Keskiviikko 23.1.2019

Kenraali Puranen: Tämän takia Suomi tarvitsee juuri 64 hävittäjää – ”Turvallisuustilanteen muutos ei tue määrän vähentämistä”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
18.12.2018 10:03
Päivitetty: 
18.12.2018 10:21
  • Kuva: Alma Talent / Petteri Paalasmaa
    Kuva
    Kenraali Lauri Puranen, entinen Ilmavoimien komentaja, on puolustusministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja. Näistä hankkeista merkittävin on tällä hetkellä HX-hanke.
|

Faktakulma

Suomi on korvaamassa uusilla monitoimihävittäjillä vuosina 1995–2000 käyttöön otetut Hornetit, joiden 30 vuoden elinkaari on täyttymässä vuoteen 2030 mennessä. Hävittäjähanke kulkee nimellä HX, missä ensimmäinen kirjain tulee korvattavasta koneesta (Hornet) ja kirjain X toimii seuraajaehdokkaan tunnuksena.

Hävittäjähankinnan kustannusarvio on 7–10 miljardia euroa. Luvussa ei ole mukana ylläpito- ja kehityskustannuksia tulevan 30 vuoden aikana. Hankintapäätös tehdään 2020-luvun alussa. 

Kilpailussa mukana olevat hävittäjät:

Boeing F/A-18 Super Hornet (Yhdysvallat)

Dassault Rafale (Ranska)

Eurofighter Typhoon (Iso-Britannia, yhteiseurooppalainen)

Lockheed Martin F-35 (Yhdysvallat)

Saab Gripen (Ruotsi)

Uuden Suomen jutut HX-hankkeesta: https://www.uusisuomi.fi/aiheet/hx-hanke

Suomen Hornet-hävittäjien korvaajaehdokkaat kilpailuttavan HX-hankkeen ohjelmajohtaja, kenraalimajuri Lauri Puranen ottaa osaa keskusteluun Suomen tarvitsemien hävittäjien määrästä.

Professori, taloustieteilijä Roope Uusitalo herätteli keskustelua siitä, tarvitseeko Suomi juuri 64 hävittäjää, ja sai suorasanaisen vastauksen puolustusministeriltä.

Ohjelmajohtaja Purasen mukaan on selvää, että Suomi tarvitsee Ilmavoimien vaatimat 64 hävittäjää. Turvallisuusympäristössä tapahtunut muutos puhuu pikemminkin koneiden määrän lisäämisen kuin vähentämisen puolesta.

”Turvallisuusympäristömme on muuttunut haasteellisemmaksi sitten vuoden 1992 Hornet-hankintapäätöksen ja tilanne Euroopassa on kireämpi. Turvallisuustilanteen muutos ei tue hävittäjämäärän vähentämistä, vaan jopa päinvastoin. Vaikka HX-hankinnalla on turvallisuuspolitiikan suhdanteita pidempiä vaikutuksia eikä puolustuksen suunnittelu voi perustua suhdanteisiin, on hävittäjähankinnalla valtava merkitys uskottavan puolustuskyvyn luomisessa”, Puranen kirjoittaa HX-hankkeen sivuilla.

Vuoden 2017 puolustusselonteossa todetaan, että ”Suomen sotilaallinen toimintaympäristö on muuttunut. Sotilaallinen toiminta ja sotilaalliset jännitteet Itämeren alueella ovat lisääntyneet. Sotilaallisten kriisien ennakkovaroitusaika on lyhentynyt ja kynnys voimankäyttöön on alentunut”.

Suomi on pyytänyt tarjousta 64 monitoimihävittäjästä, sillä suorituskyvyn täysimääräinen korvaaminen edellyttää saman suuruista hankintaa kuin Hornet-hankinta oli aikanaan, Puranen kirjoittaa viitaten valtioneuvoston puolustusselonteon kirjaukseen.

Puranen muistuttaa, että vain ilmassa olevat koneet tuottavat torjuntavoimaa. Kaikki koneet eivät ole koko ajan käytettävissä; esimerkiksi rauhan aikana hävittäjälaivueesta käytettävissä on joka heti noin 75–80 prosenttia huoltojen vuoksi.

”Hävittäjän toimintasäde on noin 500 km. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa pitää kyetä operoimaan samanaikaisesti kahdessa operaatiosuunnassa. Yhdessä operaatiosuunnassa tarvitaan useita neljän koneen osastoja, joita pitää pystyä välillä tankkaamaan ja aseistamaan maassa. Lisäksi osa kalustosta on koko ajan pois käytöstä huoltojärjestelyjen vuoksi”, Puranen kirjoittaa.

