Tiistai 20.8.2019

Pekka Haavisto: Vihreiden tavoitteena 15 % – ”Voi tulla mikä vain vihreä ministeri”

Luotu: 
28.3.2019 07:50
  • Kuva: Petteri Paalasmaa
    Kuva
    ”Jos joku olisi sanonut syyskuussa minulle, että olet sitten vihreiden puheenjohtaja tästä kahden kuukauden päästä, niin en olisi sitä uskonut. Tässä on kaikki tapahtunut aika nopeasti minun kohdallani”, Pekka Haavisto sanoo Uuden Suomen, Kauppalehden ja Talouselämän yhteishaastattelussa.
|

Vihreille eduskuntavaaleissa sekä mahdollisissa hallitusneuvotteluissa kolme tärkeintä teemaa ovat järjestyksessä ilmasto, koulutus ja työ, luettelee puheenjohtaja Pekka Haavisto. Jo kesäkuussa puheenjohtajan paikalta lähtevä Haavisto ei myöskään peittele, että ulkopolitiikka on hänen omin lajinsa.

”Meillä voi olla tulevassakin hallituksessa vihreä pääministeri, vihreä valtiovarainministeri tai vihreä ulkoministeri tai mikä vain vihreä ministeri”, Haavisto väläyttää.

Vihreät on Alma-gallupin 13,2 prosentin kannatuksen valossa tekemässä selvää vaalivoittoa edellisten vaalien 8,5 prosentin kannatuksesta. Haaviston mukaan vihreiden tavoite on olla kolmen suurimman puolueen joukossa.

Millainen kannatusluku siihen tarvitaan?

”Sinne jonnekin 15 prosentin hujakoille näillä näkymin”, Haavisto vastaa viitaten keskustan 14,1 prosentin kannatuslukuihin.

”Se on tietysti meille historiallinen tavoite vihreinä, ja antaa sellaiset neuvottelumahdollisuudet vaalien jälkeen, joissa pystytään vaikuttamaan meidän tavoitteisiimme”, Haavisto jatkaa.

Vaikka vihreät voittaisi keskustan äänimäärissä, voi keskusta silti saada eduskuntaan useamman kansanedustajan. Taustalla on Suomen vaalipiirijärjestelmä, joka Haaviston mukaan ”ei ole suosiollinen” vihreille.

Tällä hetkellä Manner-Suomen 12 vaalipiiristä neljä on sellaisia, joissa vihreillä ei ole lainkaan kansanedustajaa, kun taas keskustalla on kansanedustajia kaikissa 12 vaalipiirissä.

”Esimerkiksi Lappi tai vaikka Satakunta, joissa on kuitenkin kohtuullinen kannatus vihreillä, niin siellä edelleen kipuillaan sen kanssa, että saako vihreät sitä vaalipiirin ensimmäistä paikkaa”, Haavisto sanoo.

Miten paljon enemmän vihreät tarvitsee kannatusta voittaakseen keskustan kansanedustajapaikoissa, on hankala arvioida ja riippuu eri vaalipiirien tuloksesta.

LUE MYÖS: Pekka Haavisto vastaa syytöksiin Caruna-kaupasta: ”Eduskunta ei täysin hahmottanut”

Jos vihreät tavoittelee historiallisen suurta kannatusta, ovat vaalit 20 vuotta eduskunnassa istuneen Haaviston mielestä historialliset toisestakin syystä.

”Jos mietin omaa poliittista historiaani, niin nämä ovat ensimmäiset vaalit, joissa joku suuri ympäristökysymys nousee kaikkia puolueita kattavaksi kysymykseksi ja samaan suuntaan.”

Tähän kytkeytyy myös vihreiden tärkein tavoite vaalien jälkeisiä hallitusneuvotteluitakin ajatellen.

”Ykkösasia on se, että saataisiin toimet ilmastonmuutoksen torjumiseksi kuntoon”, Haavisto toteaa.

LUE MYÖS: Näkökulma: Kokoomuksen märkä uni Antti Rinteen tv-hapuilusta kävi toteen

Käytännössä nämä toimet koskevat Haaviston mukaan verotusta sekä yritystukien uudelleenkohdentamista. Puolueen arvion mukaan ympäristölle haitallisia tukia maksetaan 3,5 miljardia euroa.

Uusia veroja olisivat louhintavero kaivoksille sekä lentovero. Tämän vuoden vaihtoehtobudjetissa puolue esitti myös sokeri-, muovi- ja ”eläintuotteiden” veroa, joilla kerättäisiin 410 miljoonaa euroa.

