Sunnuntai 19.11.2017

Tutkija: Suomi käy sotaa – totuus Afganistanista pimitetty ”tietoisesti”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
14.3.2013 12:20
  • Kuva: Puolustusvoimat
    Kuva
    Arkistokuvassa suomalaisia sotilaita Afganistanissa.
|

”Sotilaallinen läsnäolo on välttämätöntä Afganistanin vakauttamiseksi.” Näin kertoo entinen ulkoministeri ja nykyinen eurooppaministeri Alexander Stubb (kok.) ulkoministeriön Miksi Suomi on Afganistanissa -esitteessä.

Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Charly Salonius-Pasternakin mukaan sotilaallinen läsnäolo on hyvä esimerkki "lähes orwellilaisesta" kielestä, jota Afganistanin sodasta käytetään.

Suomalaisten roolista kaukaisessa Afganistanissa on Salonius-Pasternakin mukaan annettu tarkoituksella passiivinen kuva. Virallisen tiedotuksen mukaan suomalaiset eivät ole aktiivinen sodan osapuoli vaan ”läsnäolija”.

- Puhutaan, että suomalaisosastoa kohti ammuttiin, vähän niin kuin siellä ajeltaisiin ympäriinsä, kun yhtäkkiä joku ampuu kohti. Sen sijaan olemme joskus olleet ihan aloitteellisia, tai ainakin toimineet niin, että vastapuoli on päättänyt ampua, Salonius-Pasternak kuvaa.

Salonius-Pasternakin mukaan Suomi on Afganistanissa sodan osapuoli aivan kuin muutkin konfliktiin osallistuneet maat. Suomi on myös aktiivisempi osapuoli kuin Suomessa annetaan ymmärtää.

Yksi sodan määritelmä on, että sotatoimien takia kuolee 1000 ihmistä vuodessa. Muita määritelmiä ovat muun muassa suunnitelmallisuus ja operaation valmistelu etukäteen. 

- Jos katsoo monia eri mittareita, aika objektiivisesti voi sanoa, että Afganistanissa on käynnissä sota tai sisällissota. Nato-operaatio Isafin johto on vuosia puhunut sodasta, Salonius-Pasternak sanoo. 

Salonius-Pasternakia haastatteli ensin Ilta-Sanomat.

”Ne jotka palaavat, on osittain jätetty heitteille”

Salonius-Pasternakin mukaan sodan piirteet pois siistivällä puheella on myös konkreettisia ja inhimillisiä seurauksia. 

- Tärkein seuraus on, että koska Suomessa tätä ei nähdä sotana, tehtävistä palanneet sotilaat on osittain jätetty täysin heitteille, Salonius-Pasternak sanoo.

Myös Uusi Suomi on kertonut kansainvälisistä tehtävistä palaavien sotilaiden vastaanotosta Suomessa. Osa heistä saattaa tarvita psyykkistä tai fyysistä terveydenhuoltoa, jota ei saa paikalliselta terveysasemalta.

Koska kansainvälisistä kriisinhallintatehtävistä palaavilla sotilailla ei ole Suomessa niin sanottua veteraanistatusta, he eivät välttämättä saa veteraaneille kuuluvia korvauksia hoidosta.

- Auttaisi, jos Suomessa hyväksyttäisiin, että samoin kuin puhutaan sotiemme veteraaneista, voidaan puhua kriisinhallintaveteraaneista, Salonius-Pasternak sanoo.

Toinen ongelma on, että Afganistanin sotaan osallistuminen on vahvistanut Suomen omaa puolustuskykyä, mikä on tärkeä perustelu koko osallistumiselle. 

- Mutta eihän sitä voi sanoa, jos ei myönnä, että siellä on tehty jotain enemmän kuin ennen, Salonius-Pasternak sanoo.

Afganistanin operaation luonne on muuttunut paljon vuosikymmenen aikana. Alussa suomalaiset olivat siviilisotilaallisissa tehtävissä lähinnä pääkaupunki Kabulissa.

Alkuaikojen kuvissa sotilailla ei ole edes kypäriä päässä.

- Se on muuttunut. Olisi myös virhe sanoa, että suomalaiset olisivat vain aggressiivisesti sotimassa. Enemmänkin ongelma on, että sotaisampi puoli on tietoisesti jätetty pimentoon, Salonius-Pasternak sanoo.

