Maanantai 17.6.2019

Tutkija: Vaalitulos on merkki poliittisesta murroksesta – ”Suomessa vähän jälkijunassa”

  • Kuva: Petteri Paalasmaa
    Kuva
    Vaalitulos on tutkija Jenni Karimäen mukaan merkki poliittisesta murroksesta, jota Suomessa eletään todeksi jälkijunassa.
|

Suomessa käydään nyt hallitustunnusteluja historiallisten eduskuntavaalien jälkeen. Vaalitulos on merkki poliittisesta murroksesta, jota Suomessa eletään todeksi jälkijunassa.

Yksi näkökulma ennennäkemättömään vaalitulokseen on, että eduskuntavaaleissa menestyivät sekä arvoliberaalit että arvokonservatiivit. Arvoliberaalien ääniä meni etenkin vasemmistoliitolle ja vihreille, kun arvokonservatiivit äänestivät perussuomalaisia.

Näin kiteyttää erikoistutkija Jenni Karimäki Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksesta.

Hän huomauttaa, että jälkimodernien arvojen nousu havaittiin tutkimuksissa ensimmäisen kerran jo 1970-luvulla ja uusia ympäristöpuolueita ja vasemmistopuolueita alkoi nousta poliittiselle kartalle 40 vuotta sitten.

”Arvoliberaalien jälkimodernien arvojen noususta puhutaan hiljaisena vallankumouksena”, Karimäki kertoo.

Käytännön politiikassa tämä arvokumous näkyy kuitenkin toden teolla vasta nyt. Näissä eduskuntavaaleissa ympäristö nousi ensimmäistä kertaa koskaan isoksi teemaksi. Lisäksi viime kaudella esimerkiksi hyväksyttiin sukupuolineutraali avioliittolaki ja Karimäki pitää todennäköisenä, että tulevalla kaudella uudistetaan translaki.

Arvoliberalismin nousulle on nähty Euroopassa vastaisku, oikeistopopulististen puolueiden nousu. Suuressa osassa Länsi-Eurooppaa nousu tapahtui jo 1990-luvulla.

”Se nousi hiljaisen vallankumouksen vastaiskuna.”

Suomessa sama vastaisku käynnistyi hiukan myöhemmin perussuomalaisen puolueen esiinmarssina. Ensimmäiset jytkyvaalit olivat vuonna 2011.

Vastaiskussa on kyse siitä, että koko yhteiskunta ja kaikki kansalaiset eivät koe omakseen jälkimodernia arvoliberaalia ajattelua, vaan moni kannattaa yhä perinteisiä arvoja.

Karimäen mukaan Suomessa ei 1990-luvulla ollut vielä tilaa ja aikaa murrokselle, joka on nyt käynnissä. Suomi koki laman ja Neuvostoliitto hajosi. Suomi liittyi Euroopan unioniin ja länsi-integraatio vahvistui.

”Tämä, mitä nyt näemme Suomessa, asettuu pitkässä juoksussa historialliseen jatkumoon vähän jälkijunassa.”

Murros on johtanut siihen, että liberaali–konservatiivi-ulottuvuus saa koko ajan suuremman painoarvon politiikassa samalla, kun oikeisto–vasemmisto-akseli menettää merkitystään. Muutos ei kuitenkaan ole ollut niin nopea ja radikaali, kuin asiantuntijat aiemmin ennustivat. Jotkut ennustivat oikeisto–vasemmisto-ulottuvuuden häviävän jopa kokonaan.

”Eihän se mihinkään ole edelleenkään hävinnyt, jos ajatellaan tämänkertaistakin vaalitulosta.”

Puolueet oikeisto-vasemmistoakselilla

Karimäen mukaan suurin osa äänestäjistä äänesti edelleen puolueita, jotka asemoituvat oikeisto–vasemmistoakselilla peruslähtökohdiltaan. Niiden historia, perustava konfliktiulottuvuus, on työn ja pääoman välisessä vastakkainasettelussa.

Karimäen mukaan niin sanotuille perinteisille puolueille arvoakselille asemoituminen on haastavaa, koska niiden äänestäjäkunta on heterogeenista arvoulottuvuuden suhteen. Asemoitumista on kuitenkin pakko tehdä, koska arvoulottuvuus on tullut jäädäkseen. Sitä vastoin esimerkiksi perussuomalaisten tai vihreiden asemoiminen oikeisto–vasemmistoakselilla on yhtälailla hankalaa.

Arvoulottuvuus näyttää yhä vahvistuvan, vaikka vanha oikeisto–vasemmisto-ulottuvuus pitää edelleen pintansa.

”Ei tämä vielä murtunut ole, mutta arvoulottuvuus on noussut merkittävällä tavalla vanhan oikeisto–vasemmistoulottuvuuden rinnalle. Varmasti osalle äänestäjistä arvoulottuvuus on jo ensisijainen äänestyspäätökseen vaikuttava tekijä.”

