Perjantai 18.1.2019

Suomen vaaleissa yksi iso ongelma

Jaa artikkeli:
Luotu: 
19.8.2009 11:25
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva

Faktakulma

Mikä listavaali?

Niin sanottujen pitkien listojen vaaleissa kansalaiset äänestävät puolueiden ennakkoon koostamaa ehdokaslistaa, eivät suoraan ehdokasta. Listan ehdokasjärjestyksen päättää puolue, ja listoilta läpi menneiden määrä riippuu listan ja puolueen saamasta äänimäärästä.

Listavaalijärjestelmä on yleinen demokraattisesti valituissa kansanedustuslaitoksissa: noin neljänneksessä tällaisista maista on listavaalisysteemi.

Valtio-opin professori Heikki Paloheimon mukaan Suomen nykyisessä vaalijärjestelmässä on isoja ongelmia. Silti vaihtoehtona esitettyyn listavaaliin liittyvät pulmat ovat niin suuria, siihen Suomessa tuskin koskaan siirrytään.

Ylen Ykkösaamussa esiintynyttä Paloheimoa ärsyttää, että nykysysteemissä jokaisen puolueiden listalta löytyy sopivat ehdokkaat esimerkiksi ydinvoiman kannattajille ja vastustajille.

Ongelmana hän pitää sitä, että suhteellisella vaalitavalla laskettuna ydinvoiman vastustajan ääni voi päätyä ydinvoiman kannattajalle, vaikka olisikin äänestänyt ydinvoiman vastustajaa.

- Maamme nykyisellä henkilökohtaisella vaalijärjestelmällä on ilmeisiä pulmia. Se on johtanut ajan mittaan siihen, että puolueiden ehdokaslistat ovat kuin tavaratalo, jossa on tarjouksia jokaiselle asiakkaalle, Paloheimo moittii.

Pitkillä listoilla ehdokasasettelusta tulisi hänen mukaansa aatteelliselta kokoonpanoltaan nykyistä yhdenmukaisempaa.

- Järjestelmä olisi omiaan vaikuttamaan siihen, että puolueiden väliset erot korostuisivat, Paloheimo näkee.

”Jos kansalaisilta vietäisiin mahdollisuus äänestää ehdokasta, se voisi nostaa jyrkkää protestointia.”

Uuden järjestelmän myötä politiikasta lähtisivät myös julkkisehdokkaat, elleivät he olisi ahkeroineet puoluetyössä jo pidempään.

Uudistuksen vaikutusta äänestysaktiivisuuteen olisi kuitenkin vaikea ennustaa.

- Jos kansalaisilta vietäisiin mahdollisuus äänestää ehdokasta, se voisi nostaa jyrkkää protestointia ja siihen, että jäädään kokonaan pois vaaliuurnilta.

Näyttää siltä, että listavaalia väläytelleet maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) ja SDP:n puoluevaltuuston puheenjohtaja Jouni Backman ovat vastatuulessa.

- Tuskin tämä tulee toteutumaan, Paloheimo sanoo.

Pitäisikö Suomen siirtyä listavaaliin? Ota kantaa US-kyselyssä.

 

Faktakulma

Mikä listavaali?

Niin sanottujen pitkien listojen vaaleissa kansalaiset äänestävät puolueiden ennakkoon koostamaa ehdokaslistaa, eivät suoraan ehdokasta. Listan ehdokasjärjestyksen päättää puolue, ja listoilta läpi menneiden määrä riippuu listan ja puolueen saamasta äänimäärästä.

Listavaalijärjestelmä on yleinen demokraattisesti valituissa kansanedustuslaitoksissa: noin neljänneksessä tällaisista maista on listavaalisysteemi.

Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Ansu

Outo johtopääätös, kun artikkelia lukiessa nykyinen järjestelmä osoittautuu selvästi huonommaksi.
Listavaali saisi päinvastoin useamman äänestämään. Ääni puolueelle on parempi kuin ääni jollekin ehdokkaalle.
Puolueiden väliset erot korostuisivat, mikä olisi pelkästään hyvä asia.
Puolue päättää sisäisesti, miten se asioita ajaa ja mitä se pitää tärkeänä. Ja laittaa listaansa henkilöt, jotka parhaiten vievät asioita eteenpäin.
Tuskinpa silloin listalla on esim. viisi julkkista etummaisena.
Asiaa voisi verrata jääkiekko- tai jalkapallojoukkueeseen.
Fanit kannattavat joukkuetta ja fanittavat niitä tähtiä, jotka saavat joukkueen menestymään. Joukkue tulee ensin.
Puolueissa tähtipelaajia ovat pätevimmät ja fiksuimmat.
Jääkiekkojoukkueen valmentaja ei mielellään ota kentälle suosittua kansanedustajaa, koska tämä ei osaa pelata heidän peliään.
Puoluejohtokin ottaa eduskuntaan mieluummin pätevän ihmisen joka ymmärtää politiikkaa ja miten siinä pitää toimia. Julkkis joka ei ymmärrä mitään on pelkkä verkonpaino joka vain kulkee joukon mukana eikä tuo mitään uutta puolueelle.

Vieras

Päinvastoin. Jos aletaan käyttää listavaaleja, minä en enää äänestä ollenkaan.
Suomlaisen politiikan suurin ongelma on juuri puolueet ja varsinkin niissä hääräävät ns "vanhat starat", jotka eivät tajua lopettaa ajoissa vaan jankuttavat puolueidensa olevan paras ja ainoa vaihtoehto mille tahansa asialle.

Lakkautetaan puoluejärjestelmä kokonaan ja äänestetään vain henkilöitä, joilla ei ole rasitteina vanhoja jääräpäitä, ei tämä tilanne tämän huonommaksi voi mennä.
Jos ei hommat toimi, niin pistetään pihalle ja äänestetään toinen tilalle.
Tällä konstilla viimein valikoituisivat päättäjiksi ne, jotka oikeasti jotain osaisivat, mutta nyt ei voi mitään tehdä, kun puolueet sitovat kädet selän taakse niinsanotulla puoluekurilla.

Ilkka Luoma

[01032007 ... kansakunta äänestäjinä on nyt kaappinsa päällä, nyt valitsemme sisällön neljäksi vuodeksi, ja sittenkään kansalaisen ääni ei toteudu käytännössä hänen valinnan mukaisesti - nykyinen äänestysjärjestelmä tukee ja ajaa ehdokkaat valinneen puolueen etuja ... ]

Äänestäjät ovat vaalikarjaa, jota hoivataan, kuunnellaan ja mielistellään - kyllä kaikelle: eläkkeet, siltarummut, maataloustuet, yrityselämään tutkimusrahaa, korkeakoulutukseen kehitysrahaa ja opiskelijoille lisää opintorahaa. Nyt hamutaan ääniä ja kansalaisia omiin leireihin. Nykyinformaatiologistiikan aikakaudella kansalaiset ottavat enemmän suoraa vaikutusvaltaa.

Puolueet asettavat ehdokkaat - kukin omanlaisensa karsinnan kautta. Vaaleissa on mukana julkkiksia, on myös älyköitä ja myös vähemmän innovatiivisia. Suomi on puolueiden maa puhuttaessa vaaleista. Meille äänestäjille taas valinnat ovat hyvin usein henkilövalintoja. Meillä on kullakin suosikkinsa, oli se sitten taitavasti Kuros-episodilla vauhditettu Vanhanen, Keski-Euroopasta rullaillut Niinistö tai vihreiden atomituuli Hautala, joka miltei ainoana on ymmärtänyt mihin markkinamekanistinen "kulutusquarterbusiness" on maapalloa viemässä.

Jokainen kansalainen omaa yhden äänen. Eduskuntaan pääsee pienimmillään muutamalla tuhannella äänellä. Äänikuninkaat ja -kuningatteret saavat jopa 40.000 ääntä. Silti jokaisella edustajalla on suuressa salissa vain yksi ääni. Painoarvoa äänikuninkaille voi järjestyä painavampina edustajasalkkuina arvostetuimmille valiokuntapaikoille - tai puolue-elitistit/ -suosikit nappaavat ne.

