Perjantai 14.12.2018

St1-miljardöörille tukea: Afrikan metsäkatastrofista voi tulla suuri ilmastoratkaisu – Suomella nyt sauma isoihin tekoihin

Jaa artikkeli:
Luotu: 
15.11.2018 20:53
  • Kuva: KVTC / Finnfund
    Kuva
    Suomen valtion kehitysrahoittaja Finnfund on reilun vuosikymmenen aikana investoinut 100 miljoonaa euroa kymmeneen metsäyhtiöön ja -rahastoon Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa, jotka ovat rankan metsäkadon alueita. Kuva on Tansaniasta Kilombero Teak Companyn istuttamasta tiikkimetsästä.
  • Kuva: KVTC / Finnfund
    Kuva
    Suomen valtion kehitysrahoittaja Finnfund on reilun vuosikymmenen aikana investoinut 100 miljoonaa euroa kymmeneen metsäyhtiöön ja -rahastoon Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa, jotka ovat rankan metsäkadon alueita. Kuva on Tansaniasta Kilombero Teak Companyn istutuksilta.
|

Afrikan metsittäminen sekä metsäkadon pysäyttäminen on tärkeimpiä ilmastotoimia ja vaatii välittömästi isoja kansainvälisiä panostuksia, katsoo useita afrikkalaisia kaupallisia metsityshankkeita jo nykyisin rahoittava Suomen valtion kehitysrahasto Finnfund.

Afrikan metsittämisen potentiaalinen vaikutus ilmastotaistelussa on aivan eri luokkaa kuin vaikkapa Euroopan hiilinielujen kasvattamisen, ja Suomella on pian ainutlaatuinen tilaisuus vaikuttaa asian edistämiseen EU:n puheenjohtajamaana.

Afrikan metsittämisen nosti eilen keskiviikkona esiin energiayhtiö St1:n perustaja ja ilmastoalan visionäärinäkin tunnetuksi tullut Mika Anttonen. Miljardöörin yhtiö kertoi viime vuonna metsitykseen liittyvästä hankkeestaan, ja Anttosen mukaan Afrikan hiilinielujen kasvattaminen on ylivoimaisesti merkittävin asia taistelussa ilmaston lämpenemistä vastaan.

Lue tarkemmin: ST1-miljardööri lyttää sähköautot, päästörajoitukset ja biopolttoaineet ilmastotoimina, nostaa esiin Afrikan

Finnfundin metsäsalkun rahoituspäällikkö, metsänhoitaja Ilkka Norjamäki allekirjoittaa Anttosen sanoman Afrikan osalta, vaikka korostaakin, ettei Euroopan omien ilmastotoimien merkitystä ole syytä vähätellä. Euroopan täytyy pitää yllä hiilinielujaan, vaikka niitä ei voidakaan radikaalisti tai nopeasti kasvattaa. Afrikan metsityksen vaikutukset, yhdessä metsäkadon estämisen kanssa, taas voivat olla radikaaleja.

”Sen vaikutukset Afrikassa ovat huomattavasti merkittävämmät niin sosiaalisesti, ympäristöllisesti kuin ilmastovaikutuksiltaankin verrattuna siihen, että sitä tehdään jossain muualla. Tämä ei tietysti tarkoita, että me voimme Suomessa hakata metsät koska me metsitämme Afrikkaa, mutta Afrikassa metsittäminen olisi tehtävissä kustannustehokkaimmin suhteessa odotettuihin vaikutuksiin”, Norjamäki sanoo Uudelle Suomelle.

”Siellä kasvavat puut nopeasti ja siellä on maata – siellä se kelkan kääntäminen on mahdollista ja tehokasta, koska tilanne on sen verran katastrofaalinen nyt. Se, mitä täällä pystytään tekemään, on kohtuullisen kosmeettista verrattuna Afrikkaan.”

