Torstai 23.5.2019

Tulevalta eläkepomolta neuvo naisille: Mene pian lapsen saamisen jälkeen töihin ja vältä pitkiä perhevapaita

  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    Naisen keskimääräinen eläke, 1 499 euroa, on 400 euroa pienempi kuin miehen vastaava eläke.
|

Nainen, mene pian lapsen saamisen jälkeen töihin ja vältä pitkiä perhevapaita. Näin sanoo Eläketurvakeskuksen tuleva toimitusjohtaja Mikko Kautto, kun Talouselämä kysyy häneltä, miten naisten eläkkeet saadaan nousemaan.

Nyt naisen keskimääräinen eläke, 1 499 euroa, on 400 euroa pienempi kuin miehen vastaava eläke.

Vinkkilistaan voisi lisätä vielä, että harkitse toimialaa ja vaadi parempaa palkkaa, sillä eniten eläke-eroihin vaikuttavat naisten ja miesten tuloerot eri tehtävissä. 

Nykyeläkkeissä näkyy tosin myös se, että aiempien sukupolvien naiset kävivät vähemmän kodin ulkopuolella töissä, eivätkä kerryttäneet työeläkettään.

Tutkimuksesta, tilastoista ja suunnittelusta vastaavana johtajana nykyisin toimiva Kautto aloittaa runsaan 300 ihmisen asiantuntijaorganisaation keulassa, kun nykyinen toimitusjohtaja Jukka Rantala jää eläkkeelle. Työhuone vaihtuu 12. kerroksen kulmahuoneeseen Helsingin Pasilassa kesäkuussa.

Haastattelu osuu sattumalta samalla päivälle, kun Financial Times kirjoittaa näyttävästi Suomessa tikittävästä aikapommista ja siitä, kuinka maa on varoittava esimerkki koko Euroopalle. Juttu pureutui ikääntymisen tuomiin ongelmiin ja siihen, kuinka mahdottomalta tarpeellisten rakenneuudistusten tekeminen näyttää. Asiasta on kysyttävä Kautolta.

”Pitkällä aikavälillä näyttää haastavalta, kun työikäistä väkeä on vähän. Keinoina kannattaa ensin miettiä, voiko väestökuvaan jotenkin vaikuttaa, sitten politiikan sopeuttamista”, Kautto muotoilee.

Lue lisää: Laatulehdeltä karu analyysi: ”Suomessa tikittävä aikapommi on varoitus koko Euroopalle”

Kautto toistaa monta kertaa, että Eläketurvakeskuksen tehtävä ei ole tehdä eläkepolitiikkaa, vaan tarjota tutkittua tietoa päätöksentekijöiden käyttöön. Etk on asiantuntijaorganisaatio, eikä se ole osa valtionhallintoa. Rahoitus tulee työeläkemaksuista.

Tuleva toimitusjohtaja puhuu pitkään tutkimuksen merkityksestä. Se istuu ihmiselle, joka työssään johtaa esimerkiksi vakuutusmatemaatikkoja, ja jonka työuraa on aina määritellyt tutkitun tiedon tuottaminen päättäjille.

”Eläkepolitiikkaa ei ole varaa tehdä fiilispohjalta tai pelkän poliittisen tahdon varassa. Se veisi uskottavuuden koko järjestelmältä.”

Lue koko haastattelu Talouselämästä.

Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Anssi Laakso

Kuten toimarikin toteaa keskiarvo on keskiarvo koko aineistosta. Vanhemmissa eläkeläisikäluokissa on paljon alhaisen koulutustason omaavia naisia ja myös äitejä, jotka olivat kotiäitejä. Heidän eläkekertymänsä jäi pieneksi ja siten vetävät naisten keskiarvoa alaspäin. Pienellä eläkkeellä olevat miehet ovat jo kuolleet, eivätkä ole keskiarvoissa mukana enää. Tämä ero eläkkeissä korjaantuu sitä mukaa kuin koko työelämän tehneet jäävät eläkkeelle.

Jari Koponen

Mäntti ohje aikoina, jolloin syntyvyys on alempana kuin koskaan. Siirretään hiukan painopistettä eläkekertymissä monilapsisien perheiden (äitien) suuntaan ja se on siinä. Palkka*työvuodet*(lapsiluvusta johdettu lisäkerroin >1). Niin, mistä kustannuspuoli? No toki lapsettomien eläkkeitä sormeilemalla.

