Keskiviikko 19.6.2019

Iso myllerrys: Näin suomalaisten rahoilla ”kikkaillaan”

Luotu: 
31.10.2014 14:36
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Suomen terveydenhuoltojärjestelmässä tapahtuu kikkailua rahoista. Laskelmoidaan siitä, kenelle lasku terveyspalveluista ja lääkkeistä menee. Tämä aiheuttaa Sitran asiantuntijan Eveliina Huurteen mukaan tilanteen, jossa ei aina oteta huomioon kokonaisuuden kannalta edullisinta vaihtoehtoa.
|

Suomen sosiaali- ja terveydenhuollossa on kolme ongelmaa, joihin eduskunnan perustama Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra tarjoaa ratkaisua uudessa sote-mallissaan.
 
Nykyisen järjestelmän pääongelmat ovat kustannusten hallitsematon kasvu, osaoptimointi eli “kikkailu” siitä kuka maksaa, kilpailun puute ja palveluiden saatavuuden heikkeneminen sekä potilastietojen pilkkoutuminen useisiin tietojärjestelmiin, kertoo Sitran sote-palveluiden rahoituksesta vastaava johtava asiantuntija Eveliina Huurre.

Suomessa on Huurteen mukaan ”äärimmäisen monikanavainen” soten rahoitusjärjestelmä.
 
–Jos jatketaan nykymallilla, tämä kustannusten kasvu riistäytyy käsistä, Huurre sanoo Uudelle Suomelle.
 
1.    Kilpailun puute
 
Sote-kustannusten kova kasvu voitaisiin Sitran mukaan taittaa muun muassa lisäämällä kilpailua. Yksityiset palveluntarjoajat ja kolmas sektori pitäisi Sitran mukaan tuoda julkisten kanssa yhteistyöhön samaan tyyliin kuin Ruotsissa.
 
­–Ruotsissa perustason palveluntuottajat listataan, ja asiakas voi netistä katsoa mihin yksiköihin hän voi hakeutua, Huurre kertoo.
 
Sitra ehdottaa, että aluksi määritellään hinta, joka potilaan hoitamisesta maksetaan. Sen jälkeen palveluntarjoajat voisivat listautua tarjoamaan hoidon. Asiakas voisi näistä palveluntarjoajista itse valita.
 
–Asiakas saisi oikeasti päättää, ja mennä paikkaan, jossa hänet halutaan. Jos nyt menet terveysasemalle et ole välttämättä kauhean haluttu asiakas, Huurre sanoo.
 
Sitran malli toisi terveyspalveluiden tarjoajien välille kilpailua potilaista, mikä Huurteen mukaan merkitsisi sitä, että potilaita hoidettaisiin ja palveltaisiin paremmin.
 
–Jos saisimme törkeää palvelua, vaihtaisimme palveluntuottajaa. Olkoon vaikka, että saamme yksityisellä sektorilla huonoa palvelua, niin voimme vaihtaa vaikka läheiselle julkiselle terveysasemalle, jos siellä on hyvää palvelua, Huurre kertoo.
 
Hänen mukaansa perusterveydenhuollossa on nyt ”liian pitkät jonot ja palvelu on epätasa-arvoista”.
 
Monella ei tällä hetkellä ole varaa yksityisiin terveyspalveluihin, mutta Sitran mallissa ne eivät olisi asiakkaalle yhtään kalliimpia kuin kunnallisetkaan palvelut.
 
Sitran mallin tavoitteena on tuoda saatavuutta perustason palveluihin, jotta ihmiset pääsisivät nopeammin hoitoon.
 
–Meidän mallimme mukaan sote-palveluilla on etukäteen annettu hinta ja paljon kilpailua. Terve kilpailu tehostaa toimintaa aina, Huurre sanoo.
 
2. “Kikkailu” rahasta
 
Toinen merkittävä ongelma Suomen terveydenhoidossa on osaoptimointi eli laskelmointi siitä, kenelle lasku terveyspalvelusta ja lääkkeistä menee. Osaoptimointi tarkoittaa sitä, että ei aina oteta kokonaisuuden kannalta edullisinta vaihtoehtoa.
 
–Sitran mallissa ehdotetaan, että rahat tulevat yhdestä osoitteesta, jolloin ei ole osaoptimointeja, vaan asiakas hoidetaan aina parhaassa mahdollisessa paikassa, joka sopii hänen tilanteeseensa, eikä jouduta pohtimaan kuka huolehtii kustannuksista, kun ne tulevat aina samasta pussista, Huurre kertoo.
 
Sitran mallissa pyritään valitsemaan kokonaistaloudellisesti edullisin vaihtoehto.
 
–Kokonaistaloudellista aspektia ei oteta nykyisin aina huomioon, koska usein mietitään, kenelle kustannukset menevät. Ne voivat mennä esimerkiksi Kelalle, kunnalle, sairaanhoitopiirille tai asiakkaalle, Huurre kertoo.
 
–Esimerkiksi jos kunnalle olisi tulossa 3000 euron hoitokustannus, voidaan kuitenkin päätyä huomattavasti yhteiskunnan kannalta kalliimpaan vaihtoehtoon jos maksaja olisikin toinen taho, Huurre täsmentää.
 
3.    Epäyhtenäinen tietojärjestelmä
 
Terveydenhuollon ammattilaiset eivät nykyisin pääse näkemään asiakkaidensa kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollon tietoja. Huurre pitää tätä ongelmallisena.
 
–Jatkossa olisi hyvä, että lääkäri näkisi potilaan kokonaistilanteen. Esimerkiksi useissa moniongelmaisissa tapauksissa asiakkaan kokonaistilanteen ymmärtämisen kannalta olisi hyvä ja tärkeä nähdä hänen kaikki asiakastietonsa, niin sosiaalipuolelta kuin erikoissairaanhoidosta ja perusterveydenhuollosta.
 
Hänen mielestään soten tietohallintopuolta pitäisi yhtenäistää.
 
–Tehdään asioita helpommaksi, niin, että terveydenhuollon ammattilaisten aika menisi enemmän potilaiden parissa kuin näiden monimutkaisten järjestelmien kanssa, Huurre sanoo.
 
Yksityisten toimijoiden tuominen kunnallisten terveyspalveluiden rinnalle on aiheuttanut huolta siitä, että yksityiset toimijat syrjäyttäisivät kunnalliset pikkuhiljaa, minkä jälkeen yksityiset voisivat vaatia kovia hintoja, koska kilpailua ei olisi.
 
Huurre ei usko, että näin tapahtuisi.
 
–Esimerkiksi Ruotsissa on käynyt niin, että siellä on moni kunnallinen yksikkö on tosi kilpailukykyinen, hän toteaa.

Sitran malli on tarkoitettu sote-päätöksenteon tueksi ja herättämään keskustelua.

Kannatatko Sitran sote-mallia Suomeen?

762 ääntä annettu
Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
Henkilöt: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Reijo Siipola

"Sitra ehdottaa, että aluksi määritellään hinta, joka potilaan hoitamisesta maksetaan. Sen jälkeen palveluntarjoajat voisivat listautua tarjoamaan hoidon. Asiakas voisi näistä palveluntarjoajista itse valita."
Entä jos potilas haluaisi laadukkaampaa palvelua jossa ensin määritellään hoidon tarve ja sitten vasta hinta? Voisiko itse maksaa erotuksen vai pitäisikö nykyiseen tapaan maksaa itse koko hoito?

Harri Jantunen

Meillä on yhtä aikaa Länsi-Euroopan korkein verotaso ja omavastuuosuus terveydenhoidossa. SoTe tulee lisäämään uuden hallinnointikerroksen järjestelmään ja siten kasvattamaan terveydenhoidon kuluja, jos muu organisaatio pysyy muuttumattomana.

Jotta hallinnointikulut eivät enää kasvaisi kohtuuttomista järjettömiin, olisi samalla poistettava yksi nykyisistä kerroksista, onko se sairaanhoitopiiri vai kunta, on päätettävä ennen kuin SoTe-toiminta aloitetaan.

Nita Hillner

Eveliina Huurre puhuu asiaa! Perusterveyden- ja sosiaalihuollon tuottajien on hyvä olla pieniä ja ketteriä. Kilpailu ja valinnanvapaus on hyvästä. Ei mitään mammutti-kuntayhtymiä, koska ne ovat joustamattomia, hierarkkisia ja byrokraattisia, eikä asiakkaan tarpeet helposti näy. Kuitenkin niin että kuntayhtymät tuottavat Suomen erikoissairaanhoidon. Väestöpohjan on oltava riittävä vaativassa hoidossa.

Kikkailu rahasta on tyhmää. Se on lisännyt kustannuksia. Rahojen pitää rulla yhdestä paikasta ihan niin kuin Huurre ehdottaa. Sote-alue hallinnoikoon soteen tarkoitettuja rahoja. Sote-alue myös järjestää ja ostaa palvelut tuottajilta.

Osmo Marttila

1. Apotti-hanke on keskeytettävä ja nekin miljardit investoitava kotimaiseen SOTE ICT järjestelmien (monikko) kehitykseen - siis kehitykseen eikä ostojärjestelmään.

2. Oikein moduloituna yhtenä kokonaisuutena saumattomasti yhteentoimivina (ammattilaiset tietävät miten!) SOTE järjestelmistä saadaan myös pienemmille kotimaisille yrityksille mahdollisia toteutuskokonaisuuksia. Tämä työ tehdään vain ja ainostaan täysin riippumattomien suomalaisten tiedonhallinta-ammattilaisten toimesta. Tällä kokonaisratkaisulla myös työllistetään jatkossa tuhansittain pysyvästi ICT alan ammattilaisia Suomessa.

3. Verovarojemme suuntaaminen (SOTE-) yksityissektorille on tosiasiallisesti sosialismia, jota en kannata. Valtio maksaa vain kolhoosien kustannuksia. Länsimaisessa markkinatalousmaassa ei tällaista tietenkään tehdä.

