Keskiviikko 16.1.2019

Näin kirkko tienasi miljardi markkaa - ”Liikkui harmaalla alueella”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
21.3.2009 08:10
  • Kuva: Creative Commons / Stirling Noyes
    Kuva
  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva

Suomen luterilainen kirkko sai sodan jälkeen läntisiltä kirkoilta huomattavaa jälleenrakennusapua. Tuoreen tutkimuksen mukaan ulkomaisten avustusten kokonaisarvo oli yli miljardi silloista markkaa, mikä vastaa nykyrahassa noin 40:tä miljoonaa euroa. Suuri osa summasta tuli kahvin hyväntekeväisyyskaupoista.

Hyväntekeväisyyskauppojen menestystarina perustui valuuttajärjestelyihin ja siihen, että valtio oli hiljaisesti hyväksynyt avustustarvikkeiden tuonnin ulkomailta tulli- ja verovapaasti. Ehtona oli, että tarvikkeiden myynnistä saadut tulot piti käyttää hyväntekeväisyyteen.

–Sodan jälkeen markka oli dollarin kurssiin nähden ylihinnoiteltu Suomessa. Niinpä dollarin ostovoima ulkomailla oli lähes kolminkertainen Suomen markkaan nähden, huomauttaa teologian maisteri Juha Meriläinen.

Dollareita ei siten kannattanut tuoda Suomeen ja vaihtaa täällä markoiksi. Sen sijaan ulkomailta kannatti tuoda tullitta ja verottomasti avustustarvikkeita, lähinnä elintarvikkeita, ja myydä ne täällä voitolla eteenpäin.

Juha Meriläisen väitöskirja Suomi ja Euroopan kirkollinen jälleenrakentaminen 1945–1948 tarkastettiin Helsingin yliopistossa lauantaina.

Järjestelmä liikkui harmaalla alueella

Kesällä 1947 Suomi joutui valvontakomission painostuksesta kieltäytymään Yhdysvaltain tarjoamasta taloudellisesta Marshall-avusta. Samaan aikaan maahan kuitenkin virtasi kirkollisten avustusjärjestöjen välityksellä miljoonien dollarien arvosta tavaraa ja rahaa.

Hyväntekeväisyyskauppoja harjoitti luterilaisen kirkon lisäksi kolmisenkymmentä muutakin organisaatiota, muun muassa Mannerheimin lastensuojeluliitto ja Suomen Punainen Risti sekä myöhemmin jopa poliittiset puolueet. Järjestöt olivat saaneet luvan tuoda tullitta maahan tavaroita ja myydä niitä eteenpäin suurella voitolla.

–Viranomaisten sallima järjestelmä liikkui harmaalla alueella, koska kaikkia varoja ei suinkaan käytetty hyväntekeväisyyteen tai huoltoon, vaan tuottoa päätyi myös järjestöjen toiminnan edistämiseen, Meriläinen huomauttaa.

Kahvia – maksoi mitä maksoi

Luterilainen kirkko aloitti hyväntekeväisyyskaupat joulukuussa 1946 tuomalla valtioneuvoston ja Suomen Pankin avustuksella maahan sokeria. Kauppa kävi hyvin, mutta toiminta pysähtyi vähäksi aikaa Yhdysvaltain Helsingin-lähetystön varoitusten takia.

Lähetystö pelkäsi, että kommunistit saattaisivat käyttää kirkkohallituksen liiketoimia kirkon vastaisessa propagandassaan.

Ongelmia ei kuitenkaan ilmennyt, ja kaupat jatkuivat taas loppuvuodesta 1947. Kirkosta tulikin yksi suurimmista hyväntekeväisyyskauppojen hyödyntäjistä. Valtaosa näistä kaupoista tehtiin Luterilaisen maailmanliiton Amerikan-osaston varoilla.

Kirkon ensimmäinen, 839 säkin kahvierä saapui Brasiliasta keväällä 1948. Suomeen tuotiin lopulta satoja tonneja tätä kirkkokahvia. Muita hyväntekeväisyyskaupan myyntituotteita olivat kardemumma, siirappi, hunaja, laardi ja saippua. Kahvi oli kuitenkin tuotteista selvä ykkönen.

–Näin siitä huolimatta, että vuonna 1947 kahvikilon hinta oli puolet polkupyörän ostohinnasta ja noin viidennes toimistovirkailijan kuukausipalkasta, Meriläinen havainnollistaa.

