Tiistai 18.12.2018

Suomalaisten ihailussa yllättävä piirre

Jaa artikkeli:
Luotu: 
4.6.2009 15:21
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Presidentti Tarja Halonen on Suomen ihailluin henkilö.

Suomalaiset ihailevat valtaa, eliittiä ja ennen kaikkea presidenttejä. Valittujen Palojen teettämässä kyselytutkimuksessa ihaillun suomalainen on Tarja Halonen, kuten edellisenä vuonna. Presidentti Martti Ahtisaarikin nousi ”ihailussa” ohi Sauli Niinistön.

Peräti puolet ihailluimmista suomalaisista on poliitikkoja tai he ovat aikoinaan toimineet päivänpolitiikassa. Helsingin yliopiston mediatutkija, dosentti Juha Herkman pitää tätä yllättävänä.

- Suomalaisten ihailu on varsin konservatiivista, me kunnioitamme eliittiä ja valtaa, Herkman kertoo Valituille Paloille.

Kysely osoittaa, että kritisoitu Halonen nauttii edelleen laajaa suosiota yli puoluerajojen. Turun yliopiston poliittisen historian laitoksen tutkijan Ville Pitkäsen mukaan Halonen on murtanut perinteisiä arvoja ja rooleja.

- Kun hänestä tuli presidentti, hän ei ollut naimisissa, hän oli yksinhuoltaja eikä kuulunut kirkkoon. ... Osa Halosen suosiosta selittyy hänen asemallaan, presidentti-instituutio on Suomessa hyvin arvostettu, Pitkänen toteaa.

Myös Ahtisaari ja Niinistö ovat ihailtuja yli puoluerajojen. Ahtisaari hävisi niukasti kokoomuksen kannattajien keskuudessa Sauli Niinistölle ja perussuomalaisia äänestävien parissa Timo Soinille. Ahtisaari pitää oman suosionsa kasvua selvänä.

- Aivan selvästi Nobelin rauhanpalkinto on vaikuttanut tuloksiin, samoin tietysti kansainvälisten tehtävieni saama arvostus.

- Olen ennenkin siteerannut tällaisissa yhteyksissä venäläistä runoilijaa Anna Ahmatovaa, joka sanoi hyvin viisaasti: ’Olen kokenut sekä suosion että epäsuosion, eikä niissä ole mitään eroa’, presidentti toteaa.

Tutkija Pitkäsen mukaan esimerkiksi Niinistön suosio johtuu hänen asemastaan ”kansakunnan unilukkarina”.

- Hän ei ole arastellut kritisoida hallitusta eikä edes oman puolueensa linjauksia, Pitkänen sanoo.

Kahdenkymmenen ihaillumman suomalaisen joukossa löytyy vain kaksi kulttuurinimeä: Vesa-Matti Loiri ja Katri Helena. Nykyurheilijat eivät herätä enää samalla lailla tunteita kuin esimerkiksi takavuosien juoksijat Paavo Nurmi ja Lasse Virén.

Formulakuljettajat eivät Herkmanin mielestä ole samanlaisia ”kärsiviä sankareita”.

Paikat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Liike

Kuningaskunta kuningasperheineen sopisi hyvin suomalaisten enemmistölle, jotka haluavat tsaaria tai jotakin puolijumalaa muistuttavan ihailun kohteen.

Monarkia tulisi myös halvemmaksi, koska silloin voitaisiin jättää yhä uudestaan ja uudestaan toistuvat presidentinvaalit järjestämättä. Hovin juoksevat kulutkaan eivät voisi kasvaa siitä rahamäärästä, joka kuluu jo Halosen hovin ylläpitoon.

TSV

Kansallisessa identiteetissä on jokin vialla kun ei ole ollut koskaan omaa "hallitsijaa". Suomeen olisi kyllä loistavasti toiminut myös Pohjois-Korean tapainen henkilökultti yhdistettynä kommunismiin.

