Perjantai 24.5.2019

Lobbarirekisteriä vaativat lobbaritkin – ”En osaa sanoa, miksi sitä ei ole edistetty”

  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Arkistokuvassa viestintätoimisto Ellun Kanojen toimitusjohtaja, kokoomuksen entinen puoluesihteeri Taru Tujunen.
|

 

Lobbarit ovat lobanneet lobbarirekisteriä jo vuosia, nyt asialle toivotaan lainsäätäjän vauhdittamista.

Viestintätoimisto Ellun Kanojen toimitusjohtaja, kokoomuksen entinen puoluesihteeri Taru Tujunen sanoo, että lakisääteinen lobbarirekisteri olisi hyväksi sekä päätöksentekijöille että kaikille edunvalvontaa tekeville tahoille.

”Olemme olleet jo kauan sitä mieltä, että rekisterihanke on hyvä. Avoimuusrekisteriä on ollut vaatimassa monia eri tahoja”, Tujunen sanoo.

Se, että keskustelua nyt kirkastetaan lobbauksen ympärillä on Tujusen mukaan pelkästään hyvä asia

”Lobbaus kuuluu demokraattiseen päätöksentekoon, mutta jos se ei ole läpinäkyvää ja se herättää kysymyksiä, silloin se ei ole hyvä juttu. Kaikki toimenpiteet, joilla siitä saadaan paremmin läpinäkyvää ovat erittäin kannatettavia.”

Viime päivinä noussut keskustelu lobbausrekisteristä on ollut hyvin konsensushenkinen. Sitä pidetään hyvänä ja kannatettavana niin hallitusneuvottelijoiden, opposition kuin lobbareidenkin ryhmissä.

Miksi rekisteriä sitten ei ole jo olemassa?

”Se onkin hyvä kysymys. En osaa sanoa, miksi edellisellä hallituskaudella asiaa ei edistetty. Sitä kyllä yritettiin jo silloin lobbareiden toimesta esittää.”

 

”Tervehdimme ilolla tällaista rekisteriä”

Miltton Networksin toimitusjohtajana 1. toukokuuta aloittanut entinen kansanedustaja ja ministeri Stefan Wallin (r) uskoo, että viime päivinä käyty keskustelu nopeuttaa rekisterin syntymistä.

”Asian tiimoilta oli eduskunnassa viime vaalikauden loppupuolella parlamentaarinen työryhmä, jonka pohdiskelu mielestäni johtaa rekisterin perustamiseen. Uskon, että rekisterin perustamisprosessi olisi lähtenyt liikkeelle joka tapauksessa vaalikauden alussa, ehkä nyt käyty keskustelu hieman nopeuttaa valmisteluprosessia.”

Miltton Networksin vaikuttajaviestinnästä ja yhteiskuntasuhteista vastaavan Wallinin mukaan lobbarirekisteri ei muuttaisi Milttonin toimimistapoja.

”Ei se tule varmaan vaikuttamaan millään tavalla. Milttonilla avoimuus ja läpinäkyvyys ovat erittäin tärkeitä arvoja. Meillä ei ole mitään avoimuusrekisteriä ja uusia käytäntöjä vastaan, päinvastoin, tervehdimme ilolla tällaista rekisteriä.”

Valmista mallia Wallinilla ei ole ehdottaa, mutta mallia voisi hakea ainakin muista Pohjoismaista.

”Myös Euroopan parlamentin puolella on oma järjestelmänsä, ja se on erittäin läpinäkyvä. Pääasia rekisterissä varmasti pitää olla se, että joka pohtii näitä asioita ja haluaa tietää, ketkä ovat asialla, kenen puolesta ja kenen nimissä, saavat siitä riittävän selvän kuvan.”

 

Mikä on rekisterin tavoite?

Viestintätoimisto Tekirin johtava konsultti Eero Rämö uskoo, että lainsäätäjän tarttuminen toimeen vauhdittaa asian konkretisoitumista.

”On vaikea uskoa, että eri tahot lähtisivät vapaaehtoisesti tekemään sitä, vaan on hyvä, että lainsäätäjä ratkaisee, mikä avoimuuden tason pitää olla, miten siitä informoidaan ja miten se sanktioidaan”, Rämö kommentoi.

Jo gradussaan aikoinaan aihetta pohtinut Rämö huomauttaa, että Suomessa ei ole vielä osattu tarkoin ole määritelty tarkkaan rekisterin funktiota.

”Lobbarirekisteri on hokema, jota monet hokevat miettimättä sitä, mitä se oikeasti tarkoittaa. Esimerkiksi EU:n rekisteriin riittävät tiedot siitä, kuka lobbaa, kenen rahoilla ja ketä edustaa. Ei siellä ole tietoa siitä, ketä he tapaavat ja millaista tietoa annetaan eteenpäin.”

Rämön mukaan ensimmäiseksi pitäisi miettiä, mitä asioita ylipäätään halutaan avata: pitääkö valiokuntien kuulemiset olla avoimia, halutaanko että lobbaajien lähettämät sähköpostit ja erilaiset materiaalit tulevat näkyviksi? Pitääkö tieto olla tapaamisten tarkkuudella?

”Mielestäni lähtökohtaisesti kiinnostavaa on se, kuka tapaa ja ketä ja missä asiassa. Se on vähimmäistaso. Entä ketä kaikkia avoimuusrekisteri koskee? Kansanedustajia, virkamiehiä, kunnallisia päättäjiä?”

Hän kannattaa mahdollisimman laajaa avoimuutta.

”Varmaan on vaikea löytyä ketään, joka olisi sitä mieltä, että lobbaukseen liittyen mitään pitäisi jättää salaiseksi.”

Lähtökohtana pitäisi olla asiakirjojen julkisuus, ja rekisteriin kaikilla pääsy.

”On myös tärkeää, että järjestelmästä ei tehdä niin vaikeaa, että pienet järjestöt ja kansalaisvaikuttajatahot joutuvat sen kanssa ongelmiin sen vuoksi, että heillä ei ole riittävää koneistoa pyörittämään rekisteriin liittyvää hallintoa.”

 

”Meidän tehtävämme ei ole lobata”

Keskeinen kysymys on, ketä rekisteriin menee? Rämön mukaan ennen kaikkea avoimuus pitää toteutua sellaisten yritysten ja yhdistysten kohdalla, jotka käyvät dialogia vallankäyttäjien kanssa.

Rämö pitääkin keskittymistä lobbauskeskustelussa viestintätoimistojen rooliin ”jännittävänä”. Esimerkiksi Tekir ei Rämön mukaan lobbaa vaan valmentaa asiakkaitaan lobbaamistilanteisiin.

”Meidän tehtävämme ei ole lobata, vaan valmennamme ja mietimme parhaimmat viestit asiakkaillemme, jotka voivat viedä sitten asiaansa eteenpäin. Lähtökohtaisesti on enemmän poikkeus kuin sääntö, että viestintätoimistot osallistuisivat lobbaukseen. Jos olemme asiakkaan mukana lobbaustilanteessa, olemme siellä enemmänkin kuunteluoppilaana”, Rämö linjaa.

Hän painottaa, että konsulttien rooli ei ole olla asiakkaidensa asiantuntijoita substanssiasioissa.

”Mutta ei meille ole mikään este olla näissä rekistereissä. Kannan enemmän huolta siitä, että järjestelmästä ei tehdä niin monimutkaista, että lobbausta ei pian kukaan enää uskalla tehdä ilman viestintätoimistojen apua. Demokratian ja vapaan kansalaisyhteiskunnan takaaminen on tärkeintä.”

Yritykset: 
Jaa artikkeli: