Tiistai 16.7.2019

Tutkijoilta synkkä näkemys: Euroopasta tuli huojuva maanosa, jossa äärioikeisto on ”ainoa vaihtoehto” liberaalille järjestelmälle

Luotu: 
3.5.2019 13:06
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Alma Talent
    Kuva
    Unkarin pääministeri Viktor Orbán on julistanut eurovaalivuoden 2019 ”historialliseksi” kaikille monikulttuurisuuden ja maahanmuuton vastustajille. Hänen mukaansa vuonna 2019 sanotaan ”näkemiin liberaalille demokratialle Euroopassa”.
|

Euroopan ja etenkin EU:n tulevaisuudenkuva näyttää harvinaisen vaikealta ja synkeältä eri tutkijoiden tekstejä kokoavan Vapiseva Eurooppa -teoksen (Vastapaino 2019) valossa. Teoksessa paljon huomiota saa vuoden 2015 turvapaikkakriisi, joka tutkijoiden mukaan paljasti sekä eurooppalaisen liberalismin kriisin että itäisen ja läntisen Euroopan hajaannuksen.

Bulgarialaistutkija Ivan Krastevin mukaan pakolaiskriisi tyrmäsi ajatuksen siitä, että Euroopan unioni olisi eräänlainen historian loppu, jonka mukana koko ihmiskunta kehittyisi kohti demokraattisempaa ja suvaitsevaisempaa yhteiskuntaa.

”Lähi-idästä ja Afrikasta saapuvat pakolaiset ja siirtolaiset ovat hätkähdyttävällä tavalla paljastaneet universaaliksi ajatellun kansalaisuuden ja ihmisoikeuksien historiallisen rajoittuneisuuden. Eurooppa on muuttunut ihmisoikeusajattelussaan universaalista paikalliseksi ja samalla horjuttanut omaa arvopohjaansa. Kaikki oli selvää, kunnes ihmisjoukot lähtivät liikkeelle kohti ihmisoikeuksia puolustanutta Eurooppaa”, Krastev kirjoittaa tekstissään, joka muista teoksen kirjoituksista poiketen on julkaistu alun perin jo 2017.

Maahanmuuttokriisi tuo esille liberalismin olemuksessa piilevän ristiriidan, hän kirjoittaa: Miten voimme sovittaa yhteen universaalit oikeudet ja sen, että kansalaiset nauttivat niistä enemmän vauraissa ja vapaissa maissa?

Krastevin mukaan pakolaiskriisi on paljastanut kylmän sodan instituutioiden ja sääntöjen kyvyttömyyden käsitellä nykymaailman ongelmia. Räikeä esimerkki tästä on vuoden 1951 YK:n pakolaissopimus.

”On selvää, että sopimus laadittiin Eurooppaa varten ajatellen erityisesti toisen maailmansodan pakolaisia ja niitä, jotka kylmän sodan alkuvuosina pakenivat kommunistisesta Itä-Euroopasta. Sopimusta ei koskaan ajateltu sovellettavaksi tilanteessa, jossa valtavat ihmisjoukot pyrkivät muualta maailmasta länteen”, hän kirjoittaa.

Koska liberalismi on hänen mukaansa ollut kyvytön käsittelemään muuttoliikettä, on siitä tullut monille tekopyhyyden synonyymi ja ”kansan vihollinen”.

Itä-Euroopan ja Länsi-Euroopan välinen kuilu suurempi kuin luullaan

Sama kriisi on osaltaan herättänyt henkiin Itä-Euroopan ja lännen välisen jakolinjan, ”joka ei ehkä koskaan oikeasti hävinnytkään”. Itäisen ja läntisen Euroopan välinen kuilu on kuitenkin syvempi kuin maahanmuuttokriisi. Suurin jakolinja vallitsee demokratia- ja oikeusvaltiokäsityksessä, Itä-Euroopan politiikan tutkija Katalin Miklóssy tuo esiin artikkelissaan.