Suomalaiset muistuttavat huomattavasti kulttuuriltaan ha ajattelultaan kungfutselaisia aasialaisia.

Kuningas myös leikkaisi monet byrokratian ongelmat pois ja vähentäisi virkamies armeijaa.

Kunkku Suomeen!

Ilkka Luoma

[ ... Kiinan presidenttiä ei näkynyt Suomessa, kun olimme EU-puheenjohtaja, meille riitti heidän pääministeri. Presidentti Hu Jintao esiintyy protokollassa vain siellä, missä se on aiheellista erityisestä syystä - häntä "säästetään" ja hänen arvovaltaa suojellaan... ]

Jokaisella maalla/ kansakunnalla on johtajansa - suuri tai pieni, heikko tai voimakas. Yhtiöt noudattavat toimitusjohtajansa linjaa ja yhtiö esittäytyy asiakkaillensa ykkösmyyjänsä eli ylimmän johtajan kuvajaisena.

Oletko työssäsi tyytyväinen ja ylpeä toimitusjohtajastasi? Oletko ylpeä ja tyytyväinen myös presidentistäsi? Mikäli olet vilpittömästi tyytyväinen esimieheesi, on todennäköistä, että teet myös tulosta ja luot osaltasi positiivista henkeä yhtiössäsi ja maassasi.

Kiinassa on vahva ja päätösvaltainen presidentti, joka on muun valtakoneiston yläpuolella. Hu Jintao on kansakunnan merkki ja mallinnus yhteenkuuluvuudesta, mitä Kiina suurena maana tarvitsee pystyäkseen niihin tavoitteisiin, mitä edesmennyt Kiinan pieni suuri mies Deng Xiaoping määritti.

Kiinassa koko virka- ja puoluekoneisto asemoituu asemansa vakiinnuttaneen presidenttinsä taakse. Presidentti 1) on koskematon ( ylimmän johdon valtapelejä ei tässä nyt oteta huomioon - ne ovat kuitenkin kansalta "piilossa" ) ja edustaa viimeistä lukkoa kansakunnan hierarkiassa. Kansalaiset eivät kapinoi ja osoita juuri koskaan mieltään ylintä johtajaansa kohtaan Kiinassa - hän on "eristyksissä", kuten tuhansia vuosia vanha keisareiden kausi on viisaasti nykyisyyttäkin, kommunismista huolimatta, opastanut. Kansakunta voi osoittaa mieltään alue- ja paikallishallintoa vastaan, mutta ei koskaan kansakunnan identiteettiä, asemansa vakiinnuttanutta presidenttiä kohtaan.

USA:ssa presidentti on yhtä voimakas kuin Kiinassa. Bush joutuu sitävastoin "sananvapauden mekassa" kansalaisten hampaisiin. USA:ssa lippu ja kansallislaulu ylittävät presidentin koskemattomuuden, kuten myös armeija, joka on USA:n suurin mittari maailmalla. USA:ssa kansakunnan ylpeys kohtaantuu "vapaudessa", lipussa ja kansallislaulussa. Amerikassa presidenttiä arvioidaan mm. mielipidetutkimuksin; tätä ei juuri tapahdu Kiinassa. Tuhansia vuosia vanha hallintomalli on ymmärtänyt, että kansakunnalla pitää olla ikoni, joka viimeisenä sanoo sanansa, mikäli se tarpeelliseksi ja kansakunnan eduksi havaitaan. Näin tapahtui mm. Japanissa, kun keisari, oltuaan hiljaisuudessa kauan, lopetti puolestansa sodan USA:ta vastaan vuonna 1945.

Kiinassa on aina hallintomallille takaportti. Kiina ei tule kaatumaan vallankumoukseen nykymallistaan. Vallan kolmijako; puolue, armeija ja keskushallinnon virkamieskoneisto yhdessä maakuntahallintojen kanssa pitää maailman suurimman kansakunnan koossa, vaikka meillä länsimaissa odotetaan ihmisten yksilöllisyyden ajavan kollektivismin ohi vallankumouksen barrikadeille.

