Maanantai 27.5.2019

Lastensuojelun konkari: Paljastuiko ”piilevä” perhepommi Suomessa?

Luotu: 
9.1.2014 09:25
  • Kuva: Jenni Tamminen / Uusi Suomi
    Kuva
    Helsingin entinen sosiaalijohtaja Aulikki Kananoja arvioi, että lastensuojelun ilmoitusvelvollisuuden lisääminen vuonna 2008 saattoi paljastaa suomalaisperheistä ongelman, joka oli aiemmin jäänyt piiloon.
|

Faktakulma

Aulikki Kananoja on Suomen ensimmäinen ylisosiaalineuvos. Hän on eläkkeellä Helsingin kaupungin sosiaalijohtajan virasta. Hän on työskennellyt lisäksi muun muassa Pelastakaa Lapset ry:ssä sekä sosiaali- ja terveyshallituksessa.

Lastensuojelu ja etenkin huostaanotot ovat puhuttaneet viime päivinä Suomessa. Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananojan mukaan lastensuojeluun liittyykin vakavia ongelmia. Huostaanottoja tehdään hänen mukaansa silti pikemminkin liian pitkällisen harkinnan jälkeen kuin liian herkästi, vaikka julkisesta keskustelusta voisi päätellä toisin.

–Lapset ehtivät elämään liian pitkään olosuhteissa, jotka vaurioittavat heitä, Kananoja sanoo Uudelle Suomelle.

Huostaanottoihin liittyvää verkkokeskustelua hallitsevat itse huostaanottotoimien kohteeksi joutuneet aktivistivanhemmat, joiden versiota tapahtumista sosiaaliviranomaiset eivät voi kommentoida. Jos verkossa esiintyviä väitteitä olisi uskominen, huostaanottoja tehtäisiin jopa tyystin perusteetta sivullisten tekemien lastensuojeluilmoitusten perusteella.

Kananoja arvioi, että vanhempien reaktiot selittyvät osin lastensuojelun todellisilla ongelmilla. Resurssipula tarkoittaa sitä, että esimerkiksi sosiaaliviranomaisten yhteydenpito huostaanotetun lapsen biologisiin vanhempiin on riittämätöntä. Tämä huomioidaan Kananojan johtamassa lastensuojeluselvityksessä, joka luovutettiin peruspalveluministeri Susanna Huoviselle viime kesänä.

–Jälkihoidon puutteellisuus varmasti vaikuttaa reaktioihin, joita tulee jälkikäteen, Kananoja sanoo.

Lapsen ottaminen pois biologisesta perheestään on äärimmäinen keino. Kananojan mukaan on inhimillistä, että myös yksittäisiä virhearviointeja tehdään esimerkiksi kiireellisissä huostaanotoissa, joissa lapsen katsotaan olevan akuutissa hädässä. Huostaanotto on silti viranomaisen näkökulmasta usein pakko tehdä.

–Kukaan ei voi tietää, mitä tapahtuisi, jos huostaanottoa ei tehtäisi, hän sanoo.

Huostaanottojen määrä on kasvanut merkittävästi Suomessa vuoden 2008 lakiuudistuksen jälkeen. Kananojan mukaan virhearvioista kertoo muun muassa se, että toistuvat kiireelliset huostaanotot ovat lisääntyneet: yhä useampi huostaanotettu lapsi siis palautetaan vanhemmilleen, mutta joudutaan hakemaan pian takaisin viranomaisten hoiviin.

Toinen ilmiö on vanhempien lasten eli yli 11-vuotiaiden huostaanottojen voimakas lisääntyminen. Vuonna 2011 jo 57 prosenttia kiireellisistä sijoituksista tehtiin 12–17-vuotiaille, kun vielä 1990-luvulla enemmistö kiiresijoituksista koski pikkulapsia.

Epäselvää on, johtuuko ilmiö lastensuojeluilmoituksia lisänneestä uudistuksesta vai perheiden tilanteen kärjistymisestä. Lastensuojelun ilmoitusvelvollisuutta laajennettiin vuonna 2008, mikä on lisännyt ilmoitusten määrää runsaasti. Samalla huostaanottojen määrä on yltynyt.

–Ongelma on ihan oikeasti se, ettei ole riittävän luotettavaa tietoa siitä, mistä tämä [huostaanottojen lisääntyminen] johtuu. Onko perheiden tilanne heikentynyt vai onko käytäntö muuttunut niin, että huostaanottoja tehdään enemmän? Kanaoja sanoo.

–Kukaan ei tiedä, kummasta on kysymys.

”Ongelma on ihan oikeasti se, ettei ole tietoa siitä, mistä tämä johtuu”

Kananoja arvioi itse, että vuoden 2008 uudistus saattoi tuodaan esiin ”piilevän tarpeen”, piilossa pysyneen perheiden ja lasten hädän, johon on käytäntöjen muutoksen myötä havahduttu.

