Keskiviikko 16.1.2019

Mato Valtonen: En haluakaan tietää, mikä minusta tulee isona

Jaa artikkeli:
Luotu: 
2.10.2008 20:40

Monitoimimies, Menolippu Oy:n projektijohtaja Markku Valtonen on taiteilija ja yrittäjä, joka vei Leningrad Cowboysin maailmalle.

Yrittäjänä ja johtajana hän on käynyt läpi teknologiayhtiön nousun ja konkurssin. Nyt hän vetää vähemmistöosakkaana yritystä, joka välittää tietoja taide- ja viihdetapahtumista sekä lippuja oopperajuhlista rock-konsertteihin. Samalla hän toimii kouluttajana ja luennoi luovuudesta.

- Luovuus on uuden ja ennakoimattoman tuottamista, määrittää Valtonen. Se on mystinen asia. Jos sen voisi määritellä teknisillä parameterillä, niin voisimme tehdä robotin joka luo, mutta sellaista kaavaa ei ole, Valtonen sanoo.

Valtonen, jolla on huomattavaa näyttöä suomalaisen luovuuden kansainvälistämisestä, toteaa että luovuutta ei voi siirtää Kiinaan vaikka tuotannon työpaikkoja voi.

-Meillä on koulutettu kansa ja fiksuja ihmisiä. Siksi Suomen valtti kansainvälisessä kilpailussa on luovuus. Sen voi aina pitää omissa käsissä. Tärkeintä on luoda ilmapiiri jossa uskalletaan esittää uusia ideoita.

Vuonna 1955 Loimaalla ”syntymässä käynyt” ja Helsingissä työläisperheessä kasvanut Markku Valtonen oli 11-vuotiaana perustamassa ensimmäistä bändiään jonka nimi oli The Millionaires. Hän lauloi ja soitti kitaraa. Musiikki vei mennessään keskikoulun jälkeen.

- Kun leipääkin piti tienata, ajoin trukkeja, nostureita ja kuorma-autoja. Niistä jäi koukku päälle niin, että kaikenlaisia vempeleitä pitää päästä ajamaan vieläkin. Mutta kun Sleepy Sleepers nousi 1974 suosioon, heittäydyin siihen.

Vientiin saakka ylsi bändeistä ylsi Leningrad Cowboys, josta tuli suuri kansainvälinen menestys.

-Se oli kova työ, koska ei ollut malleja. Tärkeintä on, että tuote on hyvä. Me olimme vahva live-esiintyjä. Kun Aki Kaurismäki teki elokuvan Leningrad Cowboys Go America, syntyi synergiaa. Elokuva tuki bändiä ja bändi elokuvaa, joka sai etenkin yliopistopiireissä suuren suosion.

Vuosituhannen vaihteessa Mato Valtonen työskenteli jo aivan toisella alalla. 1998 oli perustettu Wapit Oy, joka kehitti teknologiaa palvelujen, esimerkiksi internetyhteyksien, soittoäänien ja logojen liittämiseksi matkapuhelimiin. Se oli siis insinörttiyhtiö.

Valtonen meni sen osakkaaksi ja toimitusjohtajaksi, josta tehtävästä hän siirtyi markkinointijohtajaksi. Wapit kasvoi teknoboomin mukana. Työntekijöitä oli enimmillään 120, teknologiatuotteiden kehittäminen on työlästä ja jotenkin paradoksaalisesti pitkälti käsityötä.

-. Kun teknoala ajautui kriisiin, rahoittajat vetäytyivät. Wapit jouduttiin panemaan konkurssiin 2001. Vaikka lopetimme sen realistisen rivakasti, haavoja kyllä jäi omistajille. Muut kuten työntekijät saivat omansa pois.

- Konkurssin jälkeen kirjoitin kirjan Wapitin ajasta, että sain purettua asian päästäni. Sitten ajoin kesän vuoristorataa Linnanmäellä.

Vuoristoradan jarrumiehenä oloa Valtonen luonnehtii terapiatyöksi. Työtarjouksia alkoi tulla muualtakin. Niin syntyi Menolippu Oy.

Menolippu on Eastway Oy:n tytäryhtiö, jossa olen osakkaana. Se välittää kirjakerhomaisesti pääsylippuja sekä tiedottaa tapahtumista.

Menolipun rinnalla Valtonen luennoi luovuudesta ja on myös kysytty tilaisuuksien juontaja.

-En vieläkään oikein tiedä mitä teen isona, mutta en enää haluakaan tietää. Tämä on seikkailua. Olen hyvä käynnistämään asioita, ja kun ne on saatu vauhtiin, hyppään pois aloittamaan seuraavaa.

