Sunnuntai 20.1.2019

Poliitikon rattiin nukahtaminen herätti käsikirjoittajan

Jaa artikkeli:
Luotu: 
25.4.2009 13:04
  • Kuva: Pekka Niittyvirta
    Kuva
    Nelly Hristova ja Riku Korhonen.
  • Kuva: Maria Säkö
    Kuva
    Teemu Kaskinen

– Suomalainen yhteiskunnallinen teatteri elää edelleen jälkitaistolaista aikaa. Kantaaottavat esitykset ovat yleensä kaiken hyvän puolella kaikkea pahaa vastaan, kuten nykyään kaikki puolueetkin, sanoo näytelmäkirjailija Teemu Kaskinen.

No, mutta pitäisikö sitten olla pahan puolella?

– Ei tietenkään. Tarkoitan vain, että yhteiskunnallisista esityksistä puuttuu analyysi. Eli niissä ei lopulta sanota yhtään mitään, vaan ollaan aina vaan pienen ihmisen puolella.

Nyt Kaskinen yrittää muuttaa latteaa tilannetta. Hänen ja Marko Järvikallaksen käsikirjoittama yhteiskunnallisesti kantaaottava näytelmä Syyttäkää! Uhria! pureutuu erityisesti median valtaan. Se sai ensi-iltansa viikko sitten Kulttuuritehdas Korjaamolla.

– Median on vaikea harrastaa mediakriittisyyttä Suomen kokoisessa maassa. Toimittajat ovat riippuvaisia työnantajistaan. Siksi kritiikkiä kannattaa tehdä muualla, kuten teatterissa.

Toimittajan koulutuksen hankkineen Kaskisen mielestä teatteri sopii mediakritiikin areenaksi, koska siinä pystyy parhaimmillaan kommentoimaan todellisuutta paljon nopeammin kuin vaikkapa elokuvassa tai romaanissa.

Yhtenä pontimena Syyttäkää! Uhria! -esitykselle toimi Kimmo Sasin keväällä 2007 ajama kolari, tai oikeastaan Aamulehden tapa uutisoida siitä.

– Kun Sasi joutui onnettomuuteen, Aamulehti perusti hänelle omistetun sivuston, jossa hänet pestiin puhtaaksi synneistä. Jos joku vaikka ulkoavaruudesta tulisi tänne, niin kyllä se sanoisi, että Aamulehti on oikeistolehti. Mutta ei, täällä Suomessa se on sitoutumaton lehti.

Nopealta reagoinnilta Kaskisen Sasiin liittyvä mesoaminen ei kuulosta.

– Näytelmämme kuvaa suomalaista poliitikkoa ylipäätään. Sitä tyhjyyttä. Sitä mitättömyyttä.

Urpilainen, Katainen ja Vanhanen ja kaikki siinä likellä olevat päästävät koko ajan suustaan niin tyhjää tavaraa. He eivät osaa kirjoittaa eivätkä puhua. Eivätkä he välitä siitä ollenkaan.

Venäjän kielen kääntäjänä työskentelevä Kaskinen löytää esikuvia ja inspiraatiota venäläisestä kirjallisuudesta. Nykykirjailijoista erityisesti Vladimir Sorokin on sydäntä lähellä. Klassikoista Tšehovin ja Dostojevskin henkilöhahmojen todellisuussuhde kiinnostaa häntä. Heidän luomansa henkilöhahmot usein määrittelevät omaa paikkaansa maailmassa puhumalla itsestään.

– Se viehättää. Tai ehkä määrittelypuheesta pitäminen tulee teini-ikäisenä nautitusta yliannostuksesta Woody Allenia. Joka tapauksessa vastustan sitä, että kaikki pitäisi sanoa rivien välistä.

Turhautuminen suomalaisen teatterin yleiseen tasoon johti Kaskisen kirjoittamaan näytelmiä ja myös muita lajeja. Syksyllä WSOY julkaisee hänen esikoisromaaninsa Sinulle, yö, joka sijoittuu lähitulevaisuuteen ja kertoo Suomen ja Norjan välisestä sodasta. Dekkarisarja Heikki ”Norsu” Norénista starttaa ensi vuonna. KokoTeatterissa esitetään ensi syksynä hänen uusinta näytelmäänsä.

Syyttäkää! Uhria! -näytelmään Kaskinen ja Järvikallas keräsivät materiaalia poliitikkojen lausahduksista. Niistä syntyi esitykseen kohtauksia, joissa kuuluu yhteisön ääni ikään kuin kuoromaisena äänimattona. Möläytyksiä kertyi niin paljon, että niistä vain murto-osa mahtui esitykseen.

