Keskiviikko 21.11.2018

Näkökulma: Tällä paperillako Suomi ajettiin lakkoihin? - Anna mun kaikki kestää

Jaa artikkeli:
Luotu: 
29.10.2018 10:20
  • Kuva: Jenni Gästgivar / Alma Media
    Kuva
|

Hieman sen jälkeen, kun palkansaajakeskusjärjestöt olivat antaneet “ehdollisen hyväksyntänsä” Juha Sipilän hallituksen kompromissiehdotukselle, toimitusten sähköposteihin kilahti uusi viesti. Hallituksen perustama lainsäädännön arviointineuvosto oli antanut lausuntonsa kaavaillusta irtisanomislaista, eli laista irtisanomisen helpottamisesta pienissä yrityksissä.

Vaikka Sipilä, kokoomuksen Petteri Orpo ja sinisten Jari Lindström olivat esitelleet juuri edellisiltana uuden kompromissin, jolle siis perjantaina näytettiin vihreää valoa, arviointineuvoston lausunto kertoi karua kieltä siitä, millaisin eväin hallitus lähti haastamaan ay-liikettä, mikä johti useisiin poliittisia lakkoihin ja työtaisteluihin.

Ja jos arviointineuvoston kritiikin tiivistäisi yhteen sanaan, se olisi puutteellinen.

Arviointineuvoston suurin huomio kohdistuu koko lakiehdotuksen perusolettamukseen; miksi irtisanomisen helpottaminen helpottaisi palkkaamista? Tätä pitäisi arviontineuvoston mukaan perustella paremmin. Samalla lakiehdotuksessa ei ole riittävästi käsitelty, olisiko jollakin muulla toimella voitu helpottaa työllistämistä etenkin kun “tavoiteltujen nettotyöllisyysvaikutusten arvioidaan jäävän pieniksi”. Lisäksi olisi ollut pitkään epäselvää, miten oikeus uutta lakia tulkitsee, mitä sitäkään ei oltu otettu huomioon riittävästi vaikutuksia arvioitaessa. Kiitosta hallitus saa arviointineuvostolta siitä, että sen “esitys on kirjoitettu hyvällä yleiskielellä”.

Kääntäen lainsäädännön arviointineuvoston lausunto tarkoittaa sitä, että hallitus lähti haastamaan ay-liikettä märkää ruutia mukanaan. Lokakuun alusta on käyty työtaistelutoimia tätä paperia vastaan ja maksajaksi ovat jääneet pääasiassa suuremmat yritykset ja viime kädessä Suomen talous.

“Hallituksen esitys on kirjoitettu hyvällä yleiskielellä.” Anna mun kaikki kestää.

Tuskin oli täysin sattumaa, että hallitus siis vajaa vuorokautta ennen arviointineuvoston lausunnon julkistamista esitti uuden pykälämuotoilun. Siitä puuttui aiemman esityksen henkilörajat ja sen on nähty lähinnä vahvistavan nykyisen oikeuskäytännön, joka katsoo, että pienissä yrityksissä työntekijälle on vaikeampaa löytää korvaavaa työtä kuin isossa. Linjoja, eli niitä lain perusteluja, joita oikeus tulkitsee, viilataan vielä hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kesken.

No maassa rauha ihmisten kesken sekä välirauha hallituksen ja ay-väen välillä. Mutta jos sattuisin edustamaan työnantajajärjestöä, niin saattaisi olla kiukussa pitelemistä. Monet niiden jäsenyrityksistä ovat jääneet koko näytelmän maksajiksi, kun työntekijät ovat taistelleet hallitusta vastaan. Ja nyt näyttää siltä, että lopputulos muistuttaa lähinnä nykykäytäntöjen kirjaamista. Välistä väläytettiin jotakin parempaa.

A-studiossa pääministeri Sipilä tarjosi kompromissiksi paikallisen sopimisen edistämistä. Sitä hallitus on luvannut edistää vuoden 2015 keväästä alkaen, jolloin Ratkaisujen Suomi -niminen Juha Sipilän hallituksen ohjelma julkistettiin. (Ja ei, irtisanomisen helpottamista siellä ei lue.)

