Keskiviikko 12.12.2018

Sukupolvien välinen sota syttyi Suomessa: ”Mitään näin hävytöntä en ole kuullut pitkään aikaan”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
10.6.2013 11:33
Päivitetty: 
10.6.2013 14:00
  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
|

Nuoret akateemiset ovat raivostuneet ammattiliitto Akavan puheenjohtaja Sture Fjäderin lausunnoista koskien nuorten irtisanomissuojaa. Nuorten työntekijöiden äänitorveksi noussut Veikko Eranti kuvailee tilannetta blogissaan "sukupolvisodaksi".

Akava korjasi tänään Fjäderin lausuntoa tiedotteessaan. Alun perin Fjäder kannatti niin sanottua Ruotsin mallia irtisanomissuojan suhteen. Ruotsissa työnantajan on ensin irtisanottava henkilö, joka on tullut taloon viimeisenä.

- Nuorten irtisanomissuojan heikentäminen ei ole oikea keino edistää ikääntyneiden työllisyyttä, Akava viestitti tänään.

Akava tahtoisi kuitenkin tiukentaa ikääntyneiden työntekijöiden irtisanomissuojaa.

- Akava on esittänyt, että työnantajan omavastuuta pitää korottaa ikääntyneiden tuotannollistaloudellisissa irtisanomisissa, Sture Fjäder sanoo tiedotteessa.

Käytännössä pelkästään ikääntyneiden irtisanomissuojan tiukennus johtaisi kuitenkin nuorten heikompaan asemaan työmarkkinoilla.

"Tämä on sukupolvisotaa. Sitä käydään minun rahoillani, minun nimissäni, minua vastaan."

Myös toimihenkilöiden ammattiliitto STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää kannatti haastattelussa nuorten työntekijöiden irtisanomista ennen vanhoja. Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK ja Elinkeinoelämän Keskusliitto vastustivat ajatusta eriyttää iän perusteella irtisanomissuojaa.

Nuoret akateemiset ovat Fjäderin lausunnoista raivoissaan. Facebookiin perustettiin eilen sivu, jossa vaaditaan Fjäderin eroa. Sivun nimi on Akavakapina.

Nuorten äänitorveksi on nostettu helsinkiläinen tutkija-toimittaja Veikko Eranti, jonka blogikirjoitus aiheesta on levinnyt valtavasti internetin sosiaalisessa mediassa.

- Mitään näin hävytöntä en ole kuullut pitkään, pitkään aikaan. Tämä on täysin alastonta vanhempien henkilöiden etujen ajamista nuorempien etuja vastaan, Eranti kirjoitti sunnuntaina.

- Tässä ei  Sture kokoomuslaisuudestaan huolimatta yritä tuottaa lisää joustoja työmarkkinolle, vaan jähmettää niitä entisestään, sinetöimällä jälleen kerran parhaat herkut niille, jotka ovat lusineet pisimpään.

- Tämä on sukupolvisotaa. Sitä käydään minun rahoillani, minun nimissäni, minua vastaan, Eranti kirjoittaa.

Akavakapina oli saanut maanantaina aamupäivällä noin parisataa tykkääjää.

Pitäisikö irtisanomissuojan olla eri ikäryhmillä eri?

3027 ääntä annettu
Jaa artikkeli:

Kommentit

Jukka Ryhänen

Taas tämä MINUN MINUN sukupolvi on liikkeellä... voi avuton millaista pullamössöporukkaa!!

Suomessa ON VOIMASSA periaate (ja on aina ollut) että pisin työsuhde nauttii parasta irtisanomissuojaa. Pisin työsuhde irtisanotaan viimeisenä kun väkeä vähennetään tuotannollisista ja taloudellisista syistä.

Esimerkiksi lahtelainen Etelä-Suomen Sanomat tuomittiin melko äskettäin korvauksiin laittomasti irtisanotuille pitkäaikaisille työntekijöille. Korkein oikeus ei antanut asiassa valituslupaa.

Asiahan on muutenkin päivänselvä: pisimpään olleilla on paras ammattitaito, ihmistuntemus, elämänkokemus jne. Ja totta kai on selvää että nuoremmat joutuvat väistymään vanhempien tieltä. Näinhän se on käyttäytymissääntöjenkin mukaan.

Mutta nämä uuskakarathan eivät osaa käyttäytyä missään. Itsekkyydestä on annettu muodostua standardi joka näkyy jo näinkin sairailla tavoilla kuin laumanmuodostus netissä ja aivan poskettomien ajatusten määkiminen estoitta ilmoille.

