Lauantai 20.7.2019

”Opiskelu ei ole se, joka tuottaa mielenterveyshäiriöt” – Tutkimus: Valtaosa Suomen opiskelijoista voi hyvin

Luotu: 
10.7.2019 09:27
Päivitetty: 
10.7.2019 09:34
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Opiskelijoiden jaksamisesta tuli puheenaihe Suomen Ylioppilaskuntien liiton julkaistua asiasta kannanoton. Arkistokuva.
|

Opiskelijoilla diagnosoitujen masennusten määrä on hieman kasvanut ja on nykyisin noin seitsemän prosenttia, kertoo laaja korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus.

”Opiskelu ei ole se, joka tuottaa mielenterveyshäiriöt ja -sairaudet”, sanoo asiantuntija.

Opiskelijoiden jaksamisesta tuli puheenaihe sen jälkeen kun Suomen Ylioppilaskuntien liitto julkaisi asiasta kannanoton.

Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön YTHS:n vuoden 2016 tutkimus kertoo, että ensimmäisen vuoden opiskelijoista prosentti arvioi henkisen hyvinvointinsa erittäin huonoksi, noin kuusi prosenttia huonoksi ja runsaat 22 prosenttia kohtalaiseksi.

Toisin sanoen noin 70 prosenttia opiskelijoista kokee henkisen hyvinvointinsa hyväksi.

Tutkimukseen perehtyneen lääketieteen tohtori Kristina Kuntun mukaan suurella osalla opiskelijoista on lieviä oireita, jotka hoituvat ilman mielenterveyden ammattilaisen apua.

”Ei opiskelijoiden erikoisuus”

Vuodesta 2000 alkaen tutkimuksissa mukana olleen Kuntun mukaan lähes 30 prosentin oireilu perustuu neljään eri mittariin: GHQ12-seulasta, CORE-seulasta ja mielenterveysmittarista saatuihin tuloksiin sekä itse raportoituihin oireisiin. Samanlaista arviointia käytetään kansainvälisissä tutkimuksissa.

Esimerkiksi GHQ12-kyselyssä vastaajaa pyydetään kertomaan, onko hän pystynyt keskittymään tehtäviin paremmin, yhtä hyvin, huonommin tai paljon huonommin kuin tavallisesti. Vastauksia pyydetään myös päätöksentekokyvystä ja ylirasittumisen tunteesta.

CORE-seulassa arvioidaan esimerkiksi sitä, kuinka usein vastaaja on ollut kireä, ahdistunut tai hermostunut.

Jos CORE-seulan vastausten pistemäärä ylittää tietyn rajan, vastaajalla katsotaan olevan psyykkisiä oireita. Samalla tavalla toimii GHQ12.

”Luku 30 prosenttia tulee kaikkien mittareiden tuloksena. Kaikki mittarit eivät näytä samaa, mutta yleistäen 25–30 prosentilla on oireilua”, Kunttu sanoo.

Kuntun mukaan ”kyseessä ei ole pelkästään opiskelijoiden erikoisuus”, vaan 30 prosenttia pätee tutkimusten mukaan muuhunkin väestöön.

”Opiskelu ei ole se, joka tuottaa mielenterveyshäiriöt ja -sairaudet. Ne kumpuavat lapsuudesta ja nuoruudesta ja puhkeavat yleensä 16 vuoden iässä. Tietenkin elämän olosuhteet vaikuttavat niiden ilmenemiseen”, Kunttu sanoo.

”Nuoruus ei ole ihan helpoin elämänvaihe, vaikka niin ajatellaan. Kymmenen vuoden aikana ihminen joutuu valitsemaan työuransa, pyrkimään sitä kohti, suorittamaan opintonsa, muodostamaan parisuhdetta, perustamaan perhettä ja irtautumaan lapsuudenkodistaan. Eli siellä on paljon asioita, jotka ovat vaativia. Elämänkokemus ei myöskään ole sama kuin vaikkapa 50-vuotiaalla.”

Nämä ovat Kuntun mukaan entistä haastavampia asioita, jos nuori ei saa tukea. Joillain nuorilla tilanne on vielä pahempi, jos he ovat jääneet opintojen ja työelämän ulkopuolelle.

”Heillä psyykkisiä tekijöitä on vähintään saman verran, ehkä enemmänkin. Onhan se hirveä tilanne, jos on vailla suuntaa tai kiinnekohtaa elämässä ”, Kunttu sanoo.

Vakavampia mielenterveyshäiriöitä ja oireilua on tutkittu 1960-luvulta lähtien. Kuntun mukaan silloin päästiin samansuuntaisiin lukuihin.

”Nykyään häiriöistä puhutaan ja niitä osataan auttaa. Aikoinaan niihin liittyi stigma, eikä kukaan uskonut tuloksia ensi alkuun”, Kunttu sanoo.

Ihmiset ovat oppineet nimeämään tunteitaan

Kysymysten vastaukset ovat vastaajien henkilökohtaisia arvioita, mutta tämä ei Kuntun mukaan ole ongelma. Jos joku kokee itsensä uupuneeksi, se kertoo psyykkisestä oireilusta.

Diagnoosi esimerkiksi masennuksesta tai ahdistuneisuudesta on eri asia kuin psyykkiset oireet.

”Ihmiset ovat oppineet nimeämään tunteitaan ja olojaan. Jos olisin 1970-luvulla kysynyt mieheltä, oletko ahdistunut, hän ei olisi varmaan ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa.”

Jaa artikkeli:

Kommentit

Irma Asikainen

Tuskinpa tuo työn tekeminen nyky-yhteikunnassa on juurikaan kuormittavampaa kuin ne kännäämiset ja yövalvomisetkaan. Ei ainakaan yhtään elimistölle yhtään rankempaa. Mutta onhan se lomakin tietty yksi tapa hemmotella tätä pullamössönuorisoa ja opettaa heille, etä kaikki hyvä tulee yhteikunnan taskusta.