Se ei tälläkään kertaa edistynyt siksi, että hallitus ei suostunut edistämään paikallista sopimista vain järjestäytyneiden yritysten ja palkansaajien kesken. Hallitus vaati, että järjestäytymättömätkin olisivat saaneet neuvotella ja niin, että yritykset olisivat voineet neuvotella ohi ammattiliittojen liittoon kuulumattomien luottamusvaltuutettujen kanssa. Orpo korosti, että tämä “on ehdotonta”. Samat säännöt kaikille on hyvä periaate, mutta voisi sanoa, että tässä tilanteessa turhankin ehdoton. Työelämän suomalaiset pelisäännöt kirjoitetaan nykyisin järjestäytyneiden liittojen tekemiin sopimuksiin ja ay-liikkeen valta perustuu sen joukkovoimaan. Hallituksen ehto on kuin vaatisi vallankumousta viidessä minuutissa.

Silti lievempi kirjaus – eli että järjestäytyneet työnantajat ja työntekijät olisivat voineet neuvotella – olisi tarkoittanut, että merkittävässä osassa työpaikoista olisi voitu neuvotella paikallisesti nykyistä laajemmin. EK:n alaiset liitot sekä Metsäteollisuus työllistävät kaikkiaan noin 64 prosenttia kaikista yksityisen sektorin työntekijöistä. Niille paikallisen sopimisen kirjaus olisi ollut merkittävämpi kuin nyt jo toisen kerran laimennettu irtisanomislaki.

Kirjoittaja on Uuden Suomen toimittaja.

LUE LISÄÄ:

STTK:n Palola sanoi sen suoraan Ylellä: Työtaistelut voivat jatkua, ”jos perustelut eivät meitä tyydytä”

Ay-liikkeessä analysoidaan riitaa irtisanomislaista: ”Vaikuttavathan voimakkaat reaktiot kieltämättä hyttysen siivilöinniltä”

 

Jaa artikkeli:

Kommentit

Nita Hillner

Työntekijälle ammattiliiton tuki on tarpeen koska hän on miltei aina heikommassa asemassa kuin työnantaja. Miten liittoon kuulumaton saa esimerkiksi lainopillista apua ja neuvoa. Harvalla palkansaajalla on varaa palkata itselleen lakimiestä.

Mauno Strandén

Aiemmin voi kysellä vielä edellisistä paikoista, sekin oli epävarmaa, jos kaveri oli töissä kehuttiin hyväksi, että toinen sai harmin ittelleen?
Pikku yrityksissä on omistaja suorittavassa porukassa, ei sillä ole varaa vehtailla loputtoman rikkaiden ay pomojen kanssa, vääntää kättä jopa vuosikausia, kun ay pomokin voi piruilla vielä pahemmin kuin irtisanottava ja uhata, että kaadetaan sun firma ellet taivu!

Hans Hulvanto

Yleissitovuus on kansainvälinen kummajainen ja ihmisoikeuksien vastainen. Kaksi järjestöä voi pakottaa ulkopuoliset noudattamaan heidän sopimuksia, vaikka töysvaltaisilla on sopimusvapaus. Poliittinen lakkoilu on kielletty sivistysmaissa, mutta Suomen porvareista ei ole sitä tekemään. Laki tuntee vahingonkorvaukset, joten työnantaja nostakoon jutun laittomasta lakosta aytä ja työntekijää vastaan sekä vaatikoon vahingonkorvauksia, jolloin oikeuden olisi otettava kantaa.

Pasi Käyhkö

Hans, yleissitovuuden ovat hyväksyneet ja muodostaneet työntekijä- ja työnantajaliitot keskenään aikanaan.
Sehän nyt on varmaa ettei se ole mitenkään ihmisoikeuksien vastainen.
Tietenkin jokainenhan voi ilmaista mielipiteensä vaikkei asioista paljoakaan tietäisi.

Mauno Strandén

Aloittavat yritykset ei ole liitoissa kuin aniharva, eli toiset päättää määrätä työnantajan toimet joista päättäjät ei ota vastuuta, se on se heikoin lenkki joka työllistää eli yrittäjä ja monesti menee koko omaisuus! ay pomot nauraa paskaisen naurun!