Toisin kuin Yhdysvalloissa tai Iso-Britanniassa, suomalaiseen kulttuuriin ei Salonius-Pasternakin mukaan kuulu puhua asiasta avoimesti.

- Ja sitten kylmästi, valtioneuvoston kansliassa ja muualla on oltu tietoisia siitä, että jos kaikki avattaisiin, niin tuki operaatiolle olisi vielä matalampi, Salonius-Pasternak sanoo.

Operaation muututtua aggressiivisemmaksi sen kansalaisilta tai edes eduskunnalta saama tuki olisi voinut olla vähäisempää. Salonius-Pasternak ei usko, että kielenkäyttöä olisi varsinaisesti "päätetty", mutta operaation muuttuessa on saattanut olla helpompaa puhua esimerkiksi ”sotilaallisesta läsnäolosta”.

Suomi on lähettänyt Afganistaniin 141 sotilasta, jotka ovat osa kansainvälistä joukkoa. Sen tehtävänä on tukea Afganistanin laillista hallitusta.

- Miten Suomi voi ulkopuolisille selittää, että olemme mukana toiminnassa, mutta emmehän me ole mukana sodassa, vaikka britit, amerikkalaiset, virolaiset, hollantilaset, ranskalaiset, italialaiset ja kaikki muut ovat, Salonius-Pasternak sanoo.

Salonius-Pasternakin mukaan avoimempi keskustelu esimerkiksi Afganistanista voisikin olla tarpeen. Videopalvelu Youtubesta löytyy satoja yhdysvaltalaissotilaiden kuvaamia videoita hakusanoilla ”afghanistan” ja ”war”. Lisäksi sotilaiden Afganistanin-kokemuksistaan kirjoittamia kirjoja ilmestyy Yhdysvalloissa jatkuvasti.

- Suomalaisten sotilaiden kokemuksista kirjoja on tietojeni mukaan julkaistu kaksi vuodesta 1956 lähtien, Salonius-Pasternak sanoo.

Jaa artikkeli:

Kommentit

Vesa-Pekka Sainio

Suomen (ja kaikkien muideknin maiden) osallistuminen Afganistanin hinta-hyöty-suhteeltaan poikkeuksellisen kyseenalaiseen sotaan on ollut surullinen tarina. Itse näkisin myös yhtenä syynä miksi siellä edelleen jumitetaan, on se että Suomessa julkinen keskustelu koko aiheesta on ollut lähes olematonta, eikä kunnon kriittistä keskustelua ole käyty.

Tuntuu että yleinen EVVK-asenne vaivaa sekä kansalaisia että politikkoja laajemmin, joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Ehkä asiaan tulisi tutustua paremmin ja avata epäselvyyksiä operaatioon liittyen enemmän esim. tutkivan journalismin kautta. Onhan tämä tutkijankin ulostulo hyvä aloite keskustelun herättelijäksi.

Marko Haatainen

Mä en käsitä miksi meidän pitäs puuttua Afganistanissa mihinkään. Eläkööt sielä ja tappakoot toisiaan niin paljon kuin haluaa. Niin ovat tehneet viimiset vuosituhannet, itseppä sitä haluavat, mutta pysykööt rajojensa sisäpuolella sitten.

Jouni Kokkonen

Miten muka 141 sotilaan läsnäolo vahvistaa Suomen puolustusta? Määrä on yks hyttysen oksennus. Sillä olisi edes jotain merkitystä mikäli jokainen siellä palvellut palkattaisiin kouluttajaksi armeijaan, mutta näinhän ei käy, vain pieni osa on kapiaisia.

Pentti Juhani Järvinen

Jos Suomen haluaa sijoittaa "Afganistanin surulliseen tarinaan" oikein, tai tulisiko sanoa merkittävästä, asia tulee alkuun nähdä osana suurvaltojen "Great Game´a," ja sitten ns. "salaisuuksien" ja sananvapauden surkeita soppia "tasavallassa."

NL:n odotettiin menevän Afganistaniin suunnilleen Parahan 1968 miehityksestä lähtien. Ideologisesti se aikoi jatkaa "maailmanvallankumousta." Puhtaasti strategisesti se laski vaikutusvaltaan hankkiutumalla asemiin lähelle Persian lahtea, sen "ensiarvoista öljyä." Paikka tuottaa energiaa paljon ja niin halvalla, että "voiman" ja varallisuuden lähteenä sitä voi - puhtaastu arvossa - verrata orjia muinoin myynneeseen Afrikkaan.