Anttonen viittasi puheessaan St1:n neuvonantajana toimineen ilmastotutkija, akatemiaprofessori Markku Kulmalan laskelmaan, jonka mukaan maailman tämänhetkiset vuotuiset nettopäästöt saataisiin katettua, jos Afrikassa metsitettäisiin kolme kertaa Suomen kokoinen alue. Nettopäästöjen kuittaaminen tarkoittaa sitä, että hiilidioksidia poistettaisiin ilmakehästä – esimerkiksi sidottaisiin metsiin – tietoisilla toimilla vähintään saman verran kuin sitä sinne päästetään.

Norjamäki arvioi, että laskelman mittasuhde on oikea, mutta kyseenalaista on, kuinka realistista on näin laajan alueen metsittäminen edes Afrikassa.

St1:n hankkeessa selvitetään nimenomaan Saharan autiomaan metsittämistä. Useat asiantuntijat ja myös Finnfund katsovat, että tämä on erittäin kunnianhimoinen ja haastava hanke, ja realistisempaa on Saharan eteläpuolisten, kasvuolosuhteiltaan otollisempien alueiden metsittäminen. Alueen laajoja metsäalueita on hakattu viime vuosina, ja niiden uudelleenmetsitys on helpompaa.

Emeritusprofessori Olavi Luukkanen on arvioinut, että pelkästään Sahelin alueella on metsitykseen soveltuvia alueita seitsemän miljoonaa neliökilometriä (700 miljoonaa hehtaaria) eli moninkertaisesti koko Suomen pinta-ala. Suuruusluokka on Metsälehden mukaan sama kuin tutkijoiden laskelmissa ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen tarvittavasta uusien metsien kokonaisalasta.

Kansainvälinen Bonnin päätös edellyttää jo nykyisin, että Afrikassa metsitetään 150 miljoonaa hehtaaria uutta maata vuoteen 2030 mennessä. Tämäkin tarkoittaa Suomen metsäpinta-alaan nähden seitsemänkertaista aluetta. Jo tämän tavoitteen saavuttamisella olisi ”aivan mahtava vaikutus” ilmastotyössä, Olavi Luukkanen sanoo Uudelle Suomelle.

”Jokainen hehtaari, joka saadaan uutta metsää, lisää hiilen sidontaa”, hän toteaa.

Käynnissä oleva metsäkato on ilmastokatastrofi

Afrikan mantereelta häviää noin 2–3 miljoonaa hehtaaria metsää vuosittain. Luku on pitkän ajan keskiarvo 15 vuoden ajalta. Se vastaa ”parin kolmen Uudenmaan kokoista plänttiä” ja on katastrofaalinen luku ilmaston kannalta, sanoo Finnfundin viestintäjohtaja Pasi Rajala. Metsää hakataan viljelys- ja laidunmaaksi väestön kasvaessa.

”Se on valtava alue. Samassa ajassa metsäala on lisääntynyt noin 200 000 hehtaarilla vuodessa, eli balanssi on melkein kolme miljoonaa hehtaaria miinuksella”, Norjamäki kertoo.

Afrikassa viljelysmaaksi hakattu metsä harvoin palautuu metsäksi tai kompensoidaan muin istutuksin.

”Kun metsä ensimmäisen kerran hakataan laidunmaaksi tai viljelymaaksi, niin hyvin harvoin se palautuu enää takaisin metsäksi. Ei sitä aktiivisesti tehdä. Ajan myötä luonto tietenkin korjaa itseään, mutta kun väestö kasvaa koko ajan ja maata tarvitaan aina vain enemmän, niin eivät metsät käytännössä ehdi palautua”, Norjamäki sanoo.

Anttonen vaati Suomea pyrkimään edelläkävijäksi Afrikan metsittämisessä. Suomi on sitä jo nykyisin, katsotaan Finnfundissa.