Erkki Häkkinen

Juu juu ne työnantaja- sekä työntekijäliitot jotka ovat järjestäytyneet, näiden sopimusten pitäisi koskea vain heitä ketkä ovat järjestäytyneet, eikö vain. Suomessa on lain mukaan yhdistys- ja järjestäytymisvapaus! Miksi näiden järjestäytymättömien pitää noudattaa sopimuksia joihin he itse eivät voi mitenkään vaikuttaa? Tässä on se suuri ongelma ja mielestäni tässä käytetään mielivaltaa, jopa kiusaamista järjestäytymättömiä vastaan. Tästä pitäisi tehdä kansalaisaloite ja samalla valitus EU oikeuteen.

Harri Kovala
Vastaus kommenttiin #26

Suomessa tehtiin aikoinaan päätös, että emme lähde läntisen Euroopan tielle ja aseta työelämän minimivaatimuksia lakiin, vaan ne sovitaan työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kesken yleissitovasti.

Nyt, kun yleissitovuudesta halutaan luopua, olisi meidän tehtävä liike Länsi-Euroopan suuntaan ja kirjoittaa TES suoraan laeiksi työelämästä. Näin päästäisin yleissitovuudesta eroon.

Raimo Hakala

Kertokaa mikä demokratia se on jossa hallitus päätöksillään estää yhden kolmikantaan kuuluvan neuvotteluosapuolen oikeuden käyttää samaa keinoa kuin mitä hallitus käyttää? Uhkailua seurauksista ellei sopimukseen päästä. Valta joka perustuu AY-liikkeessä kansalaisten työstään saamaan palkkaan ja elinkustannusten riittävyyteen. Sillä eihän demokraattinen vapaa kansa ole orjia joille omistaja (hallitus ja työnantajat) voivat tehdä mitä haluavat.

Kaarle Akkanen

Tämä ko. kiristysmenettely ei pitäisi olla mahdollista ollenkaan oikeassa demokratiassa. Meidän yhteiskuntamuodossa on nykyisin "päällystakki", joka asettaa rajat hallituksen ja eduskunnan pelikentälle. On siis turha puhua läntisestä, sivistyneestä demokratiasta.

Pertti Rinne

Asiaan tutustuminen auttaisi nuorta toimittajaa ja mediaa muutenkin, kun näyttää kovasti siltä, ettei asioihin perehdytä kuin yhdestä lähteestä kerrallaan.

Pienyrittäjien joukossa on tehty kyselyjjä, joista on selvinnyt, että henkilöperusteisia irtisanomisia riitautetaan varsin paljon, koska nykyisen työsopimuslain 2§ ei ole riittävän tarkka, vaan on jättänyt tulkinnanvaraa sille, mikten yrityksen koko - siis suuremmat henkilöstöriskit, kun työntekijöitä on vain muutama - otetaan huomioon. Myös ay-liikkeen edustajat ovat tuoneet omassa propagandassaan julki, että juuri pienyrittäjät "rikkovat eniten lakia" henkilöperusteisissa irtisanomisissa.

Suomen laki siis antoi jo nykyisellään mahdollisuuden ottaa yrityksen koko huomioon irtisanomisoperusteiden laillisuutta arvioitaessa. Vastaavia mahdollisuuksia ja selkeästi irtisanomisehtoja porrastavia lakeja on kymmeneeä muussa Euroopan maassa juuri siksi, että pienyrittäjät eivät jättäisi rekrytoimatta lisäväkeä siinä pelossa, että mahdollinen irtisanominen johtaisi oikeudenkäynteihin. Nämä tiedot olisivat löytyneet hallituksen muistioista ja lakiesityksen perusteluista

Kaikkin perustelunsa hallitus on tuonut hyvin selvästi esiin jokaisessa tv-ohjelmassa, jossa hallituksen edustajia on ollut mukana, mikä nuorenkin toimittajan pitäisi tietää. Tavoitteenahan lakiin tehtävällä yhden lauseen lisäyksellä oli ainoastaan selkiyttää lain tulkintaa mniin, että irtisanomisten riitauttamisia ei olisim niin paljoa ja pienyrittäjien rekrytointirohkeus näin kasvaisi.

