Maanantai 15.7.2019

Tutkija: Venäjä kirjoittaa tarinaa Suomesta – ”Sama prosessi Ukrainassa”

Luotu: 
9.6.2014 15:19
  • Kuva: Petteri Paalasmaa, Uusi Suomi
    Kuva
    Uusi Suomi haastatteli Charly Salonius-Pasternakin Kultarannassa, jossa hän oli yksi Venäjä-paneelin keskustelijoista.
|

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak pitää venäläisen entisen kansanedustajan Sergei Markovin kommentteja Suomen Nato-jäsenyydestä ”tarkoituksella provosoivina” ja osana laajempaa suunnitelmaa. Samankaltaista retoriikkaa Venäjä alkoi hänen mukaansa yhtäkkiä käyttää aiemmin veljeskansaksi kuvaillusta Ukrainasta.

Salonius-Pasternak näkee Markovin kolmatta maailmansotaa maalailevan kommentin osana jatkumoa, ”jonka laajuutta ja eri tasoja ei suurin osa kansasta ja päättäjistä ymmärrä”.

– Niillä haetaan ehkä joitain vaikutuksia ja reaktioita nyt, mutta niillä on myös paljon strategisempi hyöty. Rakennetaan potentiaali kertoa erilaisia tarinoita Suomesta, kuten Ukrainassa on tehty. Entinen veljeskansa, ja yhtäkkiä ne ovatkin fasisteja, jotka tappaa lapsia ja raiskaa raskaana olevia naisia ja kaikkea muuta, Salonius-Pasternak sanoi Uudelle Suomelle Kultaranta-keskusteluiden ohessa.

– On näitä yksittäisiä lausuntoja, mutta ne kuuluvat paljon suurempaan kokonaisuuteen. Tätä ei saisi unohtaa.

Putinin lähipiiriin laskettava presidentin henkilökohtainen lähettiläs Markov ilmoitti viikonloppuna haastattelussa, että Suomen pitää harkita tarkkaan liittymistä sotilasliitto Natoon. ”Haluatteko olla mukana aloittamassa kolmatta maailmansotaa?” hän kysyi HBL:n haastattelussa.

Salonius-Pasternakin mukaan kyseessä on harkittu retoriikka, jolla voi olla monia pyrkimyksiä.

– Yksi syy voi olla, että halutaan katsoa, mikä on reaktio: minkälaista lämpöä saadaan aikaan Suomen poliittisessa keskustelussa, miten reagoidaan tällaiseen, Salonius-Pasternak kertoo.

”Siinä on tarina: katsokaa nyt, 20 vuotta sitten jo nämä kohteli meidän lapsia huonosti ja katsokaa, nyt eivät edes välittäneet siitä, että aloittaako ne kolmannen maailmansodan”

– Toinen tarkoitus on ylläpitää ja muistuttaa median kautta kansalaisia näistä asioista. Vaikka ne eivät olisi edes totta, kun niitä kuulee tarpeeksi usein – ettehän te halua olla taas kerran sotasyyllisiä, te kansa, joka jo syyllistyitte tähän – se rupeaa alitajuisesti toimimaan monessa, Salonius-Pasternak pohtii.

Pidemmällä aikavälillä on Salonius-Pasternakin mukaan tarkoitus kerätä materiaalia siltä varalta, ”jos jossain vaiheessa  tulevaisuudessa joudutaan vakavammin yrittämään Suomen poliittiseen johtoon tai itsemääräämisoikeuteen vaikuttamista”. Osa tätä strategiaa ovat toistuvat väitteet venäläislasten ja -perheiden kaltoinkohtelusta Suomessa.

– Siinä on tarina: katsokaa nyt, 20 vuotta sitten jo nämä kohteli meidän lapsia huonosti ja katsokaa, nyt eivät edes välittäneet siitä, että aloittaako ne kolmannen maailmansodan ja niin edelleen. Luodaan tarinaa Suomesta tai potentiaalia kertoa tarinaa Suomesta, mikä ei ole totta, mutta hyödyttää siihen aikaan, Salonius-Pasternak kertoo.

Salonius-Pasternak korostaa, ettei hän halua verrata Suomea ja Ukrainaa.

– Mutta saman prosessin näkee Ukrainassa. Käytännössä näin siirryttiin siihen, että ne ovat kaikki natseja tai fasisteja.

