Lauantai 20.7.2019

”Marxilainen yhteiskuntateoria on yhä relevantti”

Luotu: 
11.9.2008 15:16

Aaro Kare perustelee blogissaan puoluevalintaansa. Kare on SKP:n listoilla Turussa.

Kare oikoo heti alkuun vallalla olevia käsityksiä kommunistisesta puolueesta, ja toivoo vanhojen SKP käsitysten jäävän historiaan. Kare kieltäytyy ottamasta vastuuta Stalinin teoista, koska "ei ollut edes syntynyt tämän diktaattorin hallitessa". Kare toteaa myös, ettei SKP ole yhtä kuin Neuvostoliitto.

Uuden Suomen vieraana oleva tutkija Tommi Uschanov kommentoi Karen blogia parhaillaan käynnissä olevan kyselytunnin päätteeksi.

Henkilöt: 
Paikat: 
Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

suslov

Marx,mutta ei karl vaan groucho,,,ja jos kommunistinen järjestelmä kannustaisi,palkitsisi ponnisteluista,,järjestäisi edullista rahoitusta,takaisi täyden yritysvapauden,verottaisi kohtuudella,,,unohtaisi kateus/kaunapolitiikan,,ojentaisi yhteistyön käden eri yhteiskuntaryhmien/toimijoiden välille,,
eikä pelkästään passivoisi,vaatisi yhä uusia etuuksia,katsoisi maailmaa peruutuspeilin kautta,esittäisi edes siedettäviä analyyseja tulevaisuuden tulonjaosta,,,ilmasto/energiapolitiikasta,,niin a vot
minäkin äänestäisin sitä suuntaa,,,mutta eipä taida meikäläisen ääni kelvata,,,

tommiuschanov

Uuden Suomen toimituksen pyynnöstä vastaan Aaro Karen kuntavaaliblogiin:

Blogissa esitetään väite, jonka mukaan SKP on Suomessa ainoa poliittinen ryhmittymä, joka aidosti ajaa sitä, että jokaisella suomalaisella on mahdollisuus hyvinvointiin. Mikäli asia todella on näin, koko taistelu hyvinvoinnin puolesta on hävitty jo kauan sitten ja voidaan siis lopettaa toivottomana. SKP:lla ei ole enää kahteen vuosikymmeneen ollut esimerkiksi yhtä ainutta kansanedustajaa, ja sen ratkaisemiseen, millaista hyvinvointiin myönteisesti tai kielteisesti suhtautuvaa politiikkaa Suomessa tehdään, tarvitaan jo minimissäänkin noin sata kansanedustajaa. Myöskään kunnallispolitiikassa SKP:llä ei ole koko Suomessa minkäänlaista merkittävää asemaa eikä muutamaa yksittäistä paikkakuntaa lukuunottamatta edes vähemmän merkittävää. Joten jos SKP todella on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ainoa toivo, sillä ei yksinkertaisesti ole enää mitään toivoa, eikä ole ollut enää 1980-luvun jälkeen.

On myös mielenkiintoista, että nykyisen SKP:n ovat perustaneet juuri entisen SKP:n taistolaisen vähemmistön edustajat, jotka muutama vuosikymmen sitten, kun hyvinvointiyhteiskunta Suomeen rakennettiin, halusivat melkein joka käänteessä selittää sen vain suurpääoman viimeiseksi epätoivoiseksi yritykseksi lykätä edessä vääjäämättä olevaa sosialistista vallankumousta tekemällä työläisille puolivillaisesti erilaisia näennäisiä ja väliaikaisia myönnytyksiä. Tuohon aikaan nuo taistolaiset näkivät Suomen kansassa tiukasti istuneen hyvinvointivaltion kannatuksen nimenomaan merkiksi sen väärästä tietoisuudesta ja joutumisesta kapitalistiluokan sumutuksen ja propagandan uhriksi. Hyvinvointivaltio pystytettiin SDP:n, SKDL:n ja Maalaisliiton eli nykyisen keskustan yhteistyönä SKDL:n taistolaisen vähemmistön räksyttäessä vähän väliä sitä vastaan oppositiossa. Nyt samojen taistolaisten poliittisen hankkeen jatke eli tämänhetkinen SKP ei kuitenkaan näe mitään kummallista siinä, että päinvastoin syyttää muita puolueita liian vähäisestä tuesta hyvinvointivaltiolle. Tietenkään sillä, että esimerkiksi SDP oli niin keskeisessä asemassa luotaessa hyvinvointivaltio Suomeen, ei voi suoraan puolustella sitä, että nykyinen SDP on ajautunut merkittäväksi osaksi erilaisia nipistämis- ja supistamistoimia hyvinvointivaltiota vastaan kannattavien tahojen hallintaan. Mutta silti SKP:läisten aivan vaivihkaa tekemä poliittinen kannanmuutos on jossakin määrin hämmentävä.