Ossi Väänänen

Ei se nyt kyllä enää ole niin, että vanha on viimmeinen irtisanottu.
Itse jouduin yli kolmikymppisenä -90 luvun alussa konkan takia irtisanotuksi ja hakiessani uutta työtä minut luokiteltiin vanhaksi, koska minulla oli hyvä työkokemus ja odotin kokemukseni mukaista palkkaa.
Silloin palkattiin juuri koulunsa lopettaneita tai vähän kokemusta omaavia, koska ne tulivat tosi halvalla töihin.

Tuomas Taivasaho

Eihän nuoret joutuisi heikompaan asemaan työmarkkinoilla. Kun lähtökohta on jo se, että vanhemmat ovat heikommassa asemassa irtisanomisen suhteen, vanhempien irtisanomisen vaikeuttaminen vain tasoittaisi tilannetta.

Kun jotain pitäisi kuitenkin tehdä niin, nuorten työllistämistä voisi ja pitäisi helpottaa eri tavoin ja vanhojen irtisanomista vaikeuttaa.

Antti Kettunen

Suomessa ei taatusti ole voimassa mitään periaatetta jonka mukaan pisin työsopimus lähtee viimeisenä, pikemmin päinvastoin. Ainakin ne parit YT:t joita itse olen ollut katsomassa vieressä ovat osoittaneet että ainoastaan hankalat irtisanotaan nuorina. Vanhana ei tarvitse olla muuta kuin omista asioistaan (ja töistään) huolehtiva tyyppi niin monoa tulee. Perseennuolijoille, oli niiden työpanos miten huono tahansa, taas ei koskaan käy mitään.

Sikäli on sanottava että jos Ervasti tosiaan lulee Akavan saaneen häneltä enemmän rahaa kuin niiltä vanhoilta työntekijöiltä on hän varsin pihalla maailmanmenosta. Raaka fakta on että Suomessa irtisanominen on sekä liian halpaa että liian helppoa.

(mikä taas osaltaan madaltaa edes vähän kynnystä palkata uusia työntekijöitä, ei nää oo helppoja asioita)

Matti Auer

Nuorten akateemisten on helppo löytää uusi työpaikka, mutta yli 50 vanha pieru on auttamatta out (jostain oudosta syystä) työmarkkinoilta. Lisäksi akateemiset siistit sisätyöt eivät ole fyysisesti vaativia, vaan karttuva työkokemus ja tieto ovat vain eduksi työssä. Toisin on esim. palomiehillä, jossa nuoret ja vetreät pätjäävät paremmin kenttätyössä.

Lalli Saunantaus

Hoitosuhde. Ihana termi. Mutta parhaiten sitä saataisiin parannettua kutsumalla takaisin töihin kaikki eläkeläiset, jotka läpäisevät lääkärintarkastuksen. Tällä hetkellä eläkkeellä lorvii satoja tuhansia täysin työkykyisiä ja työhön motivoituneita "vanhuksia"( eläkeläisiä on kaiken kaikkiaan 1250 000). Eläke on aikamoinen tabu yhteiskunnassamme ja täysin käsittämätön saavutettu etu. Se on myytti kuten lottovoitto. Se tuo onnen. Sitten kun pääsen eläkkeelle....!
Työn tulisi olla nautinto suurimalle osalle yhteiskuntamme jäsenistä. Viime aikoina eräs nimeltä mainitsemattomasta puolueesta(kokoomus) tuleva kansanedustajapoliitikko on kuitenkin esittänyt, että työhön ei kuulu nauttiminen työstä.
Elämään kuuluu tuska, mutta pitääkö sitä erikseen aiheuttaa? Raamatussahan tämä on todettu. Työn on tuotettava tuskaa. Ja suorastaan lähes käskyn muotoon puettu. Raamatun kasaamisen pääasiallinen motiivi on ollut sama kuin kaikissa uskonnoissa; kontrolli-instrumentin luominen yhteisön tarpeisiin. Muitakin malleja voi olla kuin työn leimaaminen uskonnollisella perusteella vieläpä hyväksi tuskaksi. Tällä hetkellä kaikki Eläkeläisiksi Valmistuvat on aivopesty uskomaan, että työ on tuskaa tuottava asia. Vaikka kuinka tuntuisi muulta. Synnillisiä ajatuksia...työstä nauttiminen, jos ei ole julkkis, rikas tai muuta vastavaa..hyi. Se on lähes yhtä suuri rikos kuin työstä palkan pyytäminen. TyönANTAJA terminä kertoo tabuista ja asenteista. Työ olisi tehtävä ilmaiseksi, koska sillä tavalla sen uskonnollinen tuskaa tuottava ja siten autuaaksi tekevä ominaisuus maksimoituu, ja ihminen saavuttaa nirvanan ja myös mahdollisesti taivaspaikan. Tästä löytyy satojatuhansia poikkeuksia, mutta tämä on se alitajuinen maaperä millä työhön suhtautuminen makaa.
Siksi esimerkiksi kansanedustajat rankaisevat itseään pitkillä kesälomilla. He eivät pääse tuntemaan tuota autuaaksi tekevää tuskaa kolmeen kuukauteen. Näin he töihin palattuaan ovat erityisen nöyria ja motivoituneita toteuttamaan ryhmäpäätöksiä.