Koko Euroopassa voimistunut kansalliskonservatiivinen trendi on Itä-Euroopassa sopinut hyvin yhteen alueen perinteisen, konservatiivisen oikeusvaltiokäsityksen kanssa. Näin uusi autoritäärinen malli pääsi kehittymään itäisessä Euroopassa kuin varkain Kreikan ja brexitin varjossa, Miklóssy kirjoittaa. Hänen mukaansa EU on lakaissut ongelmia ja ristiriitoja maton alle.

”Erityisesti Unkarin ja Puolan ongelmat ovat saaneet paljon mediahuomiota, mutta merkkejä samanlaisesta kehityksestä löytyy muualtakin Visegrad-maista ja Kaakkois-Euroopasta. EU:n päättäjät ja byrokraatit ovat vähätelleet käynnissä olevaa kehitystä ja suhtautuneet siihen kuin se olisi pelkkä ohimenevä ilmiö, väliaikainen erkaneminen yhteisön arvoista ja poliittisista käytännöistä”, Miklóssy kirjoittaa.

Hän kiistää väitteen, että Itä-Euroopan irtautuminen unionin tavoista olisi sen enempää yllättävää kuin väliaikaistakaan. Päinvastoin kehitys on luonnollista, sillä Miklóssyn mukaan teennäistä ja päälle liimattua on ollut lähinnä Itä-Euroopan maiden sitoutuminen Euroopan unionin arvoihin.

EU:n itälaajentumisen ehtona oli demokratisaatio, joka Miklóssyn mukaan jäi näennäistasolle. Länsi määritteli demokratian sisällön Kööpenhaminan dokumentissa, josta tutkijan mukaan tuli ”lännen itse itselleen kaivama ansa”. Kriteereissä listattiin demokratian ulkokuoret, jotka Itä-Eurooppa täytti mutta joihin se ei aidosti sitoutunut.

”EU:sta taloudellisesti riippuvaiset itäiset jäsenmaat kehittivät kaksoiskielen, jossa yhtä käytettiin asioitaessa EU:n kanssa ja toista kotiyleisön edessä. Kaksoiskielenkäytöstä tuli ’uusi normaali’, eikä EU huomannut sitä ennen kuin vasta 2010-luvun viimeisinä vuosina. Tämä kaksoiskieli oli merkki siitä, että EU:ssa syntyi rinnakkaisia todellisuuksia, jotka eivät kohdanneet”, hän kirjoittaa.

”Vain äärioikeisto esiintyy nykyisen liberaalin poliittisen järjestelmän haastajana”

Maahanmuuttokriisiin kytkeytyy myös Euroopan uusi kansallismielinen oikeisto, jota myös äärioikeistoksi kutsutaan. Radikaalioikeistoa tutkinut dosentti Jouko Jokisalo kuitenkin tuo teoksessa esiin, että ilmiöllä on maahanmuuttopolitiikkaa laajempi selittäjänsä. Hänen mukaansa äärioikeisto on ominut itselleen monopolin poliittisen järjestelmän kritiikistä ja voi kysyä, onko siitä tullut peräti ”Euroopan ainoa todellinen vaihtoehto nykyjärjestelmälle”.

”Nykyisessä poliittisessa tilanteessa vain Euroopan äärioikeisto esiintyy nykyisen finanssikapitalismin ja liberaalin poliittisen järjestelmän todellisena haastajana, jolla on vaihtoehto nykypolitiikalle. Liberaalin politiikan kamppailu äärioikeiston nousua vastaan on täysin epäonnistunut”, Jokisalo kirjoittaa.

Kun kommunistiset valtiot kaatuivat, eivät vasemmistopuolueet enää esitä kapitalismin kumoamista, vaan tyytyvät kritisoimaan finanssikapitalismia ja puolustamaan sosiaalivaltion saavutuksia. Tämän oman tarinan heikentyminen yhdistettynä siihen, että vasemmisto ei ole kyennyt löytämään nykyisille ongelmille ja kriiseille vaihtoehtoa ”uusliberalistisen paradigman ulkopuolelta”, on avannut tietä maahanmuuttovastaiselle oikeistolle.

