Perjantai 18.1.2019

Timo Soinille ja Mitro Revolle tulee vaikeaa – näin Suomi-mepit pärjäävät

Jaa artikkeli:
Luotu: 
8.6.2009 07:45
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Timo Soini odotteli vaalituloksia eilen illalla Ylen Isolla pajalla.

Suomesta lähtee eurovaaleista Brysseliin valmiimpi meppijoukkue kuin koskaan aikaisemmin.

Näin voitiin todeta heti, kun 13 uuden suomalaismepin nimet olivat selvillä.

Suomalaismepeissä on kuusi paikkansa uusinutta kokenutta meppiä ja uutena Heidi Hautala, joka hänkin on toiminut euroedustajana jo vuosina 1995-2003.

Isot virittävät miinakenttiä Soinille

Ylivoimaisen vaalivoittajan Timo Soinin hankalaa asettumista taloksi europarlamenttiin on kiinnostava seurata.

Erilaisia euroskeptikkoja ja nationalisteja on uudessa europarlamentissa enemmän koskaan aikaisemmin.

Se ei tee Soinin asemaa helpommaksi, vaan haastavammaksi. Isot puolueryhmittymät ovat jo virittämässä miinakenttiään parlamenttiin skeptikkotulokkaille. Heitä odottaa parlamentissa kylmä vastaanotto.

Itälä ja Hautala avainasemissa

Kun europarlamentti kokoontuu ensimmäisen kerran heinäkuussa ja valitsee puhemiestön, valiokuntien johdon ja täyttää muut avainpaikat, on suurimman ryhmän eli Euroopan kansanpuolueen EPP-ryhmän ykkössuomalainen ykköspaikalla. Hän on Ville Itälä, joka sai eniten ääniä kokoomusmepeistä.

Kokenut Heidi Hautala ajaa Itälän tavoin suoraan europarlamentin ydinryhmiin henkilökohtaisen EU-historiansa vuoksi. Hautala nousi edellisillä meppikausilla peräti Vihreiden ryhmän puheenjohtajaksi europarlamentissa, mikä on toistaiseksi korkein tehtävä missä suomalainen meppinä palvellut.

Hautala ja Satu Hassi ovat yhdessä vahva pari eurovihreissä. Hassi koordinoi jo edellisellä kaudella eurovihreiden ryhmän toimintaa parlamentissa ilmastosopimusneuvotteluihin liittyen.

Vihreitä peesaa Sirpa Pietikäinen (kok.), jonka poliittinen linjaa vihertää monen kokoomuslaisen mielestä usein liikaakin.

Pietikäinen teki kokoomuksen toiseksi suurimmalla äänimäärällä vahvan esityksen vaaleissa, mutta hänen pulmakseen nousee asettuminen perinteiseen oikeistoruotuun EPP-ryhmässä.

Pietikäisen niskassa kiinni on ympäristökysymyksistä väitöskirjaa pakertava konkarimeppi Eija-Riitta Korhola, joka sai niukasti pari sataa ääntä vähemmän kuin Pietikäinen, mutta jonka peruslinja on tiukasti EPP-ideologian mukainen.

Essayahin pitkä loikka onnistunee

Kristillisdemokraattien Sari Essayah asettuu EPP-ryhmään neljänneksi "kokoomusmepiksi".

Essayhin loikka EU-kriittisestä eurovaaliohjelmastaan federalistiseen EPP-ryhmään on pitkä, mutta kävelyn Euroopan mestarin kestävyydellä sen voi odottaa onnistuvan.

Essayah pääsee kuin turvaan parlamentin suurimpaan ryhmään, jossa voi rauhassa rakentaa viisivuotista meppikautta.

Mutta perussuomalaisilla on tulipalokiire. Soinin pitäisi uida sisälle europarlamenttiin ennätysajassa, koska on jättämässä sen jo 2011. Hänen seuraajansa Sampo Terho saa aikaa kolme vuotta, mikä juuri voi riittää talon tapojen oppimiseen.

Nuorella yllättäjällä hyvä teoriapohja

Anneli Jäätteenmäki ja Hannu Takkula kuuluvat jo euroliberaalien ALDE-ryhmän kokeneisiin keskustameppeihin.