Mihinkään pysyviin työllisyysasteen "nettolisäyksiin" tällä lakimuutoksella ei ole koskaan pyritty, koska ei työllisyyttä millään laeilla muutenkaan listätä. Tämän nyt pitäisi olla jokaiselle ihmiselle päivänselvää ilman lainsäädännön arviointineuvostojakin, joiden juridinen teoretisointi on niin etäällä pienyrittäjän arjesta kuin vain voi.

Tällä kertaa märkä ruuti oli toimittajan korvien välissä.

Mauno Strandén

Ay liikkeillä on pelko perseessä, jos työttömät oikeat työintoiset pääsee töihin, siellähän on valtaisat juristilaumat jotka haluuaa rahaa, vaikka väkisellä? Pikkutyönantajalla ei ole aikaa käräjöintiin, eli se on helppoa juristeilla rahastaa sellaisia kohteita vaikka ei olisi aihettakaan!

Niilo Mäkelä

Paikallista sopimusta ajanut Sipilä työnantajien vaatimana ja toi korjaus 10 henkilöä avoimeksi ehdotettu tuo tavoitteen yhä lähemmäksi myös isoissa firmoissa, jos menee ay:ssä läpi niin tuomareille tulee työtä vai puolustaako edes ay jatkossa erotettuja?

Tarja Laakso

Paikallinen sopiminen voisi mennä läpi, jos puhuttais oikeasta paikallisesta sopimisesta ja oikeasti työntekijöillä olisi mahdollisuus vaikuttaa yrityksen toimintaan. Mutta kun yrittäjien mielestä paikallinen sopiminen tarkoittaa sitä, että työnantaja voi ilmoittaa minimipalkkaa pienemmistä palkoista yksipuolisesti, eikä mistään asioista pidä sopia tai kuunnella työntekijöitä. Se nyt kuitenkaan ei ole paikallista sopimista.

Ja perustelen tätä mielipidettä sillä, että jo tänä päivänä monissa yrityksissä sovitaan paikallisesti - eli se on jo nyt täysin mahdollista - mutta se toimii vain jos työntekijät oikeasti pääsevät vaikuttamaan. Ainoa, mikä ei ole mahdollista, on se minimipalkkaa pienemmät palkat. Työnantajalla on myös täysi mahdollisuus nostaa palkkoja - sitä ei varmasti yksikään ay-liitto vastusta.

Elisa Cichoracki

Kovin on puolueellisen näkökulman toimittaja ottanut. Toteaa mm. seuraavasti "Mutta jos sattuisin edustamaan työnantajajärjestöä, niin saattaisi olla kiukussa pitelemistä. Monet niiden jäsenyrityksistä ovat jääneet koko näytelmän maksajiksi, kun työntekijät ovat taistelleet hallitusta vastaan. Ja nyt näyttää siltä, että lopputulos muistuttaa lähinnä nykykäytäntöjen kirjaamista." Eikö tämä kerro ihan päinvastaista, mitä toimittaja "yrittää" jutussaan sanoa. Hallituksen muutosesitys, alkuperäinenkin, joissa molemmissa otettiin huomioon yrityksen työntekijöiden lukumäärä, oli niin mitättömän pieni, että miksi käynnistää niin massiiviset työtaistelutoimet kuin mihin ay-liike lähti. Toimittaja hyvä, kuten itse toteat, jo aikaisemmin, siis tällä hetkellä, yrityksen työntekijöiden lukumäärä on otettu oikeuskäytännössä huomioon. Kysymys ei ay-liikkeen puolella ollut lakipykälän sisällöstä ja sen hiuksenhienosta uudistamisesta, vaan siitä, että asiaa ei valmisteltu kolmikannassa. Kuulihan sen ay-pomojen lähes identtisistä lausunnoista järjestöjen hallitusten kokousovista ulosastulon jälkeen annetuissa ensimmäisissä lausunnoista.