Perjantai 19.4.2019

Päiväkotilapsi maksaa 750 €/kk: ”Kotiäiti säästää Suomen rahoja”

Luotu: 
21.11.2012 11:14
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Yhteiskunta maksaa valtaosan päivähoidon kustannuksista.
|

Keskustelu lasten kotihoidon hyödyistä ja haitoista jatkuu. Uuden Suomen blogaajat muistuttavat, että jos tarkkaillaan suoria yhteiskunnalle koituvia kustannuksia, lapsen pitäminen päiväkodissa maksaa enemmän kuin kotihoito.

Yhteiskunta maksaa suurimman osan päivähoidon kustannuksista. Kunnallisen päivähoidon hinta on laskelmien mukaan keskimäärin noin 1000 euroa kuukaudessa lasta kohden, mistä perhe maksaa korkeintaan 264 euroa.

–Pienen lapsen päivähoito on kalliimpaa, sillä alle kolmivuotias tarvitsee paljon enemmän aikuista kuin leikki-ikäinen. Kotihoito säästää yhteiskunnan varoja, ja tarjoaa luontevasti lapsen kehitykselle elintärkeän pysyvän hoitajasuhteen, kirjoittaa Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Simon Elo Uuden Suomen blogissaan.

Kotihoidontuki yhdestä lapsesta puolestaan on noin 327 euroa, mihin lisätään useimmissa kunnissa vaihtelevan kokoinen kuntalisä.

Kokoomuslainen, varasijalla eduskuntaan oleva Elina Lepomäki laskee, että ainakin monilapsisen äidin pitäisi tienata melkoisesti, että hänen maksamansa verot kattaisivat päivähoidon yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset.

–Vaikkapa Espoossa lapsen päivähoitopaikka maksaa yhteiskunnalle 1200 euroa kuussa ja suurin ”omavastuu” on 250 euroa. Oletetaan että tämän [kuusilapsisen] esimerkki-äidin lapsista kolme olisi päivähoitoiässä. Jos kuuden lapsen äiti menisi kodin ulkopuolelle töihin, sen sijaan että ”chillaa” himassa, hänen kakaroidensa päivähoito tulisi maksamaan veronmaksajille vajaa 3000 euroa kuussa. Kotihoidontuki Espoo-lisällä sen sijaan on noin 550 euroa kuussa, kirjoittaa Elina Lepomäki blogissaan.

–Äiti saisi siis tienata yli 6000 euroa kuussa, jotta hän veroillaan kattaisi päivähoitokustannukset. Se on yli kaksi kertaa suomalaisen naisen keskipalkka. Nykyjärjestelmässä meidän veronmaksajien tulisikin päinvastoin olla iloisia, että sellaiset henkilöt hoitavat lapsensa kotona, joiden vaihtoehtoinen palkka ei kata lastenhoitoa, Lepomäki jatkaa.

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT) tutki vuonna 1999 lasten päivähoitoa investointina. Tutkimuksen lopputulos oli, että ”päivähoitoyhteiskunta” on kansantaloudellisesti kannattavampi kuin ”kotihoitoyhteiskunta”. Päivähoidon aiheuttama työn tarjonnan lisääntyminen kasvattaa kansantuloa.

Sekä Simon Elo että Elina Lepomäki kuitenkin muistuttavat, että kotihoidon arvoa ei voi mitata vain kansantalouden mittareilla.

Keskustelu kotiäitiydestä alkoi jälleen marraskuussa, kun pääministeri Jyrki Katainen (kok.) huomasi Ruotsin-matkallaan sikäläisten nuorten naisten osallistuvan suomalaisia naisia enemmän työelämään. Sekä Katainen että hänen aloitteestaan innostunut Elinkeinoelämän keskusliitto ovat kuitenkin korostaneet, että kotihoidontuen rajoittamista tärkeämpää olisi lisätä osa-aikatöiden tarjontaa ja tekemistä Suomessa.

Jaa artikkeli:

Kommentit

Pekka Kohonen

Päivähoito myös lisää syntyvyyttä ja naisten tasa-arvoa työelämässä. Jos lasketaan erotus huoltosuhdevaikutuksessa vaikka etelä-euroopan (Italia on melkein yhtä vauras kuin Suomi) lienee aika selvää, että päivähoito kannattaa. Lisäksi, kotihoito johtaa naisten syrjäytymiseen työelämästä (monissa ammateissa), ja tämä vaikutus ajtkuu vaikka lapset eivät enää tarvitsisikaan hoitoa tultuaan kouluikäisiksi. tämäkin pitäisi ottaa huomioon laskelmissa. Eli ei pelkästään hoidonaikaiset verotulot vaan vaikutus koko elämän läpi ja vaikutus syntyvyyteen.

