Lauantai 26.5.2018

Kepun hovihankkija löytyi

Jaa artikkeli:
Luotu: 
10.6.2008 16:06
Päivitetty: 
10.6.2008 17:34
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Keskustan puoluetoimisto Apollonkadulla Helsingin Töölössä.

Keskustan varainkeruussa eduskuntavaaleissa keskeisenä henkilönä on toiminut taiteilija ja taidevälittäjä Pertti Salmi. Hänen yrityksensä Artif Oy on toiminut taidevälittäjänä keskustan taidekaupoissa, joiden kautta rahaa on ohjattu kansanedustajaehdokkaille.

Keskustan puoluetoimiston hallintopäällikkö Aki Haaro vahvistaa asian uusisuomi.fi:lle.

- Artif Oy välitti eduskuntavaalien alla taidetta ja sieltä olemme taidetta ostaneet, kertoo Haaro.

Haaro korostaa, että Salmi on toiminut suoraan ehdokkaiden kanssa, eivätkä rahat ole kulkeneet puolueen kautta.

Haaron mukaan keskusta on käyttänyt vuosien saatossa useita eri taidevälittäjiä, mutta viime eduskuntavaaleissa käytettiin nimenomaan Artifia. Tiedossa ei ole, onko Artif toiminut myös muiden puolueiden taidevälittäjänä.

Korhosella ja Salmella yhteys

Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen on aiemmin toiminut keskustan Etelä-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtajana. Samaan aikaan entinen kansanedustaja Jukka Vihriälä oli Etelä-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja. Vihriälä kertoo uusisuomi.fi:lle, että hän itsekin on rahoittanut taulumyynnillä useammat vaalit.

Pertti Salmen Vihriälä muistaa Etelä-Pohjanmaan piirin ajoilta.

- Olen itsekin ostanut muutamia Pertti Salmen tauluja. Hän on maalannut tauluja myös piirille, kertoo Vihriälä.

Taitelija Juhani Palmu on kertonut julkisuudessa lähteneensä vaalitaulubisnekseen mukaan juuri Pertti Salmen mukaantulon myötä. Äänekoskelainen Salmi on syntynyt vuonna 1959.

Rahan kerääminen taulumyynnillä vaalikampanjoita varten ei ole mitenkään laitonta, mutta vaalirahakohun myötä siihenkin on tullut negatiivisia julkisuussävyjä. Sekä Jukka Vihriälä että Juhani Palmu katsovat, että monelle taiteilijalle kyseessä on ollut merkittävä asia.

- Miksi taiteilijat ja kauppiaat ovat hiljaa? Tässä on nyt mahdollisuus tulla esiin. Tämän pitäisi olla avointa, helppoa ja selvää, miksi tätä on pidetty salassa? kyseleekin Juhani Palmu uusisuomi.fi:lle.

Uusi Suomi on yrittänyt tavoitella lukuisia kertoja taiteilija Pertti Salmea ja puoluesihteeri Jarmo Korhosta, mutta he eivät ole olleet tavoitettavissa.

”Kepun toimistosta soitettiin”

Taidemaalari ja -graafikko Armas Hursti Hyvinkäältä muistaa, että hänelle soitettiin kepun toimistosta ennen vaaleja ja pyydettiin teoksia vaalitoiminnan tukemiseen. Hän muistelee, että soittaja olisi ollut Jarmo Korhonen.

- Kyllä niistä jokin korvaus maksettiin, muttei kovin suurta, haluttiin tukena. Möin 5 - 6 öljyä, muistelee Hursti.

Artif Oy:n tai Pertti Salmen kanssa hän ei ollut tekemisissä, eikä kumpikaan nimistä sano hänelle mitään.

Hurstille tulee uutena tietona, että hänen teoksiaan mainostetaan ”tuottoisan varainhankinnan” otsikon alla Artifin sivuilla ja että hänen teoksistaan on kuvia yrityksen nettisivuilla. Hursti ei ole aivan varma, ovatko työt samoja kuin kepun vaalitukea varten myydyt teokset.

Kuvaston lakimies Maria Rehbinder kertoo olevansa tutkimassa Artif Oy:n toimintaa, koska yritykseltä ei ole saatu lainmukaisia jälleenmyyntikorvauksia. Kuvasto hoitaa kuvataiteilijoiden tekijänoikeuksia, myös Armas Hurstin.

Lain mukaan taiteilijan teoksista on maksettava määrätty prosentti, mikäli teoksen ostaja myy teoksen edelleen. Artifin sivuilla on julkaistu muun muassa Armas Hurstin teosten kuvia, vaikka Hurstilta ei tähän ole pyydetty lupaa. Maria Rehbinder Kuvastosta sanoo:

- Siihen pitäisi olla taiteilijan lupa, ja hänelle pitäisi maksaa korvauksia kuvien julkaisemista, eli kyseessä on tekijänoikeuksien rikkominen. Mutta jos Hurstin teoksia on myyty edelleen, siitäkin olisi pitänyt maksaa jälleenmyyntikorvaus lain mukaan, sanoo Rehbinder.