Risto Aallonharja

Kommentoin tässä hajanaisia huomioita aikaisemmasta kyselystä.

Se, että kapitalismi ajautuisi kuluttamaan kaiken mahdollisen potentiaalin missä pääoma keskittyisi muutamalle ihmiselle on mahdoton ajatus.

Kapitalismin primäärinen polttoaine on kekseliäisyydessä, jossa kaava on kutakuinkin seuraava:

1. liikeidea
2. tuotekehittely
3. markkinointi
4. myynti
5. voitto

Seuraavaksi vapaassa taloudessa samalle toimivalle liikeidealle syntyy kilpailijoita aina siihen asti kunnes yksi 'suhteellinen' monopoli on kehittynyt. Tämä ei tarkoita sitä, että maailma pysähtyy tähän vaan sitä, että kyseisen 'liikeidean' elinkaari vain kasvaa omaan huippuunsa. Sillä ei ole liikeidean kannalta mitään relevanssia, että kuka omistaa tuossa vaiheessa kyseisen liikeidean on se sitten patentin omistaja tai ziljoonien konserni - liikeidea on osoittanut olevansa hyödyllinen, toimiva ja ihmiset pitävät sen pystyssä 'sen omien meriittien' ja oman luonteensa takia.

Sanomalla, että 'sitten kun kaikki on keskittynyt' on mahdoton spekulaatio, jossa oleteaan, että hyvät ideat olisivat siinä määrin rajallisia, että 'kaikki' liikeideat olisi mahdollista lyödä lukkoon monopoleiksi. - Voi olla, että näin 'voisi käydä', mutta aika mikä tähän vaadittaisiin liikkunee miljoonissa vuosissa ja oletuksena täytyy olla erittäin staattinen ympäristö hyvin vähäisillä muuttujilla.

---------------------

Työn tekemisen käsittäminen orjuutena on ainoastaan toive siitä, että ei tarvitsisi tehdä ollenkaan töitä. Kun lähdetään ajamaan yhteiskuntaa, jossa ei tarvitse tehdä työtä tai sellaista, jossa kaikesta työstä pitää saada yhtäläinen ja korkea elintaso niin yhteiskunta romahtaa nopeammin kuin marxilaiset ehtii kirjoittamaan teorian asiasta.

- Yhtäläinen ja korkea elintaso eliminoi 'pyrkimyksen' kohti korkeampaa elintasoa. Tarkoittaen pysähtymistä ja makuulle menoa, joka 'on' sosialismin sisäinen itsetuhomekanismi.

Luulo siitä, että materiaalinen hyvinvointi on tae sille, että maailmasta tulee staattinen onnela on erittäin myrkyllinen idea, joka toimii täsmälleen käänteisesti. Se ei ainoastaan murhaa fyysisesti vaan tappaa samalla yrittämisen ja saavuttamisen 'hengen', joka on de facto, kaiken hyvinvoinnin ytimessä.

Loppuun vielä suomessa valmistettua ja tuotettua venäläistä doomia (kursk): http://www.myspace.com/KYPCK

pakista

Luulo siitä, että materiaalinen hyvinvointi on tae sille, että maailmasta tulee staattinen onnela on erittäin myrkyllinen idea, joka toimii täsmälleen käänteisesti. Se ei ainoastaan murhaa fyysisesti vaan tappaa samalla yrittämisen ja saavuttamisen 'hengen', joka on de facto, kaiken hyvinvoinnin ytimessä.
Risto Aallonharja

----------------------
Tarkoitatko tällä Amerikan Yhdysvaltoja?

klapi

Ääh... mistähän aloittaisi... no kommunismista sellaisena kuin
<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Marx#Filosofia">Karl Marx</a> sen linjasi.