Puolueen ajama ”vihreä verouudistus” keventäisi myös työn verotusta, mutta Haaviston mukaan ei kaikilta.

”Varmasti niin, että kun me puhumme pienipalkkaisista ja keskipalkkaisista ihmisistä, niin siellä verotuksen keventämisellä olisi merkitystä, kun ajatellaan vaikka käteen jääviä tuloja esimerkiksi pääkaupunkiseudun asumiskustannusten jälkeen ja ylipäätään kotitalouksien kustannuksia”, Haavisto aloittaa.

”Meillä alkaa Helsingissä olla asuntojen hintojen ja vuokrien vuoksi erittäin suuria ongelmia ihan tavallisilla pieni- ja keskituloisilla perheillä”, hän päättää.

Solidaarisuusveroa ei siis tarvitsisi purkaa?

”Emme varmaan sitä lähtisi tässä tilanteessa purkamaan.”

Gallupeissa suurimman puolueen paikkaa pitävän sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne on ehdottanut Suomeen uudenlaista arvonlisäveroa, kestävän kehityksen arvonlisäveroa, joka huomioisi myös eri tuotteiden hiilidioksidipäästöt. Virkamiestasolla tällaista arvonlisäveroa on pidetty miltei mahdottomana muun muassa EU:n verosääntelyn sekä käytännön toteuttamisen ongelmien vuoksi.

Vihreiden Haavisto sanoo tuntevansa sympatiaa demarien ajattelua kohtaan, mutta tähdentää tuntevansa mallin ongelmat.

”Toistaiseksi on ollut helpompi toteuttaa tällaisia pisteveroja: alkoholivero, sokerivero ja rikkivero”, Haavisto toteaa.

Hänen mukaansa helpompi keino toteuttaa kestävän kehityksen alvin tavoitetta voisi olla EU:n laajuiset hiilitullit.

”Tunnen viehtymystä tähän hiilitullityyppiseen ajatteluun. Teräksen osalta esimerkiksi EU on paitsi tasoittanut tilannetta, niin sinne on tullut vähän tällaista ympäristötullin elementtiä. Pidän mahdollisena, että tulevaisuudessa joidenkin tuoteryhmien osalta, mistä tiedetään niiden ympäristöhaitat ja kulut paremmin, pystytään tällaista säätämään”, Haavisto sanoo.

LUE MYÖS: Näkökulma: Sipilän epätoivoinen taistelu seksuaalirikosten repimässä Oulussa – Junes Lokka vienee perussuomalaisten ääniä

Pekka ja ”pätkä”

Pekka Haavisto nousi vihreiden puheenjohtajaksi poikkeuksellisessa tilanteessa viime marraskuussa, kun masennukseen sairastunut Touko Aalto ilmoitti jättävänsä puheenjohtajan tehtävät. Hän ilmoitti heti, että tehtävä on vain väliaikainen eikä hän tavoittele puheenjohtajuutta kesäkuun tulevassa puoluekokouksessa. Pätkäpuheenjohtajuudesta virisi nopeasti vitsi ”Pekka ja pätkä”.

”Että on toisen kerran tullut saman puolueen puheenjohtajaksi parinkymmenen vuoden tauon jälkeen, niin ei ole ihan normaali tilanne”, Haavisto vakavoituu nyt.

Puolueen sekavaa tilannetta Haavisto myöntää seuranneensa sivusta huolestuneena jo kesällä.

”Tietysti kesän lopussa olin varmasti yhtä masentunut kuin moni muukin vihreä siitä, että meillä näytti olevan huonot eväät vaaleihin monesta syystä. Kannatus oli laskussa ja tunnelma vähän sekava. Jos joku olisi sanonut syyskuussa minulle, että olet sitten vihreiden puheenjohtaja tästä kahden kuukauden päästä, niin en olisi sitä uskonut. Tässä on kaikki tapahtunut aika nopeasti minun kohdallani.”

Vihreiden vahva tavoite on nousta hallitukseen ja heti tultuaan valituksi pätkäpuheenjohtajaksi Haavisto muistutti omasta ministerihistoriastaan. Vuonna 1995 Haavistosta, silloisesta puolueen puheenjohtajasta, tuli Suomen ensimmäinen vihreä ministeri, ja jatkoi tehtävässä, vaikka samana vuonna puolueen puheenjohtajaksi nousi Tuija Brax.

”Sekin onnistui”, Haavisto totesi marraskuussa 1990-luvun ministerikuviosta.