Jaa artikkeli:

Kommentit

FM

Uusi Suomi on harjoittanut laadukasta salapoliisityiötä ja löytänyt "kepun" hovihankkijan. Oikein lämpimät onnittelut siitä. Tämä on tämän vuosituhannen journalismin huippusaavutus. Nyt sitten seuraavaksi etsimään "kokkareiden"/"kakon"= kansallinen kokoomus, sossujen, kommareiden, persun ja VILI= vihreän liiton hovihankkijoita.

Onnittelut tästä "huikeasta" suorituksesta. Kysyn kuitenkin: Mitä yhteiskunnallista merkitystä tällä tiedolla saavutetaan?

ps. Suomessa ei ole puoluetta nimeltä "kepu". Tasapuolisuuden nimissä toimittaja - mikäli haluaa nimeä kepu käyttää, käyttäköön myös yllä mainittuja nimityksiä muista puolueista.

Zeus Väinämöinen

http://www.tarjahalonen.fi/

YLEn a-ohjelmien mukaan Halosen kampanjaa rahoitettiin mm. Marimekon tuotteilla. Ohjelman mukaan tuotteet myytiin arvonlisäverollisina, mutta veroja ei tilitetty valtiolle.

Mikäli a-ohjelmiiin on luottamista, kyseessä on täysverinen veropetos, josta ei kuitenkaan ole nostettu syytteitä Halosta tai SDP:n veropetoksesta vastanneita henkilöitä vastaan.

villehakka

Sillä aikaa kun median ja yleisön huomio suuntautuu vaalirahoituskohun yksityiskohtiin, suuremmat ja tosiasiallisesti merkityksellisemmät asiat jäävät huomiotta. On korkeakoulu-uudistus, kunnallisten energialaitosten yksityistäminen, Alex Stubb uutena ulkoministerinä jne. On tietysti tärkeää korjata huonosti laaditun lain epäkohdat, mutta sen ei tulisi siirtää uutisoinnin painopistettä aidosti tärkeistä asioista.Vaalirahoituskohun ylläpitämisessä medialla saattaa olla muitakin intressejä kuin vain maksimi lukijamäärien saanti. Omistus ja määräysvalta Suomalaisessa mediassa kun ei ole liikaa hajaantunut.

Meiltä ikäänkuin puuttuu älyllinen auktoriteetti joka ottaisi kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Monissa maissa tätä tehtävää hoitaa yliopistojen professorit ja tutkijat, kunhan heidän virassapysyminensä tai toimeentulonsa ei ole sidottu minkään poliittisen tai taloudellisen tahon intresseihin. Ilman tällaista yhteiskunnallisen keskustelun moderaattoria on hyvin vaikea ylläpitää minkäänlaista järkevää tai rakentavaa keskustelua.

Media kyllä ottaa kaiken hyödyn irti ihmisten uutisnälästä kaiken skandaalilta vähänkin tuoksuvan jutun suhteen, mutta onko tämä todella median tehtävä? Järjestelmässämme on tietysti rajoitteita ja asioiden välisiä suhteita: jos Toivo Sukari tai Suomisoffa ostavat monta kertaa viikossa Hesarista etusivun vuosien ajan, kuinka moni meistä todella uskoo etteikö tämä vaikuttaisi ko. lehden "journalismin" tasoon mitä tulee sen mainostajiin?

Niklas Herlin kirjoitti "moukista vaalityössä" osuvasti: huono käytös - tai pikemminkin pelisääntöjen vastainen käytös poltti miesten kuvion. Heillä kun ei ole sukupolvien kokemusta lobbaamisesta. Suuret yhtiöt, ja paikallisesti pienemmätkin vaikutusvaltaiset instanssit ovat aina käyttäneet suurta valtaa myös poliitikkojen kautta. Tässä ei varmastikaan ole mitään suurta epäoikeudenmukaisuutta.

Epäoikeudenmukaisuutta näkisin enemmänkin siinä journalismin ja yhteiskunnallisen keskustelun tasossa joka meitä ympäröi. Nykypäivänä ihmiset asettaa eriarvoiseen asemaan kasvavassa määrin nimenomaan tieto - ei niinkään taloudelliset resurssit. Olisi mielestäni hedelmällistä edellyttää tiedotusvälineiltä itseltään riippuvuussuhteiden selvittämistä. On täysin yhdentekevää minkä selvityksen poliitikko antaa riippuvuussuhteistaan, jos siitä yleisöä informoivan median riippuvuussuhteet ovat epäselvät.

Vino Pino

Voisiko joku kertoa miten ns. taulukauppa eroaa ns. rahanpesusta? Yhtäkkiä joku töherrys nousee mahtavaan arvoon tai taidemaalari keksiikin antavansa eurolla 1500 euron "oikeita" tauluja tukun myyntiin ihanko vain ilmaiseksi? Jäikö joltakulta jotakin esim. lahjaveroa tms. maksamatta? Voisiko kuka vain meistä junailla esim. perinnön tauluilla lapsilleen (päiväkodissahan piirretään tosi hienoja piirustuksia, ainakin minun lapset tekee niitä) 1500 euroa per työ tai työnantaja maksaisi työntekijälle verovapaata apurahaa tms. heidän sopimiensa taulu(lehmän-)kauppojen tuloksena?