4. Kilpilu - terveesti ymmärrettynä - on hyvä. Parhaat käytännöt (esim. Eskote) on lakisääteisesti pakottettava otettavaksi käyttöön valtakunnallisesti kaikissa julkisissa yksiköissä.

5. Organisaointi on tietenkin kolmitasoinen, eli valtio - SITE alue (järjestämisvastuu) ja kuntataso (toteusvastuu). Mitään muita himmeleitä tähän ei isänmaan etua, eli meidän kansalaisten, ajatteleva sotke.

6. Rahoitus tulee aina vain yhdestä lähteestä veronmaksajilta, joten se myös tietenkin yksikanavaisesti (ja yksisuuntaisesti) on hoidettava. Mitään ylimääräisiä välikäsiä tässä ei tarvita generoimassa turhia (hallinnollisia) kustannuksia.

Näin suuren ja isänmaalle elintärkeän kokonaisuuden jarruttaminen - syystä aivan mistä tahansa - ei kuuluu yhdenkään aidosti suomalaisen henkilön toimintaan. Pykäläiivarit katsastamaan miten tämä toteutetaan lakiemme mukaisesti. Jos laki on esteenä - se muutetaan.

Irja Laamanen

Miten on mahdollista, että tässä maassa ei saada yhtä yhtenäistä tietojärjestelmää potilastiedoille? Tämä on ikuisuuskysymys, jota ei ole kyetty ratkaisemaan. Potilastietojen pilkkoutuminen useisiin tietojärjestelmiin on jatkunut ikuisuuden ja palveluita kilpailutettaessa moni tieotjärjestelmän käyttäjä on joutunut opettelemaan useamman kerran eri järjestelmien käyttäjäksi. Tehottomuutta pahimmillaan. Sylttytehdas täynnä osaamattomia.
Enpä usko, että joku pieni kotimainen yrittäjäkään tuota ongelmaa osaisi ratkaista. Iso mylly pyörimään ja ratkaisemaan tämä ongelma mitä pikimmiten.

Lumira Lumus

Enempää viittä sotealuetta ei tarvita, kaikki muu julkinen hoitobyrokratia pois. 1. ja 2, ovat paremmat kuin nyt.
Mutta osa 3. "Terveydenhuollon ammattilaiset eivät nykyisin pääse näkemään asiakkaidensa kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollon tietoja. Huurre pitää tätä ongelmallisena." -ajattelu on vanhanaikainen, koska ihmisillä on lainmukainen oikeus päättää hoidostaan. Suuri osa ihmisiä päättää ostoksistaan itse, lääkäri voi myydä ja markkinoida hoitoaan, mutta ostoksen voi päättää vain asiakas joka maksaa, Se riippuu siitä mitä ihminen haluaa ostaa ja mihin hänen varansa riittää. Näin toimittiin ennenkin ilman julkistahoitobyrokratiaa. Kun ihminen käyttää yksityistä palvelua ja maksaa kaiken itse, ei julkisen puolen toimijalla ole mitään oikeutta näihin tietoihin. Kun ihminen on itse päättää, niin mihin julkisen puolen toimija, jolla ei mitään asiakassuhdetta ole, tarvitsee näitä tietoja? Voiko joku julkisen puolen asiantuntija vastata. mihin näitä tietoja käyttää näissä tapauksissa. Erikoisesti, kun niidenkin tietot, jotka käyttävät julkista menevät sekaisin ja jopa asiattomiin käsiin, eikä tietoturva ole kunnossa. Parempi olisi hoitaa niitä ihmisiä, jotka ovat heidän asiakkaana. Keräävätkö jonoja itselleen ja muokkaavat tietoja ja väittävät, että ihmiset ovat halunneet heidän asiakkaaksi. Kuntien arvauskeskusten aiakirjoista, kun tilaatte paljustuu täysin perättömiä juorujen kaltaisa tietoja. Rahastuksen tähden näin tehdään.
Joka julkisella sektorilla toimii, se edustaa veroilla rahastusta ja byrokratiaa ja haaskaa valtion varoja. Se joka näitä palveluita käyttää antaa tukensa kohtuuttomalle rahastukselle ja moraalittomalle byrokratialle.
Tämä ei ole muita tavarataloja kummempi myyntibisnes, mutta ei noudata hyvän kaupankäynninsääntöjä. Muissa tavarataloissa asiakasta palvellaan ja arvostetaan, kun ostajana tuo rahaa ja jokainen myyjä kunnioittaa asiakkaan omaa valintaa ja ei tarvitse tietoja asiakkaan aikasemmista ostoksista, mistä on ostanut ja mitä. Eivät luokittele, että olet köyhä, emme palvele sinua. Yhtään asiakasta ei tulisi, jos näin menteltäisiin kuin julkisessa terveydenhuollon tavaratalossa. Tuotteikka ja palveluilla on automaattinen rahat takisin takuu ja palautusoikeus. Tuotteen aiheuttamat vahingot korvataan, ei tarvitse lautakuntiin lähetellä papereita entisistä ostoksista. Tavaratalo ei syytä virheisttään asiakkaitaan. Tavaratalojen tuotteet eivät aiheuta tuhansia kuolemia. Rikostuomio tulisi, jos näin tapahtuisi ja tavaratalo ehkä suljettaisiin. Mikään tavratalo ei pakota ketään asiakkaaksi.
Tämä hyvän kaupankäynnin etiikka tulisi ottaa käyttöön myös julkisen hoidon tavratalossa, nyt julkisen terveyden tavarataloissa ei ole mitään oikeusturvaa asiakkaalla ja tämä perustuu siihen että verorahoilla rahoitetaan. En käytä enkä kannat toisten varoilla rahoitettua moraalitonta liikebisnestä.
Kohta 3. mukaista asiakkaan tietojärjestelmää ei yleisesti tarvita, hoitosektori voi kirjata vain sen mitä on myyty ja asiakas pitää kirjaa omista ostoksistaan. Asiakas voi toimia asiakasnumerolla. ostaminen ei edellytä henkilötietojen antamista.
Terveydenhuollon harjoittama pakkomyynti on tuomittavaa ja pakkomyynti millään perusteella on yleisesti lailla tuomittua ja loukkaa hyvin julmasti ihmisen kansaivälisellä YK:n sopimuksella turvattua oikeutta vapaisiin valintoihin.
Ei ole mitään estettä palauttaa julkinen terveydenhuolto smaan katekoriaan muiden palveluiden kanssa ja leikata nämä kohtuuttomat kustannutkset. Asiantuntijat voivat varsin mainiosti perustaa omat palvelut.