Tänään todistamamme populismin viimeisin aalto on Jokisalon mukaan seurausta kyvyttömyydestä hallita globalisaation yhteiskunnallisia seurauksia.

”Radikaali oikeisto on onnistunut mobilisoimaan taloudellisen epävarmuuden ja maahanmuuton aiheuttaman pelon.”

Tutkija ei usko muurien ja protektionismin turvaavan keskiluokan työpaikkoja, joten poliittisen keskustan täytyy hänen mukaansa keksiä itsensä uudelleen – tai edessä on yhteiskunnallisia ongelmia, jotka jättävät maahanmuuttopelotkin alleen.

”Keskustelua järjestelmäkysymyksestä ei voida jättää vain äärioikeistolle, jonka ratkaisut sisältävät aina tietyn etnisen ryhmän tai kansakunnan ylivertaisuuden, rasismin, militarismin ja autoritaaristen valtiorakenteiden elementit”, Jokisalo kirjoittaa.

Talous: ei sen varmempaa

Jos Euroopan unioni on poliittisesti monella tasolla ristiriitainen kokonaisuus, niin sitä se on myös taloudellisesti. Tutkija Timo Miettisen kirjoittaman luvun mukaan Euroopan talous- ja rahaliittoa hallitsee sisäisesti ristiriitainen ordoliberalismi.

Tämän saksalaisen mallin mukaan valtion – tai unionin – rooli talouspolitiikan toimijana on rajattu ja sen tehtävänä on lähinnä markkinaympäristön vakauden turvaaminen. Osavaltiot – tai unionin jäsenmaat – vastaavat itse budjettikuristaan.

Nyt pohditaan sen sijaan unionin budjettiohjauksen ja yhteisen finanssipolitiikan tiivistämistä, mutta vastapainona myös niiden höllentämistä.

”Seuraavan vuosikymmenen kuluessa euroalue joko syventää integraatiotaan, pysähtyy tai purkautuu”, hän kirjoittaa.

Toisin sanoen: voi käydä näin, tai voi käydä toisin päin.

Kirjan toimittaja: Euroopan epävarmuudelle 2 syytä

Vapiseva Eurooppa -teoksen kirjoittajiin kuuluva ja teoksen toimittanut väitöskirjatutkija Antti Ronkainen Helsingin yliopistosta toteaa Uudelle Suomelle, että Euroopan synkkää ja epävarmaa tulevaisuudenkuvaa selittää ennen kaikkea kaksi asiaa.

Ensimmäinen on se, että toisen maailmansodan jälkeisen suuren konsensuksen ja valtapuolueiden aika on nyt ohi. Politiikan kentän hajaantuessa integraatiota on vaikea viedä unionissa eteenpäin.

Toinen on Euroopan unionin luonne. Unioni on keskittynyt taloudelliseen yhteistyöhön ja ollut lähinnä taloudellisen yhteistyön järjestö, ja tällaisena se on epäonnistunut luomaan todellista poliittista yhteisöä.

Kun tähän vielä yhdistää vanhojen puolueiden vahvan uskon EU:hun sekä joihinkin yleisesti hyväksyttyihin asioihin kuten ilmastotoimien tarpeeseen, on uusien populistipuolueiden helppo esiintyä vastavoimana ja vaihtoehtona. Tämä muiden puolueiden vahva konsensus ja perussuomalaisten erottautuminen näkyy muun muassa Uudessa Suomessa tänään julkaistussa eurovaaliehdokkaiden EU-näkemysten vertailussa.

LUE LISÄÄ:

”EU:n voisi purkaa ja Suomelle oma valuutta” ­– Näin jyrkästi perussuomalaiset poikkeaa muista

”Todellinen riski halvauksesta EU:n ytimessä” – Ennuste: Perinteinen valta murtuu eurovaaleissa, EU-vastaisille vyöry

Laura Huhtasaari lähtee eurovaaleihin – Jussi Halla-aho: Perussuomalaiset haluaa laajan kansallismielisen ryhmän

Jaa artikkeli:

Kommentit

Raimo Laine

Uusliberalismi on kansojen kirous. Kaiken kontrollin vapauttavana kaikki on sallittua - orjatyö kurjissa oloissa,
työn siirto halvimpiin maihin, joissa ei ole ilmastoa eikä henkilöstöä suojaavia lakeja ja verotuskin minimaalista.
Raha ratkaisee vapaasti ja globaalisti kaiken. Aivan kuin 150 vuotta sitten.