Luvut ovat dramaattisia. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten lukumäärä on yli kaksinkertaistunut vuoden 1991 jälkeen ja huostaanottojen määrä lähes kaksinkertaistunut. Kiireellisten sijoitusten määrä on kasvanut yli 60 prosenttia vuonna 2008 voimaan astuneen lastensuojelulain jälkeen.

Lastensuojelun resurssit sen sijaan eivät ole kasvaneet vastaavissa määrin, Kananoja sanoo. Sen lisäksi, että lastensuojelun työntekijöillä on liikaa asiakkaita, henkilöstöön liittyy muitakin ongelmia.

Itä-Suomen aluehallintoviraston selvitys vuodelta 2012 osoitti, että alueen 146 lastensuojelun sosiaalityöntekijästä 26 prosenttia oli epäpäteviä. Kananojan mukaan selvitys vastaa kutakuinkin yleistä tilannetta, vaikka kuntien ja maakuntien välillä on suuria eroja. Epäpäteviä on lastensuojelun työntekijöistä noin 15–25 prosenttia, hän arvioi.

–Epäpätevyys ja henkilöstön vaihtuvuus, jotka liittyvät toisiinsa, ovat iso ongelma, Kananoja myöntää.

Vaihtuvuutta lisää se, että muodollisesti epäpätevää työntekijää voidaan pitää töissä vain vuoden ajan. Tämän jälkeen katsotaan, löytyykö tilalle pätevä työntekijä.

Itä-Suomesta löytyi selvityksessä yhdeksän kuntaa, joiden lastensuojelussa ei ollut töissä yhtään tehtäväänsä pätevää sosiaalityöntekijää. He tekevät puutteellisella koulutuksella ja ylityöllistettyinä ”sosiaalialan vaativinta työtä”, Kananoja sanoo.

Kananojan mukaan on teoreettisesti mahdollista, että tämä yhtälö aiheuttaa virheitä muun muassa huostaanotoissa.

–Tulee niin vaativia tilanteita, että jos ei ole koulutusta eikä työkokemusta, niin saattaa tulla huonoja ratkaisuja, Kananoja sanoo korostaen, että ei halua syyllistää parhaansa tekeviä sosiaalityöntekijöitä.

–En halua pehmennellä sitä, että epäpätevien työntekijöiden määrä ja vaihtuvuus pahentavat ongelmaa.

Varsinaisen päätöksen tahdonvastaisesta huostaanotosta tekee kuitenkin hallinto-oikeus.

Ylisosiaalineuvos Kananojan mukaan etenkin kuntien johtavilla sosiaalivirkamiehillä ja poliittisilla päättäjillä on vastuu ongelmien ratkaisemisesta. Hän korostaa, että ei riitä, että hyvää tarkoittava laki tulee voimaan. Sitä pitää myös noudattaa ja lain noudattamista valvoa.

Näin ei ole tapahtunut. Vuoden 2008 lastensuojelulain tärkeimpiin tavoitteisiin kuului lastensuojelun painopisteen siirtäminen ”korjaavista palveluista [huostaanotot] varhaiseen tukeen ja puuttumiseen”.

–Tämä tavoite ei toteudu. ”Raskaat” toimenpiteet eli huostaanotot ja sijoitukset ovat päinvastoin lisääntyneet, Kananoja sanoo.

Hänen mukaansa kyse on osin siitä, että lastensuojelu on jämähtänyt perinteisiin käytäntöihin. Kesällä julkaistussa selvityksessään Kananojan työryhmä viittasi siihen, että todellisia ”pehmeämpiä” vaihtoehtoja huostaanotoille ei ole kehitetty.

–Kun peruspalveluihin, esimerkiksi perhetyöhön ja lastensuojelun avohuoltoon, ei ole investoitu riittävästi, on paine siirtynyt sijaishuoltoon. Sijaishuolto puolestaan on vienyt kasvavan määrän voimavaroista --- Lastensuojeluilmoitusvelvollisuuden laajentaminen on vauhdittanut tätä kehitystä, työryhmä arvioi kesällä.

Faktakulma

Aulikki Kananoja on Suomen ensimmäinen ylisosiaalineuvos. Hän on eläkkeellä Helsingin kaupungin sosiaalijohtajan virasta. Hän on työskennellyt lisäksi muun muassa Pelastakaa Lapset ry:ssä sekä sosiaali- ja terveyshallituksessa.

Henkilöt: 
Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Erkki K. Laakso

Sosiaalineuvoskin SEn tietää, ettei mistään "piilevästä" ilmiöstä ole kyse, vaan sosiaalisen median myötä asiat "tipsahtavat" esiin ja "padon murtumista" ei voi estää!

Lastensuojelumme on ollut retuperällä jo 70 -luvulta lähtien!

Unto Toivainen

Aika paljon syyllistetään kouluttamattomuutta. Jos asiat on ihan levällään työpaikalla, ei siinä koulutus paljoa paina. Kunnat ovat tunnetusti onnettomia organisoimaan töitä ... kunnan sosiaalitoimi on varmaan vielä omalukunsa... johtaminen ja organisointi eivät taida kuulua koulutukseen tai muihin prioriteetteihin.

