Perjantai 18.1.2019

Uusi Suomi syntyi sata vuotta sitten

Jaa artikkeli:
Luotu: 
1.1.2019 09:05
  • Kuva: Uuden Suomen / Iltalehden kuva-arkisto (kuvaaja tuntematon)
    Kuva
    Uuden Suomen ensimmäistä toimitusta, päätoimittaja Ernst Nevanlinna viides oikealta.
  • Kuva: Kansalliskirjasto
    Kuva
    Uuteen Suomeen tuli ensimmäisenä suomenkielisenä sanomalehtenä näyttävä uutisetusivu. Viron vapaussota oli keskeinen teema tammikuussa 1919.
  • Kuva: Uuden Suomen / Iltalehden kuva-arkisto (kuvaaja tuntematon)
    Kuva
    Päätoimittaja Ernst Nevanlinna työpöytänsä ääressä. Sohvaryhmä on nykyään Iltalehden toimituksessa.
|

Faktakulma

Uuden Suomen tie 

-1847 Suometar perustetaan ensimmäisenä myös sivistyneistölle tarkoitettuna suomenkielisenä lehtenä. Levikki 258 kpl.
-1855 Krimin sota nostaa levikin 3 862 kappaleeseen.
-1866 Suometar lopetetaan fennomaanien suuntariitojen takia. 
-1869 Uusi Suometar aloittaa. Levikki 700 kpl. 
-1880 perustetaan Uuden Suomettaren Oy. Osakkaita 11, levikki 4 606 kpl.
-1889 Päivälehti aloittaa, pääkaupungin lehtikilpailu alkaa. US:n levikki 6 100 kpl, kilpailijan 1 965 kpl.
-1904 Helsingin Sanomat Päivälehden seuraajaksi. Sen levikki 5 800 kpl. US:n 11 000 kpl.
-1911 HS ohittaa 15 600 kpl:lla pysyvästi US:n levikin.
-1919 Uusi Suomi aloittaa rinnallaan Iltalehti. US:n levikki 24 114 kpl, HS:n 48 100, IL:n 3 500 kpl.
-1923 US perustaa ensimmäisenä Suomessa viikkoliitteen. Levikkiero HS:n kanssa kaventunut 7 000 kappaleeseen.
-1930 Iltalehti luovutetaan Lapuan liikkeelle, levikki alle 3 000 kpl.
-1939 HS:n levikki 88 303, US:n 63 718 kpl.
-1956 HS:n levikki 255 365, US:n 90 800 kpl.
-1976  HS:n levikki 346 910, US:n 64 919 kpl. Saneeraus alkaa.
-1980 Iltalehti elpyy – ensin US:n 3. painoksena.
-1988 US-yhtiö liitetään Aamulehti-konserniin (nyk. Alma Media).
-1991 HS:n levikki yli 480 000, US:n 92 147 kpl. US lopetetaan.
-2007 Uusi Suomi elpyy verkkolehtenä.

Sanomalehti Uusi Suomi (US) syntyi tasan sata vuotta sitten perinteikkään Uuden Suomettaren ja itsenäisyyslehti Uuden Päivän liittoutuessa. Jälkimmäisestä tuli ensimmäinen pitkäikäinen suomenkielinen iltapäivälehti Iltalehti, jonka ilmestyminen tosin keskeytyi puoleksi vuosisadaksi 1930.

US:n synnyn taustalla oli mediakilpailua, mutta ennen muuta politiikkaa. Itsenäistymisen myllerryksessä niin puolue- kuin lehtikentät muuttuivat perusteellisesti. Sen jälkeen kuvio olikin vuosikymmeniä jokseenkin ennallaan. On paljossa edelleen.

 

Suomenkielinen valtalehti, 1847 startannut Uusi Suometar joutui 1900-luvun alussa vaikeuksiin. Ensin perustuslailliset julistivat myöntyvyyssuunnan lehdet ilmoitusboikottiin. Sitten Eero Erkon johtama Helsingin Sanomat (HS) nousi tarmokkaalla uutistyöllä ja ohitti 1911 levikissä kilpailijansa. Johtopaikkaansa se ei enää menettänyt.

Uuden Suomettaren johtoporras yritti tietenkin vastata HS:n haasteeseen. Investoitiin kirjapainoon, organisoitiin markkinointia ja siirryttiin fraktuurasta antikvaan kymmenisen vuotta ennen kilpailijaa. 1910-luvulla US:lla ehti olla neljä päätoimittajaa, toimitusjohtajakin erotettiin. (Kaikki tällainen toistui 1980-luvulla...) Silti HS:n etumatka levikissä kasvoi 1910-luvulla yli kaksinkertaiseksi.

