Keskiviikko 12.12.2018

Suomen hävittäjäkaupan ratkaiseva tekijä? – Yksi kone saa hehkutusta uutuuskirjassa

Jaa artikkeli:
Luotu: 
10.10.2018 10:46
Päivitetty: 
10.10.2018 11:28
  • Kuva: Mika Rinne / Iltalehti
    Kuva
    Hävittäjävalmistajat markkinoivat koneitaan aktiivisesti Suomessa sekä kulisseissa että yleisölle. Kuvassa Lockheed Martinin F-35-kone Tikkakosken lentonäytöksessä.
|

Faktakulma

Suomi on korvaamassa uusilla monitoimihävittäjillä vuosina 1995–2000 käyttöön otetut Hornetit, joiden 30 vuoden elinkaari on täyttymässä vuoteen 2030 mennessä. Hävittäjähanke kulkee nimellä HX, missä ensimmäinen kirjain tulee korvattavasta koneesta (Hornet) ja kirjain X toimii seuraajaehdokkaan tunnuksena.

Hävittäjähankinnan kustannusarvio on 7–10 miljardia euroa. Luvussa ei ole mukana ylläpito- ja kehityskustannuksia tulevan 30 vuoden aikana. Hankintapäätös tehdään 2020-luvun alussa. 

Kilpailussa mukana olevat hävittäjät:

Boeing F/A-18 Super Hornet (Yhdysvallat)

Dassault Rafale (Ranska)

Eurofighter Typhoon (Iso-Britannia, yhteiseurooppalainen)

Lockheed Martin F-35 (Yhdysvallat)

Saab Gripen (Ruotsi)

Uuden Suomen jutut HX-hankkeesta: https://www.uusisuomi.fi/aiheet/hx-hanke

”Uusien hävittäjien arvioidaan olevan käytössä 2060-luvulle.” Tämä Suomen ilmavoimien linjaus nousee keskiöön, kun ilmailutoimittaja Pentti Perttula käy tänään julkaistavassa tietokirjassaan läpi Suomen hävittäjäehdokkaita teknisen kyvykkyyden ja muiden ominaisuuksien osalta.

Perttulan teos Paras hävittäjä Suomelle – Hornetin seuraajaehdokkaat (Docendo) korostaa HX-hankkeen tärkeyttä Ilmavoimille: Hornetin korvaajassa on kiinni koko Ilmavoi­mien suorituskyky seuraavaksi 30 vuodeksi. Jos valinta epäonnistuu, tehdään 7–10 miljardin euron hukkainvestointi, sanoo hävittäjähankkeen ohjelmajohtaja, kenraali Lauri Puranen kirjailijalle.

Kirja perustuu muun muassa valmistajien haastatteluihin, arkistolähteisiin ja Perttulan työhön alaa seuraavana toimittajana. Erikseen kirjassa annetaan äänivalta ”parille” Suomen ilmavoimien entiselle komentajalle, jotka kertovat näkemyksensä nimettöminä. Yksi kenraali toteaa, että Ilmavoimien kannalta tärkeitä asioita hankinnassa ovat ”koneen suorituskyky, päivitysten takaaminen 30 vuodeksi ja kokonaiselinkaarikustannukset”.

Tavoiteltu 30 vuoden elinkaari nousee kirjassa tekijäksi, joka on ratkaiseva koko hankinnan kannalta, ja tästä kulmasta selkeään etulyöntiasemaan asettuu kirjassa yksi ehdokkaista. Se on amerikkalaisvalmistaja Lockheed Martinin uuden sukupolven häivehävittäjä F-35.

Perttulan mukaan on huomattava, että Hornetin seuraajakoneita aletaan toimittaa Ilmavoimille vasta vuodesta 2025 alkaen. Koneiden suorituskyky ehtii jo sitä edeltävien seitsemän vuoden aikana muuttua paljon. Esimerkiksi vasta operaatiokäyttöön päässeen F-35:n osalta kehitystyö jatkuu kiivaana.