Osa tuon NL:n "viime taistosta" oli mm. eteen työnnettyjen ohjusten ampuma-asemien hankkiminen Suomesta. Eli Kostamus oli kuin tunneli, jota rakennetiin tielle Kabulista Moskovaan - ja kaikki tietenkin "salaista" Suomessa, ei muualla. Nyt siis osoitetaan, että Afganistanissa NL:n kanssa joskus "huumeita" vastustaneet tullimiehet voidaan korvata oikeilla sotilaille. Onhan se jotakin! Mainostaa juttua ei liikaa voi, kun pasmat ovat asioissa olleet hiukan sekaisin pitkään.

Osallisuus YK:n "rauhanturvaan" oli ele, jolla vahvistettiin Suomen olemassaoloa, kun juttuun kerran päästiin mukaan Suezin kriisin aikana 1950-luvulla. Sotilaat oppivat touhuissa "läntisiä esikuntakäytäntöjä," mikä oli tärkeää, kuten englanti liikkeenjohdossa, ja jotenkin "salaista" Suomessa. Valitettavasti, alusta lähtien YK:n voimien "diplomattinen status" teki mahdolliseksi kaikenlaiset bisnikset, jotka kymmenen vuotta myöhemmin olivat levinneet huumeiden, varastettujen autojen ja muuhun "rauhansuojatuista" taloista varasteltuun omaisuuteen. Niistä kehittyi jo kymmeniä vuosia sitten skandaali, pieni Suomessa, isompi YK:ssa.

Samassa jamassa sitä osin lienee yhä ollaan. Tällä sektorilla tarvittaisiin tosi sananvapautta. Olihan se törkeää jo kymmeniä vuosia sitten, kun onnettomuuksia ei aina tutkittu, autoja ei katsastettu kunnolla, koska ne olivat tulleet osaksi YK:n "rauhanturvan" bisneksestä - ei pelkästään Suomessa. Siitä on päästävä eroon! Ei vähiten siksi, että korruptio ja selitykset olivat yhtä tyhmiä kuin törkeitäkin - ja molempia valheina. Huonoilla valheilla ei selviä, jos tosi tulee joskus eteen.

Late Virta

Tämä on taas suomalaista ajopuu-logiikkaa. Mennään ihan vähän mukaan, olematta mukana tosissaan. Sitä joko ollaan mukana tai ei olla, ihan samalla tavalla kuin menimme 1941 mukaan sotaan aseveljinä Saksan rinnalla Neuvostoliittoa vastaan. Ei jatkosotaan minään ajopuuna menty, kuten sodan jälkeinen historiatutkimus Neuvostoliiton pelossa meidän pisti uskomaan. Samalla tavalla nyt yritetään perustella sodissa mukana oloa jossakin, missä ei todellakaan suomalaisten kuuluisi olla.

Sepetius Kangas

Ei se mitään suomi on aina ollut sodissa mukana siis sellaisissa joissa sen ei oli pitänyt. /00 vuotta taisteltiin emämää Ruotsin puolesta. Sitten 100 vuotta venjän puolesta . sitten hankittii väärä yhteistyö toveri saksa. Aino kerta jolloi suomi vähän yksinään koitii oli talvisota. Siinäkin tuli vastustajaksi lopulta melkoin koko maailma . Joten senkin lopputulos oli selvä. Siitä huolimatta suomalainen ei usko . Vaan halkkaa päätään milloin karjalan mätyyn tai Afganistanin vuoriin. Ollaan me suuri sotilas kansa. Toki ollaa me joskus engelsmannin kanssakin tapeltu ja ihan meritaistuluja. Suomaliset soutuveneillä ja engelmannin sotalaivoilla . Hurraa Hurraa huraa...aah

Jarmo Laine

Oikein hyvä juttu ja täysin oikeaan osuvaa asiaa tutkijalta. Korjaisin vain yhden asiavirheen (sekä toimittajalle, että tutkijalle): Jos jutussa haastateltu tutkija tarkoittaa rauhanturvaveteraanien kirjoittaneen kokemuksistaan vain kaksi (2) kirjaa sitten vuoden 1956 (eikä tarkoita vain afganistan-kirjoja), niin hiukan on dataa kateissa. Suomalaiset rauhanturvaajat ovat kirjoittaneet sitten vuoden 1956 hiukan alle 100 kirjaa kokemuksistaan. Pelkästään meikäläisen kirjoilla (3) pääsee kahdesta yli...
Tässä yksi (hiukan vajaa) lista, jossa 84 kirjaa: http://personal.inet.fi/private/yltsi/kirjat/kirjalista_perus.htm

