Perjantai 18.1.2019

Kirja-arvio: Hyvä aineisto, huono juttu

Jaa artikkeli:
Luotu: 
8.11.2007 16:21
  • Kuva: Gummerus
    Kuva
    Kannen suunnittelu Jorma Luotio. Kuva Pentti Koskinen HS/Lehtikuva

Alpo Rusi on keskimääräistä parempi tutkija ja erinomainen kirjoittaja. Hänen Euroopan turvallisuusrakenteita käsitellyt kirjansa After the Gold War (1991) sai kansainvälistä tunnustusta. Muistelmateos Mariankadun puolelta oli taas hyvin kirjoitettu henkilökohtainen tilitys vuosista tasavallan presidentin avustajana.

Rusin uusin kirja Vasemmalta ohi, kamppailu Suomen ulkopoliittisesta johtajuudesta rautaesiripun varjossa 1945–1990 ei kuulu sen enempää tutkimuksena kuin kirjallisena tuotteenakaan samaan luokkaan kuin aiemmat kirjat. Aineisto on valtava, mutta missä on itse juttu? Kirja tai tutkimus on jäänyt lähtökuoppiinsa. Olisiko sittenkin ollut parempi keskittyä itse arkistoaineistoon ja antaa sen puhua. Nyt mennään melkein joka kohdassa spekulaation puolelle.

Rusin kohdalla kaikki on sinänsä ymmärrettävää. Supon typerät vakoiluepäilyt varjostanevat Rusia hänen loppuelämänsä, vaikka korvausprosessin ensimmäinen erä onkin voitettu. Mutta tutkijana ja kirjoittajana Rusi lähestyy tällä kirjallaan Jukka Seppistä, eikä se ole kunniaksi.

Rusi todistelee kirjassa DDR:n kanssa käydyn yhteydenpidon perusteella sitä, kuinka sosiaalidemokraatit myivät aatteet, vaatteet ja koko Suomen tavoitellessaan ulkopoliittista hegemoniaa. Pääkonna oli Kalevi Sorsa, sivuosista löytyy toimijoita Paavo Lipposesta Jaakko Kalelaan. Mauno Koivistokin oli Moskovan asialla. Kuva, jonka Rusi luo Sorsasta tai Koivistosta, lähentelee herjausta. Voiko tämä olla näin? Sen verran minäkin näitä tekijöitä tunnen, että voin vastata selkeästi ”ei”. Rusi tekee liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä poliittisesta pelistä. Tässä hän on omaksunut vastapeluriensa tiedustelumiesten harhaisia asenteita.

Vastakysymys Rusille on, kuinka Suomi sittenkin saattoi selviytyä niinkin hyvin, vaikka maata myytiin mennen tullen. Yksi vastaus varmaan on, että Neuvostoliitolta loppui aika, vaikka sitä paljon olikin. Kuinka paljon olisi vielä tarvinnut olla? Toinen selitys on, että yhteydenpito Neuvostoliiton kanssa oli myös Suomelle edullista. Ja kolmanneksi ehkä itsekkäät gangsterit olivat sittenkin myös Suomen asialla.

Yksi päivälehti kirjoitti Rusin kirjan perusteella, että suomalaisesta politiikasta näinä vuosina syntyy järkyttävä kuva. Kyllä, mutta DDR:n arkistoista löytyvä materiaali kertoo lähinnä siitä, kuinka suomalaisten ylisanoja käytettiin todistamaan tekijöittensä onnistumista vakoilutehtävässään. Lähdekritiikki on asiakirjoja tutkittaessa erityisen tärkeää.