Salonius-Pasternakin mukaan on hyvin tyypillistä, että päättäjät haluavat minimoida Markovin ulostulon kaltaiset lausunnot. Esimerkiksi Kultarannassa useimmat päättäjät kuvasivat Markovin puheita yksityisajatteluksi.

Salonius-Pasternak havainnollistaa ilmiötä vertauksen avulla.

– Jos seisoo joen rannalla ja näkee, että kamaa kulkee oikealta vasemmalle, se joki luultavasti virtaa vasemmalta oikealle. Eli tapahtumat ja lausunnot ovat yksittäisiä, mutta kun ne tulee aina siihen samaan suuntaan, niin jotain sen pitää kuvastaa.

Markovin kommenteille ei hänen mielestään pidä viitata kintaalla.

– Suomessa ajatellaan, että kunnes ulkoministeri ei sano jotain niin ei pidä välittää, mutta eihän kukaan toimi niin. Eihän Suomikaan toimi niin. Meillä on ne viralliset kommentit, ja sitten voidaan yrittää ymmärtää eri asioita diplomaattipiireissä. Ei voi ja saa tuijottaa vain sen pariin, onko joku Venäjän virallinen edustaja sanonut jotain, Salonius-Pasternak sanoo.

Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Lasse Lehmusto

Suomi tekee omat turvallisuuspoliittiset ratkaisut oman näkemyksensä mukaan, ei kaivata Venäjän neuvoja.
Venäjän pitäisi jo vihdoin uskoa, että emme elä enää 30-lukua.

Putin haaveilee vanhan Neuvostoliiton perään, mutta se politiikka on tuhoon tuomittu.

Riku Reinikka

Tiedoksesi, Neuvostoliiton synnystä on tämmöistäkin mielipidettä.

" West played a major role in developing the Soviet Union from its very beginnings up until the present time (1970). Sutton argued that the Soviet Union's technological and manufacturing base — which was then engaged in supplying the Viet Cong — was built by United States corporations and largely funded by US taxpayers. Steel and iron plants, the GAZ automobile factory — a Ford subsidiary, located in eastern Russia — and many other Soviet industrial enterprises were built with the help or technical assistance of the United States or US corporations. He argued further that the Soviet Union's acquisition of MIRV technology was made possible by receiving (from US sources) machining equipment for the manufacture of precision ball bearings, necessary to mass-produce MIRV-enabled missiles."
- Antony Cyril Sutton (February 14, 1925 – June 17, 2002) was a British and American economist, historian, and writer.

Leila Mustanoja-Syysmeri

Tosi tärkeä puheenvuoro Salonius-Pasternakilta. Minuakin huolestuttaa se, miten kevyesti Makarovin synkkä lausunto ohitetaan. En halua maalata pirua seinälle, mutta kyllä meidän tulisi pitää mielessä historia. Kun NL:n lähetystön kakkossihteeri Jartsev 1938 kävi tunnustelemassa Suomen näkökantoja sotilaallisesta yhteistyöstä, niin Jartsevin viestiä vähäteltiin, olihan hän lähetystössä "vain" kakkossihteeri. Eli Venäjän johdon lausuntoja ja pitkän tähtäyksen tavoitteita tulee tutkia erittäin huolella eikä ohittaa niitä olankohautuksella.

Suomen geopoliittinen tilanne on nykyään selkeämpi kuin 1939, mutta minä en kyllä luottaisi EU:n suojeluun, jos tilanne kiristyy. Inhorealistina epäilen, että Suomi uhrataan kevyesti suuremman uhan edessä. Toivottavati olen kovasti väärässä...

Leila Mustanoja-Syysmeri

"Suomella ei ole pelkäämistä Venäjän suhteen kunhan pysyvät omie rajojensa sisällä."
Juuri niin, mutta jäljet pelottavat eli se, miten helposti Krimin anastus toteutui ja miten nopeasti se on hyväksytty kansainvälisissä piireissä.

Natoon liittyminen on sekin kaksiteräinen miekka. Mitä jos Suomen Natoon hakeutuminen käynnistää Venäjällä voimakkaan aggression ja sodalla uhkaamisen? Ja onko Suomi Natolle oikeasti niin tärkeä, että se riskeeraisi sodan Venäjän kanssa Suomen vuoksi. Nämä ovat tosi vaikeita kysymyksiä eikä niihin ole tietenkään yksinkertaisia vastauksia. Suo siellä, vetelä täällä.