Jotakin oli siis tehtävä. Ratkaisut saneli kuitenkin politiikka Venäjän vallankumousten jälkeen. Tosin jo sitä ennen oli puhuttu "kansallisesta kokoomuksesta" vanha- ja nuorsuomalaisten kesken – vielä pienin k-kirjaimin. Tässä hengessä mm. Porin ja Jyväskylän porvarilehdet yhdistyivät 1917 Satakunnan Kansaksi ja Keskisuomalaiseksi.

 

Suomi julistautui itsenäiseksi tasavallaksi 6.12.1917. Kansalaissodan järkytysten jälkeen keväällä 1918 alettiin kuitenkin vaatia monarkiaa niin sisäisen kuin ulkoisen turvallisuuden varmistamiseksi. Tavoitetta ajoi nuoren lääkärin Eino Suolahden organisoima Uuden Suomen Turvaamiskomitea Kansallis-Osake-Pankin rahoittamana. Pääjohtaja J.K. Paasikivestä tuli nykytermein pääministeri.

Saksalaista kuningasta kannatti valtaosa vanhasuomalaisista sekä nuorsuomalaisten oikeisto – mukaan luettuna valtionhoitaja P.E. Svinhufvud ja kaikki puolueen senaattorit. Lopulta jopa nuorsuomalaisten vasemmistoon kuulunut HS:n päätoimittaja Erkko alkoi taipua pohjoismaiseen monarkiaan.

Fredrik Kaarlen tulo Suomeen pysähtyi Saksan tappioon maailmansodassa, mutta tämä ei monarkisteja nujertanut. Turvaamiskomitean mielestä tarvittiin uusi puoluejako ja lehtijärjestely. Joulukuun alussa 1918 syntyivätkin niin Kansallinen Kokoomuspuolue kuin Kansallinen Edistyspuolue. Sitten alettiin toteuttaa kiireellä lehtijärjestelyä, jota oli suunniteltu pitkin syksyä. Tuloksena oli ehkä ensimmäinen tuoteuudistus Suomen mediassa.

 

Syntyneessä Oy Uudessa Suomessa yhdistettiin Uuden Suomettaren Oy, sen tytäryhtiö Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapaino sekä itsenäisyysmiesten 1917 perustama Kustannus Oy Iltalehti, joka julkaisi Uusi Päivä-lehteä. Sen tehtävä oli täyttynyt itsenäistymisen myötä ja levikki pudonnut. Nykyrahassa miljoonan euron osakepääoma saatiin edeltäjäyhtiöistä, lisäksi toteutettiin 250 000 nykyeuron osakeanti. 

Molemmat edeltäjät siirsivät osan omaisuuttaan edelleen toimiviin Uuden Suomettaren Säätiöön sekä Uuden Päivän rahastoon. Ne olivat samalla Uusi Suomi-yhtiön pääomistajia 1940-luvulle saakka. Muina omistajina oli satoja yksityishenkilöitä.

Aamuisin alkoi ilmestyä 1.1.1919 alkaen Uusi Suomi. Nuorsuomalaisten oikeisto oli ollut suomettarelaisten ”bobrikoffarien” kiivas vastustaja, joten Suometar-nimi oli hylättävä. Iltapäivisin ilmestyi nyt Uuden Päivän seuraajana Iltalehti, joka oli alkuun myös US:n maanantainumero. Toimitukset, kirjapaino ja hallinto olivat US:n perinteisessä talossa Antinkadun (myöhemmän Lönnrotinkadun) ja Yrjönkadun risteyksessä.

Journalistiset esikuvat löydettiin etenkin Ruotsista, jonka lehdet olivat pari vuosikymmentä suomalaisia edellä. Uuteen Suomeen tuli siten ensimmäisenä suomenkielisenä lehtenä näyttävä uutisetusivu. (Pääkilpailijasta se puuttuu edelleen.) Seisovien otsikkojen ("Helsingistä", "Maailmansota") tilalle tulivat modernit, moniriviset otsikot. Haastattelut ja muut nykyaikaiset juttutyypit yleistyivät.

Lehden sisäsivut pysyivät toki kauan harmaana tekstiaavikkona. Sitä piristivät kuitenkin monet pakinoitsijat, joista Olli eli Väinö Nuorteva tuli Iltalehden kautta Uudesta Päivästä. Päivän Matti-piirroksen laati Eric Vasström; siihen liittyi ajankohtainen riimi. 

 

Uuden Suomen johtopaikat jaettiin entisten vanha- ja nuorsuomalaisten kesken tasan. Päätoimittajana jatkoi Uudesta Suomettaresta Artturi H. Virkkunen, mutta jo 1919 häntä seurasi Ernst Nevanlinna, joka oli johtanut myös 1906-13 edeltäjälehteä. Molemmat olivat poliitikkoja ja yliopistomiehiä enemmän kuin journalisteja.  

