Sunnuntai 24.6.2018

Professori varoittaa Suomea: ”Tavara myydään liian halvalla”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
14.11.2013 11:34
Päivitetty: 
14.11.2013 11:46
  • Kuva: Petteri Paalasmaa /Uusi Suomi
    Kuva
    Suomi vaikuttaa myyvän luonnonvarojaan "liian halvalla", sanoo kansantaloudellisen metsäekonomian professori Olli Tahvonen.
|

Suomen kaivoslain vastuullisuudesta on syytä olla huolissaan, sanoo kansantaloudellisen metsäekonomian professori Olli Tahvonen Helsingin yliopistosta.

Nykyinen, pari vuotta sitten uudistettu kaivoslaki perustuu valtausjärjestelmään, jonka mukaan oikeus luonnonvaraesiintymän hyödyntämiseen on löytäjällä. Vuosisatoja vanhan periaatteen mukaan ennen löytämistä esiintymää ei omista kukaan.

– Jos ajatellaan, onko valtausjärjestelmä kovin vastuullinen, tutkijana joutuu tässä olemaan melko huolestunut, Tahvonen sanoi torstaina eduskunnan ympäristövaliokunnan järjestämässä seminaarissa.

Tahvosen mukaan vaihtoehtona olisi laki, jonka mukaan valtio omistaisi esiintymät jo ennen löytämistä, jolloin se voisi periä rojalteja omien luonnovarojensa hyödyntämisestä.

Suomessa nykyjärjestelmää on puolusteltu kaivosalan työllistävyydellä ja taloudellisilla hyödyillä. Viime vuonna Suomen 12 malmikaivoksen liikevaihto oli yhteensä 1,5 miljardia ja ne työllistivät alihnakkijoineen 4 500 ihmistä.

Kaivosveroa on vastustettu myös sen takia, että kaivosteollisuuteen kohdistuu muutakin verotusta, kuten kaikkeen liiketoimintaan.

”Luonnonvarojen siunaus voi olla suuri. Niihin liittyy kuitenkin myös ilmiö, jota kutsutaan luonnonvarojen kiroukseksi”

Tahvosen mukaan on totta, että valtausjärjestelmä aiheuttaa usein kaivosryntäyksen. Sillä ei hänen mukaansa kuitenkaan ole aina vain hyviä seurauksia.

- Luonnonvarojen siunaus voi olla suuri. Niihin liittyy kuitenkin myös ilmiö, jota kutsutaan luonnonvarojen kiroukseksi.

Se tarkoittaa Tahvosen mukaan muun muassa luonnonvaroista saatujen tuottojen epätasaista jakaantumista väestön joukossa, niihin liittyvää korruptiota ja rajua velkaantumista, kun velanmaksun uskotaan onnistuvan luonnonvarojen tuotolla.

Suomi on tutkimusten perusteella kaivosteollisuudelle houkutteleva investointikohde.

– Tässä listassa ei ehkä ole syytä olla ykkösenä. Minusta se tarkoittaa sitä, että tavara myydään liian halvalla. Parempi olisi olla esimerkiksi sijalla 10 tai 15, Tahvonen sanoi.

Tahvosen mukaan oikein suunniteltu rojaltijärjestelmä ei veisi Suomelta kaivostoiminnan tuomaa hyötyä. Rojalti ei saa olla liian alhainen, jolloin siitä ei saada tuloja. Toisaalta se ei voi olla liian korkea, ei saada kaivostoimintaa.

Tahvonen moitti myös Pellervon taloudellisen tutkimuskeskuksen selvitystä, jonka mukaan kaivosalan hyöty Suomelle olisi viisi miljardia ja haitat miljardi euroa. Kaikille alan aiheuttamille ympäristöhaitoille ei kuitenkaan oltu selvityksessä laskettu rahallista arvoa.

– Tässä on hylätty kustannus-hyötyanalyysin periaatteet, Tahvonen sanoi.

Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
Valtteri Aaltonen
Valtteri Aaltonen
Henkilöt: 
Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Kai Häppölä

Professori Tahvonen on täysin oikeassa. On käsittämättömän sinisilmäistä ummistaa silmänsä niiltä riskeiltä, joita kaivostoimintaan liittyy. Samoin on ymmärrettävä millainen mahdollisuus se on valtion luonnonvarojen tulolähteenä, siis muunakin kun vain yhteisötulojen osalta, jotka kokemuksen mukaan ovat valumassa nekin verokeitaisiin. Toisaalta tiedetään jo, että tällainen kansallisomaisuus osataan valjastaa kaikkien hyödyksi. Siitä hyvänä esimerkkinä on monien valtioiden öljy- ja kaasulöytöjen valjastaminen yhteiseen käyttöön vaikka tuotannolliset oikeudet myydäänkin yksityisille toimijoille. Tällaista mahdollisuutta on täysi syy kannattaa. Malleja tarvittavan lainsäädännön toteuttamiseen on olemassa ja eri osapuolia kuunnellen voidaan varmasti päästä toimiviin käytäntöihin. Suomi voisi hyvin mieluummin toimia etunenässä kun jälkijunassa, jossa vain virheistä otetaan oppia.
Näitä riskejä voi hyvin tarkastella jo esim Talvivaara-näkökulmasta, jossa mahdollinen toteutuva konkurssi hyvin paljastaa millaiset jälkikustannukset ovat yhteiskunnan edessä kun toimintapohjana on vanha kehittymätön lainsäädäntö.

Osmo Marttila

On tietoinen valinta lajjoittaa kansallisvarallisuuttamme mm. ko yhtiöille. Kysymys kuuluu miksi? No esimerkiksi siksi että itse lahjoittaja omistaa ko yhtiötä anonyymisti vaikka hallintarekisterin kautta ja näin ohjaa varallisuuttamme itselleen.

Tai voihan sitä olla maanpetturi muutenkin.

Mikko Paavola

Olen henkilö joka etsii aina ratkaisuja asioihin kun niitä tulee esiin. Lukiessani Tahvosen jutun juuri 2-3 min sitten keksin että pitäisi olla selvä systeemi kaivoslakiin ns valtauksen lisäksi tai tilalle - esim: JOS LÖYDÄT OMALTA MAALTASI kaivostoimintaan johtavan malmin niin saisit elämäsi loppuun saakka ja seuraava polvi seuraajana n 50-vuotta 1% liiketoiminnan suuruudesta eli brutosta. Sillä sehän merkitsisi sinun muuttoa maaltasi ja siitä ei muuta korvausta sitten saisikaan. JOS TAAS LÖYDÄT esiintymän joka johtaa kaivostoimintaan V I E R A A L T A eli toisen maalta saat 0,5% bruttoliiketoiminnasta. Näin saataisiin ihmisiä muuttamaan ympäri Suomea asumaan rikastumisen ja helpon elämän toiveissa vapaaehtoisesti maalle. Tyhjät rakennukset alkaisivat tuottaa eloa ja hintaa omistajilleen. Maaseutu alkaisi elää uudellee kuin kuumimmillaan kultakaudella. Näin olisi niilläkin toivoa joskus rikastumisesta jotka eivät ole ns koulutettuja. Valtiolle ei tämä aiheuttaisi muita kustannuksia kuin lainsäätämisen. Jos nyt jokunen isoperheinen saisi ns toimeentulotukea niin saattaisi saada muuallakin asuessaan. Jos taas riittävän paljon ihmisiä muuttaisi maaseudulle ei niitä harvaanasutun maan ongelmia pitäisi laskea kun maa olisi tasaisesti asuttu - eikä niitä muut laskekaan kuin vihreät.

Mikko Paavola

Unohdimpa kiireessäni tuon yhteiskunnan osuuden - kyllä yhteiskunnankin pitäisi siitä joatain saada. Löydetty malmi on siis valtion omaisuutta - löytymätön ei ole kenenkään omaisuutta. Valtio ottakaaon sopimusneuvotteluissa osansa. Sen potäisi olla jossainmäärin neuvoteltavissa oleva osuus eikä kylmä prosentti jostain tuotosta. Työllistävä vaikutus ja kaivoksen tuottoisuusnäkymät vaikuttaisivat tuohon jotenkin. Ulkolaisilta etenkin se olisi otattava tänne SUOMEEN eikä jätettävä ulkomaisen yhtiön kikkailun varaan. Tappiollisenakin toimintana siitä olisi jotain saatava Suomeen malmihan viedään täältä.

Kristiina Kreisler

Suomesta löytyi 122 timanttia (Kauppalehti uutinen 17.11.11. Ja kaikki ulkomaalaishallussa (kaivosyhtiö Rio Tinto).