Harmi, että meillä Suomessa on sekasortoinen hallitustilanne eikä valtioneuvostossa ole tunnistettavissa sellaisia valtiomiehiä tai -naisia, joilla olisi rohkeutta tehdä tiukkoja päätöksiä.

Mika Peltokorpi

Olet kai huomannut, että Venäjä on voimakkaasti lisännyt joukkojaan Suomen vastaisella rajalla viimeisen 20 vuoden aikana, vaikka se lupasi olla tätä tekemättä, jos Suomi ei liity Natoon. Suomesta voitaisiinkin ihan rohkeasti esittää Venäjälle kysymys, mihin uhkakuvan tai muuhun strategisen tilannekuvan muutokseen nämä joukkojenlisäykset Venäjän Karjalassa liittyvät.

Toisaalta tällä puolella rajaa voimme ajatella, että Venäjän tämän yhteisen hiljaisen sopimuksen vastaiset joukkojenlisäykset ovat Venäjän siunaus Suomen Nato-jäsenyyden puolesta. Venäjä osannee vastata tähänkin kysymykseen.

Jore Puusa

Näin journalistina minua kiinnostaa jälleen kerran kirjoittajan väitteen todenperäisyys. Mika Peltokorpi. Mistä sinä tiedät 100% varmasti että Venäjä on voimakkaasti lisännyt joukkojaan viimeisen 20 vuoden aikana Suomen rajalla." Valitse yksi.
1. Sinulla on oma tiedusteluorganisaatio.
2. Olet lukenut jostain lehdestä
3. Olet nähnyt youtubesta.
4. Kaveri on sanonut.
5. Niin väitetään.
6. Oletat niin.
7. Ehkä!?
Meillä journalisteillä on hauska sanonta. "Tosiasiat pilasivat hyvän jutun"

Pentti Kupari

Minua askarruttaa kovasti se että hyvin suuri osa suomalaisista ei tiedä mitä esim. ukrainassa todellisuudessa on tapahtunut. Kun oikeaa tietoa ei ole on vaikea myös tehdä tilanteesta arvioita mistä on kysymys ja miten siihen kannattaisi suhtautua. Tällöin kaikenlainen pelottelu-uutisointi johtaa stten helposti jopa irrationaalisiin tunnereaktioihin, jossa järki ei ole enää mukana.

Pasi Laakso

Taas yksi NATO uskovainen. Pelätään, että venäjän joukot valoittaa suomen siinä määrin, että halutaan luovuttaa suomi NATOn joukoille. Suomessa ja Ukrainassa nyt ei ole juurikaan mitään samaa, jota verrata toisiinsa. Vähiten kieli ja venäläisten määrä. Toivottavasti ruotsi ei ala vaatia suomelta alueita, koska joskus omisti ne.

Timo Koivusalo

Nato-jäsenyys ja varsinkin sen 5. artikla on poliittinen päätös, jonka jokaisen jäsenmaan täytyy hyväksyä ja sitoutua siihen. Jos jokin jäsenmaa ei näin toimi, kaikki sen tekemät sitoumukset voidaan kyseenalaistaa (vrt. USA:n tekemät sopimukset Japanin tai Korean puolustamiseksi).

Kolikon toinen puoli on se, että 5. artikla pitää ansaita.

Nykyisellään Suomessa pidetään itsestään selvyytenä, että kaikki maailman maat ilman muuta unohtavat omat etunsa ja suin päin rientävät apuun kun sitä kauniisti pyydetään.

Reaalipolitiikka astuu kehiin kun muistetaan, että Venäjän kymmenestä suurimmasta kauppakummpanista seitsemän on Nato-maita. Pääosin öljyä ja maakaasua. Kannattaa siis miettiä miksi ne vaarantaisivat oman huoltovarmuutensa Suomen vuoksi? Onko Suomi ansainnut sellaiset uhraukset?

Tähän mennessä Suomi on osoittanut olevansa heikoin lenkki yhteisessä Eurooppalaisessa puolustuksessa. Erkki Tuomioja teki kovasti töitä vesittääkseen EU:n Lissabonin sopimuksen turvatakuut. Nyt Suomessa puhutaan avoimesti EU:n pakotteiden murtamisesta oman taloudellisten etujen vuoksi.