Vaikka suomalaisten kanssakäymisestä itäblokin kanssa jää omituinen kuva, voi sitäkin ymmärtää. Pelkäsimme Neuvostoliittoa, siksi oli päästävä lähemmäs. Sitä voi ymmärtää vain muistamalla, millainen oli ajan henki. Suuri linja oli kuitenkin muualla: Suomi kykeni laajentamaan liikkuma-alaansa lännessä koko sodanjälkeisen ajan. Ongelma tasapainoilusta on syntynyt jälkikäteen, mihin erityisesti vaikutti se, ettei 1990-luvun alun suuren murroksen aikana Suomen ulkopolitiikka päässyt riittävän nopeasti ylös sodanjälkeisistä juoksuhaudoista. Mutta pääsi kuitenkin.

Rusi tavoittelee suomettumisen analyysia. Ei se näin onnistu. Analyysi ei parane laventamisesta, pitäisi tiivistää. Hyvää materiaalia Rusi on kuitenkin tuottanut.

Alpo Rusi: Vasemmalta ohi – Kamppailu Suomen ulkopoliittisesta johtajuudesta rautaesiripun varjossa 1954–1990. Gummerus 2007. 1 572 sivua. Ovh. sid. 38,00 €

Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

ahtinuottimaki

Kukapa se kissan hännän nostaa ellei kissa itse!

Virmavirta puolustelee KGB- ja Stasi-agenttien kanssa vehtaamista "ajan hengellä". Niin kuin aikanaan sanottiin Tuntemattoman sotilaan ilmestyttyä, että kaikki eivät purnanneet, voidaan sanoa tuosta suomettumisen ajasta, että kaikki eivät vakoilija-agenttien kanssa vehtailleet. Lepertely itäblogin agenttien kanssa taisi olla ihan oman edun tavoittelua - ei kansakunnan!

"Suojelupoliisi kiinnostui Virmavirrasta jo 1970-luvun alkupuolella. Virmavirran toimet lähestyivät kriittistä pistettä, hänellä oli kova veto KGB:n asiamiehiin ja toimiin heidän kanssaan" kirjoittaa Virmavirran parjaama Seppinen kirjassaan "Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991" sivulla 539.

Noista ajoista mielellään vaikenisivat ne, joiden touhuja vieraan vallan agenttien kanssa Suojelupoliisi seurasi ja kirjoitti raportteihinsa. Näkisipä vaan, että joku heistä kirjoittaisi yksityiskohtaisen selonteon omista toimistaan eikä vain vähättelisi menettelyään "ajan hengen" mukaiseksi.

Penttijuhani

Virmavirta ei nyt olut ainoa nuorista poliitikoista, jotka siirrettiin kentältä muihin toimiin, aivan erityisesti Yleen, jota käytettiin aika rankasti poliittisesti väärin. Se olisi tosi iso ja eri juttu.

Ja tuo "ajan henki" oli se, että ilman puoluekorttia elävä lehtimies esimerkiksi oli "korttia kantavien konspiraatio." Itse olin anarko-fascistinen homoseksuaali pederasti, minkä merkitystä en täysin tiedä. "Asioitani" tutkittiin uhkauksian, fyysisin hyökkäyksin, jne, joihin sukulaiset ja koleegat hakivat selvityksiä kuunnelluissa huoneissa ja puhelimissa. Se oli siis ajan henki ja idea.

Mutta Stasi ei tiennyt esim. G Guillaume-nimisestä vakoojasta, jonka kohdalla tietojani tutkivat PE, Supo, UM, GRU ja KGB - edellä mainitussa ajan hengessä, Yle myös. Koomisia ovat yhä "asiantuntijamme" ajan hengen asioissa, omituisen tietämättömiä muissa jutuissa, ml. Seppänen ja Rusi.

tapioneva

<cite>Rusi todistelee kirjassa DDR:n kanssa käydyn yhteydenpidon perusteella sitä, kuinka sosiaalidemokraatit myivät aatteet, vaatteet ja koko Suomen tavoitellessaan ulkopoliittista hegemoniaa. Pääkonna oli Kalevi Sorsa, sivuosista löytyy toimijoita Paavo Lipposesta Jaakko Kalelaan. Mauno Koivistokin oli Moskovan asialla. Kuva, jonka Rusi luo Sorsasta tai Koivistosta, lähentelee herjausta. Voiko tämä olla näin? Sen verran minäkin näitä tekijöitä tunnen, että voin vastata selkeästi ”ei”.</cite>