Vastalauseena on esitetty, että uuden sukupolven koneet ovat Suomen nykyisiä Horneteja kehittyneempiä, jolloin täysmääräinen suorituskyky voitaisiin saavuttaa pienemmällä määrällä hävittäjiä. Purasen mukaan uudet hävittäjät ovat toki tehokkaampia kuin Hornet, ”mutta niin ovat myös uuden koneen ilmassa olevat vastustajatkin”.

”Hävittäjän toimintasäde on noin 500 km. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa pitää kyetä operoimaan samanaikaisesti kahdessa operaatiosuunnassa. Yhdessä operaatiosuunnassa tarvitaan useita neljän koneen osastoja”

”Ilmavoimien taistelukyvyn ja tehtävien hoitamisen kannalta on keskeistä, että uudet hävittäjät eivät ole Hornetia nopeampia tai ulottuvampia eikä niiden toiminta-aika ilmassa ei ole juurikaan pidempi. Myöskään niiden aseistaminen ja tankkaaminen maassa uuteen lentotehtävään ei ole yhtään nopeampaa”, Puranen vastaa.

Mutta miksi juuri 64 konetta? Purasen mukaan lukumäärään vaikutti aikanaan ratkaisevasti Pariisin rauhansopimuksen ”60 taistelukoneen rajoitus”.

”Päätökseen hankkia juuri 64 Hornet-hävittäjää päädyttiin perusteellisen valintaprosessin kautta vuonna 1992. Turvallisuuspoliittinen tilanteemme oli tuolloin varsin erilainen. Neuvostoliitto oli hajonnut ja YYA-sopimus oli lopetettu. Suomi oli mitätöinyt Pariisin rauhansopimuksen aseartiklat ja hakemassa EU:n jäsenyyttä. Rautaesirippu oli vaihtunut uskoon Euroopan kahtiajaon päättymisestä ja liennytyksen alkamisesta”, Puranen taustoittaa.

”Hornet-hankinnan kokoluokka oli hankkeen alkuvaiheessa, siis jo 1980-luvun puolella, mitoitettu Pariisin rauhansopimuksen ’60 taistelukoneen rajoituksen’ mukaiseksi, vaikka tarve katsottiin suuremmaksi jo tuolloin. Monen mielenkiintoisen vaiheen kautta päädyttiin lopulta hankkimaan 57 kappaletta yksipaikkaisia Hornet F-18C -hävittäjiä ja 7 kappaletta kaksipaikkaisia Hornet F-18D -koulutushävittäjiä, jotka nekin lopulta osoittautuivat C-version tavoin täysiverisiksi hävittäjiksi.”

Kenraali pohtii myös koneiden määrän lisäämistä. Käytettävissä olevat resurssit käytännössä määrittävät, ettei määrää voida nykyisestä juuri lisätä.

”Vaikka joiltain osin olisikin perusteltu tarve hankkia nykyistä enemmän hävittäjiä, nykyisten ilmavoimiemme koko ja resurssit säätelevät omalta osaltaan hankittavien hävittäjien määrää”, hän kirjoittaa.

”Hieman yksinkertaistaen voidaan todeta, että tällä hetkellä meillä on resurssit reilun 60 hävittäjän Ilmavoimien ylläpitoon. Käytössä olevaa infrastruktuuria, henkilöstöä, koulutusjärjestelmää ja lentotuntien mitoitusta sekä johtamisjärjestelmää voidaan hyödyntää aikanaan HX-käyttöönotossa.”

Puranen, entinen Ilmavoimien komentaja, on puolustusministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja. Näistä hankkeista merkittävin on tällä hetkellä HX-hanke.

LUE MYÖS:

Suomen hävittäjähankinta: ”Entä jos ostettaisiin vain 47? Tämä ei ollut vitsi”

Puolustusministeri Niinistöltä tylytys VU:ssa: ”Professori tekee itsestään pellen” hävittäjäväitteellä

Kenraali avaa Suomen salaisinta hanketta – ”Saksalaiset kävivät”

Faktakulma

Suomi on korvaamassa uusilla monitoimihävittäjillä vuosina 1995–2000 käyttöön otetut Hornetit, joiden 30 vuoden elinkaari on täyttymässä vuoteen 2030 mennessä. Hävittäjähanke kulkee nimellä HX, missä ensimmäinen kirjain tulee korvattavasta koneesta (Hornet) ja kirjain X toimii seuraajaehdokkaan tunnuksena.

Hävittäjähankinnan kustannusarvio on 7–10 miljardia euroa. Luvussa ei ole mukana ylläpito- ja kehityskustannuksia tulevan 30 vuoden aikana. Hankintapäätös tehdään 2020-luvun alussa. 