Lue myös: 

Suvi-Anne Siimes puhuu nyt kolmannesta vasemmistosta: ”Lin vaalitulos poisti niskastani jonkun ihmeellisen taakan”

Havahduttava kuva Suomen vaalituloksesta – ”Huolestuttava ilmiö”

Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Hannu Rautomäki

Perussuomalaiset kokivat kiirastulensa sinisien loikassa suoraan hallitukseen ja unholaan.
Sen vaalijytky ja toiseksi eniten vaaliääniä pakottaa vanhat valtapuolueet sopeutumaan, kun monikulttuurinen rikkaus alkaa muuttumaan monikulttuuriseksi köyhyydeksi.

Jairi Palonen

Keskuudessamme elää ryhmittymä, jolla on aivan eri säännöt kuin muilla. Vielä huolestuttavampaa tässä on se, että tämä samainen ryhmittymä päättää sekä meidän säännöistämme että omistaan. Tätä ryhmittymää kutsutaan kansanedustajiksi, mutta oikeastaan heitä voidaan kutsua myös Suomen poliittiseksi eliitiksi. Ei eliitiksi sen vuoksi, että he olisivat päätöksenteon eliittiä vaan siksi, että heillä on elitistiset edut.

Yleisesti ottaen politiikkaan tulisi laatia tulosvastuu ja ulkoistaa sulle mulle, sukupolvea toiselle periytyvä vallan linnake. Asenteena vanhan säilyttäminen ja muutosvastarinta on yksittäisille politiikoille kannatettavaa, mutta myrkkyä kansantaloudelle. Nykyisen poliittisen eliitin tärkein meriitti on säilyttää valta hinnalla millä hyvänsä

Juha Lapveteläinen

Mats Löfström jatkaa Ahvenanmaan edustajana eduskunnassa saaden 11 600 ääntä, tosin perustuslaillisessa oikeusvaltiossa hänen kuuluisi istua itsehallinnollisten maakuntien edustajainhuoneessa Suomen pääkaupungissa ainoaa kuntaa Helsinkiä edustavan Jussi Halla-ahon kanssa, joka sai ääniä 30 596 kappaletta. Muita itsehallinnollisia maakuntia, joista jokainen suomalainen kunta saisi perustuslailliset itsemääräämisoikeudet kuten Ahvenanmaan maakunnassa olisivat; Itä-Uusimaa, Keski-Uusimaa ja Länsi-uusimaa, Turun maakunta, Rauman maakunta, Porin maakunta, Pirkanmaan maakunta, Hämeenlinnan maakunta, Lahden maakunta, Kymin maakunta, Etelä-karjalan maakunta, Mikkelin maakunta, Varkauden maakunta, Kuopion maakunta, Iisalmen maakunta, Pohjois-Karjalan maakunta, Nurmes/Lieksan maakunta, Etelä-pohjanmaan maakunta, Vaasan maakunta, Pietarsaaren maakunta, Jyväskylän maakunta, Äänekosken maakunta, Kokkolan maakunta, Kainuun maakunta, Koillismaan maakunta, Oulun maakunta, Etelä-Lapin maakunta ja Pohjois-Lapin maakunta.

Petri Kivenheimo

Otteita artikkelista:

Murros on johtanut siihen, että liberaali–konservatiivi-ulottuvuus saa koko ajan suuremman painoarvon politiikassa samalla, kun oikeisto–vasemmisto-akseli menettää merkitystään.
– –
Karimäen mukaan suurin osa äänestäjistä äänesti edelleen puolueita, jotka asemoituvat oikeisto–vasemmistoakselilla peruslähtökohdiltaan. Niiden historia, perustava konfliktiulottuvuus, on työn ja pääoman välisessä vastakkainasettelussa.
– –
Sitä vastoin esimerkiksi perussuomalaisten tai vihreiden asemoiminen oikeisto–vasemmistoakselilla on yhtälailla hankalaa.
Arvoulottuvuus näyttää yhä vahvistuvan, vaikka vanha oikeisto–vasemmisto-ulottuvuus pitää edelleen pintansa.

Oma kommentti:

Vihdoinkin tuodaan selvästi esille, ettei politiikka ole yksiulotteista! Samalla myönnetään, että Perussuomalaiset ei ole äärioikeistopuolue vaan päinvastoin koko akselille vaikeasti sijoitettavissa.

Erityisen mielenkiintoisen jatkonäköalan tästä saa, jos kiinnittää huomiota siihen, että seuraavan hallituksen rungoksi mediassa tyypillisesti kaavaillut SDP ja Vihreät edustavat nimenomaan "vasemmistoliberaalin" hallituksen aineksia (Vasemmistoliitolla höystettyinä tai ilman). Vastaavasti Kokoomuksen ja Perussuomalaisten runkoon voisi rakentua "oikeistokonservatiivinen" hallitus.

Tämä havainto antaa lähtökohdan, josta käsin hallituspohjapohdintoja voi halutessaan jatkaakin: onhan tässä vaihtoehtoja – eduskuntavaalituloksesta on monta reittiä erilaisiin matemaattisesti mahdollisiin enemmistöhallituksiin – mutta kestäviä hallituspolitiikkatuloksia on odotettavissa lähinnä vain siinä tapauksessa, että hallituspuolueet edustavat keskenään luontevasti yhteensovitettavia näkemyksiä.