Pentti Westerholm

Lapsia ei oteta huostaan kun on todella tarve.Viittaus isän ja äitipuolen kidutuksen kohteeksi joutuneen lapsen menehtymiseen.Toisaalta otetaan poliisin voimin kaksoispojat huostaan vasten heidän tahtoaan,(videotallennin YouTube) .Suomessa on lastensuojelulaki vuodelta 2007 missä hyvin seikkaperäisesti kerrotaan esimerkiksi huostaanoton menettely. Nähdyn ja kuullun perusteella voitaneen todeta,että jotkut lastensuojelussa työskentelevät eivät tunne lakia riittävästi .Tai oikaisevat siitä mistä aita on matalin.

Janne Järvenoja

Valitettavasti tilanne ei ole ihan noinkaan. Olin vuosituhannen vaiheteessa avustajana eduskunnassa ja silloin edustajaani lähestyi delegaatio ihmisiä, joiden mielestä huostaanotto oli tehty perusteettomasti tai muutoin menetelty lainvastaisesti.
Muutamia ehkä vieläkin osuvia havaintoja pystyi tekemään. Kuten yllä todettiin, osaamisessa ja resursseissa oli puutteita ja etenkin muualla kuin suurissa kaupungeissa ei sosiaalitoimella ollut riittävästi tilanteita, joista olisi syntynyt toimivia, vakiintuneita käytäntöjä.
Monissa pienissä kunnissa huostaanotot ovat erittäin harvinaisia ja sama koskee hallinto-oikeuksien kokemusta. Eri tahojen kanssa käytyjen keskustelujen perusteella syntyi käsitys, että tuolloin ainoastaan Etelä-Suomen hallinto-oikeudessa oli riittävä asiantuntemus.
On selvää, että että jos huostaanotot on satunnaisia sosiaalitoimessa ja tuomioistuimissa, yhdenvertaisuus ei toteudu ja jopa selkeät menettelyvirheet sivuutetaan. Tyypillisesti tämä koski ennaltaehkäisevien toimien puutteita ja kuulemisen puutteita.
Toinen merkittävä havainto oli, että huostaanottotilanteissa usein kuultavien psykologien keskuudessa tuntui olevan kaksi linjaa. Toisen mukaan lapsi piti erottaa ja eristää perheestään, jotta perheen ja olosuhteiden aiheuttamista ongelmista päästäisiin eroon. Toisen mukaan yhteyttä piti pitää yllä ja erottaminen olisi vielä traumatisoivampaa.
Kolmanneksi tulivat erilaiset juridiset ongelmat. Esimerkiksi eräässä tilanteessa lapsen isä oli kuollut ja äiti halusi antaa lapsen huostaan. Isän vanhemmat ja sisarukset olisivat halunneet ottaa lapsen itselleen, mutta juridisesti vain vanhemmilla on merkitystä. Joissakin tilanteissa oli - jos vielä oikein muistan - ollut kyse rankoista eroprosesseista, joissa etävanhemman katsottiin vieraantuneen lapsestaan niin, että huostaanottoa ulkopuoliselle pidettiin perustellumpana kuin omaa vanhempaa.
Huostaanotot ovat hankalia monesta syystä siinä missä usein välttämättömiäkin. Ongelmallisia ovat esimerkiksi tilanteet, joissa onnettomista oloista pois hyvään kotiin saatu lapsi joudutaan palauttamaan kotiin, jossa on hetkellisesti parempi tilanne ja kun se taas huononee, paluuta aiempaan paikkaan ei enää ole.
Viime päivien keskustelu lähti isän videoimasta huostaanotosta. Viranomaisen pitää sietää arvostelu ja olisi aika asiantonta jos viranomainen lähtisi ajamaa rikosjuttua isää vastaa. Viranomaistoiminnan pitää kestää tallentamista ja sen synnyttämää keskustelua.
Joissakin tilanteissa viitataan leimaavasti aktivistivanhempiin, on usein kyse aivan tavallisista ihmisistä, jotka kokevat että heitä kohtaan on menetelty väärin. Ja ainakin niiden tilanteiden perusteella joihin vuosia sitten tutustuin, näin oli myös usein käynyt.
Artikkelissa kuvattu tilanne, että emme edes tiedä mistä huostaanottojen lisääntyminen johtuu on syytä selvittää. Olisi surullista huomata, että yksi tekijä sen takana voisi olla valtionosuuksien määräytyminen. Niissä sosiaalitoimen normaalit toimet ovat osa könttää, mutta erityistä lastensuojelukerrointa käytetään kattamaan huostaanoton kulut. Olisi aika sinisilmäistä kuvitella, ettei tällä olisi vaikutusta.