Jos Jäätteenmäki vastaa myöntävästi, hänet voidaan nähdä Soinin tavoin vuonna 2011 Suomessa. Keskustan johto on mielinyt Jäätteenmäkeä puolueen presidenttiehdokkaaksi vuoden 2012 presidentinvaaleissa. Pelkkä idea ehdokkuudesta takaa nostetta Jäätteenmäelle.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen varkautelaisen avustajan Riikka Mannerin ponkaisu europarlamenttiin lähes täydellisestä tuntemattomuudesta oli eurovaalien suurin henkilöyllätys. Ainakin Mannerin teoriapohja riittää, sillä hän teki toisen gradunsa EU:n perustuslaista.

ALDE-ryhmän neljäs "keskustalainen" Espoon Carl Haglund nousi RKP:n pelastajaksi eurovaaleissa. Haglund on Espoon kunnallispolitiikassa Soinin kaveri. Haglundia pidetään RKP:n tulevaisuuden miehenä, joka "ei pelkästään uittele kumiankkaa ankkalammikossa", kuten Soini Haglundia kuvaa.

Revolla haasteita, mutta myös valtteja

SDP:n Liisa Jaakonsaaren vahvuuksilla ulko- ja turvallisuuspolitiikassa suomalaismeppinä tulee olemaan koko parlamentissa kysyntää. Hänen voi odottaa nousevan parissa vuodessa keskeisten eurodemarien joukkoon.

Jaakonsaari voi hyvinkin jäädä suomalaisen vasemmiston panokseksi europarlamentissa seuraavalla toimikaudella, sillä Mitro Revon asema eurososialistien ryhmässä tulee olemaan hänelle vaikea. Ryhmässä tehdään vasemmistolaista europolitiikkaa talouskriisin keskellä, missä ympäristössä Repo ei aiemmin ole toiminut.

Revon valtteina ovat kansainvälinen kokemus, puhetaidot ja eurooppalaisittain kiinnostava tausta: euroareenoilla on vuosisatojen ajan nähty kirkkojen päämiesten päähän potkimia tiedemiehiä ja pappeja Galileista Lutheriin. Siinä mielessä Mitro ikäänkuin jatkaa pitkää eurooppalaista tradiota.

Jaa artikkeli:

Kommentit

Vieras

Katselin maikkarin sivuilta kuinka äänet olivat jakautuneet. Ruotsalaisilla alueilla RKP:n kannatusprosentit olivat jo lähellä sataa. Ehdottaisinkin nyt että kaikki maahanmuuttajat jatkossa sijoitettaisiin näihin paikkakunnille, joihin niitä oikein toivotaan. Olihan tämä rkp:n jonkinlainen vaaliteema. Eli ahvenanmaalle ja rannikkoseudulle parantamaan työvoimapulaa ja rikastuttamaan muuten niin köyhää kulttuurielämää.

Leila

Minusta on hyvä, että EU -parlamentissa on myös skeptikkoja eikä vain myötäsilittäjiä ja -selittäjiä. Politiikassa on tärkeää, että on vastavoimaa ja henkilöitä, jotka nostavat peilin kollegoidensa silmien eteen ja osoittavat sen, miltä päätökset näyttävät "kansan" silmissä.

Ja demareiden tappiosta. Demareiden ongelmahan on Suomessa se, että he eivät ole pysyneet mukana ajan muutoksissa, vaan toimivat edelleen valtionhoitajapuolueen näkökulmasta. Oppositiossa heillä olisi ollut tuhannen - ei, miljoonan - taalan paikka toimia aidosti skeptikkoina, mutta näyttää siltä, ettei puolueessa tällä hetkellä ole aitoja visionäärejä - tai heillä ei ole valtaa.

Leila

Juu, olet oikeassa tuossa kommentissasi - tiettyyn pisteeseen asti:) Minä kyllä puhuin yleisemmällä tasolla enkä tarkoittanut vain persuja, vaan muitakin skeptikkoja. Mutta taisin muotoilla viestini vähän huonosti.