Kiinalainen rikastuu, mutta ei hylkää perinteitä, jossa perhe, suku ja ylimmän johdon kunnioitus säilyvät. Länsimaalaisittain ristiriitaisen Mao Zedong ´in asemaa ei vieläkään arvioida kuin silkkihansikkain - Kiinan kansa ei halua näin arvioida itseään, vaan on hyväksynyt Mao ´n ajan erääksi vaiheeksi matkalla tulevaisuuteen. Kiina on muuttunut nopeammin kuin koskaan viimeisten 20 vuoden aikana ja vauhti yltyy, kuitenkin ollen koko ajan ohjaksissa.

Suomessa meillä ei ole enää johtajaa, meillä ei ole presidenttiä siinä mitassa kuin vielä reilu kaksikymmentä vuotta sitten. Kansakuntana menetimme tietyn identiteetin; me lähdimme manipuloituna yksinomaisen parlamentarismin junaan vaihtaen "viimeisen lukon" ajattelun poliittisen hallintokoneiston "keskinäiskauppoihin" - jaettaessa ikiaikaista runsauden niukkuutta kansalaisille. Meillä ei ole enää "kasvoja" maailmalla - vahvat johtajat muualla eivät tiedä kuka on Se suomalainen. Meillä ei ole yksilöllisesti kohdistuvaa päämiestä, meillä ei ole sellaista henkilöä, joka voisi ratkaista nopeasti ja tehokkaasti ongelmia, jotka odottavat kulman takana. Voisi ennustaakkin, että tämän nykykokeilun jälkeen palaamme lähtöruutuun, eli vahvojen presidenttien maailmaan - ja Suomi saa jälleen "kasvot".

Herää kysymys, miksi maapallon "sananvapautena ja yksilödemokratiana" itseään pitävä USA haluaa pitää itsestään selvänä niin voimakasta ja henkilöitynyttä päämiestä. Herää kysymys miksi Ranskassa on vahva presidentti. Miksi Venäjällä on miltei tsaariksi itsensä julistanut Putin. Miksi vahvimmilla kansakunnilla on päätöskykyinen päämies, onko se merkki kansalaisten uskalluksesta luottaa valtapyramidin huipulle, jonka se kuitenkin valitsee lähes kaikissa tapauksissa määrä vuosin.

Oletko sinä tyytyväinen esimieheesi? Oletko sinä valmis puolustamaan toimitus-/ ylintä esimiesjohtajaasi? Oletko sinä ylpeä ja tyytyväinen Suomen "ylimpään" polittiseen johtajaan, jolla ei ole enää paljon sanottavaa. Kansakunta on useasti päämiehensä näköinen ulkomaalaisille - hän on käyntikortti, jossa pitäisi olla meidän leijona, siniristilippu ja Maamme-laulu, joista ainakin onnistumisissa ja kilpailuissa voitettuamme - olemme kiistatta ylpeitä.

Kesälomien alkaessa jälleen monilla mökeillä, saarissa, rannoilla ja saunoissa väitellään, keskustellaan ja polemisoidaan mitä oli elämä Kekkosen aikana, sitä aikaa muistellaan - oli se sitten "pahassa tai hyvässä". Niinpä nuo hetket aina kirpoavat keskusteluihn vähintäänkin sen saunaoluen ja -drinkin jälkeen. Suomi oli Kekkosen aikana rehdisti näköisensä ja muualla maailmassa ihmiset tiesivät kuka maata johtaa ja kuka sanoo viimeisen sanan. Kansakunta on juuri niin tyytyväinen miten se luottaa johtajaansa ja kuinka oikeudenmukaisesti hän osaa kansalaisiaan toisiinsa nähden kohdella.

Tunnelmaa ja kansallista identiteettiä voidaan kokea myös muuallakin kuin vain amerikkalaisissa elokuvissa ( pienellä huumorilla).