Lasse Neponen

Resurssien puute on jatkunut sosiaalityössä 1990-luvun lamasta saakka.
Siksi kaikkien taloudellisten etuuksien (tyött.korvaus, toimeentulotuki, omaishoidontuki jne) käsittely tulisi keskittää yhteen paikkaan (=KELA), jotta mm.sosiaalityöhön koulutetut voisivat tehdä oman koulutuksensa mukaista työtä.
Koulutuksessa painotetaan ennaltaehkäisyä ja perheiden kannalta tuloksellisia käytäntöjä. Käytännön työ on vajailla eli ylikuormitetuilla ja osin epäpätevillä resursseilla toteutettavaa liukuhihnaa, jossa yksityiset palveluntarjoajat sekä sijaisperheet yksityisine ammatillisine tukiorganisaatioineen tarjoavat lapsille välttämättömiä turvasatamia. Sosiaalityöntekijöistä yli 90 prosenttia on naisia ja lastensuojelutyön arki on henkisesti hyvin raskasta ja kuluttavaa. Lisäksi siinä, kuten kaikessa sosiaalityössä työntekijä kohtaa sekä henkistä-, että fyysistä väkivaltaa.

Keskustelupalstoilla on helppoa tarjota yksinkertaisia ratkaisuja, jakaa tuomioita tai valita omia näkemyksiänsä tukeva puoli - ilman perehtymistä jokaisen yksittäistapauksen takana olevaan historiaan ja faktoihin.
Vuorovaikutuksen yleiset periaatteet toimivat kuitenkin niin omassa, kuin muidenkin arjessa. Yhteistyökykyiset ja -haluiset pääsevät yhdessä niin auttajien, kuin autettavienkin kanssa asioissa väkivallattomasti eteenpäin, sopuun ja ratkaisuun.

Erkki K. Laakso

Asiaa!

On painajaismainen tilanne jos esim. yhdellä sosiaalityöntekijällä on hoidettavanaan 100 perheen tilanne!

Perustoimeentulotukiasiat ym. Kelalle ja vain tarveharkintaiset ja muut jätettävä kunnalliselle sos.tsto:lle. Miksi nämä selvänäkin yleisesti hyväksytyt ja pidetyt asiat venyy vuosikynneniä?

Lasse Neponen

Kerronn työn henkisestä kuormittavuudesta kuvitteellisen esimerkin:
...Oman koti-linnansa kuningas päätyy aika-ajoin juopuneena (tai vaikka selvinpäin) takomaan "kunnioitusta ja arvostusta" rakkaaseen puolisoonsa harkitsemattomin rystylyönnein. Puoliso ei kuitenkaan uhriudu vaan samaistuu ajatukseen, että hän onkin omalla käytöksellään "yhtä syyllinen" tähän ajoittaiseen kurinpalautukseen. Pariskunnan ikäväksi perheen alaikäiset lapset joutuvat kuitenkin tahtomattaan tämän "yhteisen harrastuksen" silminnäkijöiksi. Asia tietysti vaivaa lapsia ja he kertovat siitä omille (parhaille) kavereileen - luottamuksella kahdenkesken, tietysti.
No, kaveri ei osaakkaan pitää tätä "salaisuutta", vaan kertoo siitä äidille tai opettajalle, joka huolestuu kuulemastaan ja tekee ilmoituksen lastensuojeluun. Lastensuojelu haastattelee vanhemmat ja kuulee kaiken olevan hyvin. Myös lapsilla.

Onko sinustakin lasten tilanne sellainen, että siihen ei pidä ulkopuolisen puuttua ?
Jos mielestäisi pitäisi niin kuinka, kun aikuisten mielestä kaikki on ok ?

Lasten tilanne on monissa ongelmatapauksissa sellainen, että poistamalla kodista toinen aikuisista olisi koti lapselle turvallinen, eikä se vaarantaisi lapsen kasvua ja kehitystä. Lastensuojelun työntekijät eivät kuitenkaan voi huostaanottaa tai määrätä hoitoon vanhempia, eikä liiallinen alkoholinkäyttökään ole lailla kiellettyä.
Ahdistunut tai stressaantunut lapsi ei kuitenkaan pääse kasvamaan tai kehittymään normaalisti. Kouluopetuksesta ei jää mitään mieleen, kun sitä vaivaavat kysymykset, joihin ei löydy vastauksia sekä pelko mitä kaikkea voi tapahtua ja kuinka pahasti vielä joskus voi sattua.

Erkki K. Laakso

Lasse Neponen - toit hyvän esimerkin.

Lastensuojelun em. tilanteessa tulee puuttua ja yleisen syyttäjänkin, kun nämä ei jo hyvään aikaan ole ollu asianomistajarikoksia. Se, että se (puuttuminen) tapahtuu hienovaraisesti ja tehokkaasti, että saadaan "näyttö" lääkärinlausunnot ym. tapahtuneesta pahoinpitelystä onkin sitten oma lukunsa..

Tuo youtubessa pyörivä huostaanottovideo Oulun tapauksesta, niin jos poliisi olis ollut tehtäviensä tasalla, niin se olis keskeyttänyt virka-avun ja pyytänyt sosiaaliviranomaisia toimittamaan avuksi ko. tilanteeseen "perheneuvojia tms. sairaalahenkilökuntaa" - takaamaan lasten (ei traumatisoivan) noudon! Nyt on varmaa se, että lapsille tapaus lois pysyvän trauman!!

