Perjantai 18.1.2019

Helsingin päättäjät ihmeissään: ”Mikä ihmeen G-soppa siellä nyt hämmentyy?”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
15.1.2014 19:20
  • Kuva: Petteri Paalasmaa /Uusi Suomi
    Kuva
    Guggenheim-säätiön johtaja Richard Armstrong esitteli säätiön uutta museoehdotusta Helsingissä muun muassa poliitikoille viime syksynä.
|

Guggenheim-säätiön ilmoitus tukihakemuksen poisvetämisestä yllätti helsinkiläispoliitikot täysin.

-Mikä ihmeen G-soppa siellä nyt hämmentyy, Saksassa parhaillaan oleva kaupunginvaltuutettu Ville Jalovaara (sd.) ihmettelee Facebookissa.

Myös kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki kommentoi uutta käännettä Facebookissa.

-Guggenheim on melkoinen saippuaooppera. Valitettavasti kysymys ei ole televisio-ohjelmasta, hän kirjoittaa.

Helsingin kaupunginhallituksessa istuva, Guggenheimin tonttivarausta maanantaina vastustanut Osku Pajamäki (sd.) puolestaan kysyy, mitä asiassa tapahtuu seuraavaksi.

-Vieläkö joku on sitä mieltä, että hankkeessa voidaan edetä? Että kaikilla osapuolilla on riittävästi informaatiota siitä, mitä ollaan tekemässä. Mitä huomenna, hän kysyy Facebook-päivityksessään.

Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Sauli Harju

Huomaako porukka mitä tapahtu. Gukkenhaimi haki valtion tukea ja nyt yrittää pysyä mahdollisimman hiljaa nuista tuista ettei häly mene pahemmaks. Sitten kun tuon pulju on pystyssä ja ei menesty niin hakevat valtion tukea että voivat pyörittää tuota konkurssiyritystä sitte sinne menee taas joka vuosi miljoonia verorahaa täysin turhaan.

Sauli Harju

Tämäkin osoittaa kuinka rikollisissa käsissä valtion kassa on kun vapaavuorikin jo oli antamassa satoja tuhansia euroja ominpäin yritykselle jonka toimintaa ei olla edes hyväksytty vielä täällä. Mun mielestä tuo täyttää jo valtionpetoksen merkit.

Timo-Pekka Mustakallio

Tämä farssiksi muuttunut suhmurointi pitäisi viheltää poikki.

Miten ihmeessä puurakentamisen edistämiseen tarkoitettuja määrärahoja nyysittiin erään pikkuporukan vänkäämän prestiisiprojektin tarpeisiin? Täytyyhän olla päivänselvää, ettei arvokasta taidetta jo turvallisuussyistä missään nimessä sallittaisi (vakuutus!) asetettavan esille puurakennuksessa? Entäpä löysän kymmenmetrisen savikerroksen päälle pykattavaksi suunnitellun pömpelin hyllyminen aina, kun 2-ratikka hurauttaa Laivasillankatua tontin ohi? Entä vettyneen pohjan ja meren kosteudelta suojautuminen?

Mutta jospa tutkisimme koko Guggenheim-hanketta vielä tarkemmin?

Satun yrittäjänä tietämään (omissa nahoissani) Etelärannan haastavuuden. Ilmeisesti alueen kävelyvirtoja tai turistien käyttäytymistä ei ole tutkittu. Tosiasiassa tuo niin keskeiseltä paikalta vaikuttava tontti on keskustan kuolleessa kulmassa, ratkaisevat 300-400m sivussa Kauppatorin vilinästä. Se ei ole luontaisten reittien varrella, sinne täytyy löytää. Keskimääräinen turisti kaihtaa riskiä, eli menee sinne minne muutkin. Ehdotetulla tontilla ei ole perinnettä - paitsi sataman asfalttiplänttinä - se voisi yhtä hyvin sijaita Nurmijärven takametsissä. Ette usko, mutta näin todella on.