Finnfundin portfolioyhtiöt – yksityiset yhtiöt, joiden kaupallisia metsähankkeita suomalaisrahasto rahoittaa lainoin tai pääomituksin – ovat viimeisten 10–15 vuoden aikana istuttaneet Afrikkaan noin 150 000 hehtaaria metsää. Finnfund kertoo olevansa mukana rahoittamassa 80 prosenttia kaupallisista vastuullisuussertifioiduista metsäyhtiöistä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Yksin Finnfundin ”salkussa” olevat metsät sitovat yhtiön mukaan hiiltä kaikkiaan 500 000 co2-ekvivalenttitonnin edestä, mikä lähes vastaa Helsingin liikenteen kokonaispäästöjä. Määrä ei ole suuri verrattuna esimerkiksi Suomen metsien hiilinieluun, joka vuonna 2016 oli noin 27 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalentteina, mutta kyse onkin tällä hetkellä Afrikan metsityksen potentiaalista.

Kuinka pian Afrikan metsittämisellä voidaan saavuttaa tuloksia, jotka tuntuisivat ilmastotaistelussa maapallon mittakaavassa?

”Tässä voi ottaa pessimistisen tai optimisen näkökulman. Jos halutaan nopeasti kääntää kelkkaa, puut pitäisi olla jo istutettu – koska se balanssi on hyvin epäsuhtainen nyt. Istutuksiin pitäisi kanavoida paljon rahaa tosi nopeasti”, Norjamäki sanoo.

”Jos tahtoa ja rahaa on, niin 10 vuodessa saadaan jo merkittäviä asioita aikaiseksi. Mutta se vaatii, että konkretiaa tapahtuu nyt.”

EU panostaa Afrikkaan – nyt on Suomen sauma

Euroopan komissio kertoi syyskuussa uudesta Afrikan ja EU:n välisestä miljardien eurojen investointi- ja kehitysohjelmasta. Osana sitä laajennetaan Euroopan kestävän kehityksen rahastoa, johon sisältyvälle uudelle ulkosuhdetoimien takuujärjestelylle osoitetaan 60 miljardin euron määrärahat.

Viestintäjohtaja Pasi Rajalan mukaan Finnfund pyrkii lobbaamaan tästä potista pienen osan Afrikan metsittämiseen. Hän huomauttaa, että kymmenien miljardien takuujärjestely tarkoittaa vivutuksella moninkertaisia summia investointeihin.

”Jos siitä edes pieni siivu menisi metsään, niin alkaisi olla volyymia”, Rajala sanoo.

”Me yritämme – paitsi Finnfund niin myös Suomi – saada osan siitä Afrikan metsittämiseen ja metsäkadon torjumiseen.”

Mittasuhteista kertoo, että esimerkiksi Finnfundin tämänhetkiset investoinnit metsäyhtiöihin ja -rahastoihin ympäri maailman ovat noin 100 miljoonaa euroa.

Finnfundin hankkeessa on mukana ympäristöjärjestö WWF. Kaksikko kiinnitti syksyllä huomiota siihen, että vaikka EU-hankkeen keskiössä on kestävä kehitys, EU ei kuitenkaan esitä varojen kohdentamista ilmaston kannalta ratkaisevan tärkeään metsien suojeluun. Suomella on tulevana EU:n puheenjohtajamaana mahdollisuus korjata asia, Finnfund ja WWF totesivat.

Otollisena vaikuttamisen paikkana puheenjohtajuutta pitää myös Olavi Luukkanen, jonka mukaan EU ja Suomi tekevät jo metsityksen suhteen paljon, mutta voisivat tehdä enemmänkin. Suomen puheenjohtajakausi alkaa heinäkuussa 2019.