Päätoimittajan rinnalla mainittiin lehden logon alla ”toimitus”, jossa oli alkuun neljä tunnettua nimeä. Heistä tärkein oli nuorsuomalainen professori-poliitikko E.N. Setälä, joka ahkeroi pääkirjoitusten tekijänä. Käytännön työtä pyöritti vuorollaan toimitussihteeri, jotka vaihtuivat melko usein. Iltalehden päätoimittaja Yrjö Koskelainen kuului myös US:n ”toimitukseen”.

Parikymmenpäinen toimittajakunta vaihtui tiuhaan. Ensimmäinen nainen US:n vakinaisena toimittajana oli 1926 legendaarinen Anni Voipio, Iltalehteen tuli vuotta aiemmin Anna Pohjanheimo. Avustajat olivat tuolloin keskeisiä kaikissa lehdissä. US:ssa heistä tärkeimmät olivat V.A. Koskenniemi ja Lauri Ingman.

 

Ajan lehdet olivat vahvasti puoluesidonnaisia. Kun kokoomukseen yhdistyi suomettarelaisten valtaosa ja puolet nuorsuomalaisista, sen pää-äänenkannattaja pääsi hyvään nousuun – varmaan myös modernin ulkoasunsa takia. Ja kun kulttuuriväki oli vieroksunut vanhoillista Uutta Suometarta, sen seuraajasta tuli johtava kulttuurilehti.

Aluksi HS johti levikissä luvuin 48 100–24 114, mutta 1923 US oli kirinyt etumatkaa kiinni lukuihin 37 000–29 670. Tämän kaltaisena tilanne pysyi talvisotaan asti. Sen edellä arkilevikit olivat HS:n hyväksi 88 303–63 718. Molempien sunnuntainumeroita myytiin jonkin verran enemmän.

Vuoteen 1956 saakka HS kasvatti etumatkaansa levikissä hurjasti, sitten US kiri hieman kiinni kilpailijan jäykistyttyä Eljas Erkon loppukaudella. Aatos Erkon uudistusten jälkeen ja ajan hengen käännyttyä vasemmalle US-yhtiö oli 1976 kuitenkin tuhon partaalla. Silloin se pelastettiin Jaakko Lassilan, Johannes Koroman ja Heikki Tavelan johdolla, mutta 30.11.1991 julkaistiin viimeinen painettu Uusi Suomi.

Verkkolehtenä Uusi Suomi elvytettiin 10.10.2007. Nykyään sen julkaisija on jälleen Uuden Suomettaren Oy:n perillisiä. Saattaa jollakin Alma Median osakkaalla olla yhtämittainen omistusketjukin siihen tai samassa hengessä samaan aikaan perustettuun Aamulehti-yhtiöön.

Kirjoittaja työskenteli sanomalehti Uudessa Suomessa 1964–1978 ja 1983–1991 toimittajana, Saksan-kirjeenvaihtajana, taloustoimituksen päällikkönä, toimituspäällikkönä ja yhtenä päätoimittajista. Hän laatii parhaillaan tutkimusta US:n ja HS:n kilpailusta 1939-75.

Faktakulma

Uuden Suomen tie 

-1847 Suometar perustetaan ensimmäisenä myös sivistyneistölle tarkoitettuna suomenkielisenä lehtenä. Levikki 258 kpl.
-1855 Krimin sota nostaa levikin 3 862 kappaleeseen.
-1866 Suometar lopetetaan fennomaanien suuntariitojen takia. 
-1869 Uusi Suometar aloittaa. Levikki 700 kpl. 
-1880 perustetaan Uuden Suomettaren Oy. Osakkaita 11, levikki 4 606 kpl.
-1889 Päivälehti aloittaa, pääkaupungin lehtikilpailu alkaa. US:n levikki 6 100 kpl, kilpailijan 1 965 kpl.
-1904 Helsingin Sanomat Päivälehden seuraajaksi. Sen levikki 5 800 kpl. US:n 11 000 kpl.
-1911 HS ohittaa 15 600 kpl:lla pysyvästi US:n levikin.
-1919 Uusi Suomi aloittaa rinnallaan Iltalehti. US:n levikki 24 114 kpl, HS:n 48 100, IL:n 3 500 kpl.
-1923 US perustaa ensimmäisenä Suomessa viikkoliitteen. Levikkiero HS:n kanssa kaventunut 7 000 kappaleeseen.
-1930 Iltalehti luovutetaan Lapuan liikkeelle, levikki alle 3 000 kpl.
-1939 HS:n levikki 88 303, US:n 63 718 kpl.
-1956 HS:n levikki 255 365, US:n 90 800 kpl.
-1976  HS:n levikki 346 910, US:n 64 919 kpl. Saneeraus alkaa.
-1980 Iltalehti elpyy – ensin US:n 3. painoksena.
-1988 US-yhtiö liitetään Aamulehti-konserniin (nyk. Alma Media).
-1991 HS:n levikki yli 480 000, US:n 92 147 kpl. US lopetetaan.
-2007 Uusi Suomi elpyy verkkolehtenä.