Keskeisempää on kuitenkin se, että korvaajakoneen suorityskyvyn pitäisi pysyä korkeana koko suunnitellun elinkaaren ajan eli ainakin 2050­-luvun loppuun saakka. Osaa HX-kisassa mukana olevista koneista uhkaa kirjan mukaan suorituskyvyn näivettyminen viimeistään elinkaaren viimeisen vuosikymmenen aikana.

”Kaikki Hornetin seuraajaehdokkaat ovat todennäköisesti huippukyvykkäitä vielä 2030­-luvulla. Tämän hetken tiedon mukaan [Saabin] Gripen E:n pääkäyttäjä, Ruot­sin ilmavoimat, poistaa Gripenit käytöstä 2040-­luvun loppuun mennessä. Sil­loin myös Eurofighter Typhoonin pääkäyttäjät, Ison-­Britannian, Saksan, Italian ja Espanjan ilmavoimat sekä Dassault Rafalen pääkäyttäjät, Ranskan ilma­ ja merivoimat, alkavat poistaa konetyyppejä käytöstä seuraavien yhteiseurooppa­laisten uuden sukupolven hävittäjien tullessa käyttöön”, Perttula kirjoittaa.

Ruotsin puolustusvoimat on taannoin kertonut, että uudistettu JAS Gripen tulee pysymään käytössä ja maan ilmavoimien suorituskyvyn sekä ilmapuolustuksen keskiössä ”ainakin [vuoteen] 2040 asti”.

Tällä hetkellä oletetaan Perttulan mukaan, että myös Boeingin Super Horneteja ale­taan 2040-luvulla poistaa Yhdysvaltain merivoimien käytöstä F­-35-koneiden määrän alkaessa olla riittävällä tasolla.

”2050­-luvulla ehdokkaista lienee täysimittaisessa käytössä enää F-­35A, jonka käytön uskotaan jatkuvan 2060­-luvun loppuun saakka”, Perttula kirjoittaa.

Mitä merkitystä on sillä, onko koneita käytössä muualla? Pääkäyttäjien suunnitelmat käytön lopettamis­ajankohdasta ovat Suomelle äärimmäisen tärkeitä, Perttula tuo esiin.

”Kun konetyypin käyttäjien määrä vähenee, jää kone­tyypin suorituskyvyn ylläpito yhä kapeammille harteille teknologisen innovatii­visuuden, osaamisen ja kustannusten osalta. Kun pääkäyttäjä poistaa konetyypin käytöstä, sen varaosien ja mahdollisesti vaihtolaitteidenkin saatavuus alkaa hei­ketä ja niiden hinnat nousta. Myös koneiden kehittämisen ja päivittämisen hinta nousee, kun harveneva käyttäjäkunta on jakamassa kustannustaakkaa”, kirjassa kerrotaan.

Koneen käyttölaajuuden merkitys ei rajoitu vain huolto- ja ylläpitotoimiin. Myös hävittäjäjärjestelmän operatiivinen tuki vaatii jatkuvaa panostusta.

”Esimerkiksi nyky­aikainen tehtävätukijärjestelmä on Ilmavoimien komentajan, kenraalimajuri Sampo Eskelisen mukaan erittäin keskeinen osa suorituskykyä”, kirjassa kerrotaan.

Esimerkiksi Saabin Gripenin kohdalla Suomi olisi mahdollisesti ainoa käyttäjä vuodesta 2050 lähtien, kirja väittää, ja myös Typhoonin, Rafalen sekä Super Hornetin käyttäjämäärien ennakoidaan hiipuvat HX-elinkaaren loppupuolella. Sen sijaan Yhdysvaltain puolustushallinnon suunnitelmissa on pitää F­35 Yhdysvaltain asevoimien käytössä jopa 60 vuotta eli 2070-­luvun puoliväliin saakka.

Perttulan mukaan elinkaarisuunnittelu kannatti myös Suomen valitessa Horneteja. Kone oli tuolloin uudenaikainen ja sen kehittämispotentiaali oli vielä suuri, minkä vuoksi päivityskustannukset jakaantuivat usean käyttäjämaan kesken. Yhdysvaltain merivoimien koneen valitsemista puolsikin tuolloin varmuus sarjatuotannon jatkumisesta ja siten edullisista varaosahinnoista sekä jatkuvasta kehitystyön tuesta.