Yritykset: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Jaakko Aalto

Aivan oikein. Ja niiden mittasuhteiden selventämiseksi: "Emeritusprofessori Olavi Luukkanen on arvioinut, että pelkästään Sahelin alueella on metsitykseen soveltuvia alueita seitsemän miljoonaa neliökilometriä". Tämä 7 miljoonaa neliökilometriä on suunnilleen 1,65 kertaaa koko EU-Euroopan pinta-ala, joka on 4,2 miljoonaa neliökilometriä. Jos siis haluamme todella vaikuttaa ilmastonmuutokseen metsien kautta, tuossa on sopiva kohde. Puuhastelu sen kanssa, kaadetaanoko täällä vuosittain muutama puu enemmän tai vähemmän, on silkkaa impivaaralaista näpertelyä, etenkin kun niiden kaadettujen tilalle täällä kasvatetaan vähintään sama määrä uusia.

Mikko Toivonen

Aivan epäilemättä Sahelinkin alueella on tuo laskennallinen 7 miljoonaa neliökilometriä.
Minun yksinkertainen kysymykseni on: Kuinka aiotte toteuttaa sen?
On täysin tiedossa että puu ja mikä tahansa kasvaa hiekassakin. Vain yksi pikku este: Ei ilman makeaa vettä!

Mikko Toivonen

Vaikka on jo toistuvasti todettu, että Anttosella on varsin terve ymmärrys energiasta ja hän osaa sanoittaa sen pääosin ymmärrettävästi.
Hänen heikkoutensa saattaa olla liikemiesvaisto mikä aiheuttaa bisnestilaisuuden ylinäkemisen tai houkutuksen.

Epäilemättä Afrikan osalta on erittäin paljon potentiaalia hiilinielun toimivuudessa, jopa paremmassa energiantuotannossa maakaasun osalta, mutta myös pienempinä virtoina jopa eräinä stöntikelvottomien pähkinöiden öljynä muuten kuivahkoilla alueilla
Afrikassa on kuitenbkin äärettömän suuria poliittisia ongelmia jotka saattavat tehdä metsityksen hyödyn kyseenalaiseksi ja lyhytkestoiseksi puun nopeasti matkatessa Kiinaan jolle metsitysvaltio on velkaa ja myyntihinnan taas matkatessa tyrannin taskuihin aivan kuten on käynyt pääosalle Afrikan hyvistä raakaöljyrahoista
Sitten on se tolkuton sikiävyys. Poliittisia ongelmia olisi saatava hallintaan, ennekuin Afrikan potentiaalia voidaan oikein käyttää. Mutta miten saamme afrikkalaiset ottamaan vastuuta itsestään on tuhannen taalan kysymys.

Minun analyysini on se, että tällä hetkellä ja näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa Afrikka ei ole ongelmiensa vuoksi kovinkaan hyvä ilmastonparannuskohde vaan se on tehtävä teollisuusmaissa ja keinoin jotka ovat tiedossa ja täysin toteuttamiskelpoisia siellä.

Kaikki tuki ja raha mitä nyt Afrikkaan eri tavoin annetaan menee pääsääntöisesti täysin hukkaan

Risto Nikander

Mahtaisiko miljardöörillä olla kovinkaan suurta puutetta lliikemiesvaistosta.
Eihän Bernerilläkään ollut, kun päätti "hyvintekijänä" "osallistua" lastensairaalan rahoitukseen tehdäkseen itse miljoonia.
Mutta ainakin Anttosen suunnitelmat ja ideat olisivat valtava hyvä maailmalle, ja sosin Anttoselle mielellään mm. muutmana lisämiljardin, jos saisi tämän toimimaan.
Suomi nytkin jo rahoittaa mm. Venäjän ympäristön suojelua. Tähän ei olisi Suomelta odotettavissa kovin suuurta rahallista panosta.

Arto Kautiainen

Oikein, se on hyvä alku uudelle kehitykselle. EU ja USA saa ns. maksaa takaisn omia siirtomaa aikaisia velkojaan ja afrikkalaiset voivat saada mahdollisuuden (toivottavasti) tehdä itsenäisiä päästökauppojaan maailmalle. Toivoa ei saa menettää. Se nyt on tietysti selvää, että joku niitä rahoja aina on käärimässä omiin taskuihinsa mutta mielestäni eläinlajien ja ihmisten suukupuutto on nyt rahaa tärkeämpää. Uskoakseni Venäjä ja Kiina toimivat varmasti perässä kunhan se on niille kannattavaa. Hyvää aamun jatkoa!