Kaarlo Kunnari

Veroja vajaa 55 vuotta maksaneena haluan niistä jotakin takaisinkin ja siksi puhe potilaan itse rahoittamasta hoidosta ei tyydytä. Minulle 1950 luvun lopulla, jolloin aloin maksamaan työstäni veroja väitettiin, että kun tulet vanhaksi ja tarvitset apua niin sitä varten sinä maksat veroja, silloin sinua hoidetaan yhteiskunnan varoilla. Jos näin ei olekaan haluan verorahani takaisin. Siellä on maksettua vararahastoa muutama milli ja niistä pitää olla varaa käyttää jo minunkin käyttööni, vai oletko sitä mieltä, että minut on vain luotu muiden palvelujen maksajaksi. Olen sitä ikäuokkaa, jolla ei ole ollut ilmaista hammashuoltoa edes lapsena ja ei opintotukia yms avustuksia kuten nuoremmilla. Nytkin jos soittaa terveykeskuksen hammahoitoon saa vastauksen ettette ole ollut ennenkään asiakas ja meillä on kaikki paikat varattu vanhoille asiakkaille. Tässä alkaa tuntua siltä että olen ikäluokkaa, joka on jätetty oman onnensa varaa ja muut syövät kuormasta kaikki.

Jarmo Kanerva

Ongelma pitää ensi tunnistaa, jotta voi korjata.
Erityisesti terveyskeskuksissa ongelma on mentaalinen. Ja se johtuu säästöistä ja ohjeista. Ja ajaa kummaan suhtautumiseen.

Ihmisille pitää antaa mahdollisuus päästä oikeaan terveydenhoitoon vaikka palvelusetelillä. Ja voi vaikka itse maksaa testejä, jotta voidaan tieteellisesti diagnosoida. Nyt arvauskeskukset arvailevat kokemukseni mukaan pääsääntöisesti ilman nykyaikaista lääketiedettä ja kokeilevat toimisiko jokin halpa ja pyytävät tulemaan uudellen kokeiluihin. Kohdalle on sattunut myös oikea lääkäri, jolta sai ratkaisun. Myös sairaalatasolla on tekijöitä.

Kela yrittää saada vain tiettyjen yksityislääkäriketjujen palvelut korvattaviksi, jotka se kelpuuttaa. Lisää säätelyä ja byrokratiaa. Tod. näk kelpuutetaan halpa ja onneton hoito, josta tarvitsee korvata vähän. Käypä hoito voi olla ok vaikka potilas kuolee tai kroonistuu.

Esim yksityislääkäri maksaa noin 56 eur ja jokin verilabra 18 euroa. ja homma saadaan kerralla kuntoon. Kulu 56+18 = 76 eur.

TK:sta asiakas joka kerta 20 eur maksun ja ensiavusta korkeamman 40 kun tilanne on pahentunut viikkojen kuluessa. Lääkärin työ hoitaa usein sairaanhoitaja tai opiskelija ja usein puhelimitse. Nykyaikaisen lääketieteen testejä vältetään ja arvataan rahan takia. Luultavastu uudellen juoksuttaminen maksaa enemmän käyntejä myös TK:lle. Antibioteja ja muita vältellään ja kokeillaan ja muutellaan ja homma pahenee ja pitkittyy. Vajaa toimintakyky maksaa asiakkalle vaikka 800 eur/ vko ja välillisesti ja muille enemmänkin, vaikka työpaikan. TK:ssa riittää että asiakkaan arvot olisivat rajalla vaikka kunto olisi huono, käypä. Yksityispuolella kunto saadaan toimivaksi. Kun asiakas kyllästyy menee vielä yo 76 eur yksityispuolella.