Miksi työn vastaista asennetta mainostetaan? On täysin käsittämätöntä, että viriili henkilö eristetään työelämästä, tietyn ikävuoden täytyttyä. Hänet eristetään kaikkein elämänsä vakaimmasta yhteisöstä aivan kuin rangaistukseksi vuosikymmenien palveluksista. Ainakin paljon työkykyisiä naisia siellä olisi vielä saatavilla.

Jouko Heyno

Jos Ervannilla olisi vähääkään tajua yhteiskunnasta ja kansantlaoudesta, hän esittäisi ongelmalle ratkaisua, joka takuuvarmasti toimii: Yleisen eläkeiän alentaminen 58 vuoteen. Tämä olisi ratkaisu sekä nuorisotyöttömyyteen että kuvitteelliseen "huoltosuhdeongelmaan".

Jukka Ryhänen

Huoh... kyllä täällä taas mesoaa joitakin aivan tolkuttomalla uholla, tietämättä mistään mitään ja ottamatta selvää. No laitetaan nyt näille tolvanoille aluksi näkyviin minkä tyyppisiä ehtoja Suomessa tyypillisesti noudatetaan:

"Muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään."

Uskomattoman surkea yleissivistys ihmisillä.

Minna Reinilä

Veikon nimi on jutussa ja tagissa väärin. Se on Eranti, ei Ervanti. Ja jos sekä nuorille että vanhoille ei riitä töitä, niin ongelma pitäisi pystyä korvaamaan jotenkin muuten kuin suosimalla tai syrjimällä tiettyjä ikäryhmiä.