Jouni Halonen

Se tuo NATO-porstuassa oleskelu vaatii kaikenlaisille mutkille vääntätymistä ja nuoleskelua. Ja sitä paitsi Mooses Lipponen kävi ilmoittamassa pikku puskalle Suomen hyvän-/pahanakselin rasvaripojaksi. Lukija voi päättää ihan itse kummasta akselista on kyse.

Hannu Mononen

Talebanin hallinnolla näyttäisi olevan Hamid Karzain hallintoa laajempi kannatus täällä US:n uutiskeskustelussa. Se ei kuitenkaan ole virallinen toimija kansainvälisen oikeuden kannalta, Karzain hallitus taas on.

Epävirallisia aseellisia kapinaliikkeitä vastaan ei yleensä julisteta sotia eikä niiden kanssa solmita rauhansopimuksia, eikä yksikään ISAF-operaatioon osallistuva valtio käytä sotavoimaa talebaneja vastaan yhtä brutaalisti kuin Neuvostoliitto aikoinaan mujahiddeeneja vastaan miehittäessään Afganistania 1979-89.

"Sen sijaan olemme joskus olleet ihan aloitteellisia, tai ainakin toimineet niin, että vastapuoli on päättänyt ampua, Salonius-Pasternak kuvaa." - Kapinaliike päättää ampua aina sopivan tilaisuuden tullen silloin, kun se tavoittelee paikallista herruutta alueella ja arvioi menestyvänsä kyseisessä tilanteessa, ihan riippumatta siitä kuinka aloitteellisia tai passiivisia "me" olemme olleet.

Semanttinen saivartelu sodan tai sisällissodan käsitteestä ei tietenkään saa estää suomalaisia veteraaneja YK:n alaisessa operaatiossa saamasta kaikkea tarvitsemaansa hoitoa ja kuntoutusta. Meillä istuu 200 valitsemaamme kansanedustajaa mm. tällaisten asioiden varmistamiseksi.

Jarmo Lius

Nyt tutkijat alkavat vahvistaa -Suomi käy sotaa. Itse olen sanonut tuon jo vuosia, ja lukemattomat sota-asiantuntijat ovan antaneet saman suuntaisia lausumia. Mielestäni olisi tärkeää selvittää, onko sotatilaan ajauduttu laittomasti?

Tämän olen sanonut aiemmin, ja toistan sen jälleen: presidentti Tarja Halonen ei ole vain suomen ensimmäinen naispressa, vaan hän on myös ensimmäinen sotapressa sitten Risto Rydin. Molemmat ovat liittäneet suomalaiset sotaan mukaan. Ryti johti meidät Karjalaan, Halonen Afganistaniin.

Yrjö Aleks Kainulainen

Afganistania on yritetty valloittaa/rauhoittaa kohta 200 vuotta. Ensin sitä yritti Englanti sitten Usa sitten Neukut ja nyt sitten kansainväliset joukot. Kunhan ne tympeentyy hommaan ja lähtee, tulee Karzaille lähtö kans tai sitten se murhataan. Turha sinne on kenenkään mennä ajatuksella, että saataisiin vahva keskushallinto. Jos se maa tasoitetaa yhdeksi tasaiseksi tasangoksi ja tapetaan kaikki sitalordit voisi olla jotain toivoa saada sinne pysyvä rauha.
Kannattaisi lukea vähän historiaa, ennen kun lähtee sinne sotimaan. En viitsinyt laskea kuinka pitkä on Wikipedian mukaan pisin rauhanaika 1500vuoteen, mutta pitkä se ei ole.

Sepetius Kangas

Ihan vaan siellä ollaan tapeltu jo ennenkin. Tietäisköhän joku milloin siellä ei olisi taisteltu ehkä pisin rauhan jakso oli 200 luvulla mongolien hävitettyä sen se kesti aina 1500 luvulle jolloin persialaiset valtasi sen. Eli aika sekavaa se siellä on aina ollut.