan kehittämää mekanismia tätä varten: Valtataisteluista syntyviä konflikteja pyritään säätelemään monimutkaisella hierarkialla, eduskunta on kehittänyt normistonsa joka karsii konflikteja ja lisäksi eduskunnan alaryhmät auttavat suojautumaan konfliktien aiheuttamalta stressiltä.

Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Jarkko Mynttinen

Vihervasemmistolla on sinänsä ihan järkeviä, viisaita ja kunnioitettavia edustajia, kuten Kontula, Li Andersson, Ville Niinistö, Arhinmäki muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, jotka jätän tarkoituksella mainitsematta. Harmi vain, että järki ja viisaus on niin huonosti saavuttanut oman kannattajakuntansa suunnassa "top down", muutoin voisin noita jopa äänestää.

Vesa Korhonen

Pieni yllätys, eduskunnassa on siis havaittavissa työelämän piirteitä...!

Tosin kun lukee vaikkapa Paasikiven päiväkirjoja, niin erona 60-70 vuoden takaiseen on lähinnä kirosanojen määrä, mihin tuossa jo viitattiinkin.

Eino Kaikkonen

Miten niin "huu-haa"-juttu? Tuommoinen ylimalkainen lonkaltaheitto pitää pystyä perustelemaan. Tutkija-kansanedustaja on teyhnyt kiitettävää työtä haastatteluissaan. Ne perustuvat keskinäiseen luottamukseen, jonka tekijä haastateltaviaan kunnioittaen säilyttää.