Pekka Saukkonen

Jos, kuten kerroit 'Suomi on heikoin lenkki yhteisessä Eurooppalaisessa puolustuksessa' niin se johtuisi kertomasi päätelmän mukaan siitä kun emme kuulu Natoon. Ja annoit ymmärtää vielä, että Nato -mailla 'kauppa kukoistaa Venäjän kanssa'.
Kerrotko vielä myös, liekköhän sitten suomalinen media valtaapitävineen kertoneet kansalaisille pelkää puppua koskien 'Venäjä pakoteista' jenkkejä myöten, jättäen kertomatta että nämä 'pakotteet' koskevatkin vain Suomea?
Ehkäpä kaikki muutkin historiassa tapahtuneet 'pakotteet' ovatkin koskeneet vain Suomea? Tiedätkö syyn, miksi Suomen tulisi kuulua Natoon, jolloin kertomasi mukaan 'Venäjän kauppa täälläkin kukostaisi', ja joittenkin maiden taasen ei tarvitse siihen kuulua.

Timo Koivusalo

"Kerrotko vielä myös, liekköhän sitten suomalinen media valtaapitävineen kertoneet kansalaisille pelkää puppua koskien 'Venäjä pakoteista' jenkkejä myöten, jättäen kertomatta että nämä 'pakotteet' koskevatkin vain Suomea?"

Katso peiliin ja kerro kuka jätti kertomatta mitä. EU-pakotteet eivät koske vain Suomea.

"Ehkäpä kaikki muutkin historiassa tapahtuneet 'pakotteet' ovatkin koskeneet vain Suomea?"

En tiedä mihin pakotteisiin viittaat, mutta en muista yhtään tapausta historiasta, jolloin mitkään pakotteet olisivat koskeneet Suomea. Voit varmaan virkistää muistiani?

"Tiedätkö syyn, miksi Suomen tulisi kuulua Natoon, jolloin kertomasi mukaan 'Venäjän kauppa täälläkin kukostaisi', ja joittenkin maiden taasen ei tarvitse siihen kuulua."

Ilmeisesti voin auttaa luen ymmärtämisessä. Kymmenen (10) Venäjän suurimman kauppakumppanin joukkoon kuuluu seitsemän (7) Nato-maata. Eli olet oikeassa, kauppa kukoistaa Natosta huolimatta.

Timo Koivusalo

"Oma näkemykseni on, että apua juuri ei odoteta. Suomen kansa on valmis puolustautumaan hyökkääjää vastaan, oli se sitten Nato, Venäjä, Ruotsi tms. Ja jos se ei riitä, sitten alkaa sissitoiminta miehittäjää vastaan."

Historiallisesti tarkasteltuna Suomi ei ole koskaan pärjännyt yksin missään konfliktissa. Nato puolestaan on puhtaasti puolustusliitto. Miksi Kreml kokee puolustusliiton uhkana? Onko puolustusvalmius Kremlin yksinoikeus?

Pirkka Nilfisk
Vastaus kommenttiin #20

Historiallisesti tarkasteltuna Suomella on enemmän rauhan vuosia takana kuin Natolla. Vieras valta hyökkäsi Suomeen viimeksi 75 vuotta sitten. Ja viimeisimmässä konfliktissa kuitenkin itsenäisyys säilyi. Ei hassummin, ihan noin yksin. Epävirallisestihan Suomi viime aikoina on ollut sodan osapuolena - juurikin Naton johtamassa operaatiossa. Niin että, tuoko se meille sotaa vai rauhaa?

Naton kutsuminen "puhtaasti puolustusliitoksi" on aika tavalla tosiasioiden vääristelyä.

Ari Heikkinen

Asioita funtsinutta, faktoista perillä olevia ja ajassa eläviä kommentteja tällä Salonius-Pasternakalla. Alan tutkija kun on.
Jossain toisessa puheenvuorossaan taisi sivuta samaa näkökulmaa kuin oman kommenttini lopputulema toisessa blogissa.

http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/163502-miten-suomi-selvityy-v...

Loppujen lopuksi perhanan tyhmiä sanan todellisessa merkityksessä useimmat todella isoihin puikkoihn keinoja kaihtamatta pyrkineistä ja päässeistä.

Heikki Karjalainen

Pelkkä Nato ei riitä, vaan siihen on kytkettävä muut Pohjoismaat ja Baltia uudenlaisella sopimuksella, jota koko Eurooppalainen Nato tukee ml. USA. Poiketen yleisistä mielipiteistä, se pitää tehdä heti jo ylihuomenna. Ei mitään kansanäänestyksiä, vaan asiat ovat parhaiten hallinnassa ammattilaisilla. Kansanäänestys on hämäystä ja epäpolitiikkaa tällaisessa tilanteessa.