Pekka Kohonen

Tarkoitan tällä site, että jos on ollut kotona hoitamassa lapsia vaikka 4-5 vuotta niin on vaikeampi palata työelämään, ainakaan samaan asemaan kuin ennen. Poikkeuksiakin on, etenkin ns. nais-valtaisilla aloilla (opettaja, sairaanhoitaja, monet virkamiehet), mutta yleisesti ottaen työeläma muuttuu jo 4-5 vuodessa niin paljon, että voi olla vaikeampi pysyä mukana, puhumattakaan että olisi samalla viivalla kuin ne, joilla on 3-4 vuotta enemmän työkokemusta (olettaen noin vuoden äitiys"loma").

En tarkoita syrjäytymistä sosiaalisessa mielessä tai välttämättä edes taloudellisessa, vaikka tässä sekin ulottuvuus on.

Artturi Noitalahti

"–Äiti saisi siis tienata yli 6000 euroa kuussa, jotta hän veroillaan kattaisi päivähoitokustannukset."

Niinpä. Ja kun tähän vielä lisätään se käytännön tosiasia, että tuo äiti työskentelee suurella todennäköisyydellä julkisella sektorilla, niin kotihoito on vielä selkeämmin yhteiskunnan edun mukaista taloudellisessa mielessä.

Simo Perttula

Mitähän vanhuksen hoito laitoksessa maksaa? Lapsen päivähoitokin on noin kallista. Ei silti ihme? Kunnat laskuttavat ko. paikoissa mielettömästi vuokraa itseltään. Vaikka tilat ovat usein jo maksettu moneen kertaan vuokrien muodossa. Korjauksia ei tehdä? Todetaan sitten, että vanhan korjaus tulee kalliiksi. Tehdään uudet tilat. Ja taas vuokraruletti pyörii. Vanhan ajallaan tehdyt korjaukset kannattavat aina!

Matti Muukkonen

Niin... Nyt taas ajattelu menee libertaristisen mallin mukaan, jossa unohdetaan täysin markkinatalouden sosiaalinen ulottuvuus. Toisin sanoen jätetään huomioimatta ne kerrannaisvaikutukset, jotka tulevat siitä, että sosiaalista työnjakoa toteutetaan optimaalisesti. Nyt toivon, että sitä "äiti paras hoitamaan lastaan"-argumenttia kukaan ei esitä. Totean vaan se, että sosiaalisen työnjaon malli (Smith, Durkheim) lähtee siitä ajatuksesta, ettei kukaan tekisi yhteiskunnassa mitään sellaista mihin ei ole ammattitaitoa. Toisin sanoen jokainen erikoistuisi johonkin ja pyrkisi hoitamaan sen leiviskänsä. Toisin sanoen ei ole järkeä pitää vaikka lääkäriä kotona lastenhoidossa, vaan siirtää hänet tekemään lääkärin työtä. Niinpä tuohon edellä mainittuun malliin - vastoin kuin yltiöindividualistit ajattelevat - tulee laskea menetetty työpanos, sosiaalisen markkinatalouden laajenemisen toteutumatta jääminen sekä mahdolliset henkilön erikoistamiseen käytettyjen resurssien toteutumaton tuotto. Kyllä se sieltä alkaa logiikka selvitä, miksi yhteiskunnallisesti on järkevämpää hoitaa lastenhoito keskitetysti. Lisäksi on syytä huomata sosiaalisten kontaktien vähyys silloin jos lapset ovat kotona.

Jukka S. Palo

DDR:läisessä työnsankari-äitien ja lasten laitospäivähoitomallissa on paljon vakavampia ongelmia, kuin pelkät taloudelliset arvot.
Nykyinen taloudelliseen hyötysuhteeseen perustuva varhaiskasvatuksen suunnittelukäytäntö tuottaa heikon hoitotuloksen.
Tunne-elämältään tasapainottomiksi (sirpaleiset hoitosuhteet) jäävät lapset eivät isossa ryhmässä kehity koulukypsiksi, josta seuraa pahenevia ongelmia koulun jo itsekuriakin vaativassa oppimisympäristössä.

Viimevuosikymmenten lasten huippukoulutettujen ammatillinen kasvatus on tuottanut heikko-itsetuntoisempia ja huonotapaisempia alakoululaisia, kuin aiempien vuosikymmenten epäammatillinen kotikasvatus.