– Urpilainen, Katainen ja Vanhanen ja kaikki siinä likellä olevat päästävät koko ajan suustaan niin tyhjää tavaraa. He eivät osaa kirjoittaa eivätkä puhua. Eivätkä he välitä siitä ollenkaan.

Kaskinen luki Kielikellosta artikkelin, jossa sanottiin, että äidinkielen numero korreloi suoraan yhteiskunnallisen menestyksen kanssa.

– Se ei päde politiikassa!

Poliitikkojen puheen lisäksi Kaskinen haluaa sorkkia suomalaista ylimielisyyttä.

– Suomessa ajatellaan että me ollaan hoidettu leiviskämme esimerkillisesti. Ja että me ollaan maailman vähiten korruptoitunut maa. Mutta moni asia, joka meillä on hyvin, johtuu hyvästä tuurista.

Nyt Suomessa esimerkiksi ivataan Viroa siitä, että virolaiset ovat valinneet kulutusjuhlat ja joutuvat siitä nyt kärsimään. Kaskisesta samat virheet on tehty myös Suomessa, meillä on vain käynyt parempi säkä.

– Väitetään, että Suomen metsissä on puuta enemmän kuin koskaan. Millaista puuta? Tukkipuun virallista mittaa pienennettiin, ja nyt kakkosneloset ovat niin hauraita, ettei niistä voi tehdä muuta kuin vessapaperia. Tällaisten asioiden tuominen esiin on ihan alkeellista toimittajan hommaa. Silti sitä ei tehdä, vaan toimittajat kirjoittavat tyhjiä sloganeita lehtiin.

Onko teatterissa taidemuotona jotain sellaista, joka erityisesti sopii siihen, että siellä pohditaan mediaa?

– Teatteri antaa ainakin mahdollisuuden groteskin kuvaamiseen. Siellä voi liioitella asioita. Näyttämö ei ole niin kiinni realismissa.

Lue Maria Säkön arvio Syyttäkää! Uhria! -esityksestä täältä.

Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Aku

Melkoisen ylitseampuvaa kohkata median itsekritiikin puutteesta, kun se ei kykene hoitamaan edes länsimaissa perinteistä vallan vahtikoiran leiviskäänsäkään. Valtakunnalliset mediat (lue: YLE, Sanoma-WSOY) elävät tiukassa symbioosissa, jopa valvonnan alaisuudessa aina kulloinkin vallassaolevien piirien kanssa eivätkä tietystikään pure syöttävää kättänsä. Silloin tällöin harjoitetaan muka-kriittisyyttä aivan suorien pravda-mielleyhtymien välttämiseksi.
Maakuntalehdet toimivat vastaavalla tavalla pienemmissä piireissä, tosin ne eivät nyt kovin innokkaasti koeta peitellä suoria puoluesidonnaisuuksiaan.
Kuka muuten pitää Aamulehteä sitoutumattomana?

Vieras

Olen selkeästi huomannut että tavalliset kansalaiset ovat jo heräämässä, kaikkea mitä 'virallinen totuus' kertoo ei enää uskota. Lisää tavallisia ihmisiä, duunareita ja taiteilijoita kertoo samaa tarinaa jo omalla tavallansa. Hyvä kehitys, joka valitettavasti tyssää päättäjien regoimattomuuteen, koska eihän suomessa vaadita kaduilla päättäjiä tilille paskantamistaan asioista. Jos kehitys jatkuu samanlaisena, poliitikot valehtelevat ja kuolonsyleilevät kaikkia, kansalaisten moraali rappeutuu, yhteenkuuluvaisuudentunne häviää. Tulevaisuudessa pitää kuulua isoon yhtiöön tai oikeaan poliittiseen puolueeseen, muuten täytyy pitää turpansa kiinni. Esim. nettiähän jo alkaa EU sensuroimaan..

Pekka Siikala

Tässä kerrankin koko totuus:

"– Väitetään, että Suomen metsissä on puuta enemmän kuin koskaan. Millaista puuta? Tukkipuun virallista mittaa pienennettiin, ja nyt kakkosneloset ovat niin hauraita, ettei niistä voi tehdä muuta kuin vessapaperia. Tällaisten asioiden tuominen esiin on ihan alkeellista toimittajan hommaa. Silti sitä ei tehdä, vaan toimittajat kirjoittavat tyhjiä sloganeita lehtiin."

Yksinkertaisinkin tutkiva journalismi on Suomesta kuollut. Toimittaja on keskimäärin ammattitaidottomin ammattikuntansa edustaja.

Näin on näreet.

Pekka Siikala
http://www.parempimaa.net/