Janne Pirinen

Wikipedia kertoo: "Satelliittikuvat osoittavat Sahelin alkaneen viheriöityä 1980-luvulta lähtien kuivuuden hellittäessä. Paikalliset viljelijät ovat oma-aloitteisesti istuttaneet perinteisillä menetelmillä miljoonia puita, joiden luomat mikroilmastot sitovat vettä, parantavat satoja ja tuottavat hedelmiä, rehua karjalle ja polttopuuta. Väestönkasvusta huolimatta alueella ei ole koettu nälänhätää. Sahelin vihertämisen on arveltu myös vaikuttavan sademäärien kasvuun ja synnyttävän positiivisen palautekytkennän."

Esson baari kertoo että "Afrikassa vain lisäännytään ja soditaan. Peli on pelattu ja eletään me täällä Suomessa kuin siat pellossa."

Ilkka Paananen

Tuo oli hyvä uutinen, että Sahelissa paikalliset ovat jo ottaneet vastuullisen asenteen asiassa. Nyt jos koko mantereella otetaan jämäkkä ote hallintoon ja saadaan kahakat ja hallitsematon väestönkehitys hallintaan hyvä niin hyvä tulee. Aina on toivoa. Olen eri mieltä, että Suomessa eletään kuin siat pellossa.

Ari-Pekka Leppänen

Tämäkin artikkeli toi sen asian esille, että metsien häviämisen taustalla on posketon väestönkasvu. Panostetaan vaan metsittämiseen mutta samalla pitäisi panostaa väestönkasvun hillitsemiseen jottei metsiä tarvitse hakata niin paljoa laitumiksi ja polttopuiksi.

Eero Kari

Suomaistyyppinen "metsittäminen" tarkoittaa puupeltoja, jotka ovat oikean metsän irvikuvia. Tällaista "metsittämistä" toteutetaan jo toisaala mm. Borneolla, jossa alkuperäinen sademetsä on kaadettu jo yli 60 %:sesti ja korvattu palmuplantaaseilla. Tai kuten Uruguayssa, jossa alkuperäiset rannikkosademetsät on kaadettu ja sitten suomalaisvoimin uudelleenmetsitetty eucalyptuspelloiksi.
Jotenkin irvokasta, että haetaan itselle jonkin laista pelastajan roolia, kun samaan aikaan tuhotaan jotain paljon arvokkaampaa!

Mikko Toivonen

Korjaisin tuota kommenttia siltä osin, että Uruguayssa ei mitään rannikkosademetsiä ole koskaan ollutkaan vaan se osa Uruguayn rannikosta mikä merialueeseen rajoittuu on välimernilmaston kasvustoa ja puustoa.
Lähes kaikki eukalyptusviljelmät ovat Uruguay joen itäpuolisessa sisämaassa, missä vallitsee joko välimeren tai sub trooppinen ilmasto eikä sademetsäksi luokiteltavaa aluetta ole ihan lähelläkään

Kai Laattala

Eero Kari. Jos autioituneeseen maahan tehdään puupeltoja, mikä on niin kamalaa.
Ilmasto kiittää yhtä lailla ja samalla luodaan elin- ja työmahdollisuuksia paikallisille.
Puupeltojen ja metsien jatkuva harvennus (hyötykäyttö) takaa fotosynteesin jatkumisen.
Pöyry tekee parempaa ja kestävämpää luonnonsuojelutyötä kuin Greenpeace.