Aki Kortelainen

kaikkeen paskaan tämä kansa uskoo. voi voi ja tutkijatkin on näköjään aivopestyjä. kyllä se naapurissa karhu nauraa kuset housussa.että osaa olla tyhmä kansa kun on mennyt valitsemaan vielä tyhmempiä valtio päättäjiä muutamaa lukuunottamatta. mailmantalousmahti tulee muuttumaan lännestä itään ja me suomi ollaan uppoavassa laivassa kunpa luoja soisi viisautta suomen päättäjiin tässä propakandan myllerryksessä.saulin täytyisi sanoa julkisesti ihmisille että on hillittävä propakandaa. VALTIOT SOTII EI KANSA.

Pirkka Nilfisk

Kun katselee näitä uutisia ja mielipidepalstoja, luulisi että panssarikärjet on jo tulleet rajan yli ja vain liittyminen välittömästi Natoon voi auttaa. Hirveä hysteria ja Nato-kiima päällä. En väitä, että Yhdysvaltain lähetystö tukee avokätisesti "demokratiapyrkimyksiä" näillä palstoilla, mutta tuskin sekään mahdotonta lienee. Varsinaisia pro-Putin ja pro-Venäjä puheenvuoroja on varsin vähän, mutta vielä selkeällä järjellä varustetut suomalaiset lähdetään leimaamaan sellaisiksi.

Timo Koivusalo
Vastaus kommenttiin #18

"En väitä, että Yhdysvaltain lähetystö tukee avokätisesti "demokratiapyrkimyksiä" näillä palstoilla, mutta tuskin sekään mahdotonta lienee."

Ole huoleti. Kylmän sodan aikana CIA tuki mm. SDP:tä ja kiitos siitä Suomessa keskustellaan nykyään niin kuin keskustellaan.

Sauli Harju

Ai niinku Suomalaiset ei sitte ole puhunut Venäjästä paskaa vai ? Joka helvetin uutisen kommenteissa puhutaan vain kuinka paha on Venäjä ja kuinka ne on hirveetä porukkaa. Molempien puolien pitää lopettaa tuo paskan puhuminen ja korjata tehdyt virheet.

Kaarle Akkanen

Ei Venäjältä lausuta "ulos" mitään, ellei sitä ole harkittu, suunniteltu ja/tai "hyväksytty"! Käsikirjoituksen osajaossa ulkoministerille jäi sitten ns. silottelu, väheksyntä. Kuka vuoden kuluttua muistaa mitäkin? Veikkaan, että kaikki muistavat tämän kolmannen "maailmansodan"! Ja sehän se oli tarkoituskin. Nostettiin taas kynnystä Nato-jäsenyyteen ja herätettiin "unesta" suomettumisen "virus"!?

Seppo Hongisto

Jos missä, niin maailmanpolitiikassa ystävyys on käsite, joka voidaan tarvittaessa päivittää kuin tietokoneohjelma. Venäjän kirjailijat ja poliitikot ovat ylivertaisen taitavia pitkäjänteisten narratiivien rakentajia korkeakirjallisuudessa ja poliittisten tavoitteiden rakentajina. Verrataan: Terijoen hallitus, Venäjän ja Suomen rauhansopimuksen irtisanominen 1939, Mainilan laukaukset,Krim, Ukraina, ehkäpä taas jälleen seuraavana Suomi. Naiivit anglosaksit, yli-innokkaat ja mahtipontiset pohjois-amerikkalaiset ja totiset ja tosikot suomalaiset eivät ole pärjänneet tässä kilpailussa. Suomalaiset ovat toisaalta aina viime tingassa tajunneet pala palalta rakennetun tavoitteellisen kertomuksen luonteen ja sen milloin "ohjelma" yritetään päivittää Suomen tuhoksi. Salonius-Pasternak näyttää olevan perehtynyt asiaan. Suomella on historiaan perustuva perusteltu kokemus Venäjästä. Mikä nyt antaisi aihetta ajatella, että Suomea kohtaan olisi jotakin juhlapuheretoriikan sympatian ylittävää tietoa siitä, että Suomi ei jäisi lopulta taas maailmanpolitiikan kynnysmatoksi.