Perttula kertoo myös yksityiskohtia Puolustusvoimien valmistajille lähettämästä tarjouspyynnöstä. Pyyntö sisältää muun muassa skenaarioita, joissa on 300 kertaa 300 kilometrin karttalaatikossa vastustaja, jolle on määritelty järjestelmät ja toimintatapa. Konetoimittajan pitää pystyä kertomaan, miten suhteellisen monimutkaisia toimenpiteitä edellyttävä kokonaisuus ratkais­taan operatiivisesti heidän koneellaan. Valmistajien ratkaisujen perusteella ”käydään Suomessa pari viikkoa täysimittaista sotapeliä melko suurella henkilöstöllä”, Perttula kertoo.

Faktakulma

Suomi on korvaamassa uusilla monitoimihävittäjillä vuosina 1995–2000 käyttöön otetut Hornetit, joiden 30 vuoden elinkaari on täyttymässä vuoteen 2030 mennessä. Hävittäjähanke kulkee nimellä HX, missä ensimmäinen kirjain tulee korvattavasta koneesta (Hornet) ja kirjain X toimii seuraajaehdokkaan tunnuksena.

Hävittäjähankinnan kustannusarvio on 7–10 miljardia euroa. Luvussa ei ole mukana ylläpito- ja kehityskustannuksia tulevan 30 vuoden aikana. Hankintapäätös tehdään 2020-luvun alussa. 

Kilpailussa mukana olevat hävittäjät:

Boeing F/A-18 Super Hornet (Yhdysvallat)

Dassault Rafale (Ranska)

Eurofighter Typhoon (Iso-Britannia, yhteiseurooppalainen)

Lockheed Martin F-35 (Yhdysvallat)

Saab Gripen (Ruotsi)

Uuden Suomen jutut HX-hankkeesta: https://www.uusisuomi.fi/aiheet/hx-hanke

Jaa artikkeli:

Kommentit

Jouni Borgman

Kaikkihan sen tietävät, että F-35 on uusin, paras, ylivoimaisesti kallein ja ylivoimaisesti Venäjää ärsyttävin. Lockheed Martin on myös kovan luokan korruptiofirma ja kytkeytynyt ties mihinkä sotilaallisiin ja tiedusteluelimiin ja jopa rahamaailman sotkuihin. Tosin huonokin firma voi tuottaa hyvän tuotteen ja Syyriassa nähtäneen kohta malli tositoimissa.

Hannu Mononen

Ilmavoimat kertoo HX-hankkeen valintaprosessin ja kriteerit avoimesti: https://ilmavoimat.fi/artikkeli/-/asset_publisher/suorituskykyarviointi-...

Prosessi on kuitenkin vielä kovin keskeneräinen, eikä haluttuja vastauksia kysymyksiin ole saatu – niitä ei tässä vaiheessa ole edes ansiokkaillakaan tietokirjailijoilla. Varsinaiset asiantuntijat tarvitsevat työrauhan, eikä varsinkaan poliitikkojen pidä julkisuuden kipeydessään pilata aikanaan tehtävän kaupan ehtoja tööttäilemällä ennenaikaisesti omia mielipiteitään. Kaikki kilpailevat ehdokkaat ovat edelleenkin asemassa tekemään parhaan tarjouksen.

Mikko Toivonen

Minäkään en lähtisi vielä hillumaan yhdenkään esillä olevan koneen puolesta vaikka tämänkin artikkelin ilmeinen tarkoitus oli luoda pohjaa F 35 valinnalle.

Argumentit artikkelissa olivat sikäli merkillisiä että tuskinpa kukaan muukaan hävittäjien valmistaja jää laakereilleen lepäämään vaan kehitystyö jatkuu koko ajan.

Ilmapuolustus on minun ymmärrykseni mukaan kovin monisäikeinen asia ja siitä on takuuvarmasti erilaisia ja kaikki perusteltuja näkemyksiä.