Irma Asikainen

Eikö eläkekertymä voisi määräytyä hoitovapaan aikana esim. sen mukaan paljonko äiti/isä on ansainnut ennen lapsen syntymää. Meillä on varaa moneen paljon hullumpaankin/turhempaankin (hyvätuloisten lapsilisät) asiaan. Kun siirretään painopiste siihen, että se vanhempi, joka jää kotiin ei menetä eläkekertymäänsä, niin silloin ei tule tätä "pakkomennätyöhöntilannetta" ja vanhemmat voisivat vapaasti valita, kumpi jää kotiin.
Sehän olisi kaikkien etu pitkässä juoksussa, sillä lapsen kotihoitoa ei ensimmäisinä ikävuosina voita mikään. Samalla vapautuisi hoitopaikkoja niille, jotka sitä kipeästi tarvitsevat ja näiden kotona hoidettavien lasten kustannukset jäisivät pois.

Ilkka Manner

Minusta tuntuu siltä, että juurisyy moneen ongelmaan on nuorten "pitkitetty nuoruus". Tarkoitan tällä sitä, että parisuhteen muodostaminen ja lasten saanti on lykätty jopa 10 vuotta aikaisempaan verrattuna. Jos perhe perustettaisiin ja lapset tehtäisiin 20-25 ikävuoden tienoilla niin moni asia olisi paremmin. Ensinnäkin lapsien saamisen kannalta se ikä on fysiikan kannalta luonnollisempaa ja siten turvallisempaa ja ehkä myös raskaaksi tuleminen helpompaa. Voisipa se myös lisätä lapsilukua.
Lapsien saanti nuorella iällä on myös työelämän ja uraputken kannalta eduksi. Kun henkilö on jo lapsensa saanut ja samoihin aikoihin myös opiskelut ovat päätöksessä, niin työnantajien on henkisesti helpompi miettiä tällaisen vastavalmistuneen henkilön uran eteneminen. Tämä koskee nykyään sekä miehiä, että naisia sillä kaikesta päätellen perhevapaiden ja lastenhoidon huolet tulevat jakautumaan enemmän ja enemmän tasa.

Miksi sitten lapsentekoa lykätään?
Opiskeluaika on tietysti nykyään pitempi ja toisaalta parantunut elintaso houkuttelee viettämään "vapaata" elämää pitempään kuin ennen. Nuoret siis "aikuistuvat" lapsenteon kannalta liian myöhään ja tällä tavalla myös haittaavat omaa urakehitystään juuri siinä 30 - 35 vuoden iässä missä ratkaistaan suurelta osin mihin urallaan pääsee.

Mitä pitäisi tehdä? Mielestäni opiskelun ja perheen perustamisen yhteensovittaminen on käytännössä helpompaa ja yhteiskunnan kannalta järkevämpää. Tätä pitäisi voimakkaasti tukea ja kannustaa. Samalla pitäisi julkisessa keskustelussa tuoda tämän vaihtoehdon etuja henkilön kannalta (siis propagandaa).

Topi Rantakivi

@10. Ei siitä opiskelusta tai "vapaata" ole kysymys, äärimmäisen ylivoimaisesti suurin syy on epävarmuus tulevaisuudesta. Tämä on käynyt ilmi monissa tuttavissani, ketkä eivät ole vieläkään mitään perheitä perustaneet, koska epävarmuus.

Irma Asikainen

Käännän tämän asian nyt ylösalaisin - tähänhän juuri tähdättiin sillä, että keksittiin ehkäisy, naisten haluttiin voivan päättää, koska he haluavat perustaa perheen, eikä enää tarvinnut tulla raskaaksi silloin, kun sattui "vahinko käymään".

Jos siis haluat, että nykymeno peruutetaan, niin siihenän on helppo ratkaisu - kielletään ehkäisy, niin kuin joissain maissa tehdään ja naiset joututuvat taas kantamaan vastuun "vahingoista".

Enpä luuule, että naiset enää tänä päivänä tähän suostuvat.