Lähdekritiikin kannalta kannattaa muistaa, että vanhojen asevelisosialidemokraattien mielestä kaikki,. mitä tehtiin jo Kekkosen pääministeriaikana oli väärin. Oli yöpakkashallitusta ja Honka-liittoa ja ties mitä neuvostovastaista tulkintaa. Rafael Paasio tarvitse tuoreen Kalevi Sorsan uraputkeen, jotta tannerilaisista olisi voitu vapautua.

Näin ollen ei ole lainkaan mahdotonta, etteikö kliinisessä tarkastelussa olisi ollut vallalla <cite> ei tee mitään, ei tee mitään, länteen itään, länteen itään, riittää maailmaa, jos vain on mieli rohkea </cite>. Samaan aikaan kun Kalevi Sorsa, Ulf Sundqvist ja heille vastavoimana näön vuoksi Paavo Lipponen ja Jaakko Blomberg esittivät lähes pälkäneläisiä puheissaan, piti Mauno Koivisto yllä vanhana asevelisosialidemokraattina länteen - mieluiten Ruotsin kautta.

Virmavirran todistus on melko hyvä, ellei ota huomioon lähdekritiikkiä. Virmavirta on nimittäin luokiteltu Kokoomuksen remonttimiehiin, jotka yrittivät tehdä Kokoomuksesta kekkospuolueen, jonka hallituskelpoisuus olisi puolueettomalle maalle myös Neuvostoliiton hyväksymä. Tämä remonttimiesvaihe ei kuitenkaan jää ainakaan niiden kokoomuslaisten kannatusa, joiden hengenheimolaisia ilmiannettiin nimilistoilla todennäköisesti neuvostovastaisina voimina Neuvostoliiton diplomaattisiin edustustoihin.

Suomen politiikassa on mielenkiintoinen vaihe: vain jäävit ymmärtävät substanssit. Hattujen ja myssyjen eli aseveliakselin ja yya-linjalaisten varjonyrkkeily historialla edelleen jatkuu.

On hyvä, että Alpo Rusi on kaivanut aineiston nippuun. Niin on kyllä tehnyt Hannu Rautkalliokin. Kun aineisto on koossa, voi jokainen toimittaa omassa mielessään haluamansa tulkinnan. Vastakkainasettelun ja valmiiden tulkintojen aika on ohi. Valistunut lukija voi nimittäin tulkita kummankin linjan sekä maanpetturuudeksi että isänmaallisuudeksi. Se on tyypillistä lauta-aidalla kävelevissä puolueettomissa maissa, joissa kansallinen etu tarkennetaan uudelleen päivittäin.

Penttijuhani

Noista Viron asioista ei ole ilmeisesti tehty Suomessa kunnon yhteenvetoa. Ne tulivat esille Etykin yhteydessä. Ne saivat ehkä erikoista huomiota USA:ssa, kun NL:n epäiltiin menevän Afganistaniin. Kaikki tämä on Suomessa "ilminannettu" KGB:le, joka siis sai tassunsa asiaan mukaan. Se selitti osin esim. Koiviston ja Hokerin julkisia asenteita. Virolaiset itse alottivat uuden itsenäisyys-yrityksen 1972, kun he valittivat YK:lle - Molotov-Ribbentrop paktin pöyäkirjoja vastaan. Olisi tosi hauska nähdä, mitä esim PE/Tiedustelu ja UM tästä tekivät - eli hyväksyivätkö ne hiljaa vai ansaitsivatko ne ilminannoilla? Rutiinikeskustelu asiasta CIA:n kanssa esim annettiin KGB:lle.