Samalla Haavisto on pitänyt esillä, että vihreät tavoittelee nyt hallituksen raskaita salkkuja: pääministerin, valtiovarainministerin ja ulkoministerin salkkua. Näistä juuri ulkoministerin salkkua on soviteltu eri arvioissa Haavistolle.

Haaviston mielestä on liian aikaista puhua salkkujaosta. Ulkopolitiikkaa hän myöntää seuraavansa tarkemmin.

”Se on ominta aluettani, jota olen tehnyt”, Haavisto sanoo nyt.

”Totta kai aina kun on istunut hallitusten sisällä ja tehnyt kehitysyhteistyöministerin tehtäviä ulkoministeriössä, niin totta kai, se on se ministeriö, jota itse olen seurannut ja ne ovat niitä asioita, joita olen seurannut ulkoasiainvaliokunnassa pitkään.”

Millaista sitten olisi vihreä ulkopolitiikka?

”Jos ajattelen nyt sitä asemaa, mihin tähdätään eduskunnassa ja mahdollisissa hallitusneuvotteluissa, niin kyllä hallituksen pitäisi olla aktiivisempi ja tehdä enemmän”, Haavisto sanoo.

”Vihreä ulkopolitiikka olisi aktiivista ulkopolitiikkaa, jossa Suomi ei tuijottelisi vain omille rajoilleen, että tuleeko piippalakkeja jostakin yli, vaan alkaisi miettiä, miten tästä maailmasta tulisi turvallisempi paikka.”

Nykyisen hallituksen ja ulkoministeri Timo Soinin (sin) politiikka on Haaviston mielestä ollut liian passiivista ja samalla Suomi on hänestä menettänyt asemiaan kansainvälisissä järjestöissä.

”Yhtenä elementtinä tai heijastumana on ollut kehitysyhteistyövarojen romahdus. Sehän on tuonut meidät vähän takapenkkiläisiksi monissa YK-järjestöissä. Eikä puhuta vain suorista suhteista, vaan siinä miten tuetaan YK:ta, niin se on näkynyt ja kuulunut, että me olemme jääneet todella Pohjoismaista ja se vaikuttaa myös meidän ulkopolitiikkamme hoitoon.”

LUE MYÖS:

Sampo Terho epäilee – demarit eivät löydä enemmistöä lupausten tueksi

Rkp:n Henriksson lyttää taksiuudistuksen - Kela-kyydeissä järjetön valuvika

Jussi Halla-aho tiukkana sinisille: ”Emme voi olla pelastusvene näille ihmisille”

Essayah: Viinien pysyttävä Alkossa, valtiolle tuloja sokerista – sote olisi voitu saada maaliin jo vuosia sitten

Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Eero Pekonen

Pientä kehitystä... nyt jo melkein myönnetään, että tuli tehtyä virhe. Jatkossa Pekka voisi esittää toimenpiteet, joilla sähkönjakeluverkko saadaan takaisin kotimaiseen omistukseen ja sähkön siirtomaksut kohtuulliseksi. Eduskunnalla on näissä asioissa vielä lainsäädäntövalta. Kerro meille Pekka mitä muutoksia suunnittelet tältä osin voimassa oleviin lakeihin!

Tapio Mäkeläinen

Ulukomonsterina Pekka H voi näyttää miten matkustetaan ympäri ämpäri maailmaa ilman lentokonetta. Esimerkiksi Japaniin pääsee junalla ja sitten tovi merellä, eestaas 3 vko plus kokousaika.
Parempi hän kieltämättä olisi kuin nyt virkaa tekevä. Tai Tuomioja.
Pekka H osaa mm sanoa sanan Siitä oikein. Siinnnä ei ole kolmea t-kirjainta. Sanni Marinillle vaikeaa on työ ja syö. Ei Ä kirjainta, pls.

Ensio Jauhiainen

Helsingin Sanomissa Haavisto kertoi, että oli keskustellut asiasta EU:n turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Javier Solanan kanssa ja ymmärsi, että EU:n pitää vetäytyä aktiivisesta rauhanvälitystyöstä ja siksi hän päätti ryhtyä kansanedustajaehdokkaaksi. Tuomiojan mukaan Haavisto taas jättäytyi tehtävästä siksi, että hänellä oli henkilökemiaongelmia Solanan kanssa. Haaviston käsityksen mukaan näin ei ollut. Oli niin tai näin, tilanne lienee ollut
kiusallinen ottaen huomioon tavan, jolla Haavisto tehtävään junailtiin.