Stalinin ja Venäjän Tukholman suurlähettilään välillä suunniteltiin lopullisia korjaavia toimia Venäjän Suomen suhteen kehittelemän suunnitelman (ohjelman) toteuttamiseksi vuodenvaihteissa 1943-1944. Alkuperäisiä tavoitteita ei oltukaan saavutettu 1. ohjelmaversion mukaisesti. Venäjä oli saanut ikäviä kokemuksia pienestä maailmanpolitiikan palikasta jo Talvisodassa.

Prof. Seikko Eskola arvioi Kanava lehden artikkelissa (3/2014) Antero Raevuoren kirjan: "Hävittäkää Helsinki ", 2014. Hän kertoi kysyneensä Helsingin 450- vuotisen juhlan järjestelytoimikunnalta, tiesikö kukaan, ken mahtaa olla muuan eversti Pekka Jokipaltio. Kukaan ei tiennyt. Eskola päätyy arviossaan toistamaan, että Jokipaltion ansiot olivat Helsingin ilmatorjunnassa keväällä 1944 merkittävät ja ihmettelemään, että Jokipaltion työn noteeraaminen jäi riittämättömäksi.

Suomi kesti. Viimeisenä lukkona oli asiallisesti varustettu ja koulutettu ilmapuolustus helmikuussa 1944. Useat asiantuntijat ovat lausuneet, että Suomi olisi murtunut, jos Helsingin ilmatorjunta ei tuolloin olisi pitänyt. Yksikään komentaja ei voita ilmataistelua yksin. Helsingin ITR:1 :n sotilasjohtajat ja koko kaupunki oli mukana yhteisessä ponnistuksessa. Systeeminen ja järkevä sekä ennen muuta ajoissa aloitettu suunnittelu oli kuitenkin kaikkein ratkaisevin. Sotilasjohdon apuna oli ns. ”Simojoen aivoriihi", osaavia tiedemiehiä. Keskeisin ansio ryhmän onnistumisessa oli Simojoen lisäksi lähdettä tulkiten radioluotainhankinnassa lähinnä Leo Sariolla ja Kari Karhusella. Vrt.: Salainen ase, ilmapuolustuksessa. Tutkat toisessa maailmansodassa: toimituskunta Ahti Lappi, Perttu Peitsara, julkaisija: Ilmatorjuntamuseo, kirjapaino Bookwell, Porvoo 2012. Kari Karhunen (1915–1992) jätti akateemisen uran varhain ja pestautui vakuutusyhtiö Suomen palvelukseen. Hänet valittiin yhtiön toimitusjohtajaksi vuonna 1962. Leo Sario hankki tarvittavat tiedot neuvottelujen asialistan valmistelemiseksi ja ryhmän taitavana operaattorina oli keskeisessä asemassa neuvotteluprosessin valmistelussa. Vaille palkintoja jäi Sariokin sekä tästä, että myöhemmistä siviiliansioistaan muun ohella keskeisestä roolistaan Suomen Akatemian perustamiseksi.

Jos kevään 1944 torjuntataistelua tarkastellaan jääkiekkotermein, Suomi voitti ainakin 1. erän, vaikka koko ottelussa sijoittuikin "vain" hopealle. Lähinaapurin monipuoliseen narratiivikykyyn liittyviä uhka-arvioita on seurattava tarkasti. Samalla on keksittävä uskottavia ratkaisuja mm. siihen, miten jatkossa mahdollisesti ilman transpondereita lenteleviä Tupoleveja, Suhoita tai Iskander-ohjuksia torjutaan.

Veikko Tarvainen

Koska politiikka ja varsinkin ulkopolitiikka on liian usein salatiedettä, olisi tärkeää, että keskustelu olisi mahdollisimman avointa ja kiihkotonta, vaikka tunteet kuinka kuohuisivat . Salatieteen ongelmana on "kansan tietämättömyyden" lisäksi se, että tarpeeksi ovelaksi pelin mennessä, kompastutaan omiin jalkoihin tai hallitsemattomiin tapahtumaketjuihin.

Tapani Moilanen

Koska venäläiset eivät osanneet hallita itseään niin he pyysivät Ruseja (viikinkejä hallitsemaan itseään),kertoo Nestori Kronikka 800 luvulta.Milloin tämä muotoillaan uudelleen CCCP.2.0 muotoon.Kansa joka ei ole oppinut historiastaan mitään on ruostuvaan tykinputkeen ryömivä Karhu.