Kansalaisen näkökulmasta heidän äänien suuntaus valituilleen ei anna oikeaa äänimäärämahdollisuutta itse eduskuntasaliin, onhan 40.000 kansalaisen luottamuksen saaneella aivan eri painoarvo kuin 3.500 ääntä saaneella. Lähinnä puolueiden kannattamana meillä on voimassa suhteellinen vaalitapa 1), jossa äänet menevät koko vaaliliiton yhteiseen pottiin [vaalipiireittäin]. Eniten ääniä saanut saa suurimman vertausluvun (siis kaikki vaaliliiton äänet vertausluvukseen), toiseksi eniten saa puolet kaikista jne - näin vahvat pönkittävät saman puolueen/ vaaliliiton heikkoja. Vahvat vievät mukanaan sellaisia, joille kansalaiset eivät suurta luottamusta antaneet. Näin on mahdollista, että 6.000 ääntä saanut jää rannalle 3.500 ääntä saaneen sijasta.

Kansalaisen ääni kohdistuu paremmin, jos kaikki vaaliliitot puretaan ja suhteellinen valintaprosessi poistetaan. Valittavat edustajat saadaan suoraan kunkin saaman äänimäärän mukaisesti vaalipiireittäin.

Puolueet ovat eduskunnassa ryhmityksen lähtökohta. Puolueet metsästävät puolueelleen ääniä, jotta ryhmäkurilla saavutetaan puolueen itsensä päättämiä vaaliteemoja ja yleensä lähinnä muita tavoitteita. Kansalaiset eivät arvosta puolueita, ja ovatkin jäseneroamisaallon harjalla juuri nyt. Puolueet ovat kasvottomia, edustajaehdokkaat taas näkyviä, lupaavia ja jopa karismaattisia. Ihmiset tekevät muutoksia, eivät puolueorganisaatiot.

Uudessa vaalitavassa ehdokkaan saama oma äänimäärä ratkaisee, saadut ehdokkaiden äänimäärät pannaan yksinkertaisesti suuruusjärjestykseen vaalipiireittäin ja vaalipiirille määritetty eduskuntapaikkamäärä rajaa viimeisen läpi menevän - laskennassa ja läpimenossa ei käytetä suhteellisuutta eikä vaaliliittojen haamuääniä toisten eduksi.

Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen - väritön puolue ei saa valovoimaisia ehdokkaita, mutta voivat saada tasaisen käyrän ehdokkaita, jolloin henkilökohtaiset huippuäänimäärät eivät nosta äänikuninkaiksi ketään, joten ehdokkaat asettanut puolue/ aatesuunta ei saa "oikeutta" saamilleen kaikille äänille. Peilatakseen tätä puolueen/ aatesuunnan/ kansalaisliikkeen saamaa kannatusta valittuihin edustajiin, lasketaan vaaliäänien ynnäyksen jälkeen kullekin valitulle ehdokkaalle hänen oma painoarvo - ääniluku, oman vaaliliiton saamista kokonaisäänistä. Jokaiselle kansanedustajalle tulee näin oma henkilökohtainen painoarvo äänilukuna itse äänestyksiin eduskunnassa. Toisella edustajalla voi olla 1,6 ääntä kun taas jollakin on "vain" 0,85 - esimerkkeinä - suurimman osan saadessa noin yhden äänen. Kuitenkin eduskunnan äänestyksissä nuo pienet äänierot voivat ratkaista äänestyksiä.

Tässä uudessa vaalitavassa kansalaiset saavat välittömämmin omat todelliset suosikit heille kuuluviin ja ansaittuihin painoarvoihin. Kansan valinnat menevät paremmin läpi myös äänestyksissä itse eduskunnassa. Siis kerrattuna tämä tarkoittaa, että esim. jostain vaalipiiristä nousseet 10 edustajaa ovat valitut suoraan henkilökohtaisten ääniensä perusteella ja sitten kullekin lasketaan oma henkilökohtainen ääniluku haettuna kunkin puolueen/ vaaliliiton kokonaismäärästä tietyllä laskentakaavalla (mm. edustajan saaman henkilökohtaisen äänimäärän osuus kaikista vaaliliiton/ ryhmän kaikista äänistä).

