Maanantai 17.12.2018

Ison Numeron myyjä ei antanutkaan vaihtorahaa – Toimitusjohtaja: ”Täysin vastoin toiminta-ajatusta”

Jaa artikkeli:
  • Kuva: Iso Numero
    Kuva
    Ison Numeron kustantaja Janne Hukka sekää viime vuodesta lähtien lehteä myyneet Marius ja Meda Velcusta.

Osa kaduilla myytävän Iso Numero -lehden myyjistä yrittää huijata asiakkaita. Se tapahtuu näin: Lehti maksaa kymmenen euroa. Asiakas maksaa sen 20 euron setelillä, josta myyjä ei halua antaa vaihtorahoja takaisin.

Kyseinen aikakauslehti tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentulonsa parantamiseen.

Asiasta on käyty keskustelua Facebookissa. Useat keskustelijat ilmoittivat kokeneensa vastaavaa. Auttamisen haluinen ihminen joutuu noloon tilanteeseen, kun hänen täytyy tingata autettavalta vaihtorahoja takaisin.

Joissakin tapauksissa takaisin on annettu liian vähän rahaa tai asiakkaalle on tuputettu rahojen sijaan joulukortteja, jotka nekin ovat Ison Numeron kustantajan tuote.

Tämä on lehdelle imago-ongelma.

”Eniten ärsyttävät ihmiset, jotka yrittävät kusettaa sellaista, joka pysähtyy auttamaan ja antamaan jotain, sellainen taikoo sympatiat kadoksiin hetkessä”, kirjoittaa yksi keskusteluun osallistunut.

Iso Numero ry:n toimitusjohtajan Janne Hukan mukaan ongelma on tuttu paitsi Suomessa niin kaikkialla, missä vastaavia lehtiä on.

”Tällainen toiminta on sääntöjemme vastaista ja täysin vastoin toiminta-ajatustamme. Sloganimme on Työtä – ei kerjäämistä. Käymme aina kaikkien myyjien kanssa pelisäännöt läpi. Jos tällainen tilanne tulee ilmi, selvitämme asian ja voimme antaa varoituksen tai lopettaa yhteistyön. Näin on käynyt puolen tusinan myyjän kanssa.”

Hukka toivoo, että asiakkaat olisivat yhteydessä yhdistykseen. Kaulassa roikkuvasta myyjäkortista näkee myyjän numeron. Hukan arvion mukaan vain pieni osa myyjistä toimii sääntöjen vastaisesti. Lisäksi joissakin tapauksissa lehteä on saattanut myydä ihminen, joka Iso Numero ry:n hyväksymä myyjä.

Myyjät ostavat lehdet etukäteen viidellä eurolla. Myyjän palkkioksi jää siis viisi euroa per lehti.

Lehdellä on vuoden aikana yli 200 myyjää. Vakinaisempia myyjiä on 20-30. He myyvät puolet kaikista lehdistä. Menekki on noin 3000 lehteä kuukaudessa. Tänä vuonna myyjien saama tuotto kaksinkertaistuu 17 000:n euroon.

”Vakinaisten myyjien kanssa ei ole ongelmia.”

Hukka muistuttaa, että myyjillä ei usein ole aiempaa kokemusta työelämästä. Iso Numero opettaa heille työelämän pelisääntöjä.

Hukan mukaan Ison Numeron kehittämiseen kuuluu myyjien koulutuksen tehostaminen.

”Se on meidän seuraavia projektejamme”, hän sanoo.

Taustalla on kustantajan muutos. Aiemmin kustantamisesta vastasi kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry. Nyt kustantaja on Iso Numero ry. Lehden liikevaihto on 120 000 euroa.

”Kultti katsoi, että tämä on kasvanut liian isoksi. Olemme muuttaneet omaan toimistoon ja ryhdymme kehittämään tuotetta. Palvelumuotoiluyhtiö Et May tekee pro bono -pohjalta myynnin kehittämistä.”

Nyt yhdistys työllistää kaksi kokopäiväistä työntekijää. Lehdellä oli viime vuonna joukkorahoituskampanja. Lehti hankkii tuloja myös myymällä tilauksia ja ilmoituksia.

”Tilattujen lehtien pussitus ostetaan myyjiltä, joten se ei tuotteena kilpaile irtonumeroiden kanssa.”

Henkilöt: 
Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Juha Lapveteläinen

Aivan ensimmäiseksi, en edes oikein tiedä, miten tähän asiaan pitäisi suhtautua syntyperäisenä Suomen kansalaisena, ja nykyisenä pääkaupunkilaisena? Kyseiset Ison numeron myyjäthän ovat Euroopan Unionin alueelta oman valtionsa väkisin karkotettuja mustalaisia Romaniasta, joilla ei ole ihmisoikeuksia, ja joista nyt muiden Euroopan Unionin valtioiden sitten kuuluisi huolehtia, koska Romanian poliittinen eliitti ei tätä ajatusta tue rotukysymyksen vuoksi. On ollut suuri virhe, että Romanian valtio on ylipäätään hyväksytty EU:n -jäsenvaltioksi, eikä taloudellisia tosiasioita kyseisessä valtiossa ole huomioitu tarpeeksi tarkasti. Luonnollisesti Romaniasta tulevat mustalaiset käyttävät isänmaassamme mitä tahansa keinoa hyväkseen kahmia itselleen säkkikaupalla, esimerkiksi pienien seurakuntien vähäosaisille suomalaisille tarkoitettua ruoka-apua, sekä myös sosiaaliturvaa suomalaisten yritysten ja veronmaksajien kustannuksella. Jos elämäntilanne on yhteiskunnassamme tänä päivänä perustuslaillisesti tämän kaltainen, niin miksi Romanian mustalaiset eivät siis hankkisi valuuttaa kolmansien valtioiden tapaan hyvinvointivaltiossamme vaikka kadulla lehteä myyden, antamatta siitä asiakkaalle vaihtorahaa takaisin ostohetkellä? Päättäähän kotimainen eduskunta yksipuolisesti itsevaltiaan ottein toissijaisesti omien kansalaisten asiat niin tänä päivänä, kuin vielä huomennakin.