Tiivistäisin Marxin hahmotelmat siten, että ne ovat kaikkein yksinkertaisin mahdollinen tyyli pyörittää yhteiskuntaa. Mekaaninen systeemi, jonka varassa yhteiskunnan perustoiminnot saa rullaamaan eteenpäin. Mutta Marxilla tuli pieni ajatusvirhe: hän haluaisi säätää kommunismin - "mekaanisen rattaiston" - kansalaisten "ylimmäksi herraksi". Vaikka sillä (että kansalaiset pitäisivät kommunismia ylimpänä herranaan) olisi kommunistisen yhteiskunnan toimivuuden kannalta myönteisiä vaikutuksia, se mitä se aiheuttaa henkisesti kansalaisissa on aivan vähämielistä: ihmisyyden tavoitteeksi tulee peruskoneiston pyörittäminen eteenpäin.

Otetaan muita esimerkkejä monimutkaisista koneistoista, joiden funktio on jonkin asian "ylläpitäminen". No, esimerkiksi joku pensas tai...ihmiskeho. Kun miettii kuinka ihmiskehon "mekaaninen rattaisto" on kehitetty varautumaan ja vastaamaan hyvin moninaisiin eri tilanteisiin ja pyrkimyksenä ylläpitää omaa (henkistä ja konkreettista) toimintakykyään. Ei siitä voi koskaan olla tarpeeksi kiitollinen, ettei meidän tosiaan tarvitse kuluttaa aktiivista aivokapasiteettiamme ja huomiokykyämme siihen, että esimerkiksi sulattaisimme syömämme ruoan. Pelkästään tämä näennäisen yksinkertainen prosessi olisi aivan ylivoimaninen henkinen urakka: mitä kaikkia happoja pitäisi syöttää suuansulatuselimistön eri osiin jotta ruoka sulaisi oikein ja ottaisi koville miettiä miten supistella mahalaukkua jotta ruoka etenisi oikealla nopeudella suolessa.

Toinen jonkinverran yksinkertainen prosessi, jonka mekanismeja ei tarvitse tavan käyttäjän pohtia, on tietokone. En esimerkiksi itse ole tullut koskaan ajatelleeksi, että työpöydälle avattavien ikkunoiden hallinnointiin on täytynyt suunnitella oma apuohjelma - ennenkuin epähuomiossa suljin kyseisen apuohjelman ja ikkunoista katosi kehykset ja otsikkopalkki: ikkunat jämähtivät niille sijoilleen ja kesti pari päivää ennenkuin löytyi oikea komento jolla käynnistää uudelleen ikkunointisovellus (joka ei ottanut käynnistyäkseen uudelleenkäynnistyksistä ja vikasietotiloista huolimatta!)

Ja maapallo. Kun luin wikipediasta ilmakehästä, mm. että tropopaussi(mitä hapen sitominen "fossiiliseen hiilidioksidiin" ilmeisesti jatkuvasti ohentaa) toimii "lukkona" joka estää vettä(vesihöyryä) karkaamasta stratosfääriin pois biosfääristä, vasta todella aloin ymmärtää kuinka uskomattoman monimutkainen järjestelmä jo pelkkä maapallokin - jonka tarjoaa eliöille olemassaolon edellytykset - loppujen lopuksi on.

Pointtini on se, että ympärillämme on aivan järjetön määrä kaikenlaisia uskomattoman monimutkaisia prosesseja, joissa on omat stabilointimekanisminsa, nämä prosessit toimivat itsenäisesti ilman, että kenenkään ihmisen tai muun eläimen tarvitsee lainkaan kiinnittää huomiota niihin. Niiden prosessien ("imaginäärinen") funktio on se, että eliöt kykenevät elämään "vastuuttomasti"/"mieleltään vapaina" ja suuntaamaan mielensä "uusiin asioihin".

Marx on tehnyt hahmottelemastaan perustoimintojen ylläpitäjäjärjestelmästä ideologian: "ilmiön/ajattelutavan, jota ylläpidetään/palvotaan sen itsensä takia". Se on minusta anteeksiantamatonta. Erityyppisten järjestelmien tavoite kun on luonnostaan se, että ne pyörisivät omalla painollaan ja vähentäisivät tarvetta suunnata huomiokapasiteettiaan mekaanisiten perustoimintojen suorittamiseen, rutiinitoimintoihin - jotta yksilöllä olisi enemmän kapasiteettia käytettävissään johonkin "uuteen".