Jokaisella edustajalla on oma yksilöllinen kannatuksensa mukainen painoarvo äänilukuna eduskunnan äänestyksissä. Näin toteutuisi kansan suoratahto ja vaalit tulisivat henkilö- eikä puoluevaaleiksi. Testi edellisen vaalien saaduilla äänimäärillä muuttaa runsaasti ns. viimeisten paikkojen henkilösisältöä, mutta painotus eduskuntaäänestyksissä palautuu henkilökohtaisten äänilukujen jälkeen liki samaksi, kuin se oli perinteelliselläkin vaalitavalla.

Mitä me tästä hyödymme, kun muutamme vaalitapaa kansalaisten todellista tahtoa vastaavaksi. Me hyödymme sen, että juuri nämä ihmiset, jotka kansa on sinne vahvasti halunnut, saavat painoarvoisensa mahdollisuuden vaikuttaa todellisiin päätöksiin, heillä ollen enemmän ääniä kuin niillä, joille kansalaiset vähemmän suosioitaan jakoivat. Tässä menettelyssä pienetkään äänestyspiirit eivät tule kärsimään, koska maa on jaettu edelleen vaalipiireihin ja kullakin vaalipiirillä on aina kuninkaansa ja kuningattarensa. Tämä uusi systeemi ei myöskään "sorsi" pieniä puolueita - nyt ratkaisee itse ehdokkaan valovoimaisuusarvo.

Suomi ja maailma ovat muuttumassa. Lähenemme kansalaisyhteiskuntaa, jossa suora kansalaisvaikute kasvaa - kansa ottaa päätöksiä omakseen ja kansalaisäänestykset myös vaalien välivuosina tulevat lisääntymään, näin ollaan enemmän ajan hermolla ja kansalaisten "iholla". Lopuksi on mielenkiintoista se, että tällä uudella äänestys- ja äänilukupolitiikalla eduskunta alkaa muistuttamaan enemmän itse kansakuntaa, joka kuitenkin nämä työtehtävät edustajilleen järjestää. Eduskunta on sinne pääsemistä sekä siellä vaikuttamista ja tämä uusi äänilukuvaalitapa ratkaisee nämä kaksi eri asiaa.

Nyt elämme puolueiden ja niiden koneistojen painottamaa puoluemarkkinademokratiaa, kun taas suoravaikutteisemmassa kansalaisyhteiskunnassa lähenemme välittömämpää kansalaisdemokratiaa. Samalla eduskuntavaalit tulisivat henkilövaaleina mielenkiintoisemmiksi ja äänestysprosentti kasvaisi.

Nettilinkki:
-- http://fi.wikipedia.org/wiki/Suhteellinen_vaalitapa [suhteellinen vaalitapa] --
-- http://fi.wikipedia.org/wiki/D%27Hondtin_menetelm%C3%A4 [D´Hondtin menetelmä] --

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com

Kuva:
B0000402.JPG. 15.tammikuuta 2006, klo 13:41. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.

Kuvalinkki:
-- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/386427639/ --

Kuvateksti:
Kaltaiseemme demokratiaan kuuluu vapaa äänestys. Meillä on yksi ääni annettavanamme. Valitsemamme edustajat mm. eduskunnassa käyttäytyvät enempikin puolueensa ja ryhmäkurin mukaisesti kuin suoraan edustaisivat äänestäjiään, siis työnantajiaan. Ihmiset ovat erilaisia, saadut äänimäärät ovat erilaisia, siis myös kunkin edustajan käyttämät valtuudet yksilöllisin ääniluvuin. Tavoitteena on saavuttaa suorempi kansalaisvaikutteellinen yhteiskunta.
...

orig.
torstai, maaliskuu 01, 2007

Vieras

Radikaali ehdotus:

Jokainen puolue ja vaaliliitto saavat itse päättää, voiko heidän ehdokkaitaan äänestää erikseen vai ainoastaan koko puoluetta.

Puolue X ilmoittaa olevansa äänestettävissä ainoastaan puolueena ja antaa julki listavaalien tapaan järjestetyn ehdokaslistansa.

Puolue Y antaa äänestää suoraan ehdokkaita.