Guggenheimin laskelmat on sananmukaisesti rakennettu saven päälle.

Kävijämäärä 550.000 on hillittömästi yliarvioitu, puhdasta fantasiaa. Ateneum saavutti loistavilla näyttelyillään 400.000 kävijän suosion - mutta se oli piikki, huippulukema mitä ei ankeina aikoina ehkä enää saavuteta pitkiin aikoihin. Todennäköinen kävijämäärä lie hieman Kiasman lukemaa pienempi, eli 180.000 sijaan kenties 150.000 tai alempikin. Perustelen. Laivantuomien osuus on todellisuudessa minimaalinen: Siljan matkustajista vain vähemmistö on potentiaalista kävijäkuntaa, vaikka kävelisivät museon ohitse. Arvelisin - koska vaihtelu on ilmeisen suurta - että osuus asettuu eri tekijöiden vaikutuksesta 0-10% välille, eli laivan 2.800 matkustajan kapasiteetistä "saalis" on kymmenien ja muutaman sadan väliä. Loput näet kiirehtivät kilpaileviin turistikohteisiin keskustassa (Kauppa- ja Senaatintorin alue, shoppailuvyöhyke), eivätkä käytä lyhyestä vierailuajastaan tuntia-paria kallishintaisessa museossa vierailuun. 200 kävijää x 360pv tekisi 72.000 kävijän potentiaalin... mutta jo kaunis sää, tai ylihinnoittelu, tai vaikkapa vaan sisäänkäynnin epäonnistunut sijoittelu pudottaisi sitä merkittävästi. Toteutuva luku on siis pienempi.

Entä risteilyvieraat, joista suurin osa jätetään Hernesaareen? Osa, kenties valtaosa, ei poistu laivasta lainkaan, tai enintään jalottelemaan laiturille näköetäisyydelle laivastaan jottei se jättäisi, tai sillipurkin tungoksiin lopen kyllästynyt matkalainen joutuisi eestaas vellovaan rysikseen. Keskustaan saapuvista taas valtaosa käy sightseeing-kierroksella, eli vapaata aikaa jää niukalti, riskejä ei voida eikä haluta ottaa. Guggenheimiin asti eksyvien - muistaen, että harva turisteista olisi niin oma-aloitteinen - osuus on pienempi kuin Ruotsinlaivoilta tulevien. Venäjältä tulevien vieraiden määrää on vaikea hahmottaa, mutta esimerkiksi Pietarin kilpaileva tarjonta huomioiden mitään maanvyöryn kaltaista vierailijatulvaa ei ole syytä odottaa. Asetetaanpa vaihteluväliksi 50.000-100.000 kävijää, ja laskelmien pohjaksi varmuuden vuoksi alaraja (tarkalla lukemalla ei ole väliä - se on joka tapauksessa liian pieni!).

Todennäköisemmin turistikävijät löytyvät Helsingissä useita päiviä viettävien tai täällä toistuvasti vierailevien joukosta, ja valtaosa (kenties 90%) kävijämäärästä koostuu suomalaisista. Tarkastelkaamme tätä suurta kohdetyhmää hieman tarkemmin. Kiasma ja Guggenheim ovat vaihtoehtoisia kohteita modernista taiteesta kiinnostuneille: ne vievät siis leipää toinen toiseltaan. Jos tunnen suomalaismieltä ollenkaan enemmistö valitsee kotimaisen museon "Gunnarin" ("tuon pässin vierasmaalaisen", jos muistatte). Projektiryhmä on jopa varmistanut tämän negatiivisuuden hankkeen ympärillä käydyn - ja edelleen jatkuvan - farssin myötä. Asiakaspalvelutilanne on menetetty jo ennen kuin se alkoikaan. Uteliaimmat eivät siltikään malta jättäytyä pois, ehkä tuontitaide olisikin parempaa kuin rihkama, tai ehkä ryhmiä rahdattaisiin Guggenheimiin puoliväkisin, eli kävijämäärä olisi kenties 100.000 luokkaa. Kokonaismäärä olisi siis 100.000 kotimaista ja 50.000 ulkomaista vierasta? Laskekaamme sitten Guggenheimin vuosilisenssin mukaan, olkoon se 3MEUR: pelkästään tuon perusteella pääsylipun hinnaksi tulisi 20 EUR. Mielestäni tuo olisi "tough sell", kaukana kipurajan tuolla puolen.