1)
Itseasiassa Kiinassa on osin "väärin" puhua vain presidentistä, Hu Jintao on politbyroon vakituisen jäsenistön (9) puheenjohtaja, armeijan ylipäällikkö ja puolueen pääsihteeri - vallan keskitetty kolmijako.

Ilkka Luoma
--------------------------

Kirjoitukseen liittyvä kuvakertomus
( kuvia saa teksteineen käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä - Photos copyright by Ilkka Luoma. Kuvien säilytysserveri on http://www.panoramio.com , joka on Google yhtiön omistuksessa ja hallinnoima - tietoturva edustaa korkeaa tasoa )

Kuva 1)
--- http://www.panoramio.com/photo/2770500 --- B0004508.JPG 2682 kB

Teksti
Kiinassa kielletyn kaupungin pääportissa on länsimaissa kiistellyn nyky-Kiinan perustajan Mao Zedong ín kuva. Kuvan häpäisemisestä saa ankaran rangaistuksen. Kiinassa vallan ylin askelma on koskematon ja virkakoneiston "suojeluksessa" - kansalaiset ovat ylpeitä johtajastaan ja tämän menestys mitataan hiljaisesti hänen oikeudenmukaisuudestaan.

Kuva 2)
--- http://www.panoramio.com/photo/2770515 --- DSC_2325.JPG 2318 kB

Teksti
Kiinassa rakennusten kattorakenteet ovat olleet kauniita, monimutkaisia ja symbolisia. Kuten kuvan kattopäätyjen yksityiskohtaisuus monimuotoisuudessaan, on kiinalainen valtakoneisto usein meille länsimaalaisille tuntematon, vaikeaselkoinen ja lopulta meille ymmärtämätön. Kiinassa ylin johtaja sanoo viimeisen sanan, kuten Japanissa keisari pitkän hiljaiselon jälkeen 1945 lopettaessaan puolestansa käydyn sodan USA:ta vastaan.

Kuva 3)
--- http://www.panoramio.com/photo/2770529 --- B0004474.JPG 2274 kB

Teksti
Kiinassa valtaa piti vahvoina tai vähemmän vahvoina vuosituhannet keisari. Kuvan keisarin valtaistuin on tyhjä - tänään. Kielletty keisarien kaupunki rakennettiin 1400-luvun alussa keisari Zu Di ´in toimesta. Keisari nostettiin kansan yläpuolelle, jotta hänen arvovalta olisi arvostelun ulottumattomissa. Keisari sanoi valtakunnassa usein viimeisen sanan. Kansalaisten oletettiin olevan keisaristaan ylpeitä, sillä edustihan hän sitä kaikkea komeaa, juhlavaa ja ihailtavaa - myös muille maailman maille merkkinä maansa suuruudesta.

Kuva 4)
--- http://www.panoramio.com/photo/2770543 --- B0004723.JPG 2258 kB

Teksti
Kiinalaisella hutong-alueella asuu kaupungeissa aivan tavallinen kansa. Kiinalaiset rakastavat pelejä ja ilo on luonnollisesti ylimmillään voiton kohdatessa. Tavalliset kansalaiset purnaavat aluepoliisille, aluehallinnolle, paikallishallinnolle ja muille viranomaisille, mutta koko maan ylin johtaja on arvostettu, "viimeinen lukko", toivottuna ylimmän oikeudenmukaisuuden jakajaksi sekä ylpeyden kohde, koska se edustaa tänään maailman suurinta valtiota, jonka muutosvauhti meille länsimaalaisille on hengästyttävän kovaa.