Äänestäjä saa kopissaansa vaihtoehdoiksi sekä puolue X:n yhdessä että puolueen Y kaikki ehdokkaat erikseen.

Tässä voittaisivat kaikki. Äänestäjä voi halutessaan äänestää ehdokasta sellaisesta vaaliliitosta joka sen sallii. Puolueella on toisaalta vapaus järjestäytyä listavaalimuodostelmaan jos haluaa.

Eikä meidän tarvitsisi silloin enää murehtia äänestysaktiivisuuden tipahtamisesta, koska äänestäjille jäisi kuitenkin vaihtoehtoja. Jos listavaalitaktiikka osoittautuu sitä kokeileville puolueille huonoksi (eivät siis saa kannatusta) niin se korjaantuu varmasti muutamien vaalien jälkeen. Toisin sanoen tämä ratkaisi on myös itsensä automaattisesti korjaava, toisin kuin siirtyminen ainoastaan listavaaleihin.

Jarkko Laine

Listavaalit vievät ajatusta yhteen suuntaan, eli korjaavat uutisessa esitetyn ongelman poistamalla yksilöiden merkityksen. Toinen vaihtoehto olisi lähteä toiseen suuntaan ja antaa oikeasti painoarvoa sille, ketä yksittäistä henkilöä äänestetään: jos haluaa äänestää ydinvoiman vastustajaa, äänet menisivät tälle henkilölle, eivätkä puolueelle. Tällöin siivellä ei menisi sisään se saman puolueen ydinvoiman kannattaja.

Muistaakseni tämänsuuntaista järjestelmää jossain päin Eurooppaa jo käytetäänkin?

Eagles fly singly

Onneksi edes tämä suomalainen demokratia, siis se mitä haluamme uskoa siitä vielä olevan jäljellä, ei ole verrattavissa sen paremmin jalkapallo- kuin lätkäjoukkueeseen.

Käytännössä Suomessa on jo tehty päätökset, joiden seurauksena listavaalit toteutuvat. Asettamalla erilaisia kattoja vaalirahoitukselle vain ne, joilla ei kattoa ole, tulevat menestymään. He ovat niitä ehdokkaita, joita puolue tukee. Sen maksamilla vaalirahoilla kun ei ole kattoa.

Sen seurauksena äänestämisaktiivisuus Suomessa lopahtaa, täysin siitä riippumatta kuinka paljon poliitikot ja virkamiehet haluavat äänestysaktiivisuuden nostokampanjoihinsa käyttää. Äänestäjältä viedään viimeinen syy äänestää. Paloheimon johtopäätös on siis tältäkin osin aivan oikea.

Mutta ei meillä ole henkilöäänestämisessä ongelmaa. Meidän ongelmamme on, että puolueet ovat ottaneet "vastuulleen" yleisten ja yhteisten asioittemme hoitamisen sitomalla kansan valitsemien edustajien kädet ns. ryhmäpäätöksiin ja talouden ns. puolueveroihin ja suojatyöpaikkoihin "virkamieskunnassa" tarvittaessa.

Ansu tuossa edellä katsoon asiaa puolueen näkövinkkelistä. Minä kansalaisen. Ja kyse onkin pitkälti siitä kenen asioita esimerkiksi Eduskunnassa pitäisi hoitaa. Kansalaisten vai puolueitten?

Ja kuitenkin puolueita tarvitaan aina, ja vastaavia ryhmiä tulee aina olemaan. Mutta aivan ilmeisesti nykyiset ovat ohittaneet parasta ennen päivänsä, itse asiassa jopa viimeisen mahdollisen myynti ja nautintapäivänsä.

Ilmeisesti kaksi sukupolvea riittää korruptoimaan minkä tahansa aatteellisen yhteisön.

Pohdin aika ajoin näitäkin asioita blogillani http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi

Vieras

Ongelma on että vaaleja markkinoidaan henkilövaaleina vaikka melkein kaikilla puolueilla on tiukka puoluekuri. Listavaali olisi läpinäkyvämpi äänestäjille mutta se vähentäisi illuusiota demokratiasta koska puoluekabinetti päättäisi listan järjestyksen. Tai sitten puolueen jäsenillä olisi enemmän valtaa koska he saisivat äänestää tuosta järjestyksesta.