Kumma

Rahanpesua on taidekaupan ohella myös nämä nk. talousseminaarit, joiden osanottomaksu on samaa hintaa kuin Celine Dionilla tai enemmänkin. Näihin tilaisuuksiin yritykset rientävät kilvan ostamaan kalliita pääsylippuja, mutta mahtavatko sitten kuluttaa kallista aikaansa tällaiseen himphamppuun. Koko idea on tuotu suoraa lännen kultamailta ja meillähän puree.

Jos yrität järjestää vastaavan seminaarin ilman poliitikkokytkentää, yhtään ilmoittautumista ei taausti tule, vaikka päästäisit tilaisuuteen ilmaiseksi.

Ei muuta kuin kaikki joukolla taidetta kauppaamaan ja seminaareja järjestämään. Vaan taidekaupassa olisi hyvä muistaa myös taiteilijalle kuuluva jälleenmyyntikorvaus, joka lienee jäänyt tältä osin suorittamatta. Kun kauppaa käydään tässä mittakaavassa, jokainen 250 euron ylittänyt kauppa on jälleenmyyntikorvauksen alainen. Ja toiminta on luokiteltava ammattimaiseksi.

Olisipa soma tietää, mitä mieltä veromies Jyrki Katainen on tästä porsaanreiästä, jos sitä ryhdytään aktiivisesti harjoittamaan myös muualla kuin politiikassa. Esimerkiksi perintöjen ja lahjojen yhteydessä. Mutta elintarvikkeiden arvonlisäveroahan ei voisi mitenkään laskea.

lgrohn

Verohallituksen sivuilta:

"Taide-esineiden myyntiin sovelletaan 8 %:n verokantaa silloin, kun taide-esineenverovelvollisena myyjänä on taide-esineen tekijä tai hänen oikeudenomistajansa taikka satunnaisesti muu elinkeinonharjoittaja kuin verovelvollinen jälleenmyyjä.

Satunnaisesti taide-esineen myyvä elinkeinonharjoittaja on ostanut taide-esineen aikanaan yleensä käyttöomaisuudeksi, esimerkiksi toimitilojensa seinälle. Jos kyseessä on esim. edustustiloihin tai muihin vähennysrajoitusten alaisiin tiloihin hankitun taide-esineen myynti, taide-esineen myynti on kuitenkin veroton, koska ostoakaan ei ole saanut vähentää. Jos taide-esineen satunnaisesti myyvä elinkeinoharjoittaja ei ole harjoittamastaan liiketoiminnasta arvonlisäverovelvollinen (esim. vakuutusyhtiö, pankki ym.), satunnainen taide-esineen myyntikin on veroton.

Taide-esineen verolliseen jälleenmyyntiin ja taide-esineen välityspalvelun myyntiin sovelletaan 22 %:n verokantaa.

Jos taide-esine ostetaan satunnaista verollista edelleenmyyntiä varten, edelleenmyyntiin sovelletaan 22 %:n verokantaa, vaikka taide-esineen myynti ei varsinaisesti kuulu myyjän toimialaan."

PS.
Kun taiteilija itse myy taidettaan, veroa lasketaan kun myynti ylittää vuodessa tietyn summan.

tapio_o_neva

Hienoa työtä! Kaikki, mikä palvelee tietoa siitä, miten suomalainen parlamentarismi toimii, on hyväksi, ennen presidentin mitätöimistä ja täyteen parlmentarismiin siirtymistä.

aarnojohannes

Onhan se itsestään selvää, että puolueisiin sitoutuneet ja itsekritiikkiin kykenemättömät oikeistolaiset etsivät väärinkäytöksiä myös vasemmiston ja pienpuolueiden kansanedustajien varainhankinnasta. Omakuva on vähemmän inhottava , kun väittää, että kaikki muutkin ovat inhottavia. Suomalaiseen käytäntöön näyttää kuuluvan mm pimeästi palkattu työvoima ja rahalla hankittu vaikutusvalta. Nyt niillä, jotka eniten on hyötyneet näistä toimintamuodoista on kova tarve väittää että kaikki ovat samanlaisia kuin hekin jne.
Ehkä kumminkin kannattaisi mietiskellä, minkälainen kannattajakunta kutakin puoluetta tukee.
On epätodennäköistä, että esim vasemmistoliiton kannattajat pystyvät palkoillaan ostamaan tukitaidetta tai osallistumaan satojaeuroja maksaviin seminaareihin. Joten voisi olettaa että heidän tukensa ehdokkaille on talkootyötä ja halpaa ns nappikauppaa.
Niillä, jotka rahansa ovat keränneet työnantajina tai pääomanomistajina ei liene heidän etunsa takaavan lainsäätäjän tukeminen minkäänlainen taloudellinen uhraus.
Luultavasti he kokevat tai ainakin väittävät rahalahjansa "suomalaisen vapaan yhteiskunnan" tueksi ja puolustukseksi jopa velvollisuudeksi.