Kahvi tuotiin maahan paahtamattomana. Täällä paahtimot paahtoivat kahvin, myivät sen eteenpäin ja tulouttivat varat kirkolle. Kuluttajille kahvin myi viisi vähittäismyyjää, Oy Gustav Paulig Ab, Kahvi Oy, SOK, Kesko ja OTK.

Jaa artikkeli:

Kommentit

Vieras

Ei kai sen pitäisi olla mikään uutinen, että kirkko kusettaa kansaa ja kerää rahaa kaikin mahdollisin ja osittain mahdottominkin keinoin.

Muinaiset kirkkomaalauksetkin laadittiin pelottamaan osittain lukutaidotonta kansaa.
Alastomat ihmiset liekkien keskellä, joita piru tökkii hiilihangolla.
Näin sinulle käy jos et tuo ropojasi kirkon pohjattomaan kirstuun.
Halleluja

Foxbyallmeans

Jos ostat ruokaa, maksat kirkollisveroa (koska kaikki yritykset maksavat kikollisveroa) ja ne rahat sijoitetaan pörssikeinotteluun, jotta saadaan ylläpitää täysin turhaa organisaatiota ! Et Cellaista tämä 'vapaa' maa tarjoaa.

Pentti Niskanen

Puurostakin sinä, Simo Perttula, olet hyötynyt, jos minä muistan oikein.
Ollut sitä köyhille jakamassa.
Oletko muuten ajatellut, että kahvi on epäterveellistä, ainakin tyhjään mahaan.
En tarkoita, että sinulla olisi ollut sitä huolta, mutta kahvi ja tupakka (josta köyhien on vaikeampi päästä eroon) tyhjässä suolistossa aiheuttaa pahoinvointia.
Et kai vain ole jakanut köyhille tupakkaakin?

Tataraho

Minkä te nyt keksitte? Siinä jäi Heinähatun vuosi 50 surkeasti toiseksi. Jokin taso pitää säilyttää, jos haluaa, että järkevät ihmiset lukevat lehteänne.

Muuten, mitä yhteistä on US -toimittajakunnalla ja jääkiekkojoukkueella? Se on eräs luku, joka esiintyy tässäkin kommentissa.

Ateisti

Nyt kirkko pyytää hallitukselta (lue: veronmaksajilta) 40 miljoonaa euroa lisää yhteisöveron jako-osuutta. Ja taas samalla nuotilla: "yleishyödyllisiin" tarkoituksiin ja "hyväntekeväisyyteen".

Ahneus, kristillinen perusarvo, on pysyvää, vain sen muodot vaihtelevat.

Juha Meriläinen

Yllä olevassa artikkelissa mainitun tutkimuksen tekijänä on todettava, että Uuden Suomen käyttämä otsikko on valitettavan harhaanjohtava, eikä se vastaa tutkimukseni tuloksia. Kirkon saaman ulkomaisen avun kokonaismäärä oli karkeasti arvioiden miljardi silloista markkaa, eli noin 40 miljoonaa nykyeuroa. Vähintään 300 miljoonaa tuosta tuli vaatteina, joita jaettiin köyhälle väestönosalle, sekä ruokana, jota jaettiin aliravituille lapsille eri puolilla maata. Kirkon voi tuskin sanoa "tienanneen" noilla lahjoituksilla. Muutkin lahjoitukset kirkko käytti avustajien toivomiin kohteisiin, kuten esimerkiksi uusien kirkkojen rakentamiseen saksalaisten polttamassa Lapissa, kansalaisopistojen taloudelliseen tukemiseen ja sodassa invalidisoituneiden pappien eläkkeisiin.

Hyväntekeväisyyskaupat liikkuivat ilmiönä harmaalla alueella, mutta kyseessä oli sodanjälkeisen suomalaisen yhteiskunnan toimintamuoto, jonka viranomaiset hiljaisesti hyväksyivät, koska se ainakin pääpiirteissään hyödytti Suomea: suomalaiset saivat ulkomailta tuotteita, joista oli kotimaassa pulaa. Samaa järjestelmää hyödynsivät muun muassa Mannerheimin lastensuojeluliitto ja lähes kaikki poliittiset puolueet. Kirkon tileille tai työntekijöille avustusvarat eivät jääneet.

Juha Meriläinen
Tutkija
Helsingin yliopisto