Henkilöt: 
Yritykset: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Ilkka Luoma

Luova ihminen on usein malttamaton, eikä halua tietää mitä huomenna tapahtu, koska sitä ei todellisuudessa voikaan tietää - siis suunnittelematonta, kyllä mutta virhealtista - me luomme jatkuvasti virheitä itsellemme ja toisillemme, mutta virheet luovat kuitenkin uutta ja joskus se menee "oikein" ---
...

Ihmiset jakavat virheitä ja ongelmia

[ ... kehityspalavereissa analysoidaan tehtyjä virheitä ja koetetaan löytää malleja, joilla ne korjataan. Kiitoksen paikka ja kannustavuuden hetki on suhteessa paljon pienempi,mitä se ansaitsisi - kunnes siinäkin ajaudutaan vääjäämättä ongelmiin, joita jaetaan osallisille tieten tai tahtomatta ... ]

Yhteiskunnan määräävin tehtävä on todellisuudessa jakaa niukkuutta. Suurin runsaus taas sijaitsee ongelmien ja virheiden alueella. Onnistumisten määrä on yllättävän pieni, ja jos hyvä tulos saavutetaan, niin siitäkin löydämme virheen ja ongelman alkulähteen. Yksinkertaisesti kaikkea ei voi jakaa tasan, eikä oikein. Virheet ovat suurin kehityksen mitta vertailutaloudessa.

Virhe/virheet syntyy kun tavoitetta ei saavutettu suunnitelman mukaisesti. Tavoite voi olla lopullinen päämäärä tai sitten välimittaus, joita projektit ja prosessit ovat monimutkaistuvassa maailmassa täynnänsä. Syntyy virheiden jako ja ongelmien tunnistus - koska täydellisesti yksimielistä lopputulosta ei voida saavuttaa - vähintäänkin se muuttuu seuraavassa vaiheessa, kun kehitys evaluoi seuraavan malli- ja tietosukupolven.

Me elämme jatkumossa, jossa virhe muuntaa itseään tiedon ja osaamisen (myös ymmärryksen) kasvaessa. Toisistaan vahvempaan riippuvuussuhteeseen osin komplisoitunut ymmärryksien esille tuomisen tahto luo hyväksymisongelmia. Hyvän ja pahan tiedon puu kehitettiin jo tuhansia vuosia sitten.

Tiedon määrä tunnetusti kasvaa - samalla tieto-osien yhdistelytaito haasteellistuu ja luo entistä enemmän vaihtoehtoja. Lisääntyvät vaihtoehdot synnyttävät kehitykselle mahdollisia etenemisreittejä siksi paljon, että moniarvoinen päätösprosessi ajaa ratkaisuvaihtoehtoja entistä enemmän virheisiin ja ongelmiin. Näin on syntynyt lisääntynyt virheiden jako.

Mielipide on aina hyväksymiskysymys. Vallitsevat ja "todistetut" tosiasiat ovat määrääviä, kunnes riittävän vahva ja "todistettu" vaihtoehto siirtää edellisen historiaan kokonaan tai osittaisena. Einstein ei tiennyt sellaista, mitä tiedämme ja "todistamme" tänään.

Oikeuslaitoksissa tehdään joka arkipäivä virheitä, koska kaikki käsiteltävään tapahtumaan liittyvät todisteet ja tosiasiat eivät tule esille tai ne esitetään uskottavasti väärin. Moniarvoisuus ei ole yleisesti hyväksyntää, vaan itsellistä näkemystä "hyvästä ja pahasta/ oikeasta ja väärästä". Voidaan siis sanoa, että usein alempi aste siirtää virheitä ja ongelmia hovioikeuteen ja korkeimpaan arvioitavaksi uudeksi tuomioksi. Oikeusjärjestelmään luotu monitasomalli hyväksyy jo itsessään virheiden synnyn ja näin mahdollistaa moniarvoisemman ratkaisumahdollisuuden.

Tieteessä vahvin ja todistetuin ratkaisu tai esitys vie voiton. Mitä useampi tiedemies/-nainen hyväksyy tuloksen, sen varmempi on sen tunnustus. Vielä 10 vuotta sitten ilmaston lämpeneminen oli ristiriitoja synnyttävä keskustelualue. Nyt vankka enemmistö on sitä mieltä, että ihminen aiheuttaa lämpenemisen, ... (unohtamalla samalla monet muut jopa suuremmat ihmisperäiset ongelmat).