Lalli Saunantaus

Se on ihan perusasia johtamisessa ja päätöksenteossa, ettei laitetaan porukkaa vastakkain, jos tavoitellaan ryhmällä menestystä (joissakin yrityksissä tätä tavoitellaan).
Laboratoriona ovat toimineet ja toimivat NHL-jääkiekkojoukkueet, jos joku haluaa analyysia tehdä.
Menestys perustuu ryhmän dynamiikkaan ja sen dynamiikan sadonkorjaamiseen. Ehkä paras esimerkki koskaan on viime kesän Stanley-Cupin voittajaryhmä.
Tapahtui nimittäin niin, että ryhmän dynamiikka saatiin luotua aivan ennennäkemättömän lyhyessä ajassa. Dataa on nyt paljon enemmän saatavilla,
kuin 70 ja 80-luvulla, jolloin eräs yksi ainoa valmentaja sai ryhmän kuin ryhmän menestymään kerta toisensa jälkeen.
Hän vaihtoi seuraa aika usein, mikä viittaa syklisyyteen menestyksen prosessissa.
Kuuklehakuna olkoon Scotty Bowman, jos olet enemmän kiinnostunut ihmeellisistä johtajista ja ryhmädynamiikasta.
Pienikin vastakkainasettelu tuollaisen ryhmän sisällä välittömästi syö kokonaan sen ryhmän mahdollisuudet menestyä.
Tätä laboratorioesimerkkiä ei voida käyttää työelämään sellaisenaan.
Vaatimukset työelämässä ovat promilleluokkaa tuollaiseen täydelliseen onnistumiseen perustuvaan prosessiin verrattuna.
Vaatimukset ovat siis vähäiset , mutta näyttää siltä, että jopa niiden täyttämisessä on yhteiskunnassamme suuria vaikeuksia.
Siksi edes jotain tuolta laboratoriosta voitaisiin omaksua työelämään ja erityisesti sen sääntöjen laatimisen puolelle.
Vastakkainasettelun poisto ja kontrolli on yksi niistä asioista, jotka eivät maksa mitään, mutta tuovat huikeita voittoja.
Vastakkain asettelu voi kuitenkin olla täysin tavoitteellista ja harkittua. Sille voi olla poliittisia perusteita.
Vastakkainasettelu on vallankäytön sekä politiikan ja markkinoinnin eräs tehokkaimpia ja käytetyimpiä instrumentteja.
Jotkut yritykset kuitenkin ihan oikeasti haluavat toimia mahdollisimman tehokkaasti.
Siihen ei luonnollisestikaan kuulu eri säännöt eri ryhmille, joita voidaan haluttaessa manata esiin useitakin, jos halutaan.
Yrityksellä voi olla tarve käyttää työntekijöiden älyllistä panosta jopa lattiatasolla, jolloin tärkeitä instrumentteja ovat me-henki ja reiluus ja solidaarisuus.
Kun yritys on etabloitunut eli vakiintunut markkinavolyymiin, johtajien keskinäinen pudotuspeli ja turhautuminen tuo mukaan hajottamisen ja vastakkainasettelun välineet.
Osingot on revittävä jostain, jotta hierarkia on tyytyväinen. Ensin tehdään organisaatiomuutos. Sitten vaihdetaan johtajia. Tässä vaiheessa johdon ryhmädynamiikka on tapettu.
Sitten alkaa teennäinen lattiatason kulujen karsiminen ja yrityksen ilmapiiri myrkyttyy myös lattiatasolla. Lopuksi yritetään pörssilistautumista tai saadaan yritys myytyä isoille tekijöille.
Terveillä kilpailijoilla on hetkensä tulla markkinoilla juuri tuossa myrkytysvaiheessa. On perässähiihtäjän aika.
Niillä on tuo kasvuvaihe ja vielä tarve ja kyky ottaa henkilöstön voima käyttöön sekä alkuperäinen johtajisto. Näin siis nykyään.
Yleisillä säännöksillä ja laeilla ja työmarkkinaosapuolten sopimuksilla voitaisiin parantaa yritysten yleistä KYKYä hyödyntää henkilöstön ihmispanosta.
Tavoite on, että ihmispanoksen kunnioitus menestyksen tekijänä ei kuihtuisi pois tuossa ikävässä vastakkainasetteluun johtavassa syklissä, vaan kokoajan olisi voimassa konkreettisena
puskurina leipääntymiselle ja sitä kautta tehottomuudelle. Masentava johtopäätös on, että nykysysteemissä lopulta aina tullaan lattiatasolle hakemaan viimeisiä voittoja,
ja se on yrityksen lopunajan merkki. Työntekijöitä ja sitä kautta turvallista yhteiskuntaa tulee suojella tältä tarpeettomalta kilpailukyvyn syömiseltä.
Nykykäytäntö on:"Kas tuossa on lypsävä lehmä pojat:Tapetaan se!Käy päälle!
Työntekijän kannattaa ajoissa itse lähteä etsimään muuta elämää , koska on iso mahdollisuus, että muka elinkelvoton yritys tullaan ensin myymään ja sitten lopettamaan.

Jukka Tamminen

On sanomattakin selvää, että ikäsyrjintää ei tule poistaa tai korvata toisella ikäsyrjinnällä!
On kuitenkin tosiasia, että työvoiman palkkaustilanteessa 50+ henkilöihin kohdistuu kohtuutonta puhtaasti kalenteri-ikään liittyvää syrjintää. Tämä syy on yleensä ihmisten ja varsinkin organisaatioiden päättäjien virheelliset stereotyyppinen suhtautuminen – siis asenne. Nämä vaatisivat pikaista korjausta. Toinen vähäisempi mutta kuitenkin merkittävä ikäsyrjinnän muoto vanhempia on työkyvyttömyyseläkemaksujen kohdistaminen ”viimeiseen työnantajaan”. Tällaista ”musta-pekka-peliä” näiden maksujen määräytyminen ei saisi olla vaan kaikki maksut pitää panna samalle viivalle ja maksaa kantokyvyn mukaan. Sama koskee tietysti myös äitiys- ja vanhempainkustannuksia.

Jore Puusa

Entä jos töissä pidettäisiin, tai töihin otettaisiin se henkilö, joka osaa hommansa parhaiten riippumatta siitä -- onko hän nuori tai vanha tai homo tai lesbo tai musta tai valkoinen tai mies tai nainen tai tai tai....
Olen itse 61v. ja osaan alueeni ehkä parhaiten tässä maassa ( kuvajournalismin ja valokuvauksen opettaminen) ...ei töitä... 151 hakemusta 1,5 vuoden aikana, ei ainuttakaan haastattelua koska...................."kun Teillä on jo tuota ikää ja halutaan sitouttaa uusi työntekijä pitemepää kuin Teillä ...öh tuota khöhöm... on enää aikaa!