Lainsäädännössä rajoitettiin malminetsintä ja kaivostoiminta kotimaisen teollisuuden yksinoikeudeksi vuoteen 1994 asti. Toimintaa harjoittivat valtionyhtiöt ja eräät kotimaiset yhtiöt. Tämän jälkeen malminetsintä ja kaivostoiminta on siirtynyt pääosin kansainvälisten yritysten haltuun ja on nykyisin osa yhtiöiden maailmanlaajuista toimintaa.

Uusi kaivoslaki tuli 1.1.2011 mutta mm. toimittajia ei asia kiinnostanut. En ainakaan itse ole nähnyt kirjoituksia.

Annetaan vain kaikki pois. Olemmehan rikas maa. (Kirjoitus oli blogissani 17.11.2011).

Onhan meillä veronmaksajat.

Mika Jahkola

Jälkiviisaus on helppoa. Jos kaivoksella menee hyvin, se on kansallisvarallisuuden lahjoittamista yksityiselle yritykselle. Jos kaivoksella menee huonosti, se on ympäristöongelmien kaatamista veronmaksajien syliin.

Kaivosalalle ovat tyypillisiä isot investoinnit, joista tulee tai ei tule tuottoja vuosikymmenien aikana. Homma vaatii syviä taskuja ja lehmän hermoja. Kummastakin on Suomessa ollut pulaa ja kaivostoiminnasta Suomessa ovat olleet kiinnostuneita lähinnä ulkomaiset toimijat. Talvivaaran jälkeen Suomessa lienee entistä vähemmän sijoittajia, jotka panisivat eurojaan kaivoksiin.

Norjasta voisi katsoa mallia. Lähtökohtana oli, että öljyvarat ovat valtion omaisuutta, niitä on tarkoitus hyödyntää mutta yhteiseksi hyväksi. Suurin osa tuotannosta on valtionyhtiö Statoilin käsissä mutta sen ympärille on syntynyt suuri yksityinen teollisuus. Valtion öljytulot on rahastoitu kymmeniksi vuosiksi.

Toki Suomen mittakaava on eri luokkaa mutta täälläkin valtiolla kannattaisi olla paljon aktiivisempi rooli. Valtion intressi on aivan erilainen kuin kaivostoimintaa pyörittävän yhtiön. Yhtiö elää toiminnan voitosta, valtiolle ovat ratkaisevia yhtiön, sen työntekijöiden ja alihankkijoiden maksamat verot. Lisäksi valtio kantaa viimeisen vastuun ympäristöstä. Luontevin tapa olisi lisensointi ja voitonjakomalli, joka lähtee siitä, että mineraalivarat ovat valtion omaisuutta.

Petrik Halinen

Hölmölandia tekee päätöksiä ja kostaa sen verottamalla kansaa.

Kaivoslakiin riittäisi muutos, jossa määriteltäisiin kaikki maassa tuotettu kaivannainen maan verojen alaiseksi, ja samalla myös konsernilainsäädäntöön säädös, jonka mukaan verovähennys- ja lainanlyhennysoikeus poistettaisiin, jolloin tulo pitäisi nostaa yhtiön käyttöön täällä ja maksaa siitä verot.

Vaikka veroja ja yhteiskuntavastuuta niin vihaankin (koska se antaa näille virkamieshulluille vain lisää polttoainetta kansan tuhoamiseksi), niin en pidä sitäkään loogisena, että käytännössä kansalaisten kustannuksella joku kolmas osapuoli hyötyy. Sitä kutsutaan kleptokratiaksi.

Johan Von

Mitä onko suomessa vielä myytäviä kaivoksia. Nehän on ministerit jo kaikki myyneet, Ja muut vuolevat nyt niistä itselleen euroja. Tosin suomessa ei enää ole toviin ollut kovinkaan tuottavaa kaivosteollisuutta. Mutta kyllä niillä ulkolaiset sijoittajat on pärjänneet. Olen aina ihmetellyt suomalaisten intoa myydä kaikki vähänkin kelpaava muualle. Olen seuranut varsin läheltä sitä 60 - luvulta 2000 luvulle jolloin viimeiset jäljellä olevat myytiin. Ei Outokumpukaan ole kuin varjo mahtavasta kupariyhtiöstä jossa myos nikkeliä kopbolttiakin yritettiin kerätä. Ja paljon muuta tämä bioteniikkaan perustuva bakteeri rikastus oli viimeisimpiä kehittelyn tuloksia. kaippa sekin osataan pilata ja lisenssit myydä ulkomaille. Pelkkiä muistoja ne on.