Lasse Neponen

Olet aivan oikeassa, että nykyisiä käytäntöjä (kuten videolla) tulisi muuttaa.
Kansalaisilla olisi oikeus saada parempaa ja ammatillisempaa kohtelua.
MUTTA, nykyisillä resursseilla se ei ole realistinen vaatimus - valitettavasti.
Kuvattu tapaus on peheelle ja lapsille yksittäinen sekä ainutlaatuinen - aivan kuin on lähiomaisille oma vaari tai isoäiti siellä terveyskeskuksen vuodeosastolla.
Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöille he ovat kuitenkin "vain" yksi asiakastapaus satojen joukossa.
Tiedetään, että sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön haastatteluissa nousee toistuvasti (jo 20vuotta) esiin heidän huolensa ja turhautuneisuutensa siihen, etteivät he voi tehdä työtään siten kuin he sen haluaisivat ja kuinka se ammatillisesti oikein tulisi tehdä. Tämä on yksi tunnettu lisä työn henkiseen kuormittavuuteen.

Syyttävän sormen ei tulisi osoittaa asiakastyötä tekeviin työntekijöihin, vaan kunnan- ja valtakunnan poliitikkoihin, jotka ovat tilanteen tällaiseksi kehittymiseen vastuullisia.
Rahaa riittää muualle, mutta So-Te on jatkuvasti säästölistalla oleva karsittava kuluerä, jossa vuosittaiset lisäkriiterit ja velvoitteet paisuttavat sen hallintoa.

Vesa Puuronen

On hämmästyttävää, että 5 vuotta lain voimaantulon jälkeen, vaikka lastensuojelun tilanne, jota lailla yritettiin korjata, on huonontunut, kukaan ei tiedä, mistä tilanne johtuu. Olisiko ministeriön aika tehdä asialle jotakin, käynnistää esimerkiksi selvitys asiasta? STM on käynnistänyt selvityksen vanhimman lastensuojelulain aikana vuoteen 1984 tapahtuneesta lasten kaltoinkohtelusta sijaishuoltolaitoksissa. Olisi varmaankin syytä käynnistää vastaava selvitys myös tämän uusimman lain voimaantulon jälkeiseltä ajalta.

Carola Bröderman

..huostaanotetusta lapsesta maksetaan "ruhtinaallisesti " sijaisperheille ja vastaanotto
kodeille mm...miten jos sama rahamäärä menis peerheen auttamiseksi..lasten omassa elinympäristössä.. autetaan vanhemmat oppimaan "vanhemmuutta"..lapsille ja perheelle yhteisiä hetkiä autetaan heitä auttamaan itsensä....ym..

Niko Haarala

Sijaisperheille ei todellakaan makseta ruhtinaallisesti. Tiedot sijaisperheiden palkkioista ovat kaikkien nähtävillä, joten muutamalla googlauksella pääsee hyvin selville siitä, onko sijaisperheenä toimiminen sittenkään niin hyvä bisnes kuin usein väitetään. Liikeyrityksinä toimivat vastaanottokodit saattavat olla asia erikseen.

Se, mitä sanot lasten auttamisesta heidän omassa elinympäristössään, taas pitää hyvin paikkansa. Ongelmana tosin on se, että suurimmassa osassa huostaanottoja ongelmien syynä ovat vanhempien päihteidenkäyttö, johon vaikuttamisen mahdollisuudet ovat hyvin vähäiset, jos vanhemmat itse eivät halua toimintaansa muuttaa. Rahalla voidaan hankkia tukiperhepalveluita, kodinhoitoapua jne. muttei juuri vaikuttaa vanhempien elämänhallinnan ongelmiin.

Ari-Pekka Harju

"Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananojan mukaan lastensuojeluun liittyykin vakavia ongelmia. Huostaanottoja tehdään hänen mukaansa silti pikemminkin liian pitkällisen harkinnan jälkeen kuin liian herkästi, vaikka julkisesta keskustelusta voisi päätellä toisin."

Mitä jos ensin yritettäis enneltaehkäistä ensin?

Miksi ei edes yritetä Matti Rimpelää kuunnella.. siinä on mies joka puhuu asiaa enemmän kuin asian vierestä

http://www.perusopetus.fi/?p=2008

”No hyvä esimerkki on se, että me käytetään noin 500-600 miljoonaa euroa… 15 000 lapsen sijoittamiseen kodin ulkopuolelle… ja tämä summa kasvaa, ehkä 50 miljoonalla eurolla vuodessa… eli lasten sijoittamiseen kodin ulkopuolelle kyllä löytyy rahaa, mutta ei niihin peruspalveluihin, joilla estettäisiin tätä kehitystä”

Lasse Neponen

"... Mitä jos ensin yritettäis enneltaehkäistä ensin? ..."
Tämähän se onkin juuri sitä hölmöläisten hommaa, kun kaikki tietävät, että se olisi pitkässä juoksussa kaikkein edullisin ratkaisu.
1990-luvun alusta vain alkoi määrärahojen leikkaukset, joilla ensimmäisenä vietiin rahat ennaltaehkäisystä "vähemmän välttämättömänä".
Nyt ollaan siinä, että sitä laskua sitten maksetaan - korkojen kanssa.