Kilpailussa mukana olevat hävittäjät:

Boeing F/A-18 Super Hornet (Yhdysvallat)

Dassault Rafale (Ranska)

Eurofighter Typhoon (Iso-Britannia, yhteiseurooppalainen)

Lockheed Martin F-35 (Yhdysvallat)

Saab Gripen (Ruotsi)

Uuden Suomen jutut HX-hankkeesta: https://www.uusisuomi.fi/aiheet/hx-hanke

Jaa artikkeli:

Kommentit

Janne Pohjala

Minusta taas kenraali ei edelleenkään esittänyt yhtään perustelua miksi 64 tarvitaan.

Jos perusteeksi otetaan USA:n lietsoma uusi kylmä sota / infosota, niin se ei kerro miksi 64 tarvitaan. Miksi Norjalle riittää 37? Silläkin tulisi samalla perustellulla olla 60+ hävittäjää, koska rajanaapuri.

Jos taas vedotaan että ostettiin tappiin koska Pariisin rauhansopimus, niin taaskaan ei perustella miksi ja millä tavalla koneita käytetään siten että juuri 64 tarvitaan.

Ennen kaikkea se mikä puuttuu on keskustelu siitä mite Suomea puolustetaan parhaiten. Se tapahtuu parhaiten kun Suomi kykenee uskottavasti sulkemaan ilmatilansa, siten että kukaan ei sitä käytä, mikäli Suomi itsenäisesti asiasta päättäen niin haluaa.

Se tapahtuu tehokkaimmin maan kattavalla, liikkuvalla ilmatorjuntaohjusten järjestelmällä, kuten Israelin Iron Dome -järjestelmä tai Venäjän S-400. Ohjusten katomatka on jopa 400 km ja nopeus 17 000 km/t, lähes 10 kertaa hävittäjän nopeus

Tällaista järjestelmää pelkäävät kaikki valtiot. Likkuva järjestelmä voi piileskellä Suomessa metsissä, kun taas hävittäjät on kuin ratsuväki preerialla. Liikkuvia ohjuksia on vaikea löytää tai tuhota. Ne voivat puolustaa suomea myös ohjuksilta, mihin hävittäjät eivät pysty.

Säästyneillä rahoilla tulee ostaa maavoimille likkuteltavaa ilmatorjuntaa, eli MANPAD:eja. Niiden vuoksi USA hävisi Vietnamin sodan ja Neuvotoliitto sodan Afganistanissa ja nyt USA ei voita Afganistanin sotaa. Suomen jalkaväki tarvitsee enemmän välineitä tuhota hekoja koska Suomella ei ole lainkaan maataisltelukoneita.

Lopulla rahalla tulee ostaa esimerkiksi 24 peruskunnostettua F-16 hävittäjää, joilla pärjätään vuoteen 2040. Tämä maksaa alle 500 miljoonaa. F-16 olisi ollut Suomelle oikea hävittäjä jo edellisellä kierroksella, eikä tukialushävittäjä. F16 on niin haluttu tuote että sen valmistus aloitettiin uudelleen.

2020-2040 välillä Suomen tulisi käyttää säästyneet hävittäjien käyttökustannukset laittaa Israelilaisiin droneihin, joilla on ilmasta-maahan ohjukset, eli korvata maataistelukoneiden puuetta näillä.

2030 -luvulla on syytä katsoa jo kokonaan ilman ohjaajaan toimivien hävittäjien suuntaan.

64 kallista ilmayliherruushävittäjää ei toimi ellei ole ilmayliherruutta, ne sitovat maamme Natoon ja riippuvaiseksi muiden paniksesta, mikä historiassame ei ole toiminut. Ne vievät meiltä oman toimintakyvun, samaan aikaan heikentäen maavoimien kyvykkyyttä.

Iron domen tapainen ratkaisu on se mitä Suomi tarvitsee.

Juha-pekka Naukkarinen

Juuri näin,jos Venäjä hyökkää niin he pommittavat ensin ohjuksilla sotilaslentokentät hajalle,ei sieltä monta konetta pääse ilmaan,joten ohjusten torjunta ohjukset olisivat ensiarvoisen tärkeitä,ei hävittäjillä mitään tee,jos ne eivät pääse ilmaan,ilmatorjunta ohjukset viholliskoneita varten seuraavaksi,ne ovat puolustusaseita,kuten maamiinatkin,kun puhutaan Suomen puolustuksesta,kait aseistus pitäisi olla sen mukainen!