Itse olen toistaiseksi harvemman huippuhävittäjän ja useamman muun lentävän laitoksen kannalla eli sellaisten lentävien joiden päätarkoitus on nousta korkealle ilmaan ja lähettää se sotahaluja hillitsevä mahdollinen "rankaisupakettisarja" liikkeelle sillä 500 km+ kantamalla ja tosi "ankeilla" kärjillä varustettuna.
Säästetyt huippuhävittäjärahat siis siihen sekundääriseen lentokalustoon ja parannettuun ohjustorjuntaan

Markku Nieminen

Hyvin sanottu! Samoilla linjoilla olen ollut aina. Naapurilla on ilmakalustoa niin paljon että Suoman hartiat eivät riitä vastaamaan siihen mitenkään, samoilla opeilla, vaan tarvitaan muuta, uutta ja vähemmän haavoitettavissa olevaa mm. ilmapuolustusvälineistöä.
Suomen itärajalla on valtava tukikohtien ja asevarastokeskittymä. Millään koneilla ne eivät ole suomalaisten ilmavoimin hallittavissa kriisin aikana. Mutta, muitakin, halvempia ja nimenomaan vähemmän alttiita haavoittuvuudelle, konsteja on ja on keksittävissä, ellemme laita kaikkia munia samaan koriin.

Mikael Nygård

Maallikolle asia aukeaa eri tavalla: Saatavissa olevat koneet eivät ole siinä kypsyysvaiheessa että niihin voisi tehdä pitkän tähtäimen investointeja.

Siksi suuntaisin itse huomioni nykykaluston elämänkaaren pidentämiselle ja käyttäisin yli jäävät investointivarat maamme sosiaalisen hyvinvoinnin, ilmastomuutoksen torjunnan ja kilpailukykymme kohetamiseen.

Tapio Mäkeläinen

Kuuntelin aamulla 10.10 Radio Citystä kirjailijan haastattelun. Oli tosi valaiseva. Korosti asian kokonaisvaltaisuutta eikä ottanut kantaa yhdenkään koneen puolesta.
Mä ainakin c-tason kiinnostuneena tajusin ettei ole kykyä ottaa pahemmin kantaa tähän.

Seppo Simonen

Eikö kukaan ole kysynyt naapurilta mikä olisi Suhoi T-50 hinta ja olisiko se kaupan kun se vie voiton mennentullen kaukaisen naapurin F-35 tekniikassa, määttiedä vaikka saisimme Tarton rauhan rajat takaisin kaupan tekijäiseksi halvalla boonuksena.

Markku Nieminen

JK. Tähän astihan, mm. EU;n perusajatuksena on ja on ollut, että rajaton Eurooppa ehkäisee sodat. Ajatelkaapa täysin mahdollista, ja nyt jopa todennäköistä, sisällissotaa Euroopassa?
Rajatussa Euroopassa se voisi jäädä kahdenväliseksi kahnaukseksi, mutta rajattomassa se koskettaisi/tuhoaisi koko Eurooppaa ja siten myös koko maailmaa.

Matti Sortila

Kun pelätään, että itänaapuri sotkeutuu Suomen vaaleihin, niin hävittäjäkauppojen kohdalla se tapahtuu aivan varmasti! Jos nyt eivät lähetä myrkyttäjiä matkaan, niin perinteistä lahjontaa ja kiristystä kenties? Sillä jostain kumman syystä Venäjälle näyttää olevan tärkeää, että ympärysvaltioilla on mahdollisimman huono puolustus?

Petri Minkkinen

Tässä asiassa kannattaa käyttää järkeä ja pohtia myös sitä, mitä nämä uuden sukupolven koneiden tilaukset ja päivitykset itse asiassa pitävät sisällään. Jos Suomi toimii järkevästi, se tekee muutaman miljardin teollisuusinvestoinnin ja sijoittaa itsensä muodostettavan Gripen-yhtiön toiseksi pääosakkaaksi. Perustelut löydätte vuonna 2015 kirjoittamastani Puheenvuorosta: http://pminkkin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198094-olisiko-syyta-perustaa-r....