Jaa artikkeli:

Kommentit

Jorma Nordlin

Se Uusi Suomi taisi olla ihan eri yritys kuin nykyinen ja ajettiin alas aikoja sitten.
Vähän sama juttu kuin maailmalla tunnetuilla merkeillä Triumph (moottoripyörät) ja Bugatti (autot). Niillä ei ole mitään tekemistä alkuperäisten merkkien kanssa muuta kuin nimi. Toki markkinoinnissa ja mainonnassa hyödynnetään merkin pitkää historiaa, mutta todellisuudessa itse nykyisillä yrityksillä ei ole mitään pitkää historiaa takana.

Arto Luukkanen

jos Markku olisi ollut 1990-luvulla iso hän olisi muistanut, että IS meni vararikkoon. Kyseinen nimi temmattiin vain omaan käyttöön - ikään kuin Playboy menisi vararikkoon ja sitten joku tekisi siitä kristillisen lehden. Faktabaariin asiaa!

Tapani Tuominen

Olen pitkälti samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa. Niklas Herlin osti Uuden Suomen - toiminmen ja loppu onkin sitten ollut luisua kohti nykyistä punavihreää nettiaviisia ja johon Alman omistus on vaan lisännyt vauhtia.

Markku Huusko on päätoimittajana (ollut) narrin asemassa, toteuttaen omistajan poliittista linjausta periaatteella "kenen leipää syöt sen lauluja laulat". Tosin hän on siitä onnellisessa asemassa, että on poliittiselta ajatusmaailmaltaan hyvin lähellä sitä mitä täällä työnsä puolesta toitottaa.

Siksi on sääli, että Jyrki Vesikansa ei kirjoituksessaan tuo selkeämmin esiin, että kyseessä on vain sama toiminimi. Omistus, sisältö ja tavoitteet ovat ihan muuta. Sata vuotta sitten perustettua Uutta Suomea ei enää ole olemassa.

Pasi Käyhkö

Lehden sadan vuoden takaisesta sisällöstä en voi sanoa mitään koska en silloin vielä ollut niitä lukemassa. Mutta on tosiaan hyvä ettei kyseisen lehden sisältö ole sama kuin silloin. Lehden on elettävä ajassa. "Tiden lider" sanoo ruotsalainen.

Reijo Helli

Paljon ONNEA ! 100 vuotiaalle ja jatkukoon tämä historia vielä ainakin toiset 100 vuotta... aika muuttuu ja asiat ja lehdet sen myötä ja jos näin ei tapahdu niin ei tapahdu mitään muutakaan kehitystä koko tiedotusvälineissä !

Seppo Simonen

Ensinnäkin onnittelut 100 -vuotiaalle Uudelle Suomelle. Oikeastaan tuo konkurssi sanana on hyvin voimakas ilmaisu kun toiminta edellytyksiä ei enää välillä ollut.

Parasta jatkolle oli Niklas Herlinin näkemys verkkolehtien tulevaisuudesta joten hän osti v 2007 historiallisen lehden nimi oikeuden Uusi Suomi. Perustamansa yhtiö jossa on osakkaana myös päätoimittaja Markku Huusko on lupautunut jatkamaan US-n perinteistä linjaa mutta hieman on kyllä lipsunut liberaalinpaan suuntaan josta löytyy vihervasemmisto toivottavasti tämä vuosi tuo muutosta.

Uusi Suomi kuuluu nyt Alma mediakonserniin meille Alma median kuluttajille on hieman epäselvää miten Alma meitä ruokkii. Olisi toivottavaa että Alman johto olisi avoimempi kuten Eljas Erkko taanoin.

Kaarlo Erjala

Oliko se todella Uusi Suometar, joka starttasi v. 1848. Minä olen luullut, että starttaaja oli nimeltään Suometar. Uuden Suomen jouduttua lopettamaan v. 1991 vaimoni ihmetteli, miksei lehti "ota vastaan mainoksia". Tämä verkkolehti on ihan kiva, mutta ei taida mainostuloissa päästä vanhojen kilpakumppanien tasolle. Onnea !

Pentti Westerholm

Niin vaikea on nähdä nykyistä US punavihreään suuntautuneena.Joskin joskus kun selailee kommentteja vaikutta kuin olisi Pravdan sivustoilla. Herlin avasi sivustot myös kansan syvimmille tunnoille.Onko tämä sitten sivistää vai ei ,mutta paljastaa mitä kaikkea kansalaisilla mieleen tulee.Ei huono!