Miksei saman tien mentäisi täyteen henkilövaaliin? Tulisi ainakin ehdokkaisiin vähän lisää vauhtia. Läpi menneet ehdokkaat saisivat sitten eduskunnassa tai vastaavassa muodostaa ryhmänsä.

Entä onko olemassa mitään mahdollisuutta saada muutosta? Suuret puolueet ja niiden kabinetit kuitenkin suojaavat omaa asemaansa kaikin keinoin.

Liike

Paloheimo käytti esimerkkinä ydinvoiman kannatusta: "ydinvoiman vastustajan ääni voi päätyä ydinvoiman kannattajalle, vaikka olisikin äänestänyt ydinvoiman vastustajaa".

Jos siirryttäisiin listavaaliin, jokaisen puolueen pitäisi naulata ehdoton kantansa ydinvoimaan kiinni vaalien alla, eikä sitä voitaisi muuttaa koko vaalikauden aikana, jos tavoitteena on antaa äänestäjälle sitä mitä hän on halunnut. Sama juttu joka aiheen kanssa.

Vastaavasti jokaisen puolueen kansanedustajan pitäisi äänestää joka asiassa vaalien alla esitetyn puolueen kannan mukaan, jolloin olisi merkityksetöntä valita kultakin listalta useampia kuin yksi kansanedustaja.

Listavaalia harkittaessa siihen pitäisikin liittää lisäuudistus, jonka mukaan kutakin puoluetta tai listaa edustaisi vain yksi kansanedustaja, jolla olisi listan saamaa ääniosuutta vastaava määrä ääniä käytettävänään eduskunnassa. Eduskunnan kulut pienenisivät selvästi, mutta enpä usko poliitikkojen innostuvan siitä uudistuksesta.

Ilkka Luoma

Edustuksellisuus 103 vuotta, kansa harjoittelee suoravaikutusta

Suomi oli ennakkoluuloton 103 vuotta sitten; naiset saivat äänioikeuden samassa yhteydessä kun Eduskunta aloitti työnsä. Suomi ei ole nyt ennakkoluuloton, vaan moderneista mahdollisuuksista huolimatta karsastaa kysyä suoraan kansalaisilta mielipiteitä.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on tottunut hyvin hitaisiin muutoksiin, vaikka nyt tulisi toimia nopeasti huomisen uhkien estämiseksi. Valtionvarainministeri Eero Heinäluoma (SDP) kysyi v. 2006. "Mitä emme näe, kun meillä menee niin lujaa" (siteeraus Taloussanomista).

Muinoiset kreikkalaiset miehuulliset miehet suorahuusivat asiansa torilla välittömällä vaikutuksella reilut pari tuhatta vuotta sitten, jolloin jumalia oli monia ja kaikkiin tilanteisiin. Nyt jumalia on valtiollisesti yksi ja kansalaiset eivät usko kykenevänsä vaikuttamaan oman yhteiskuntansa asioihin. Ihmiset ovat väsyneet puoluepolitiikkaan, jotka asettavat ehdokkaat edustamaan meitä.

Ihminen elää koko ajan pienessä hidasmuuntumossa, jossa emme näe pienvaikutuksia itse tapahtumiin, jotka muuttavat koko ajan ympäröivyyttämme. Jokaista muutosta on edeltänyt pienen pieniä tapahtumia, meidän niitä huomaamatta. Hidasmuuntumoa kutsumme kohtaloksi, koska sille ei ole selitystä. Samaan kategoriaan kuuluvat jatkuvasti tapahtuvat virheet, joihin "kukaan" ei ole syyllinen. Virheet jatkumona ovat niin pieniä, ettei niiden aikaansaamia muutoksia nähdä kuin siinä vaiheessa, kun se on myöhäistä. Samalla tavalla edustuksellisuus toimii. Eduskunta kansantuntojen välittäjänä ei näe itse äänestäjää, eikä jatkuvia hidasmuutoksia yhteiskunnassa, vaan ainoastaan ne 200 toveria, jotka edustavat viime kädessä itseään, kansalta saamallaan valtakirjalla. Aktiivisuus kansalaisiin herää kaksi kuukautta ennen vaaleja.