Mutta eihän tässä vielä kaikki.

Rakennuskustannusarvioksi, vaikka ensimmäistäkään vakavaa rakennuspiirrosta ei ole laadittu, on heitetty 130 MEUR. Tuo vaikuttaa sisäänvetohinnalta, Americassa sitä sanottaisiin "sucker trap":iks. Vastaavankokoisen maapohjaltaan hieman vähemmän haastavalla tontilla sijaitsevan, ja alkuperäisestä karsitun Musiikkitalon lopulliseksi hinnaksi tuli 165 MEUR. Lisätäänpä siihen jo tässä vaihessa 30 MEUR maksu Guggenheim-statuksesta. Todellisuudessa kyse on 200 MEUR projektista... jo ennen kuin huomioidaan savi- ja täyttömaa jonka varaan ajateltiin rakentaa, tai arvokkaan tuontitaiteen edellyttämä turvallisuustaso. Lopullinen hinta voi helpostikin olla 300 MEUR. Huomannette, että laskelma alkaa näyttää toivottomalta! Mutta vieläkään kassan vuoto ei ole tukittu: käyttökuluarvio on nyt laskettu 13 MEUR tasolle, kun se aiemmin oli 14 MEUR (kummastakin niistetty desimaalit). Haastavaan paikkaan rakennetun museon korjailu- tai parantelukuluja ei ole huomioitu lainkaan, vaikka niitä taatusti tulee jos rakennuksen arkkitehtuuri on näyttävää (myös Kiasmaa on jouduttu paikkailemaan). Laskelman vastasarakkeessa on toki verotulohyötyjä, tai muita eteerisiä arvoja. Ne eivät tällä kertaa mahdu tupakkiaskin kanteen - eipä tarvitsekaan, koska jo hetken pyörittely osoittaa hankkeen megaluokan taloudelliseksi katastrofiksi Helsingille, ja koska lukemien viilailu tarkoittaa vain aste-eroja katastrofin laajuudessa.

Olen varmaan väärässä... mutta entäpä, jos aavistukseni on oikea? Silmissäni vilisee kuvia yhteen törmäävistä junista, palavana maahan vajoavista ilmalaivoista...

Pitäisikö vielä pohtia "kulttuuritekoa"? Tuontitaiteen tyyssijaa ollaan rakentamassa turisteja varten, "build it, and they will come"-uskomuksen varassa. Monessa muussakin kaupungissa on laskeskeltu onko uskomuksessa perää, parissa jopa menty totetutuksen asteelle, mutta todettu uskomus harhaiseksi. Edes Bilbao ei 2012 päässyt plussalle, vaikka se sai vajaat 8 MEUR lahjoitusvaroja (lähde: kotisivut, tuloslaskelma) ja on vakiinnuttanut paikkansa 15 vuoden aikana. Helsinkiä ja Suomea vartenhan Guggenheimia pitäisi rakentaa, ja eo. hahmottelun valossa rakennetaankin. Samalla päätös kuitenkin sulkee pois jo olemassa olevien taidetilojen todetut ja mittavat korjaus- tai laajennustarpeet. Guggenheim-ratkaisu olisi siten isku vasten kotimaisen taiteen, taiteilijoiden ja taidepiirien kasvoja... epäilemättä myös arkkitehtien, koska kilpailu on kansainvälinen ja niin todennäköisesti sen voittajakin. Mutta entäpä tulos? Varmaan kaupunkiin saadaan uusi kallis pytinki: se ei kuitenkaan ole arvo itsessään edes kalliilla ostettujen GUGGENHEIM-lainahöyhenten kautta, pikemminkin päinvastoin. Mahdammeko edes saada WOW-arkkitehtuuria - jos ken sitä erityisemmin kaipasi - vaiko kulttuuriimme yhteensopimattoman kauhean töräyksen, mikä aiheuttaa seuraavien vuosikymmenten ajan silmäsärkyä ja nyrkin puristelua taskussa? Emme voi vielä tietää - mutta ennusmerkit ovat huonot. Liian monta kokkia...