Mika Malila

Kannattaisikohan jo hiljalleen alkaa panostamaan siihen ennaltaehkäisevään lastensuojelutyöhön, niin saattais vaikka joskus alkaa kääntymään laskusuuntaan nuo huostaanottojen määrät.
Kyllähän sen nyt luulis oppineiden ministerienkin ymmärtävän että jos vanhemmat voivat huonosti niin ei siinä kauan mene kun myös lapset voivat huonosti...
Onko kukaan koskaan pohtinut että jos vanhemmat voi huonosti ja sen myötä jälkikasvu alkaa oireilla ja sen pohjalta tehdään huostaanotto, että kuinka ne vanhemmat voi sen jälkeen vai onko sillä nyky-yhteiskunnassa mitään merkitystä niille jotka päättävät asioista... Milloin aletaan lopulta oikeasti tukea vanhempia jotta he ensin jaksaisivat ja näin ollen myös kykenisivät huolehtimaan jälkikasvustaan niin ettei yhdenkään viranomaisen tarvitsisi olla huolissaan noista lapsista.
Kaikilla vanhemmilla ei ole kovinkaan kattavaa tukiverkostoa saatika kovinkaan hyvä taloudellinen tilanne jotta voisivat sen kautta saada apua asioihin. Monet ei osaa hakea apua ja osa taas pelkää hakea apua koska tulee helposti leimatuksi huonoksi vanhemmaksi.
Tilanteita missä ei edes ennaltaehkäisy auttaisi on varmasti vähän kunhan asioihin osattaisiin puuttua ajoissa, kysehän on loppujen lopuksi siitä halutaanko auttaa siinä että perheet voivat hyvin vai että lapset voivat edes kohtuullisen hyvin.

Katri Långström

Siis näin videon kun poliisit vei lapset pois kotoa, kyseessä huostaanotto ja kaikki kommentit sen videon alapuolella olivat, että lapset takaisin kotiin, miks noin :O lapset kotiin, kotiin, kotiin jne... ja minulta suorastaan höyry lensi korvista pihalle. Kukaan ei voi tietää mitä hirveitä asioita siinä kodissa oli tapahtunut. Minulla on sen verran tietoa, että lapset pidetään ihan omissaan kodeissa niin pitkään kuin mahdollista, niitä ei todellakaan olla sieltä viemässä samantienlastenkotiin ja musta tuntuu, että kun poliisit oli vielä hakenut lapset kotoa että kaikki ei ollut todellakaan ok koska muuten normaalisti sosiaalityöntekijä olisi hakenut ne kotoa. Syy ei todellakaan ole mikään pieni miksi lapset ovat kotoa lähteneet voi olla väkivaltaa, lapsia ei ole hoidettu, alkoholismia ja vaikka mitä muuta pahempaa käyttäisivät ihmiset aivojaan eikä ajattelisi vain, että lapset takaisin kotiin. Voin puhua tästä asiasta koska olen ihan perusteini/nuori 18v ja olen ihan omasta tahostani lähtenyt pois kotoa nuorisokotiin ja tämä on minun ensimmäinen koti! Paikkoja on todella erinlaisia mutta tämä missä itseasun on kuin normaalikoti paitsi olen jo muuttamassa omilleni ja ne lapset jotka olivat siinä videossa olivat niin pieniä, että he joutuivat varmasti todella hyvään lastensuojelu kotiin tai johki perheeseen. Ärsyttää tällaiset aiheet koska lastensuojelu on pelastanut elämäni.

Veikko Mäkitalo

Tuossa ylempänä Katrilla oli asiaa, eilen US:n uutisen kommentit olivat oiva esimerkki tuohtumuksesta ja vain yksi persuksi haukuttu kommentoi maltillisesti , jopa eräs entinen kansanedustajakin liittyi huutokuoroon Päivi Lipposmaisesti. Odotellaan nyt, eiköhän se syy putkahda tässä naapurivahtien mini-idyllissä ja sitten kaikki kuoroon....