On halvempaa hoitaa kerralla asia kuntoon.

Viimeksi V. 2013 itse an saanut lääkäriaikaa tai lähetetä TK:n alkavan borrelioosin takia ja hoitaja/ ulosheittäjä teki diagnoosin puhelimitse. Sain 'käypää hoitoa'. Asia hoidetiin yksityisellä ja labratesteillä samana päivinä ja oli kiire. Pahimmillaan tulevaisuus olisi rullatuolissa. Aika kallista säästöä.

Lumira Lumus

Valitettavasti näin on arvauskeskuksissa. Jos haluaa ostaa jonkun näistä mainostetuista käypähoitodiagnoosien tuotelistalta, niin siinä tapauksessa voi mennä kuntien julkisen hoidon laitoksiin. Yleensä asiantuntija suosittelee ja ehdottaa oman erikoiskiinnostuksensa mukaista diagnoosia ja siihen hoitoa saadakseen kokemusta ja kokemusta myös jonkun lääkejätin tuotteiden reaktioista ihmisessä. Näyttää siltä, että se aika on ohi, että saisit asiallisen hoidon kerralla. Aikasi, rahasi ja terveytesi voit helpoiten menettää menemällä julkisen hoidon laitokseen, Julkinen terveydenhoito sopii rikkaille, mutta köyhälle tulee vaikeuksia, kun pitää mennä korjauttamaan yksityiselle. Elämästä tuhoutuu vuosia.
THL kannattaa virheiden tekemistä, hyväksymistä osaksi julkista hoitoa ja peuste on se että lääkärit saavat oppia ja tietoa ihmisillä kokeilemalla, suunniteltu ja harkittu osa hoidon opetussuunnitelmaa, käypähoito-ohjeiden mukaan arvataan. Hoidon päämääräksi on oppiminen käyttämällä sairasta ihmistä hoitoharjoitteluun. Tavoite ei ole terveyden parantaminen ja siksi tulee kroonikkoja ja vammaisia, joiden hoidolla ala saa rahastaa valtiota. Julkisella puolella ei hyväksytä lainmukaista ihmisen itsemääräämisoikeutta hoidostaan. Hoitohenkilöstö täyttää ostoskorisi ja sitten sanoo, että asiakas on ne valinnut. Ei ole 7 vrk.n palautusoikeutta, kuten pitäisi. On täysin samantekevää, mitä sile hoidettavalle tapahtuu.
Kaikella oikealla asiantuntemuksella on aina rahat-takaisintakuu. Ennen minkään aloittamista pitää vaatia takuulappu, joka korvaa myös tuotteen, palvelun aiheuttamat vahingot kattavasti. Nyt mainostetaan suomalaista Potilasvakuutusta hoidon turvaksi, mutta turva suojelee alan mainetta, normaali käytäntö on että ihminen jätetään kitumaan. Mainoslupauksilla ei ole katetta.
Julkinen terveydenhuolto jäsenpohjaiseksi, että he jotka haluavat julkista, liittyvät maksamalla jäsenmaksun vuosittain ja tätä koskeva verotus loppuu ja kanta-asiakaskortti julkisiin palveluihin ja julkinenkin voi toimia kuin yksityinen. Jäsenille, jotka ovat rekisterissä, pieni kulu ja ei jäsen maksaa täyden hinnan, jos käyttää palvelua. En ole antanut valtakirjaa THL.lle tai Suomen valtiolle, siihen että julkinen terveyhuolto täyttää minulle ostoskoreja ja laskuttaa. En sinne ostoksille , enkä halua niitä tuotteita.

Kirsi T Mäkilaine

15 vuoden sairaanhoitajan työkokemuksella, joista kohta 13 vuotta terveysasemalla voin heti osoittaa muutaman ison epäkohdan tuosta ykköskohdasta eli jos asiakas voi mielensä mukaan valita vaikka joka kerta eri palveluntuottajan. Ongelmaa ei esiinny akuuteissa vaivoissa esimerkiksi flunssa. Mutta jos kyseessä on monisairas ihminen, lääkkeiden väärinkäyttäjä tai palvelujen suurkuluttaja, ilmaantuu ongelmaa. Ongelma liittyy nykyiseen lainsäädäntöön, jonka puitteissa potilailla on oikeus kieltää käyntitietojensa / reseptitietojensa katsominen toisessa yksikössä.

Monisairailla ihmisillä on usein runsas lääkitys ja sairauksien seuranta pitäisi olla säännöllistä. Jos asiakas menee joka kerta eri paikkaan ja hän on kieltänyt tietojensa näkymisen, joudutaan aina aloittaman uuden lääkärin kanssa alusta ja lisäksi kaikki tieto edellisistä hoidoista, lääkityksistä yms on potilaan tiedon varassa. Hoidon turvallisuus vähenee ja lääkärin aikaa menee hukkaan, kun jo hoidettuja asioita tutkitaan/ hoidetaan.