Kommunismi on mekaaninen rakennelma, jonka pyrkimyksenä on ylläpitää kansalaisten materiaalisia perustarpeita. Jos olisikin niin, että ihmiset luonnostaan olisivat motivoituneita ylläpitämään "materiaalisten perustarpeiden jakamista keskenään"(mikä kyllä on kommunismi-ideologian eräs kulmakivistä, mutta mikä suinkaan ei ole PERÄISIN kommunismista!Huom.), sehän olisi sinänsä aivan mainio homma: yhteiskunnan perustoiminnot pysyisivät yllä ilman mitään organisoimista.
Mutta näin ei ole - ainakaan kovin pitkiä ajanjaksoja putkeen.
Siihen loppuukin sitten kommunismin mielekkyys:

Kommunistisen systeemin perusluonteeseen kuuluu, että ensinnäkin kansalaisilta vaaditaan sitä että he pitävät kommunismia ylimpänä herranaan, toisekseen sen toiminta täytyy turvata massiivisella koneistolla, jonka tehtävänä on pitää kansalaiset tiettyjen toleranssien sisäpuolella jotta rattaat mahtuisivat pyörimään keskenään. Ensinnäkin tämä raskas valvonta&propagandakoneisto vaatii valtavasti resursseja toimiakseen - se on käytännössä resurssien hassaamista. Ja sen päämäärä on ainoastaan poistaa epäkurantit organismit järjestelmästä.

Kommunismi ei ole järin muuntautumiskykyinen systeemi, vaan heti kun ympäristö muuttuu kommunismille epäsuotuisaksi, valvontakoneiston kapasiteettia on lisättävä melkoisesti, jotta estettäisiin "uusien ajatusten" syntyminen. Ne ovat alttiita leviämään uusina kommunismin pysyvyyden kannalta vahingollisina aatteina kansalaisten keskuuteen (kommunismin kannalta katsottuna) kuin rutto.

Eli yleisesti ottaen: ympäristön kanssa epäsopivan yhteiskuntajärjestelmän ylläpitäminen on veitsen terällä tanssimista. Täytyy panostaa yhä enemmän systeemin "virheidenkorjaukseen", koska virheitä tulee ympäristön muuttuessa yhä enemmän ja enemmän, ja ne ovat yhä potentiaalisempia ja potentiaalisempia.

Siinä mielessä venäläisten ei minusta tarvitsisi olla lainkaan katkeria siitä, että Neuvostoliitto romahti: se oli väistämätön tapahtuma - ei sitä olisi ollut mahdollista estää. Kommunismi on käytännössä täysin kykenemätön ko. systeemin käyntiin potkaisemisen jälkeen uudistamaan itseään ympäristön muutosten mukaan.

JOlen joskus puhunut ympäristömuuttujista tyyliin: "jos ihminen ei ole halukas mukautumaan elinympäristönsä kehitykseen, luonto kasvattaa suurkaupungin takaisin metsäksi". Ympäristömuuttujat ovat aivan valtava kaiken alleen jyräävä voima, jota ei kukaan universumissa asusteleva kykene hallitsemaan vaan jokainen elää sen "alla". Ihminen ei kykenisi suoriutumaan edes oman syömänsä ruoan rulattamisesta "tietoisesti" mahalaukussa - ja se on luonnollisista ympäristömuuttujista vähäisin.

Suomalaisille tutuksi tulleita "ympäristömuuttujia" ovat esim puutullit. Mutta ne ovat kärpäsen kakkaa sen rinnalla mitä ovat "luonnolliset ympäristömuuttujat". Ne ovat jotain, mikä jyrää ihmisen alleen ja hävittää viimeisenkin todeisteen ihmiskunnan historiasta. Ihmisellä on paljon vähemmän valtaa hallita ympäristömuuttujia kuin mitä kuvittelee. Samaten yhteiskunta, joka kieltäytyy mukautumasta ympäristömuuttujiin, jää ympäristömuuttujien jalkoihin ja hajoaa itsestään, omia aikojaan.

Yhteiskunta, joka on halukas vastaamaan ympäristömuuttujiin ja uudistamaan itseään, ei jää ympäristömuuttujien jalkoihin.