Modernit informaatiovälineet, laajakaistat, mobiliteetti ja jatkuva läsnäolo yhteenkuuluvuusryhmissä muuttavat radikaalisti, mutta hitaasti vaikutusta epäsuorasta suoraan. Kansalaiset ottavat asioita suoraan omaan käsittelyyn; nyt harjoitellaan pienillä operaatioilla adresseina, boikotteina, suosituksina ja vilpittöminä arvioina juuri omasta mielipiteestä suoraan muille kansalaisille. Ihmiset ovat löytäneet toisensa sähköisesti ja "ajautuvat" vääjäämättä omansa kaltaisiin vaikuteryhmiin, joissa koetaan hyväksyntää ja hyödyllisyyttä. Syntyy ihmisehtoisia uusia "puolueita".

Ihmiset puhuvat useasti hyvin rehellisesti nimimerkin takaa; tilittävät tuntojaan, jotka muutoin kasvollisessa konsensusmaailmassa ovat tukahdutetut. Kuluttajasta on tullut vakavasti otettava vaikuttaja ja päättäjä.

100 vuotias Eduskunta voisi asettaa Tutkimusinstituutin, joka ennakkoluulottomasti tutkii, kehittää ja analysoi menetelmiä, joissa kansalaisen ääni kuuluu joka päivä, eikä kerran neljässä vuodessa. Valtakirja pitää ansaita joka aamu, kuten markkinatkin jaetaan auringon noustessa ahkerille asiakkaistaan pitäville myyjille. Kansanedustaja on myyjä, joka myy myös äänestäjiltään saamia ajatuksia oman yhteenkuuluvuusryhmänsä eduksi ja hyödyksi suuressa salissa.

Suomi voi olla ylpeä saavutuksistaan. Suomi nousi sotien jälkeen talousihmeenä ohi monien maiden ahkeruudella, sinnikkyydellä, ammattiyhdistystoiminnalla, maatalouden edunvalvonnalla ja huolehtivilla patruunoilla, joille työntekijä oli arvokas pääoma tuottamaan liike-elämän vaatimia voittoja. Tehtaan johtaja ei unohtanut työläistään, vaan rakensi talot, koulut, jalkapallokentät ja jakoi jopa stipendejä työläisten lapsille sekä lopulta viimeiselle matkalle myös hautausavustukset. Oli aika jolloin kannettiin vastuuta myös yhdessä. Oltiin ylpeitä omasta työstä. Nyt kannetaan vastuuta vain omasta kulutuksesta ja voitosta omistajille. Tänään koetaan ylpeyttä ostovoimasta.

Peruskansalainen on unohtunut. Unohdettu kansa (lainaus legendaariselta Veikko Vennamolta) on löytämässä suoravaikuttamisen sähköisistä välineistä tunnistamalla omansa verkoista ja foorumeilta. Ihminen on sosiaalinen ja kaipaa hyväksyntää sekä hyödylliseksi tuntemisen iloa.

Ilkka Luoma

orig. torstai, kesäkuu 01, 2006

Observatori

Nykyaikainen demokratia eroaa kansanvallasta. Kansalaiselle alkaa olla ihan sama äänestääkö vai ei.

Uusi demokratia perustuu harvainvaltaan ja lobbaukseen ja lahjontaan. Siinä puolue vie kansalta vallan ja rahat, äänesti tai ei. Puolueet ajavat puolueen etuja, ei kansalaisten etuja. Yksittäisen kanslaisen mielipidettä ei huomioida. Vasta painostusryhmällä on sananvaltaa.

Kunnallispolitiikkaa valvoo ja suorittaa kuntien työntekijät, jotka on suurin ryhmä, joka menee vaaleissa läpi.

Harvainvalta on puolueissa pienen eliitin käytössä ja riviedustajat tottelevat 'puoluekurilla' eikä omallatunnolla. Suomea ohjaa n. 100 ihmistä. Edustajat maksavat puolueelle 10 % suojelumaksua, joka on äänestetty verovähennykseksi. Siksi poliittisia virkoja on paljon. Kansa maksaa 90 %, jotta puolue saa 10 %.