Raija Lempiäinen

Ovatkohan nämä ihmiset jotka lankesivat PerusSuomalaisten pelottelu ja liioittelu politiikkaan, tulleet ajatelleksi mikä olisi tulevaisuus diktatuurissa, ihan oikeasti!??

Ääriajattelu, vaikkapa kansallismielisyys, uskonnollisuus, väkivältaisuus, rotuoppi,politiikan ääripäät , yms. ovat aina tuoneet tullessaan suurta murhetta.

Kyllä jokainen suomalainen joka tänne on syntynyt rakastaa Suomea isänmaana ja haluaa maamme menestyvän ja olevan "paras maa mailmassa" meille suomalaisille, ei taritse olla persu, mutta ei siinä voi mennä äärimmäisyyksiin ,ei sulkeutua omaan kuplaansa , suomalaiset tarvitsevat muuta maailmaa onnistuakseen, se onkin sitten eri juttu tarvitseeko muu maailma Suomea?!

Risto Nikander

Raija Lempiäinen on hyvin rajoittunut ajattelussaan. Jo nyt vankilat ovat täynnä nuoria miehiä lähi-idästä ja suurin syy on raiskaukset, lasten raiskaukset! Näitäkö pitää elättäää vankiloissa yli € 100,000,- per vuosi. Entä sitten kun Suomeen on tulossa lisää tällaisia. Maailmassa on jo 65 miljoonaa pakolaista. heidän ylläpitoon menee $ 15 per päivä. Nuori mies lähi-idästä maksaa 135 kertaisesti sen, jos elää rehellisesti. Entä sitten, kun tulee satoja tuhansia "pakolaisia" ja pakolaisia Suomeen. Tuovatko rahat tullessaan vai maksaako suomalaiset veronmaksajat heidänkin kulunsa. Ei sillä tavalla olla "paras maa suomalaisille".

Vesa Kiljunen

Kannattaisi ottaa yksi huikka vähemmän ja lopettaa analysointi persujen kannattajista,jotka sinulla on täysin harhaisia.
Itse ja tuntemani henkilöt ovat tavallisia perhellisiä ihmisiä,jotka ovat kyllästyneet tähän maailman ylenpalttiseen halailuun ja maksumiehen rooliin.
Kiihkostasi ei voi tuntea kuin suurta sääliä,miten sekaisin ihmiset oikeasto on.

Hannu Rautomäki

EU:n harjoittama tasapäistäminen on maanosan pysähtyneisyyden takuu.
Taloutensa kunnolla hoitaneita maita on ikään kuin rangaistu tukimaksuilla muille maille ja korotetuilla jäsenmaksuilla. Taloutensa kurjasti hoitaneita maita on palkittu tukipaketeilla ja alennetuilla jäsenmaksuilla.
Seurauksena on koko maanosan pysähtyneisyys.

EU:n tiedostamaton yritys herättää uudelleen henkiin taloudellinen kopio keskusvaltaisesta Neuvostoliitosta johtaa EU:n pysähtyneisyyteen ja hajoamiseen.

tom brunila

Itse asiassa maahanmuuttokriisi oli vain se viimeinen pisara joka sai maljan vuotamaan yli! EU-vastaisuutta on ollut jo kauan, ja se on seurausta EU:n komission ja EU:n johtavien poliitikoiden huonoista päätöksistä. Yksi näistä oli maksattaa Kreikan velat EU-maiden kansalaisilla! Kreikka joka oli vuosia väärentänyt taloustietonsa pääsi kuin koira veräjästä!