Janne Pohjala
Vastaus kommenttiin #15

Suomessa asioista päättää kansa. Ei kenraalit, koska maasaamme ei valtaa pidä sotilasjuntta.

"USU-gallup: Alle puolet suomalaisista kannattaa suunniteltuja laiva- ja hävittäjähankintoja – Tutkija yllättyi"

"On tämä pieni yllätys, jos peilaa aiempaan dataan. Yleensä suomalaiset suhtautuvat puolustusmenoihin siten, että on hyvä jos taso pidetään suhteellisen korkealla tai lisätään"

En ole yllättynyt. Ehdotus ei saa enää kansan enemmistän kannatusta, uskon että muutamassa kuukaudessa tässä tehty ehdotus on samoissa lukemissa Naton kannatuksen (20%) kanssa.

Spesialistin jääviys asiassa on samaa luokkaa kuin kysyisi Nalle Wahlroosilta montako miljardia hän haluaisi verorahaa yhtiölleen. Hän varmastikin keksisi hyviä syitä?

Enkä tästä nyt löydä oikein yhteyttä myöskään siihen että sosialisti asiaan erityisemmin liittyisi. Vai oliko tarkoitus sanoa että hävittäjähanketta kannattavat ovat äärioikeistoa?

Markku Lehto
Vastaus kommenttiin #16

"Suomessa asioista päättää kansa. Ei kenraalit, koska maasaamme ei valtaa pidä sotilasjuntta."

"USU-gallup: Alle puolet suomalaisista kannattaa suunniteltuja laiva- ja hävittäjähankintoja – Tutkija yllättyi"

Kyllä Suomessa edelleen asiat esittelee hallitus ja päättää eduskunta. Ei kansa gallupeilla päätä mitään asioita. Kansa valitsee kansanedustajat eduskuntaan ja seuraa sitten enemmän tai vähemmän aktiivisesti kuinka valitsemansa kansanedustajat eduskunnassa toimivat.

Muuten, minkälaiseen tiedonkeruuseen, sen analyyseihin ja johtopäätöksiin kansan tietämys hävittäjähankinnassa perustuu ? Vähän niin kuin voi kysyä minkälaiseen tietämykseen, analyyseihin ja johtopäätöksiin brittien Brexit-äänestystulos perustui ? Siihenkö "tietoon" , jonka herrat Boris Johnson ja UKIP -puolueen Nigel Farage kansalle syötti ?

Totta on, että kenraalit, eivätkä amiraalit Suomessa päätä näitä asioita. Heillä on kuitenkin paras asiantuntemus ja parhaat asiantuntijat sotilaallisissa asioissa. Se, joka lähtee kiistämään heidän asiantuntemustaan, astuu heikoille jäille.

Toki asioista pitää keskustella avoimesti ja sitähän nykysukupolven kenraalit ja amiraalit ovat tehneetkin. Toista oli YYA-aikakaudella, jolloin sotilaiden suut oli tiiviisti suljettu. Politiikkaan aktiivisotilaat eivät edelleenkään sekaannu. Se on heiltä laissa kielletty. Sotilaat ovat lojaaleja esivallalle ja ovat sen valassaan vannoneet. Niinpä kaikenlaiset "sotilasjuntta" -puheet voi rauhassa unohtaa.

Markku Lehto
Vastaus kommenttiin #26

Niin, mihinkäs me oikeastaan kenraaleita ja muita upseereita tarvitaankaan. Johdetaan Suomen puolustusvoimia sotilaneuvostoilla, jotka kokoontuvat netin ääressä.

Totta toki on, että taisteluhelikoptereiden hankinta oli täysin epärealistinen Suomen puolustusvoimien budettiraameihin sovellettavaksi. Kyllä sen puolustusvoimien johtokin tiesi kun asiaa alettiin tarkemmin Maavoimissa tutkimaan ja selvittämään. Eikä niitä sitten hankittukaan. Hankittiin vain nämä NH90 -helikopterit, jotka jollakin tavalla saatiin kustannuksiltaan sovitettua Puolustusvoimien pieneen budjettiin.

Samahan se on Merivoimien sukellusvenehankintojen kanssa. Kyllähän meillä olisi hyötyä Itämeren olosuhteisiin soveltuvista 5 - 6 sukellusveeneestä, mutta sellaisiin ei Suomen puolustusbudjetissa ole minkäänlaisia mahdollisuuksia. Sukellusveneiden hankinnassa , käytössä ja ylläpidossa puhuttaisiin vähintään toisesta Merivoimien budjetista nykyisen päälle.