Puolueen saattaa voida ostaa myös ajamaan asiaansa n. 5000-100000 eur vaaliavustuksin ja sovituin epätavallisin maksuvälinein epäsuorasti. Usein hyötysuhde on suuri ja 25000 panoksella voi saada tässä pelissä 10 000 000 yhteiskunnan rahaa palkintona investointeihin tai hankintoihin. Ongelmana on näyttökysymys kun koplataa eri asioita keskenään, puhutaan lehmänkaupoista. Vanhan puolueen ympärille kietoutuu näkymätön hämähäkinseitti lobbausverkostoja.

Näyttökysymystä voi lähestyä tilastollisesti, jolloin haettaan yhteneväisyyksiä jonkun yrityksen saamista kaupoista ja maksetuista avustuksista tai puoluehenkilöiden saamista etuusuuksista. Etuisuus voidaan maksaa esim edullisella asumisella tai vastaavalla. Asiaa voi lähestyä esim. tutkimalla onko jokin ala tai yhteisö saanut verovapauksia, tukia, etuoikeuksia laissa tai saatavissa. Yleensä alv on 22%, eikä saatavat ole etuoikeutettuja tai perittävissä ilman päätöksiä.

Historiallisista syistä johtuen saattaa olla että kaavoitus on ollut sampo puolueille ja raha kiertänyt myyjä, rakennusliike, rahoittajapankki/vakuutusyhtiö/eläkerahasto, puolue kautta ja tapa oli vakiintunut. Saattaa olla että pks alue oli jaettu eri puolueiden alueisiin. Saattaa olla että tämä on syy miksi Euroopan harvaanasutuimmassa maassa on kansa maksaa lähes Euroopan kalleimmista asunnoista.

HeimoV

Parlamentarismi käsittää niin monia yhteisä asioita, että listavaalit ei poistaisi sitä ongelmaa, että ääni menee väärälle asialle/ehdokkaalle. Puolueohjelmat ovat aina kompromisseja jostain, mm työväenpuolue ajattelee vain työtä, tuli se sitten atomivoimalasta tai tuulivoimalasta. Tai sitten meillä pitäisi olla 1001 puoluetta, jotka ajaa vain tiettyä asiaa.

Nykyinen suora ehdokasäänestys mahdollistaa sen, että kansanedustajiksi saadaan nimen omaan henkilöitä omine puutteineen ja vahvuuksineen, oli ne sitten julkkiksia tai ei. Kyllä puoluekuri on pitänyt tähän asti huolen siitä, että Eduskunnan äänestysvalotaulussa syttyy lamput juuri niin kuin puolue ajattelee tai edustaa.

Kai Puro

Listavaaleissa vain pienelle piirille suopeat ehdokkaat pääsevät läpi. Jos kansa esimerkiksi haluaisi jonkun kansanedustajan ulos eduskunnasta, ei se kovin helpolla onnistuisi, mikäli hän olisi listakärjessä. Täten se veisi suuren palan Suomen demokratiasta. Nykyisessä vaalijärjestelmässä tulisi vain painottaa enemmän puolueita ja puolueen sisäistä kilpailua. Silloin äänestäjä ei pettyisi niin useasti. Toki suuremmat erot puolueiden välillä olisi äänestäjien kannalta suotavaa...

pekkapoeka

Sveitsissä kansalaiset pääsevät vaikuttamaan moniin päätöksiin kansanäänestyksillä. Suomalaiset poliitikot sulkeutuvat kuin osterit, jos moisesta hapatuksesta edes uskaltaa mainita. Nettikaudella neuvoa antavat kansanäänestykset olisi kai helppo järjestää. Vai tulisiko vain sotkua, kuten sähköisen äänestysen kokeilussa?

K-Veikko

Mielestäni jokainen puolue ja vaalilista saisi itse päättää, sovelletaanko sen ehdokaslistalla listavalintaa vaiko äänestäjien valitsemaa järjestystä. Jos puolue käyttää listavaalia, niin sille arvotaan vain yksi ehdokasnumero.