Laki Turva

Kananoja luonnollisesti puolustaa omia joukkojaan. Hänen mielestään kaikkien lasten pitäisi olla yhteiskunnan holhouksessa? Hän näyttää lyövän mustan leiman lähes kaikkien lapsiperheiden ylle. Jäisi jo eläkkeelle. Tässä on aina enemmän ja enemmän kysymys SOSIAALITYÖPOMMISTA ei PERHEPOMMISTA. Tehkää ihmiset niin paljon videoita ja nauhoituksia kuin mahdollista, teillä on siihen lupa omassa kodissanne. Ottakaa todistajia mukaan aina kuin mahdollista tällaisiin tilanteisiin ja sossupalavereihin. Olen yli 20 vuoden urani aikana törmännyt niin runsaaseen väärinkäyttöön sosiaalitoimen puolelta että se hirvittää ammattilaistakin. Tämä on vain jäävuoren huippu, olipa kyse sitten huostaanottobisneksestä tai muuten vain mielivallasta. Sossutoimi pitäisi saada suoraan valtion järjestelmäksi. Kuntien epäpätevät sossutyöntekijät eivät pysty eivätkä osaa turvaamaan lapsen etua ja koko tuo "lapsen etu" käsite on heiltä hukkunut oman pätemisen tarpeen syövereihin. Hämmästyttää Kananojan kommentit, onhan hän sentään päässyt ylisosiaalineuvokseksi :)
Kari Maukonen, varatuomari, Ilmajoki

Laki Turva

Lapsen huostaanotto ja kiireellinen sijoitus ovat aina perusoikeuksia rikkova VAPAUDENRIISTO, joten kynnys sille on asetettava erityisen korkealle. Siinä mielessä Kananoja on oikeassa, että epäpätevää henkilöstöä riittää, mutta sillä varjolla ei kenenkään vapautta saa riistää eikä huostaanottoja voi toteuttaa resurssien saamiseksi, vaan ihan vain OIKEASTA syystä. Ei kukaan muukaan viranomainen, esim poliisi vangitse tai pidätä ihmisiä saadakseen RESURSSEJA lisää. Kari Maukonen, VT, Ilmajoki

Suuna Päänä

Aulikki Kananoja on näemmä täysin kääntänyt takkinsa. Mitä ihmettä tarkoittaa, että Suomessa olisi vuosikausia ollut perheissä 'piileviä' ongelmia, jotka lastensuojelua tarvitsisivat? Lapset kasvavat. Jos 2008 on ollut ongelmia, niin siitä on jo kuusi vuotta ja lapset ovat aikuisia tai aikuistumassa. Onko Kananojalle tullut muistihäiriöitä vai mitä? "Piileviä ongelmia" lastensuojelussa on ollut tosin vuosikymmeniä. Salassapito, joka suojelee enemmän lastensuojelijaa kuin lasta. Epäpätevät työntekijät, joita niitäkin on liian vähän, puhuttavat kansaa mutta prosessien oikeellisuuteen (ei siis esim. näyttöön) keskittyvät hallinto-oikeudet pitävät näitä viranomaisia ilmeisen pätevinä koska tahdonvast. huostista puretaan vain vaivaiset 7 %!
Ja entäs tämä miljardiluokan bisnes sitten? Kuka sitä haluaa city-maasturistaan luopua, kun on bisnesperiaatteella toimivalla perhekodilla saanut massia taskuun? En minä ainakaan.
Minulla on vammainen poika. Jos hänet saataisiin huostaan, kuntamme köyhtyisi heti 500 e/ PÄIVÄ! Mutta kun minä tahdoin yksinhuoltajana 300 euroa lisää KUUKAUDESSA tukea, että selviäisimme, sama kunta sanoi, ettei ole rahaa! Jos me saisimme 1000 e /k brutto oh-tukea, voisin maksaa vuokran ja elämiseen jäisi vielä 250 e. Sillä me selviäisimme. Nyt emme selviä. Mutta kodin ulkopuolelle kunta on heti valmis antamaan kuukaudessa 15000 euroa, jos annan lapseni pois kotoa. Ovat sanoneet tämän aivan suoraan!
Aulikki Kananoja: tule meille katsomaan tätä "piilevää ongelmaa", kiitos! Häpeä hyvä professori!

Osmo Marttila

Pommi kyllä paljastui, mutta ei suomalaisissa perheissä vaan lastesuojelussa. Jos, ja kun, kerran jopa lastensuojelu on noin kaoottisessa tilassa ei ole mikään ihme etteivät oikein mitkään muutkaan asiat kuntatasolla hoidu kunnolla. On vain yksi selitys miten tällainen päätön koheltaminen on voinut jatkua vuosikausia - se on johtamisen taso.