Mikko Toivonen
Vastaus kommenttiin #37

Kannattaa kuitenkin aina muistaa, että me olemme ne jotka puolustuksen rahoittavat ja että kenraalitkin ovat meidän työntekijöitämme.
Osakkeenomistajina me vain tarjoamme vaihtoehtoja ajateltavaksi, jos kenraalit sattuisivat lukemaan. Samoin tarjoamme poliitikoille, jotka varmuudella eivät lue, eivätkä kuule. Sokeitakin usein ovat.
Ne helikopterikaupat kävivät vielä oppilastyöstä, mutta eniten arvelen, että se 4 kalliin korvetin suunnitelma on lähinnä siksi että amiraaleja saataisiin enemmän ja että he tuntisivat itsensä amiraalimmaksi. Melkoisella todennäköisyydellä nimittäin voi päätellä, että siitä investoinnista ei paljoakaan hyötyä maanpuolustukselle tai edes pelotusvoimaksi ole. Missään tapauksessa siitä ei ole vähäisintäkään hyötyä huoltoturvallisuuden varmistamiseksi vaan Ruotsin aluevesien turvaan pääsy on muulla tavalla kuten satama valinnalla varmistettava.
Sen siijaan suuremmasta joukosta pienikokoisia ohjus ja muun aseistuksen "veneitä" on todellista hyötyä ja pelotetta rannikkopuolustuksessa

Mikko Toivonen
Vastaus kommenttiin #42

Luin, Hannu, tuon väitöstilaisuuden yleisesitteen ja sen tekstin. Emme täällä tietenkään paljoa todellisista taustoistamme kerro kun asiat ovat meitä yksilöitä tärkeämpiä.

Voin kuitenkin suoralta kädeltä sanoa, että tuolla väitöstilaisuudella ei olisi minulle paljoakaan annettavaa vaan todennäköisimmin voisin kylmiltään väitellä Dr. halukkaan kölin ali meriliikenteen huoltovarmuudesta. Siksi myös otan laivaston hankintoihin selkeämmin kantaa kuin ilmavoimien ja muiden puolustushaarojen.

Täällä yleiskeskustelussa vaan on jo eläkkeellä olevan pidettävä kohtuuden ääntä yllä
Minun omat erikoisalani ovat hiukan poikkeavat eli energia, energiaa käyttävät laitteistot ja sitten kauppamerenkulku mistä itseasiassa siirryin energiapuolelle, mutta ehdin olla mukan monenlaisessa energiamateriaalien bulkkikuljetuksessa mukana eli juurikin huoltoturvallisuuden todellisessa ytimessä.

Markku Lehto
Vastaus kommenttiin #41

"... että se 4 kalliin korvetin suunnitelma on lähinnä siksi että amiraaleja saataisiin enemmän ja että he tuntisivat itsensä amiraalimmaksi. "

Siinä "firmassa" 30 vuotta palvelleena ja aika monessa alushankinnassa mukana olleena voin vakuuttaa, että ei alushankintoja todellakaan perustella eikä ajeta sen takia, että "saataisiin amiraaleja enemmän". Kyllä Merivoimissakin tiedetään annetut tehtävät sekä osataan uhkakuvien kartoitus ja operaatioanalyyttiset arviointimenetelmät. Merivoimat osaavat, kuten muutkin puolustushaarat niukkojen puolustusmäärärahojen kanssa eläneinä, tarkkaan harkita mihin vähät hankintamäärärahat käytetään. Siinä pelissä "amiraalien lisää saamisella" ei ole mitään tekemistä.

" Osakkeenomistajina me vain tarjoamme vaihtoehtoja ajateltavaksi, jos kenraalit sattuisivat lukemaan." Tuo on ihan OK, kunhan sitten näiden vaihtoehtojen ja niiden perusteiden esittelyssä pysyttäisiin asialinjalla. Erilaisia näkökulmia tarvitaan. Kyllä Pääesikunnassa ja puolustushaaraesikunnissa ( Maa-. Meri- ja Ilmavoimien esikunnat) seurataan myös sitä, mitkä tuntemukset ja mielipiteet vallitsevat kansan ja asioista enemmän kiinnostuneiden piirissä. Eli ei näissä esikunnissa pelkästään tuijoteta galluppien lukuja ja niiden muutoksia, vaikka nekin ovat tärkeitä.

Kenraalimajuri evp Puranen ja Puolustusvoimien komentaja kenraali Jarmo Lindberg ovat kumpikin hyvin avoimesti, asiallisesti, selkeästi ja perustellusti avanneet koko kansalle, joka tämän "lystin" maksaa, osittain hävittäjähankinnan perusteita. Kaikkea he eivät voi kertoa, mutta se mitä he eivät voi kertoa, ei vaikuta eikä muuta perusteluiden kokonaisuutta.