Mutta sen sijaan voisi kysyä, onko meistä tullut niin mukavuudenhaluisia, että emme enää viitsi ottaa vastuuta monista lapsista, kun jo näitä vähiäkään ei jakseta/viitsitä hoitaa kotona, vaan ne survotaan kodin ulkopuolelle "hoitoon" ja perustellaan sitä esikasvatuksella. No, onhan sekin jotain, että lapsi oppii kiroilemaan ja tappelemaan jo hyvissä ajoin ennen varsinaista kouluikää, sillä siellähän tämä viimeistään joutuu joko puolustautumaan tai hyökkäämään, riippuen yleensä perheen sisäisestä "kasvatuksesta", ts. vanhempien asenteesta toisiin ihmisiin. Kaiken muun tarpeeellisen voisi vastuullinen vanhempi lapselle opettaa, ilman, että sen mukana seuraisivat nämä ei toivotut lieveilmiöt.

Ilkka Manner

Ehkäisy ei ole riittävä syy selittämään ilmiötä. Ehkäisy yleistyi 60-70 lukujen taitteessa ja silti perheet perustetiin melkein 10 v. aiemmin kuin nyt. Kyse ei ollut vahingoista vaan aidosta perhesuunnittelusta.
Epävarmuutta lietsotaan nykyään oikein olan takaa koko ajan joka tuutista. Kuitenkaan ei nyt ole elämä sen epävarmempaa kuin ennen, päin vastoin sosiaaliturvat ovat ihan eri tasolla. Ennen sitä vaan uskottiin tulevaan eikä kukaan juurikaan pelotellut työttömyydellä tms. uhkatekijöillä väestöräjähdyksestä puhumattakaan.

Olen samaa mieltä tuosta mukavuudenhalusta. Se on selvästi kasvanut eikä sitä hillitse median hillitön hehkuttaminen kaikista hauskoista asioista mitä voi tehdä nimenomaan ilman lapsia.
Lasten laitoshoito on perua sosialismista missä asiaa perusteltiin yhteiskunnan kokonaishyödyllä ja sillä, että lapset saavat "oikean" kasvatuksen.
Nykyoloissa pitäisi perheillä olla vapaus valita omaehtoisen hoidon ja laitoshoidon välillä. Joillekin laitoshoito (hirveä sana!) on hyvä vaihtoehto ja joillekin taas omaehtoinen hoito. Mikä on kullekin oikea tapa riippuu siitä mikä on elämäntilanne ja mahdollisuudet. Esikasvatus on hyvä asia sinänsä ja valtaosin hyvin järjestetty. Myös omaehtoisessa hoidossa tämä pitäisi jotenkin huomioida.

Topi Rantakivi
Vastaus kommenttiin #13

@13. Epävarmuus on joka tapauksessa se tulevaisuuden määrittelevä asia, jota ei poistateta niin kauan kuin on työpaikkojen ja muiden asioiden varmuus, jolla voi olla huoletta pari kymmentä vuotta.

Kukaan ei hanki lapsia, jos epävarmuus tulevaisuudessa on sellaiset 1-5 vuoden sisään.

Irma Asikainen
Vastaus kommenttiin #13

Olen saanut "maistaa" päiväkotien arkea ja kyllä minä kutsun sistä laitoshoidoksi ja toinen, mitä korostan on yksilönvapauden karsiminen tai kolmanneksi lasten tasapäistäminen. Sekin peruja sosialismin ajoilta.

Ja, olen täysin samaa mieltä siitä, että jokaisen pitäisi saada päättää (poikkeuksena lastensuojelutapaukset, jotka ovat luku sinänsä) itse, mutta kun ei näitä aikoinaan kiveen hakattuja tabuja kyetä aukomaan, niin nyt mennään sitten pöpelikköön täysillä.

Se heijastuu jo lastemme ja nuortemme koulutukseen, jossa ykslökeskeisyydestä on tehty kirosana ja sitäkauta se heijastuu menestykseen - nyt olemme jopa kansainvälisessä vertailussa jääneet jälkeen, kun meillä menestyminen koetaan jollain tavalla väärältä ja kielletyltä.

No, nyt poikkesin aiheesata, mutta kaikki nämä viimekädessä nivoutuvat yhteen. Jossain on mätää.