Pian tämän jälkeen Haavistosta junailtiin YK:n neuvonantajaa Darfurin kriisissä. Wikileaksin julkaiseman amerikkalaisen diplomaattisähkeen mukaan Haaviston asiantuntemus asetettiin kyseenalaiseksi Yhdysvaltain Sudanin-suurlähetystössä vuonna 2007. Lisäksi ”useat” suurlähetystön lähteet katsoivat, että Haavistolla ei ollut tehtävän hoitamiseksi ”riittävää
uskottavuutta” Sudanin hallituksen eikä Darfurin kapinallisten keskuudessa. Näistä lähteistä mainitaan vain Hollannin edustajat Sudanissa.

Haavisto kuitenkin nimitettiin tehtävään. Abdel Ghaffar Ahmad niminen professori Khartumin yliopistosta kuvaa laajasti rauhanhankkeita Etelä-Sudanissa.

http://www.cmi.no/publications/file/3645-sudan-peace-agreements.pdf

Kirjoituksessaan Ahmad kuvaa (s. 9) ponnisteluja muutama vuosi sitten: “In the beginning of the deliberations, an attempt was made to draw attention to a conflict taking place in Darfur, although nobody listened until the conflict received international attention – meaning that it could then be easily addressed then. An agreement finally came more than 17 years later (in May of 2006), though there was no one to sign it but a fraction of a rebel group out of several on the scene (amounting now to more than 20).”

Siis 2006 (jolloin Haavisto oli EU:n erityisedustaja Darfurissa), siellä yritettiin saada aikaan rauhansopimus. Lopulta sen allekirjoitti vain yksi kapinallisryhmä lukuisista alueella toimivista. Olikohan tämä jotenkin vaikuttamassa siihen, että ”Haavistolla ei ollut tehtävän hoitamiseksi riittävää uskottavuutta Sudanin hallituksen eikä Darfurin kapinallisten keskuudessa”?

Edelleen professori Ahmad jatkaa: “Actors representing the regional and international community met with success in addressing the issues in Naivasha, but this was not the case in Abuja (on Darfur) or in Asmara (on East Sudan). The drafters of the Abuja Agreement admitted their errors and the fact that their effort appeared somewhat amateurish, and their efforts to seek help from those with in-depth local knowledge were limited”

Darfurin (Haaviston toimialue) toimijat myönsivät virheensä ja sen tosiseikan, että heidän yrityksensä vaikuttivat jonkin verran amatöörimäisiltä. Ja heillä oli varsin rajallisesti yritystä hakea apua niiltä, joilla oli syvällistä paikallista tuntemusta.

“Alaviitteessään professori Ahmad vielä toteaa (s.9): "At a meeting organised by the office of the UPeace University in Addis Ababa, July 21-23 2009, three members of the mediation team of the Abuja agreements signed by one faction of those active in the conflict were there and admitted its total failure. They were Abdul (Abdulkader) Mohamed, Ambassador Boubou Niang (Senegalese) and Pekka Haavisto (former Finnish minister and MP, Finland).”

Siis 2009 järjestetyssä tapaamisessa kolme alueella Abujan/Darfurin rauhansopimusta puuhanneen välitystiimin jäsentä myönsivät hankkeen täydelliseksi epäonnistumiseksi. Yksi noista oli entinen suomalainen ministeri Pekka Haavisto.

Tämän enempää asiaa penkomatta tulee varsin kummallinen olo. Toki eri kirjoittajat voivat olla puolueellisia ja värittää asioita. Kuitenkin kaikesta tulee kuva Haavistosta, joka junailtiin
koulutukseltaan ja kokemukseltaan epäpätevänä ”rauhanvälittäjäksi” Afrikkaan. Ja hän hoiti tehtävää amatöörimäisesti ja sen lopputulos on todettu täydelliseksi epäonnistumiseksi.

Olisi aika alkaa saada kovia faktoja tästä asiasta. Muuten kai pitää lähteä siitä, että asiassa harhautetaan meitä suomalaisia veronmaksajia – ja äänestäjiä

Risto Nikander

Toinen sekopää Stubb'in jälkeen. Minikultuurisuus on ihanaa. Haavisto vain ei taida tuntea Kooraania. Suositteölisin kirjaksi parhaiten etulevaisuuden visoita ymmärtänyt Halla-ahon kirjoitelmia. Ja myöskin Vihreä Valhe" sopisi hyvin, koska siitä näkee, mitä tyhnyyksiä on jp tulölut tehtyä vihervassureiden toimesta.