Torstai 20.6.2019

Tähän kuvaan perussuomalaiset nyt vetoaa - Professori: ”Keskellä kulkee Suomen herravihalinja”

Luotu: 
7.5.2019 14:52
  • Kuva: Ville Tavio / Tuomas Tähti
    Kuva
    Arkistokuvassa perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio.
|

Perussuomalaiset sijoittuu Suomen poliittisella kartalla oikeiston ja vasemmiston väliin kulkevalle ”herravihalinjalle”, katsoo poliittisen historian professori Timo Soikkanen.

Perussuomalaiset esitteli Soikkasen laatimaa Puoluekarttaa tiistaina eduskunnassa osoittaakseen, että puolueen paikka täysistuntosalissa ei ole ”äärimmäisenä oikealla”, kuten sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman esitti.

”Ruotsalainen puolue eli rkp on istunut tuolla laidassa vuodesta 1880 alkaen. Näistä minulla on kopiot, jos joku haluaa katsoa”, perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio sanoi osoittaen Soikkasen Puoluekarttaan.

Professori Soikkanen on hieman yllättynyt, että hänen karttaansa on esitelty eduskunnassa.

”Jaha, jaha. Se on sellainen vanha kartta, jota minä olen käyttänyt opetuksessa 1970-luvulta 2010-luvulle saakka”, Soikkanen sanoo.

Hän tähdentää, ettei Puoluekartta kuvaa sellaisenaan puolueiden istumajärjestystä, vaan asettumista poliittisille jakolinjoille. Taustalla on Ranskan suuressa vallankumouksessa syntynyt oikeisto–vasemmisto-akseli.

”Sitten siinä on eroteltu sinne oikealle linjalle kielikysymys ja vasemmalla luonto. Ne molemmat ovat kysymyksiä, jotka eivät Ranskan suuren vallankumouksen jakolinjalle istu. Suomen eduskunnassa rkp on ollut oikealla tämän kielikysymyksen takia, mutta vihreäthän eivät ole vasemmalla laidalla.

Soikkanen esittelee Puoluekartan avulla, että suomalaisilla on ”yhdeksän tapaa ajatella”, yhdeksän puoluelinjaa. Linjat lähtevät ruotsalaisesta puolueesta, nuor- ja vanhasuomalaisesta puolueesta, sdp:stä, maalaisliitosta. Ajan saatossa on tullut uusia linjoja, vanhat puolueet ovat jakautuneet ja yhdistyneet, siirtyneet yhdeltä linjalta toiselle. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Kuvan lähde: Timo Soikkanen.

Lisäksi hän huomauttaa, että karttaa on päivitetty viimeksi vuonna 2010, eikä siellä ole muun muassa Liike Nytiä tai Sinistä tulevaisuutta.

”Sitä ei siis ole piirretty eduskunnan istumajärjestystä varten.”

Soikkanen kuitenkin ottaa esille, että ei perussuomalaiset aivan väärässä ole, kun he katsovat, että heidän pitäisi pysyä vanhoilla paikoillaan salin keskellä.

”Kiinnittäisin huomiota siihen, että kun perussuomalaisia syytetään populismista, niin populismiin kuuluu juuri se, että otetaan argumentteja vasemmalta ja oikealta. Siinä keskellä, porvarillisen ja vasemmistolaisen ajattelumaailman välissä, on saranakohta, missä meillä kulkee herraviha. Se on herravihalinja.”

”Siellä on useita eri pikkupuolueita. Siellä on myös Vennamon SMP – ”rötösherrat kiikkiin” – ja sitten se jatkuu persuihin. Jos minä asettaisin, panisin perussuomalaiset siihen, missä se nyt on: herravihalinjalla porvarillisen ja vasemmistolaisen linjan saranakohdassa. Siinä on meillä herravihalinja, joka on populistinen linja.”

Eduskunnassa perussuomalaisten siirtämistä oikeaan laitaan on perusteltu muun muassa sillä, että Euroopan parlamentissa ja Pohjoismaiden neuvostossa muut kansallismieliset populistipuolueet on sijoitettu oikeaan laitaan. Soikkanen katsoo, ettei perussuomalaisia voi verrata esimerkiksi ruotsidemokraatteihin.

”Se lähtee rodullisesta ja ihan muusta ajattelusta.”

Jaa artikkeli:

Kommentit

Taisto Pihlajamaa

Eipä noita pysty yhdelle viivalle sijoittamaan. Mutta jos ottaa enemmän dimensioita käyttöön, niin paremmin onnistuu. Vähintään kolmiulotteinen malli tarvitaan.

Ja hyvä olisi ottaa yhdeksi mitaksi se, kuinka kenelläkin on jalat maassa, tai minkä verran ilmassa.

Jairi Palonen

Ongelmalliseksi Suomen järjestelmän tekee se, että tämä puolue-eliitin valta toteutuu kombinaationa konsensuspolitiikkaan, jossa ei ole poliittisia blokkeja. Kansalaiset eivät pääse valitsemaan politiikkavaihtoehtojen väliltä, vaan pystyvät korkeintaan vaihtamaan yhden epäsuosituksi muodostuneen suuren puolueen pois hallitusvastuusta. Riippumatta vaalituloksesta puolueisiin kytköksissä olevat "vallan vahtikoirat" jotka parhaiten päätösten valmistelussa pystyvät , ja joilla on siihen parhaat resurssit ja tarpeeksi rahaa vaikuttamaan päätöksiin .Poliittiset lobbarit kykenevät tehokkaasti säilyttämään vaikutusvaltansa – joka on tosiasiallista vallankäyttöä.
Toisinajattelijat ja totutun menon kyseenalaistajat leimataan häiriköiksi. Vaikka laskevat äänestysluvut ja yleinen pahoinvointi kertovat rankkaa faktaa siitä, ettei nykyisellä konsensusdemokratialla onnistuta muuttamaan yhteiskuntaa paremmaksi. Tästä ei poliittinen eliitti välitä.

Arvi Hagelin

Kansallismielisyys on ollut kaikkien unionien hajoamisen syy. Unionin toiminta johtaa aina ennen pitkää kansallisvaltioiden riistämiseen. Kreikkaepisodi oli koetinkivi, mutta unionimielisyys, s.o. Venäjän pelko, oli vielä kansallismielisyyttä vahvempi voima. Venäjän hajoaminen pikkuvaltioiksi muuttaisi unionimielisyyden selvästi kansallismielisyyttä heikommaksi koheesiovoimaksi. EU:n hajoaminen on vain ajan kysymys, tuskin historiallisen pitkän ajan.

Jari-Jukka Annala

Saksassa kansallissosialistinen äärioikeistolainen puolue asemoi itsensä puoluekartalle juuri samalla tavalla maailmansotien välisenä aikana. Tultuaan suurimmaksi puolueeksi oli kuitenkin aivan muuta. Jotain tuttua on tässä nykytilanteessakin.