Ilmastokeskustelussa virheet ovat nyt jaetut. Vain yksi asia on varma - me emme tiedä kaikkia vaikuttimia, jotka aiheuttavat nyt nimenomaan ihmiskunnalle ongelmia ilmaston lämpenemisen kautta. Koko maapalloa ajatellen saattaa olla kokonaiseliöstölle jopa eduksi - pitkällä tarkastelulla, että ilmastonmuutos kaikkinensa säätää biosfääriä...(mutta mihin suuntaan?) - Kysymykseksi jääkin missä oli virhe ja ongelma kenelle?

Pikaisesti säädetty työn pakkolaki Tehy-johdannaisena oli monien mielestä suuri virhe - tällekkin löytyy peruste. Todellisuudessa pakkolaki oli juuri oikea ratkaisu. Pakkolakimallin tarve kasvaa ongelmien ja virheidemme lisääntyessä. Voidaankin sanoa, että pakkolain vastustajat sanovat, että nyt jaettiin virhe huomiselle - ja kannattajat sanovat, että nyt luotiin yksi ratkaisu huomisen ongelmille. Kummassakin tapauksessa jaettiin yhteiskunnallisesti virheitä ja ongelmia. Täyttä hyväksyntää ei ole koskaan juuri mikään laki saanut.

Geenistöllisesti koko eliökunta jakaa virheitä ja ongelmien siemeniä. Näin on ehkä myös jossain "kokonaiskäyttöjärjestelmänä" säädetty. Joihinkin olosuhteisiin oli virhe syntyä kaksi linnun poikasta - toinen, heikompi työnnetään vahvemman toimesta pesästä. Säätely on lähtöisin jostain, se pitää yllä tasapainoa [? vahvemman laki] - virheet ovat todiste näiden välttämättömyydestä - miksi toinen poikasista ei kyennyt vastustamaan sitä kohtaan tehtyä virhettä?

Ihmiskunta on säädellyt itse suurimmat virheet ja ongelmat - ja se on puuttuminen yksipuolisesti miltei kaikkeen, jotka vaikuttavat meistä ulkopuolisiin tekijöihin (ylitimme rajamme). Olemme levittäneet ja jakaneet virheemme ongelmiksi itsellemme ja nimenomaan muille. Voimmekin filosofisesti sanoa, että täysin virheettömiä ratkaisuja ei ole - "ensimmäinen virhe" sattui jo alkuräjähdyksessä [Big Bang], kun tuntemattomasta syystä olematon löysi rajattoman, ...tämän tapahtuman syystä olemme nyt tässä.

Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net

Mielipidekirjoitukseen liittyvä kuvakertomus-
(kuvia saa käyttä vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä - Copyright by Ilkka Luoma 2007)

Kuva 1
--- http://www.panoramio.com/photo/6116788 ---

Teksti
Kaupat kasvavat suuremmiksi ja suuremmiksi, se voi olla virhe, liikkumisen tarpeemme kasvaa. Sen sijaan suuri virhe voi olla viljan ja kasvien muuntaminen liikennpolttoaineiksi. Tai olisiko se onni maataloudelle, koska ruoan hinta nousisi sille kuuluvaan arvoonsa?

Kuva 2
--- http://www.panoramio.com/photo/6116808 ---

Teksti
Yksityisautoilu on merkittävä ongelma. Onko suuri virhe, kun yhteiskunta ei säätele ihmisten liikkumista, esim. asettamalla julkisen joukkoliikenteen ilmaiseksi, poistaisiko se joukon ongelmia vai syntyisikö siitä entisestään virheitä?

Kuva 3
--- http://www.panoramio.com/photo/6116841 ---

Teksti
Maailmalla hätä kasvaa, se johtuu tehdyistä ihmisen omista virheistä. Oliko Suomelle suuri virhe päästää pakolaisia, elintasopakolaisia ja "pakolaisia" Suomeen osoittamaan mieltään asioista, johin meillä ei ole suoraa yhteyttä? Vai olisiko vieläkin suurempi virhe, jos sulkisimme rajat tietyiltä tulijoilta?

Kuva 4
--- http://www.panoramio.com/photo/6116864 ---

Teksti
Suomi on yksi aktiivisimmista kirjastopalveluiden käyttäjistä. Yhteiskunta nipistää niukkuudessaan kirjastojen määrärahoja, tehdäänkö siinä suuri virhe, koska kirjasto on yksi sivistyksen, oppimisen, uteliaisuuden tyydyttämisen ja sosiaalisen kohtaamisen luonnollisista ja vapaaehtoisista paikoista.