Lääkkeiden väärinkäyttäjille tällainen joka kerta eri paikassa asiointi olisi varmasti tervetullut. Kun terveysasemalla oma lääkäri kieltäytyy kirjoittamasta jotakin lääkettä, jota potilas ottanut ohjeiden vastaisesti tai jota ei potilaalle kirjoiteta esim opiaattiriippuvuuden vuoksi, potilas voisi mennä seuraavaan yksikköön asioimaan ja saada lääkkeen sieltä, jos on kieltänyt tietojensa katselun mukaan lukien e-reseptikeskuksen tiedot.

Palvelujen suurkuluttajat, leikkisämmin kanta-asiakkaat, ovat tuttuja terveysasemalla. He ilmaantuvat monta kertaa viikossa samasta tai eri syystä pyytämään aikaa lääkärille. Kun asiointiyksikössä potilas tuttu ja nähdään hänen sairaskertomuksensa, säästytään useimmiten turhilta lääkärin käynneiltä ja potilas saa tarvitsemansa avun. Eri yksiköissä asioidessaan, he tulisivat lisäämään lääkärin aikojen tarvetta.

Yhteenvetona, jos tämä ykköskohta ratkaistaan artikkelissa kerrotulla tavalla, todennäköisesti lääkärin aikojen tarve kasvaa, säästö kunnalle? ja lisäksi pitäisi laki potilaan oikeuksista muuttaa ja näin rajoittaa potilaan oikeutta määrätä sairauskertomustensa näkyvyyttä sekä reseptikeskuksessa että e-arkistossa.

Lumira Lumus

Mukava lukea ammattilaisenkin kokemusta ja näkemystä ja erikoisesti kun on suuri joukko kroonistuneita lääkkeen varassa eläviä. En itse käytä mitään lääkkeitä, koska uskon että terveyttään voi paremmin hoitaa muutenkin ja tiedän itse oman elimistön toiminnan ja mitä haluan jos ongelmaa tulisi.
Ennen nykyistä järjestelmää oli mutkatonta ja lääkäri sopi asiakkaansa kanssa, ei siihen mikään kolmas taho mitään sanonut ja lääkärissä käytiin kerran 5 vuodessa, silloin ei myyty näitä diagnooseja ja lääkkeitä, kuten nyt. Jos lääkäri teki virheen korjasi ja teki kaikkensa vahingon mitätöimiseksi. Ei ollut nykyisenkaltaisia vanhuskroonikkoja, Mutta rouka otettiinkinpuhtaana omasta maasta ja tiloilta suurin osa, raakamaidot, kotijuustot, munat, lihat js ei syöty GMO-soijaa. Apteekkareilla oli ihania oman apteekin yrttitroppeja yms. Apteekkiin mentiin ensin ja sitten vasta harkittiin lääkäriä. En koskaan tottuisi lääkkeisiin.
Minulle riitti arvauskeskuspalvelut, kun pahaa sairaala infektiota omalääkäriksi ilmoittautunut, en siis pyytänyt sellaista, hoiti vakavaa sairaala infektiota allergiana, vaikka allergiatestit olin yksityisesti tehnyt, kiinnostuksen kohteensa oli ihotaudit niin itse jouduin toiselta lääkäriltä pyytämään viljelyn, aivan hirveä ja raivosi, kun olin yksityiseltä hakenut antibioottia, että pilaan hänen hoitonsa.Sitten lopuksi käskettiin syödä tikkaria, kun pyysin antibioottia, kun jo oli useampia tulehduksia ja streptokokki tuli päälle, kielettiin tulemasta ja sanottiin, ettei krooniset taudit parane, niitä ei terveyskuksessa hoideta. Yksityis lääkärin jouduin kotiin soittamaan, että sain infektio lääkettä yms. Menetin ongelman vuoksi työni ja sitten luotoilla paikkaamaan arvauskeskuksen virhettä. Ykstyilääkäri tunnisti infektiot ja kolmea infektiolääkettä söin viisi vuotta, se oli loistava ja joustava ja pelasti terveyteni ja elämäni. Valitukseeni Potilasvakuutus vastasi, että kohtelu onollut asiallista ja ei ole hoitovirhe, jos lääkärin määräämällä kortisoni salvalla ei infektiot parane.
Tällaiseen ei tarvitse kenenkään alistua ja en kannata mitään verovaroilla tehtävää julkista hoitoa. Itse täytyy tietää ja mieluummin hiukan enemmän kuin arvauskeskus,
Julkinen sektorikin on myyntivoittoja hakeva laitos, tavaratalo. tämän jälkeen täytän itse ostoskorini, kuten yleensäkin tavarataloissa.
Lääkäri täytti ostoskorini ja sanoi että vahinko oma syysi kun valitsit nämä. Ihmisillä on itsemääräämisoikeus ja oikeus valita ostoksensa itse, minulla ei ole koskaan ollut ongelmaa tietää mitä tarvitsen, Ihmisten kannattaa kouluttautua tietämään enemmän se säästää yhteiskunnankin varoja. Mitä lääkäri tekee niillä vanhoilla tiedoilla, monen kohdalla se merkitsee tuomiota elämänsä loppuun asti kitumista sopimattomalla diagnoosilla ja lääkkeillä, joita sitten paikataan lisälääkityksillä, niitä ei hallitse edes hoitava lääkäri sitten enää ja kuolemia tapahtuu.
Olen sitä mieltä, että on vakava riski kun kuntien sossut ja arvauskeskus jatkaa tätä. Kun tilaa tietonsa, niin kauhukseen voi todeta, että siellä on jotakin muuta, mitä pitäisi olla. Minä en lähde korjailemaan, lääkärien pitäisi muistaa ja tietää, mitä tehtiin. Tämän tähden tulee monille vahinkoa, ei järjestelmä osaa korjata vääriä tietoja ja samat vahingot toistuu, Turvallisinta on että ihminen itse pitää kirjaa hoidoistaan ja terveysrtavaratolo kirjaa vain niitä myyntejään. ihminen joka itse valitsee hoitonsa ei ole mikään ongelma hoitotaholle, vaan helpotus,
Kun takuuta ei ole, ottaa liian suuren terveysriskin menemällä julkiseen hoitoon. Tämä on niin selvä juttu ja ne jotka tähän luottaa käyttäkööt sitä, mutta vapaaehtoinen jäseneksi liittyminen ja muut ostavat entiseen malliin yksityiseltä.
Olen päättänyt kokonaan luopunut terveydenhoidon kaikista palveluista Suomessa. Toivon että asiat nyt lopultakin korjataan, ei näin saa jatkua. Ihmiset jatkossa hoitamaan itse tietonsa ja täyttämään ostoskorinsa ja säästyy kaikkien aikaa ja rahaa ja tulevaisuudessa ei enää lisäänny vanhuskroonikot. Kiitoksia kaikille kokemustensa ja näkemysten jakamisesta, paljon erilaisia hyviä näkökulmia ja ehdotuksia!