Kyllä puolustusvoimissa ihan aidosti osaltaaan halutaan hankinnoissakin tehdä sellaisia ratkaisuja, joilla varmistetaan Suomen pysyminen itsenäisenä.

Kari Matti Nivala

Kas siinä asiantuntijan arvio ja oikea. Puolustusvoimat vastaa maamme turvallisuudesta, ei Roope Uusitalo tai Li Andersson! Joten eiköhän koneita tarvita juuri ne 64. Mieluummin hieman enemmän. Toki näin ajattelee myös kaikki vastuunsa tuntevat päättäjät. Myös konetyypin valinta kuuluu asiantuntijoille, eli sotilaille ei poliitikoille!

Markku Lehto

No Li Anderssonin ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisen tietämyksen pohjalta hän on tehnyt analyysin ja tullut siihen johtopäätökseen, että jos Suomi hankkii ne 64 hävittäjää, niin kyse on hyökkäyssodan valmistelusta.

Minkähänlaista vastustajaa vastaan 64 hävittäjällä aletaan hyökkäyssota ?

Hieman kylmää kansalaista, kun puolueen puheenjohtaja ja kansanedustaja laukoo tällaisia mielipiteitä. Hirvittää suorastaan, jos päätökset eduskunnassa tehdää tällaiselta pohjalta.

No niinhän se kyllä oli myös silloin vuonna 2011, kun jalkaväkimiinojen kieltolaista äänestettiin. Mielikuvat, idealismit ja mutu:t jylläsivät suuressa salissa. Tietoa oli kyllä aisan valmisteluvaiheessa asiantuntijoilta annettu jo vuosikausia poliittisille päättäjille ylintä johtoa myöten. Mutta asiantuntijoiden näkemykset valuivat poliittisen päätöksen tekijöiden mielistä kuin vesi sorsan selästä.

Markku Lehto
Vastaus kommenttiin #17

Vuoden 2017 budjetista:
Lähde: Valtin talousarvioesitys vuodelle 2017,
http://budjetti.vm.fi/indox/sisalto.jsp?year=2019&lang=fi&maindoc=/2019/...

- Maaseudun kehittäminen 386,5 miljoonaa €
- Maa- ja puutarhatalouden kansallinen tuki (siirtomääräraha 2 v) 327,9 miljoonaa €
- EU-tulotuki ja EU-markkinatuki (arviomääräraha) 533,7 miljoonaa €
- Ympäristökorvaukset, luonnonmukainen tuotanto, neuvonta ja ei-tuotannolliset investoinnit (siirtomääräraha 3 v) 300,0 miljoonaa €
- Luonnonhaittakorvaukset (siirtomääräraha 3 v) 572,9 miljoonaa €
- Luonnonvaratalous ( koko kohta ) 190,8 miljoonaa €

Kaikki yhteensä: 2 311,8 miljoonaa €.

Pasi Käyhkö
Vastaus kommenttiin #13

Harri, asia on juuri näin kuin kirjoitit. Nyt maksetaan vielä lisätuet, kun kesällä ei satanut riittävästi vettä. Edellisenä vuonna satoi liikaa. Joten silloinkin tuli lisätuet. Lisäksi tukia on vaatinut myös Venäjän kaupan supistuminen.

Ilkka Paananen
Vastaus kommenttiin #20

Kyllä juuri näin kuin kirjoitit. Kaikki tuet ovat tarpeeseen kotimaisen ruoantuotannon turvaamiseksi. Muistetaan pitää asiasta huolta yli puoluerajojen sekä sitoutumattomien puolelta myös tulevina aikoina, jolloin tarvetta omalle tuotannolle tulee olemaan. Erinomaisen hieno asia, että kiinnitit tähän huomiota.

Mikko Toivonen
Vastaus kommenttiin #23

En viitsi enää kaivaa kaikkea todistavaa dataa esille, mutta kun viimeksi maataloustukia intensiivisemmin seurasin niin kaikki suorat ja epäsuorat tuet olivat noin 4+ miljardia euroa vuodessa
Kaikki puheet joistakin 300+ miljoonan suorista kotimaisista tuista ovat siis ihan täyttä harhaanjohtamispotaskaa. Potaska on jussien perushyödyke!

Seppo Simonen
Vastaus kommenttiin #32

Näinmonen miehen voimalla sivuutetaan selkeää totuus suorasta maanviljelijöille maksetusta tuesta siis 325,4 miljoonaa tänävuonna näi Googlessa lukee.

Kaikkein ilkeintä on se että kun kaapaset lusikalla huttua naamaan niin lusikoit ruokaa EU-n ja valtion maksamien ruokateollisuuden saamalla tuella mutta maanviljelijää syyllistetään surutta.