Jarkko Mynttinen

Miten ne EU valtaapitävät puolueet ja muut organisaatiot jaksaakin kitistä tästä "polpulististen äärioikeiston" noususta EU:ssa? Heillä itsellään on ollut kaikki valta ja avaimet jo lähes 70 vuotta aikaa omilla toimillaan lunastaa omat lupauksensa EU:n tuomasta hyvästä, kuten vapaa työvoiman liikkuvuus, rauhan edistäminen, omien arvojensa vahvistaminen, kansojen hyvinvoinnin parantaminen, tasa-arvo, ihmisoikeuksien kunnioittaminen jne... jotta moista äärioikeisto-ongelmaa ei olisi. Milloinhan ne älyäisivät katsoa itseään peiliin ja totuutta silmiin ja kysyä miksi näin on käynyt?

Arvi Hagelin

Kansallismielisyyden mielikuvaleimaaminen äärioikeistopoliittiseksi suuntaukseksi on globaalin liberalismin tapa kalastella puolelleen kansaa, jonka kollektiivinen itsetunto on murennettu. Suomi eritoten on ollut hyvin altis kollektiivisen itsetunnon murentamiselle johtuen siitä, että etnistä Suomen kansaa ei ole olemassakaan.

Markku Savikivi

"Tutkijoilta synkkä näkemys: Euroopasta tuli huojuva maanosa, jossa äärioikeisto on ”ainoa vaihtoehto” liberaalille järjestelmälle"

---------------------------

Osa tutkijoista saattaa olla kielitankeroita, jotka eivät osaa ilmaista ajatuksiaan kielellisesti.

Liberaaleja on äärioikeistossa huomattava määrä, joten äärioikeistolaisuus ei
ole vaihtoehto liberaaliudelle.

Oikeisto- ja vasemmistolibertaarit (anarkistit) kuuluvat mielestäni alkioina joukko-opillisesti samaan liberaalien ryhmään.

Ristiriidattomampaa olisi sanoa, että konservatismi on vaihtoehto liberalismille. Konservatiiveja eli säilyttäjiä löytyy sekä oikealta että vasemmalta.

Vaalikonevastausten perusteella kristillisdemokraatit ja PS kuuluvat leimallisesti säilyttäjiin eli konservatiiveihin. Vihreät kuluvat leimallisesti liberaaleihin lukuun ottamatta niitä yksilöitä, jotka suhtautuvat vihamielisesti konservatiiveihin eli ovat suvaitsemattomia. Konservatiivit taas suhtautuvat ärtyneesti "veneenkeikuttajiin".

Markku Savikivi

Liberaalien vasemmistolaisten sekaan ujuttautuneita vasemmistokonservatiiveja kutsuttiin ennen kommunisteiksi. Nämä konservatiivit suhtautuvat vihamielisesti porvarillisiin konservatiiveihin. Eivät siis ole liberaaleja eivätkä suvaitsevaisia.

Heikki Pulkkinen

Jos äärioikeistolla tarkoitetaan oikeasti "ääri" -jotakin, niin sehän merkitsisi väkivaltaa, hakaristiporukkaa ja skin headeja. Mutta eipä se niin mene.
Liberaalieliitti ja sitä tukevat tiedotusvälineet turvautuvat yhä epätoivoisemmin rajuun nimittelyyn. Nimittely ei ole argumentti.
Monien nk. äärioikeistolaiseksi haukutun puolueen ohjelmissa ja politiikoissa ei ole yhtä ainutta minkäänlaista oikeistopoliittista linjausta, saatikka äärimmäisyyksiin saakka vietynä.

Liberaalin maahantulopolitiikan ja Euroopan unionin kritikointi ei ole oikeisto-vasemmisto -kysymys, vaan talouden ja turvallisuuden kysymys. Liberaalieliitin näkemyksiä vastaan oleminen ei edellytä ääriajattelua vaan tervettä järkeä.

Varsinaisia natsipuolueita ja rasistisia "maahanmuuttokriitikkoja" riimukirjaimineen on olemassa, mutta niiden tosiasiallinen merkitys on olematon. Harmi, että jotkut eivät kykene kasvamaan aikuiseksi