Perjantai 24.5.2019

Näkökulma: Emma Kari irvi lobbareille ja nyt kävi nolosti

Luotu: 
10.5.2019 13:37
Päivitetty: 
10.5.2019 14:14
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Alma Talent
    Kuva
    Emma Kari.
|

Politiikassa ei kannattaisi liikaa irviä toisille. Voi osua pilkka omaan nilkkaan.

Näin kävi vihreille ja siellä ivallista kieltä lobbareista käyttäneelle kansanedustaja Emma Karille, nyt myös vihreiden hallitusneuvotteluihin liittyviä asioita valmistelleen työryhmän jäsenelle.

Kari totesi vuosi sitten parlamentaarisen yritystukityöryhmän flopattua, että ryhmässä ”pönkitettiin vanhoja rakenteita”.

”Minulle tehtiin selväksi, että lobbareiden valtaa ei saisi sanoa ääneen, saati kritisoida, vaikka Sipilän hallitus on jättänyt lobbareiden paineessa toistuvasti puuttumatta yritystukiin”, hän ivaili.

Työryhmässä olivat edustettuina EK, MTK, Metsäteollisuus ry, Suomen Yrittäjät ja SAK. Siis etujärjestöporukka, joita myös lobbareiksi kutsutaan.

Nyt vihreät on itse laittanut hallitusohjelman työmarkkinaosiota laatimaan vaikuttajaviestintään erikoistuneen Miltton Networksin osakkaan ja asiantuntijan Elina Moision (vihr). Lobbaritoimiston edustajan.

Ei hän tietenkään ole hallitusneuvottelujen ainoa lobbausta tunteva henkilö. Ay-aktiivit ovat parhaillaan Säätytalolla erityisen hyvin edustettuina, kuinka ollakaan, kun hallitusta ja sen ohjelmaa rakentaa entinen järjestöjyrä (myös lobbari) Antti Rinne (sdp).

Helsingin Sanomat kertoi torstaina, että esimerkiksi SAK:n johtoryhmän jäsen Saana Siekkinen on neuvotteluissa demarien edustajana pohtimassa muun muassa työelämän kehittämistä ja palkkatasa-arvoa. Samassa pöydässä ovat JHL:n Teija Asara-Laaksonen ja Anu-Tuija Lehto SAK:sta vasemmistoliiton mandaatilla.

Ja on tietysti Rinteen lisäksi muitakin entisiä lobbareita. Heihin voidaan laskea työelämäpöydän puheenjohtaja Antti Lindtman (sdp), entinen SAK-lainen.

Demareiden puheenjohtajan Antti Rinteen luottohenkilöt Matti Hirvola ja Antton Rönnholm ovat sattumoisin olleet aiemmin juuri saman Milttonin palveluksessa kuin vihreiden Moisio. Rönnholmilla on taustaa myös työnantajien EK:ssa ja Akavassa.

Lähes kaikkihan me olemme toki olleet joissain muissa töissä ennen nykyisiä työpaikkojamme. Se ei ole ongelma, vaikka aiempi työtehtävä saattaakin jonkun kohdalla jostain viestiä.

Ei ole myöskään mikään ongelma, että joku lobbaa, sillä jonkun ihmisryhmän etujen ajaminen on kunnioitettavaa työtä. Lobbaus ei siis ole kirosana, vaikka joku poliitikko voi sen saada siltä tarkoitushakuisesti kuulostamaan.

Vasta jos työtehtävät menevät päällekkäin niin, että se näyttää kansalaisten silmissä rumalta, syntyy tehtävään asettajalle ongelma. Tässä on nyt vihreillä pähkittävää.

Samaan hengenvetoon on sanottava, että yhteiskunnallisen eliitin ei pitäisi kauheasti ihmetellä, miksi jotkut kansalaiset näkevät asian niin, että maata pyörittää hyvä veli ja sisko -kerho, joka tulee vuorovedoin poliittisesti vasemmalta, oikealta ja keskeltä.

Kirjoittaja on Uuden Suomen päätoimittaja.

Lisäys klo 14.14: Lisätty Elina Moision nimen yhteyteen hänen puoluekantansa.

LUE MYÖS: 

”Mikä voisi mennä pieleen?” – Hallitusneuvottelupöytiin päässeet lobbarit ja ay-vaikuttajat herättävät ihmetystä

Pekka Haavisto väläytti vipuvoimastaan Ylellä: ”Ilman meitä tätä hallitusta ei synny” – Kemin sellutehtaasta ”iso jumppaus”

Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Jari-Jukka Annala

Taisi päätoimittaja nyt laajentaa lobbauksen käsitettä vähän turhan laajalle. Kansanedustaja ei toimi lobbarina ollessaan eduskunnassa kansan edustajana. Puolueen jäsen toimii myös aivan eri mandaatilla kuin esimerkiksi työn- tai toimeksiantajansa edustajana. Päätoimittajan käsitys tekee meistä kansalaisista jokaisesta lobbarina.

Markku Lehto

Pitäisikö seuraavissa vaaleissa äänestää, ei kansanedustajaehdokkaita, vaan lobbariehdokkaita ? Jokainen lobbariehdokas kertoisi julkisesti ohi kaikkien puolueiden, mitä ja keiden etua hän aikoo ihan oikeasti lobata. Ja sitten ne lobbarit, jotka saavat äänienemmistön, rakentavat haalituksen. Näinkö se perustuslakiin nojaava kansanvaltaan perustuva edustuksellinen demokratia menee jatkossa ?