Seppo Simonen

Ei pidä tyytyä 64 taisteluhävittjään vaan ehdotan USA hankitaan seuraavasti.
70 kpl Lockheed Martin F-35A monitoimi hävittäjää a noin 85 milj. € näiden lisäksi hankitaan 30 kpl Lockheed Martin F-35B pystysuoraan nousevaa monitoimi hävittäjää a noin 102 milj. Nämä Nato yhteensopivat hävittäjät luo puolustuksellemme uskottavuutta pitkälle 2050 luvulle.

Hannu Mononen

Yhdysvaltain kolme puolustushaaraa eivät ostaisi konetta luottamatta siihen. Kirjoittajataho on jokin muu – eivätkä argumentit avaudu maallikoille ilman syvällistä perehtyneisyyttä aiheeseen. Voi olla oikeassa, tai sitten väärässä, tai osittain jompaa kumpaa. Koneen kehittäjätkään eivät pysyttele joutilaina tiedossa olevien ongelmien suhteen.

Onneksemme, Suomella on parhaat asiantuntijat valintaprosessia läpi viemässä. Ennen v. 2021 emme ole vielä ostaneet keneltäkään yhtään mitään.

Jotkut siviilit tekeytyvät välillä viisaiksi ja moittivat ylimielisinä, kuinka "kenraalit käyvät aina edellistä sotaa". Nyt monet sivulliset ovat paljon konservatiivisempia ilmasodan "tuntijoita" kuin F-35:n kehittäjät.

Tarjouskilpailussa ei ole suosikkeja, vaan näytöt ratkaisevat. Mutta kannattaa lukea ajatuksella tämä:

https://www.defmin.fi/puolustushallinto/strategiset_suorituskykyhankkeet...

Janne Pohjala

Ei. Kyse on siitä että USA menetti kontrollin Venäjään, kun Jeltsin siirtyi syrjään eikä kansa kelpuuttanut Nemtsovia. Samalla Yhtenäinen Venäjä -puolue ja sen peridentit saivat estetyä Venäjän hajoamisen, joka oli tavoite.

Keskeinen kivi kengässä on ollut Kiinan, Venäjän ja muiden BRICS -maiden pyrkimys luoda toinen talouskeskittymä maapallolle, eli USA:n yksinapaisen mallin sijaan rakentaa sille vaihtoehto.

Tämä on kaiken tämän takana, USA taistelee säilyttääkseen yksinapaisen maailman, jota se kontrolloi talous- ja sotilasaseillaan.

2008 Putin ehdoitti EU:lle taloudellista yhteistyötä, samaan tapaan muin NAFTA Pohjois-Amerikassa. Tämä olisi tietekin pahin mahdolinen skenaario USA:lle jos syntyisi Euraasian NAFTA, jossa olisi EU, Kiina ja Venäjä. Se oli mennen tullen maailman suurin talousalue.

Siksi alettiin rakentaa TTP ja TTIP -sopmuksia. 2011-2013 Obama lähetti mCFaulin Moskovan suurlähettilääksi, jonka tavoite oli vallankumousten asiantuntijana kaataa Venäjä vastaavaan värivallankumoukseen kuin Ukraina, saattin iakaan suurimmat mielenosoitukset sitten 1991, mutta Venäjää ei saatu kaadettua eikä hajoitettua.

Niinpä siirrytiin eristämiseen, eli 2013-2014 tehtiin värivallankumous Ukrainassa, noiustettiin Venäjää kohtaan mahdollisimman vihamielinen johto Nulandin ja Ukraian suurlähettiläs Nulandin toimesta. Saatiin aikaan konfliki maassa kun oiken yritettiin ja kaikesta tietrkin syytettiin Venäjää. Ukrainasta tehtiin Anti-Venäjäm kuten Britit tekivät Pakistanista Anti-Intian.

Pakotteet eivät ole olemassa siksi että Ukrainassa on sota, vaan sota Ukrainassa on olemassa pakotteiden vuoksi.

Ukrainan avulla USA on ajanut Euroopan jakamista uudelleen kahtia, uudela kylmällä sodalla, työntäällä armeijoita rajalla ja käymällä taloussotaa. Kyllä tämä maiden johdossa tajutaan. Siksi sekä Merkel että Macron ovat sanoneet että USA tulee saada ulos Euroopasta, eli ajaneet Eurooppalaista puolustusta, jossa Venäjä olisi osa Euroopan turvalisuusratkaisua.