Sari Matikainen

Kilpailu on periaatteessa hyvästä, onhan sen tarkoitus alentaa hintoja mutta lukekaapa Huurteen ym. kommentit tarkkaan ja miettikää seuraavia:
”palveluntarjoajat voisivat listautua tarjoamaan hoidon. Asiakas voisi näistä palveluntarjoajista itse valita. Asiakas saisi oikeasti päättää, ja mennä paikkaan, jossa hänet halutaan. Jos nyt menet terveysasemalle et ole välttämättä kauhean haluttu asiakas, Huurre sanoo. ” Ainakin sinä saat hoitoa, ei sillä ole väliä, jos hoitsut ja lekurit tekevät työnsä vaikka hampaat irvessä.

”Sitran malli toisi terveyspalveluiden tarjoajien välille kilpailua potilaista, mikä Huurteen mukaan merkitsisi sitä, että potilaita hoidettaisiin ja palveltaisiin paremmin”. Joo, kilpailua varakkaista potilaista, köyhillä ei olisi enää siinä vaiheessa varaa mihinkään, joten heitä ei kukaan haluaisi. Ja jos kyseessä sattuisi olemaan kallista hoitoa vaativa sairaus/vamma, tuskinpa kovinkaan moni kilpailisi saadakseen henkilöä potilaakseen. Sanottaisiin vain, että sori vaan, tämä tulee niin kalliiksi, ettei meillä ole varattu siihen niin paljoa rahaa.

”Monella ei tällä hetkellä ole varaa yksityisiin terveyspalveluihin, mutta Sitran mallissa ne eivät olisi asiakkaalle yhtään kalliimpia kuin kunnallisetkaan palvelut.” Ainakaan tässä uutisessa ei ole kerrottu miten ihmeessä yksityisten hoitojen tuhansien eurojen hinnat saataisiin niin alas, että se olisi kilpailukykyinen nykyisen julkisen puolen muutaman kymmenen euron hinnan kanssa. Saatikka miten rahoitettaisiin asiakkaiden lääkkeet, jotka maksavat satoja tai tuhansia euroja/satsi mutta josta asiakas nykyisin maksaa vain muutaman euron itse.

”Terveydenhuollon ammattilaiset eivät nykyisin pääse näkemään asiakkaidensa kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollon tietoja. Yksityisten toimijoiden tuominen kunnallisten terveyspalveluiden rinnalle on aiheuttanut huolta siitä, että yksityiset toimijat syrjäyttäisivät kunnalliset pikkuhiljaa, minkä jälkeen yksityiset voisivat vaatia kovia hintoja, koska kilpailua ei olisi . Huurre ei usko, että näin tapahtuisi.”