Olavi Luukkanen

Sahelissa puita odottavalla 700 miljoonan hehtaarin alueella ei tarvita yhtenäistä metsäpeitettä vaan korkeintaan muutama sata puuta hehtaarille. Tärkein tulos olisi se, että viljasadot voidaan kaksinkertaistaa viidessä vuodessa, kuten paikalliset asukkaat Nigerissä ovat oman toimintansa tuloksena jo voineet todeta. Hiilen sidonnan ei tarvitse olla päätavoite, mutta tällainen metsäpeite vastaisi kuitenkin vähintään 50 miljoonan hehtaarin pinta-alaa täystiheänä metsänä. Toisin kuin alkuperäisessä artikkelissa mainitaan, kaikkien globaalien hiilidioksidipäästöjen sitomiseen ei riitä 100 miljoonaa metsähehtaaria; tarve olisi 2000 miljoonaa hehtaaria uutta metsää, mikä on yhtä suuri alue kuin kaikkien trooppisten metsien tämänhetkinen koko pinta-ala (silloinkin edellytyksenä on käytännössä epärealistinen 20 kuutiometrin kasvu hehtaaria kohti vuodessa). Metsätilastot eivät kerro koko totuutta, koska niiden tiedot ovat ehkä kymmenen vuoden takaisia ja maatalousmaalle nousevia puita ei tilastossa enää luetakaan metsäksi kuten ennen peltojen raivausta samalla paikalla kasvanut puusto, vaikka puulajit ovat samoja.
Päätavoitteena Finnfundin metsähankkeissa on tuottoisan ja kestävän liiketoiminnan kehittäminen ja St1:llä ilmeisesti sellainen hiilensidonta, josta voisi saada taloudellista hyötyä. Näillä sinänsä kannatettavilla lähestymistavoilla ei kuitenkaan päästä lähellekään sellaisia hiilensidontamääriä, jotka saadaan aikaan afrikkalaisten viljelijöiden omatoimisilla ja halvoilla ratkaisuilla. Kaikkien toimijoiden pitäisi myös tunnustaa tosiasia, että Afrikassa ilmastonmuutos ei ole ihmisten suurin ongelma, koska tällä mantereella on muita, vielä suurempia ongelmia.

Kai Laattala

Värriön metsäntutkimuslaitoksessa kehittivät yksinkertaisen tavan. Taimet kasvoivat lumppuhuopasukassa alhaalta kastellen. Kouliintuivat kasvamaan juurta nopeasti. Sitten paaluporalla kaivettiin sopiva istutuskolo erämaan kovaan maaperään. Kolo täytettiin vedelllä. Sopivalla hetkellä taimi pudotettiin kuoppaan ja taimen ympäri tehtiin haihtumissuoja. 10 kk päästä juuret olivat saavuttaneet pohjaveden ja samana vuotena haihdunta riitti synnyttämään ensimmäisen sateen.
Silloinen kauppa- ja teollisuusministeri valitsi hiilinielujen sijaan vävynsä bisneksen, tuulimyllyt.

Jouni Lehmusruusu

Juupa juu, siellä hoksataan alkaa kasvattamaan eukalyptys puuta. Kaatovalmis 5 vuodessa.

Sitten ne hoksaa pistää paperitehtaan. Sen jälkeen ei Suomen puu ja paperi kelpaa kun on 6 kertaa kalliimpaa.

Kai me annetaan ne paperikoneet ja tietotaito ilmaiseksi?

Luultavimmin joku Anttosen kaltainen ostaa maata ja silittää sen puskutraktoreilla, välittämättä mitä lajeja mahdollisesti tuhoutuu. Valtion tuilla.

Pekka Kossila

Aivan mahti idea! Toinen, jos haluaisi tuplata panoksensa, helposti, olisi laittaa sijoitus Brazilian ja Indonesian JO olemassa olevien metsien suojeluun. Niitten vuosisatoja vanhoja vanhoja metsiä kaadetaan sillä vauhdilla, että rinnastuksia ei tohdi tähän laittaa totaalisen masennuksen estämiseksi. Jokainen kaadettu/poltettu puu siellä vapauttaa keräämänsä CO2n takaisin maailmaan...