-

Kommunisti Friedrich Hegelin filosofia perustuu "dialektiikkaan", joka tarkoittaa, että maailma kehittyy kahden vastakkaisen voiman, teesin ja antiteesin, taistellessa.

Tuo on - ellei sitä tahdo käsittää äärimmäisen laveasti - on hyvin yksisilmäinen olettamus. "teesi-antiteesi" -kehittyminen kyllä on luonnollisin kehittymistä ajava ilmiö, esimerkiksi evoluutio toimii tuolla periaatteella. Mutta 'äärimmäisen laveasti' tulkittuna se tietenkin pitää paikkansa: "kehittyminen vaatii potentiaalia". mutta tuon potentiaalin ei tarvitse välttämättä edes olla kahden vaihtoehdon välille syntynyttä "jännitystilaa", vaan esimerkiksi ihminen pyrkii valitsemaan kehittymissuunnaksi "edullisemman tien": esimerkiksi; vaikka ihminen ei olisi eläessään nähnyt ehjää villasukkaa, niin jos hänelle annettaisiin yksi kappale kantapäästä auki oleva villasukka, hän todennäköisesti melko pian kehittäisi itselleen (ainakin ajatustasolla) idean yhtenäisestä villasukasta, ja että molempiin jalkoihin kannattaisi saada sellaiset, mahdollisesti myös käsiin ja päähän.

Mitä tästä opimme? Sen, että ajatusfilosofiat/ismit, jotka pyrkivät rajaamaan "ajattelurakenteita", eivät suinkaan ole mikään "vastaus kaikkeen" vaan päin vastoin: este. Hegelin "linjaus", että kehittyminen vaatii teesin ja antiteesin, on ironisesti itsessään este kehittymiselle.

-

Edellä olevaan voisi tietysti vasta-argumenttina antaa, että "länsimainen yhteiskuntarakenne on perseestä ja siksi kommunismi on järkevä".

Nykyinen järjestelmämme on sellainen, jonka käytännön toiminnan monet kansalaiset joten kuten kykenevät hahmottamaan, sen sijaan kommunismin käytännön toiminta on valtaosalle täysin pimennossa. nyky-yhteiskunnan toiminnassa on paljon "oleellisia, mutta ratkaisemattomia ongelmia". Puhumattakaan nyky-yhteiskunnan ja ympäristön välisestä "nihkeydestä". Kommunismi ainoastaan toisi "materiaalisen peruskoneiston ylläpidon" mukanaan, mutta kommunismimallissa itsessään jo olisi runsaasti ongelmia miten sovittaa nykyaikaan systeemi, ongelmia jotka täytyisi saada ensin työstettyä, ennenkuin voidaan edes ajatella, että ruvettaisiin ratkomaan yleisemmän tason ongelmia - "uusia asioita".

-

Eli vielä tiivistettynä kuolinisku marxilaisuudelle:
Jokaiselle maan päällä eläneelle eläimelle on kehittynyt juuri sen suuruinen aivokapasiteetti kuin mitä se luonnollisessa hitaasti muuttuvassa ympäristössä tarvitsee selvytyäkseen: ei pienempää, koska pienemmät jäävät 'ympäristömuuttujien' jalkoihin, eikä suurempaa, koska evoluution luonteeseen jostain syystä kuuluu se, että tarpeettomat ominaisuudet (kuten ihmisellä häntä), surkastuvat pois. Marxin kommunismi edellyttää, että ideologian nimissä pyritään heikentämään ihmisten kykyä ajatella "uusia asioita", se on äärimmäisen epäsuotavaa nykypäivänä. Ympäristö ei muutu enää niin verkkaiseen tahtiin kuten esim jääkausien välisinä jaksoina, vaan "kohtalaisella nopeudella".

-

se siitä kommunismista. Sinä Aaro tuskin kuitenkaan edustat kovin periaatteellisella vakaumuksella kommunismia vaikka olet valinnut SKP:n puolueeksesi. Jokainen poliitikko edustaa ainoastaan omia kantojaan ja puhuu omia mielipiteitään asioista. Jos yritetään edustaa "kahta herraa" yhtä aikaa, vaikka olisi kyseessä kaksi samankaltaista asiaa, edustaja alkaa lopulta puhumaan ristiriitaisia lausuntoja ja edustaja "kadottaa mielikuvan itsestään".