Käsitän päinvastoin eleganssiksi, taiteeksi, tehdä asioita ajatuksella, intohimolla, omin kenties vaatimattominkin voimin... ei kansainvälisistä supermarketeista valmiin esipureskellun ostamista, niin hyvää kuin se ehkä onkin. Mielestäni koko hanke on tympeän ulkokultainen ja pröystäilevä (vaikkei siihen "oikeesti" edes ole varaa!), kun sen pitäisi olla sydämellä ja ajatuksella hitaasti maiskutellen ja hienovaraisesti luotua. Rohkeasti oman näköistä. Suomalaisuuttahan turistit tulevat etsimään... ja mitä he löytävätkään? Guggenheim-monisteen? Ettekö tekin tuntisi itseänne petetyksi?

Projektipartio johdattaa meitä synkkään metsään. Nyt olisi hyvien kysymysten aika.

Petri Sakkinen

”Vastaavankokoisen maapohjaltaan hieman vähemmän haastavalla tontilla sijaitsevan, ja alkuperäisestä karsitun Musiikkitalon lopulliseksi hinnaksi tuli 165 MEUR.”

Vastaavan kokoisen? Musiikkitalon pinta-ala on 36 000 m2, Guggenheimin 13 000 m2. Ei ihme, ettet pärjännyt yrittäjänä.

Timo-Pekka Mustakallio
Vastaus kommenttiin #9

Höps. Tupakka-askin kanteen raapustellut numerot näyttävät vaan rumilta, eli jos nykyinen suunnitelma toteutettaisiin Helsingin "vibraavasta kulttuurielämästä" (NY Times) jäisi jäljelle vain kukkarossa tutiseva Matti.

Ei kiva näky, olipa poliittisesti kallellaan mihin suuntaan tahansa.

Timo-Pekka Mustakallio
Vastaus kommenttiin #12

Hilsettähän kaikki. Ehkä saamme budjettimuseon jonka ovella on jatkuvaa jonoa (esitetty laskelma 550.000 / 360 tarkoittaisi keskimäärin yli 1.500 kävijää päivässä). Jos emme näekään jonoa... meitä odottaa perikato. Se olisi mälsää. Tyhmä... ON parempi! Siitä on tällä hetkellä huutavaa pulaa ;)

Leila Mustanoja-Syysmeri

Timo-Pekka toi kirjoituksessaan runsain mitoin realismia Guggenheim -suunnitelmiin. Olen samaa mieltä, minustakin mm. oletetetuissa kävijämäärissä on enemmän toiveajattelua kuin raakaa realismia. Rakentamisen kustannusarviosta nyt puhumattakaan.

Minua on koko ajan vaivannut tässä prosessissa se, että Guggenheimin edellinen menestystarina on peräti 16 vuoden takaa Bilbaosta. Miksi sen jälkeiset projektit eivät ole menestyneet? Minun näkemykseni on se, että Guggenheimin konsepti tulee liian kalliiksi panos-tuotos -suhteessa ja siksi potentiaalit kaupungit ovat sanoneet no thank you. Suomalaiset poliitikot tuntuvat olevan pehmoilijoita, jotka Guggenheimin piinkovien liikemiesten on ollut helppo puhua ympäri.

Sauli Harju

Ihmisille pitää tarjota semmosta jota ihan kaikki haluaa nähä eikä halua elämänsä aikana sitä missata, joten eiköhän olis aika miettii oikeesti jotain järkevämpää kuin idioottimaista taidetta jota 0,000001% maailman ihmisistä haluaa nähdä.