Tämä tietekin poistaisi kaiken kahtiajoon Euroopasta, mutta USA:lle ei ei käy, ei missään tapauksessa.

Kari aina kannattaa aloittaa ylhäältä alas, eli geopolitiikasta ja siitä sitten taktisiin toteutuksiin. Taktien toteutus on semonisoida tällä kertaa Venäjää, mutta sitä kuuntelemalla ei koskaan selviä miksi näin tehdään.

Hannu Mononen

Elämänura näiden kysymysten parissa sekä ajan tasalla pysyttely alan kehityksessä ja tulevaisuuden trendeissä näkyy kenraalimajuri Lauri Purasen kannanotosta.

Mutta eihän se täällä mitenkään kelpaa vastuutonta läppää heittäville itsensä asiantuntijoiksi julistaneille.

Lukija päätelköön itse, kumpaan arvioon kannattaa luottaa.

Mikko Toivonen

Kenraalin perusteluista voi kyllä halutessaan selvästi lukea, että sekä määrää, että ominaisuuksia on koko ajan säädellyt joko politiikka tai joskus YYA aikoina vanhat pakotetut laadut ja määrät
Kenraalin esittämästä on yhtä selvästi luettavissa, että enemmän ei olisi haitaksi. Olen samaa mieltä. Noiden 64 tai enemmän ominaisuuksista mieluummin olen ajatellut ja kirjoitellut.
Jos maapohjainen ilmatorjuntamme olisi korkealuokkaisesti varustettu niin se mahdollistaisi lentävän kaluston kohdistetumman uudelleenajattelun niin että melkoinen osa koneista voisi olla halvemmalla ilmasta maahan laukaistavien risteilyohjusten pääasiallinen platformi ja sitten lisäksi toimia vaikka pidemmän lentoajan ja toimintamatkan tukikoneena jonkun AT-10 tai Suhoi 25 tyyliin.
Osa taas nopeita ensitoiminnan täyden hyökkäystehon koneita tai ns. dog fight koneita.

Kaikki saatavilla olevat koneet ovat suorituskyvyltään melkoisia. Loppu onkin sitten kiinni itse lentäjästä ja koneen elektroniikasta kuten array tutkasta. Tietysti itse aseistuksen toimivuudella on osansa, suuri osansa.

Meille lie selvää, että emme edes voi harkita mitään venäläistä aseistusta missä on elektroniikkaa heidän valmistamanaan. Siksi kaiketi Bukitkin piti nopeasti poistaa ohjelmistosta

Olli Bäckström

Kenraalimajuri Puraselta tuli vihdoin se todellinen ja järkevä selitys siitä, miksei konemäärä ole toisaalta 47 eikä toisaalta 100. Puolustusministeri olisikin voinut saman tien luovuttaa puheenvuoron asiaan oikeasti perehtyneelle henkilölle ja jättää oman hysteerisen kiukuttelunsa kokonaan väliin.

Mikko Toivonen

Sillä, että todellisuudessa olemme hirmuisen rikas maa huikeilla luonnonvaroilla ja mahdollisuuksilla. Se että ne eivät ole kestävässä ja yhteisöä parhaiten hyödyttävässä käytössä onkin sitten ihan sisäsiittoinen ongelma

Tuure Wallin

Me Matin knssa ostettais hävittäjät Ruotsista. Kriisin aikana varaosat tuotaisiin Haaparannan kautta tai jäätä pitkin. Amerikasta on hankala kulkea jos on sota. Ruotsalaiset voisi opettaa meitä korjaamaan valmistamiaan koneita. Meillä ei ole kieliongelmaakaan. Vet du?

Veijo Murtomäki

Kysymys hävittäjistä tuskin liittyy edes Suomen puolustamiseen, mihin ohjusjärjestelmä olisi monen entisen upseerinkin mielestä paras. Meille ei uskalleta sanoa suoraan sitä, että kyse asettautumisesta osaksi Naton joukkoja rauhankumppanuusohjelman mukaisesti sinne, missä USAn tai sen liittolaisten etua pitää puolustaa. Lisäksi minne unohtui Suomen rauhanpolitiikka?

Petrus Saukkonen

Ei mitään mahdollisuuksia puolustautua uskottavasti, ainakaan ohjuksia vastaan, vaikka hävittäjiä olisi 1000. Panostetaan hävittäjien sijaan ilmatorjuntaan (mitä tarvitaan myös terrorismin ehkäisyssä). Venäjä otettava NATO:on ja EU:hun mukaaan. Edistetään rauhanomaisia tekoja niin ei ikinä uhkaa. Eikä Suomessa edes ole kiinnostavia resursseja: Venäjällä on omaa maata ihan tarpeeksi...