Kuva 5)
--- http://www.panoramio.com/photo/2770559 --- B0004294.JPG 2356 kB

Teksti
Kiina on avannut oviaan myös länsimaalaisille ominaisuuksille, mm. paljon rasvaa sisältäville pikaruokaketjuille, jotka ovat suurissa kaupungeissa suosittuja, toistaiseksi. Useasti nämä länsimaalaiset ilmiöt, mm. USA:n "vakoilulento", kohdistuvat kansan ärtymyksen kohteiksi. Taitavasti suunnaten valtaa pitävä koneisto voi ohjailla kansalaisia haluamiinsa kohteisiin ja näin oma - ja ei aina niin "puhdas" - valtakoneisto saa jäädä rauhaan. Tämä menetelmä on vallalla miltei maassa kuin maassa. Kiinassa maan ylin johtaja jää kuitenkin arvostelun yläpuolelle, kansan toivoessa tämän edustavan hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta nimenomaan heitä, tavallisia kansalaisia, kohtaan. Näin kansalaiset voisivat olla ylpeitä maansa identiteetistä ja johtajastaan.

Kuva 6)
--- http://www.panoramio.com/photo/2770570 --- B0004285.JPG 2520 kB

Teksti
Saattaisi mikkeliläisen sähköyhtiön mittariesimies olla ihmeissään Pekingin kaupungin sähkölaitoksen kytkennöistä, siksi monimutkaisia nämä virittelyt ovat. Pekingissä kuitenkin sähköä on tarjolla. Samalla tavalla monimutkaisia ja kiharaisia ovat kiinalaisen virkakoneiston vivahteet, juonteet ja kytkennät, ainakin meille länsimaalaisille ja siksi onkin ikävää, kun arvostelemme sellaisia asioita, joihin meillä ei ole yksinkertaisesti riittävää tietoa. Kiinalainen valtahierarkia ei tunnetusti ota muiden asioihin kantaa ja kaupankäynti onkin kiinalaisille se tärkein asia ja lopulta sekään ei ole niin tärkeää.

.................................
Linkit:
--- http://en.wikipedia.org/wiki/Hu_Jintao --- engl. Wikipedia
--- http://fi.wikipedia.org/wiki/Hu_Jintao --- suom. Wikipedia
...
[orig. sunnuntai, heinäkuu 15, 2007]

Tuure Nyqvist

Juuri näin, vaikkakin "kansakunnan unilukkari" on käsittääkseni perua Tarja Haloselta, kun hän ilmeisesti tarkoitti, että kansan valitsemalla, lähes kaikki valtaoikeutensa menettäneellä presitentillämme oli enää käytettävissä, omalla persoonallaan kansalta ansaitsemansa arvostuksen tukevoittama ja terävöittämä sanan säilä. Hän ei käsittääkseni asettunut kansan yläpuolelle, vaan pyrki tekemään duuninsa hyvin, kansan palkkaamana, rehdisti. Voimmeko kunnioittaa parlamentarismiamme, joka ei uskaltanut jättää juurikaan valtaoikeuksia kansan valitsemalle presidentille? Ei ilmeisen rehti Suomen kansa todellakaan kaipaa itsensä yläpuolelle kohottautuvaa diktaattoria, vaan kanssaihmisen, joka arvostaa valitsijaansa, Suomen kansaa.

Tuure Nyqvist

Täytyypä lisätä vielä edelliseen paatokseeni. Valitsemamme Parlamentti tekee duuninsa hyvin, jos päätökset ovat parempia kuin ne, jotka suoralla demokratialla saisimme aikaan. Valitettavasti tähänastiset parlamenttimme eivät juurikaan ole uskaltaneet mittauttaa tätä, esim. Luottamalla valitsijaansa, kansaan, sallimalla kansanäänestyksiä varsinkin asioissa, joista parlamentin on hyvin vaikea tehdä hyviä päätöksiä mm. Aikaisempien rekeen kiviksi jämähtäneiden päätösten vuoksi. Ja suoraansanottuna samasta syystä kuin venäläiset velvoittivat hallintonsa toteuttamaan ns. Ukrainan kriisin, kasvojensa menettämisen pelossa, valitettavan surkuhupaisaa, Ukrainalaisia ei naurata!