Lahtinen Toni

Miksei?

Mielestäni mitään asiaa ei ole tarve pitää itsestään selvyytenä, vaan on pikemminkin suotavaa, että aika-ajoin pohditaan myös itsestään selvinä pidettyjen arvojen, tavoitteiden, ym. järkevyyttä. Tältä pohjalta olisi aivan luontevaa joskus pohtia myös Suomen valtion tarpeellisuutta.

Toisaalta ainakaan itse en tällä hetkellä näe mitään syytä 'lakkauttaa' nykyistä Suomen valtiota. Edelleenkin uskon, että suomalaisten asioista parhainta huolta pystyy pitää kansallinen valtio nimeltä Suomi. On kuitenkin olemassa merkkejä siitä, että muutamissa päätöksissä ajattelumalli onkin lähdössä siltä kannalta, että valtio on itseisarvo, ja kansan tehtävänä on tukea valtiota. Näin asian ei välttämättä tarvitsisi olla.

Dille Vallaton

Seurasin vaalivalvojaisia radiosta autoa ajellessa, ja jäi jurppimaan toimittajien käsitys EU-vastaisten meppien mahdollisuuksista saada äänensä kuuluviin.
Toimittajien mielestä on oikein, että isot ryhmät lyttäävät joukkovoimalla kaikki EU-kriittiset mielipiteet.
Periaatteessa demikratia on sitä, mutta:

Omasta mielestäni tässä tilanteessa pitää pysähtyä miettimään miksi EU kriittisyys on nousussa?
Jokaisessa EU maassa EU kriittisten ehdokkaiden määrä kasvoi. Mitä se tarkoittaa?
Sehän tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että nykyinen EU politiikka on mennyt pieleen.
Pitääkö silloin tukkia korvat ja silmät ja jatkaa samaa rataa huonoa politiikkaa?
Vai pitäisikö oikeasti kuunnella kritiikkiäkin ja korjata suuntaa?

hanari

Mitro ja Liisa ovat aitoja demareita. Syntyneet hopealusikka suussa. Ei päivänkään työkokemusta elinkeinoelämässä (ei julkisessa). Köyhien asialla molemmat?

Soinin ongelma on, että Brysselissä kukaan ei kuuntele. Neljä päivää Suomessa saattaa venähtää viiteen. EU-parlamentissa ei populistisella pölötyksellä, ilman rakentavaa ratkaisua, ole kiinnostusta. Viiteryhmä löytyy nurkkapubista. Ja niitähän riittää.

zei-p

>Mitro ja Liisa ovat aitoja demareita. Syntyneet hopealusikka suussa. Ei päivänkään työkokemusta elinkeinoelämässä (ei julkisessa). Köyhien asialla molemmat?

Molemmat edustanevat juurikin hyvin keskiluokkaista kaupunkilaista vallan hyvin. SDP:stä ei vasemmistolaisuutta oo löytynyt viiteentoista vuoteen kuin puheissa. Poliittista keskustaahan se on ollut jo pitkään?

tapio_o_neva

Liisa Jaakonsaari ei liene puutarhalapiota raskaampaa eläessään käsitellyt, onpahan vain oululainen toimittaja niin kuin samanlainen EU:n ja NATO:n kannattaja Tuulikki Ukkola, josta tuli puoluepolitiikkaa vihaava puoluejohtaja.

Mitro Repoa taas ei kristityn vaellus lähetystyöstä malariaan ole juuri lainkaan vaivannut, vaan hän sopisi vallan mainiosti vaikkapa Jari Sarasvuon Writer's Studioon.

Repo ei ole kipujen mies eikä Jaakonsaari kärsimyksen nainen. Kumpaakaan ei ole elämässä koeteltu.

Pekka Siikala

Taitavaa politiikkaa kieltämättä KD:n taholta. Soini joutuu jonnekin ääriporukan peränurkkaan, kun Essayah todellakin pääsee vaikuttamaan.

Persujen äänisaalis (joka rakentui kokonaan Soinin varaan) valui hukkaan. Voihan sillä toki pullistella, mutta marjat korjaa KD ja Essayah.

Näin on. Onneksi.