Merja Viitanen

On ja on perheitä.. Joissakin perheissä voidaan tarvita hetkittäistä apua.. ja toisissa taas ehkä pidempiaikaistakin.. mutta yhtäkaikki... Ne jotka apua pyytävät, eivät sitä saa tai perheitä ohjataan paikasta toiseen.. kun taas on perheitä, jotka eivät apua ole koskaan pyytäneet mutta jostain kumman syystä jahkaantuneet lastensjuojelunpiiriin, vaikkapa että päiväkodin ohjaaja ja on tullut kysyneeksi kasvatukselista neuvoa lapsen suhteen, ja näin ollen perheestä on tehty LaSuilmoitus vaikka päiväkodin ohjaajalla ei ollut tarkoitus sellaista edes tehdä, mutta josta huoli oli kuitenkin noussut... Perheelle voidaan tarjota kotiin perhentyöntekijää, jotka vain käyvät piipahtamassa itsekään tietämättä miksi he perheen luona käyvät.. ja kun he sitä perheen aikana viranomaiselta kysyvät, viranomainen ei vastaa heidän kysymyksiinsä.. perheelle itselleenkään ei kerrota mistä heilä huoli on.. ja minkä vuoksi perhetyöntekijät perheen luona edes käyvät... perhetyöntekijät eivät tee perheen luona mitään... katsovat lapsen huoneen, kiertävät pihan ja lähtevät, joskus eivät edes tule sisällekään asti vaan piipahtavat portilla, kun on jo kiirus toiseen paikkaan.. Mitä hyötyä perheelle on tälläisestä avuntarpeesta.. oikeastaan ei yhtään mitään... ei ole ollut tarkoituskaan.. on vain laitettu perhetyöntekijät perheen luokse, ei olemaan apuna ja tukena vaan etsimässä kriteereitä huostaanotolle.. onko tämä oikea tapa auttaa perheitä.... Vai olko tässäkäkin tapauksessa, kyse resurssipulasta tai siitä että viranomainen ei tiennyt minkälaista apua perhe tarvitsisi.. joten huostaanotto oli helpompi tapa auttaa perhettä.. Jos ja kun perheen äiti sai väliaiksen työpaikan, ja perheen isä on vakinaisessa työsuhteessa.. olisiko ehkä ollut helpompi tarjota väiiaikaista perhetyöntekijää olemaan lapsen kanssa sen aikaa, kun toinen vanhemmista olisi saapunut työstä kotiin.. tarjota lapselle välipalaa ja katsoa lapsen läksyt, ja ehkä vaikkpa imuroida.. jos oisi ollut sellaiseen tarvetta... Ei vaan helpompi tapa toimia oli tehdä kiireellinen sijoitus ja huostaanottaa lapsi.. ja sen jälkeen vasta akaa kertomaan puhelimitse tarinaa... ja vielä että kun olivat nyt näin ajatelleet vain tehdä.... Mielstäni olisi kohteliasta keskustella asioista kasvotusten.. ei puhelimitse.. tai ottaa puheeksi jos on olut jotain mitä vanhempien olisi pitänyt tehdä tai toimia toisin... eikä vain laittaa vanhempia syytetyn penkile... sanoen niin kun te nyt vain olette olemassa perustelematta edes miksi näin on sanottu... herraisä sentään... minusta tuollainen käytös on todella pöyristyttävää ja kohtuutontakin... ja lapsikin on nyt hallinto-oikeuden päätöksellä huostaanotettuna...

Tarmo Vienovirta

Lastensuojelun ongelmat johtuvat siitä, että monikansalliset yritykset on päästetty tekemään bisnestä lastemme kustannuksella, eikä törkeätkään lastensuojelulain rikkomiset johda mihinkään. Huostaanottavat terveiden perheiden terveitä ja helppohoitoisia lapsia kavereidensa laitoksiin ja sijoittajille rahastettavaksi.
Lastensuojelulaki sinällään on mielestäni hyvä, mutta kun lastensuojelu ei noudata kyseistä lakia! Maassamme ei ole viranomaista, joka puuttuisi lastensuojelussa rehottavaan lapsikauppaan!
Varmastikin jossain on myös rehellisiä hyväntahtoisia lasu sossuja, mutta itse vuosia asiaan perehtyneenä voin sanoa, että lastensuojelussa toimii paljon ammattitaidottomia, monesti mieleltään sairaita ihmisiä, joille on annettu käytännössä rajaton valta ihmisten elämään!
Älkää hyvät ihmiset päästäkö tätä maatamme kalvavaa syöpää leviämään enempää, vaan perehtykää asiaan, niin parhaassa tapauksessa pelastatte omat lapsenne!
Voitte vallan mainiosti olla heidän seuraava uhrinsa!
Lastensuojelun sossu kun kertoo, että nyt on huoli jostain asiasta, niin saatat herätä aamulla ilman lapsia!
Itse elin hyvää elämää lasteni kanssa ilman mitään vakavia huolia, mutta tyhmyyttäni menin itse kutsumaan nämä parasiitit elämääni hyvin vähäisen ongelman vuoksi!
Ennen oli vakituinen työ, kuten koko aikuisikäni ajan, lapset voivat hyvin, tulimme kohtuullisesti toimeen ja kaikki oli muutenkin hyvin. Sitten tuli Lastensuojelu "auttamaan" ja menetin kaiken hyvin nopeasti.
Esittävät täysin fiktiivisiä väittämiä, eikä auta vaikka todistat toisin. Itse pystyisin koska tahansa kumoamaan heidän valheensa, mutta missä on viranomainen, joka asian tutkisi? Ja meitä saman kohtalon jakavia on suomessa jo valtavasti!
Tilanne on äärettömän vakava, sillä jos joku todella tarvitsisi apuani, niin en missään nimessä lastensuojeluun soittaisi. En voisi elää lapsen pilattu elämä omallatunnollani.
VAROKAA HEITÄ!!! Tämä on valitettavasti ainoa neuvoni!
http://lastenjaperheenetu.munblogi.com