Lääkärille ei kuulu potilaan jokainen asia, olisiko potilaasta mukava mennä valittamaan vaikka esimerkiksi jalkavaivaansa ja lääkäri katsoo koneeltaan, että tehän olettekin näköjään olleet gynekologin/urologin potilaana silloin ja silloin toisella puolella Suomea ja myös sosiaalitoimiston asiakkaana. Jos lekurin tarvitsee tietää potilaan esim. lääkityksen, potilas voi kertoa niistä. Katsokaapa USA:n mallia: vähävaraisilla ei varaa edes sairaalaan koska heillä ei ole yksityisiä vakuutuksia ja sairaalamaksut ovat hirveän korkeita, kiitos yksityisen ja hyvin liberalistisen järjestelmän, siellä sairastamiseen varaa vain rikkailla. Siis oikeasti rikkailla, myös keskituloiset ovat suurissa vaikeuksissa, jos sairastuvat. Ei kannata luottaa myöskään Huurteen uskomuksiin, vaan vaatia luotettavia tutkimuksia, ei siis Sitran tai jonkun muun puolueellisen tahon rahoittamia tai tuottamia tilastoja tai tutkimuksia. Tilastojakin saadaan rukattua vaikka kuinka näteiksi kun asetetaan vain oikeat kysymykset ja otetaan oikeat muuttujat mitattaviksi. Tilastotieto on usein kaikkea muuta kuin luotettavaa tietoa.

Kirsti Hermunen

Organisaatiouudistukset Espoossa johtivat siihen, että kokeneet ja kykenevät irtisanoutuivat ja työskentelevät yksityisesti. Kustannukset pienemmät kuin julkisella. Psykiatrisella uudistus johti kaikkien irtisanoutumiseen, joille se mahdollista. Sen jälkeen julkisella ei saa psykiatrista hoitoa, vaikka haluaisi: ohjataan yksityiselle. Helsingin kaupunki ei ole vuosikymmeniin saanut lääkäreitä ja hoitajia (omien hallintoihmisten virheiden seurauksena; ei sairaanhoitoon eikä päivähoitoon. HYksin klinikoiden tiivistämisen ja uusjohtajien toimien seurauksena kulut nousee ja hoitohenkilökunta voi huonosti, käyttäytyy huonosti toisiaan kohtaan.. Samoin on käynyt EKSOTEssa: se, mitä esitetään on kulissia. Ihmiset ei pääse sairaanhoitoon, virheitä tehdään; henkilökuntaa liian vähän, pidetään hiljaisena ja löysässä hirressä (työsuhteita pidetään lyhyesti määräaikaisina ja muutenkin nöyryytetään.. Se, mikä minulle on vasta paljastunut, että kun vanhempi polvi lääkäreitä lakkaa työskentelemästä, ei löydy oikeita lääkäreitä yksityisestikään. Potilaille ei kerrota, ei saa kertoa, että heidän tietojaan voidaan käydä katsomassa ilman, että siitä jää jälki; IT-alan ihmiset eivät luota muutenkaan tietojärjestelmien turvallisuuteen. - Ruotsissa katosi vuosia sitten 50 000 ihmiset tiedot järjestelmästä, eikä saatu palautettua ainakaan moneen kuukauteen. Helsinkiläisillä on kokemusta siitä, että sairaanhoito halvaantuu ajoittain, kun ei saada lähetteitä, sairaskertomuksia, jne. 'keskitetyissä' yksiköissä. ...

Lumira Lumus

Aivan oikein, todella hienoa, että lääkärit antavat palvelunsa yksityisesti, se on lääkärille parempia ja asiakaalle parempi, mikään kolmas taho ei tule haittaamaan siihen, mitä hoioa saa antaa ja mitä ei. Käypähoitovalikoima ei monellekaan ole sopinut. Minulla on niin hyvä kokemus yksityisistä vastaan julkinen. Minulla oli itse lääkärille annettavana, valmista tietoa ja omia ehdotuksia ja toiveita ja lääkärillä oli paljon asiantuntija kokemusta nähdä ja havaita tosiasiat ja kaikeata voidaan vapaasti sopia ja löytää tilanteeseen paras vaihtoehto.
Tämä on erittäin hyvä uutinen. Jos joku kolmas taho valtio tai kunta sanelee ketä hoitohenkilökunta saa hoitaa ja mitä asiantuntijaa ja laitosta ihminen saa käyttää, niin tulos on nykyisen surullista ja mikään resurssi ja lisäbudjetti ei riitä. Julkisissa palveluissa sekä henkilökunta että asiakkaat ovat orjan asemassa. Niinhän ovat valittaneekin. Kovin kummallista on jos Suomessa ei alan asintuntijat voi vaikuttaa alansa palvelujen kehitykseen ja varmasti parhailla asiantuntijoilla on suurempi skaala vaihtoehtoja ja edistyksellisempää asiantuntemusta, mitä koskaan ei löydy julkisista. Kunnioitan sitä, että asintuntemustaan hyvin kehittänyt asiantuntija itse päättää toiminnastaan.
Kannattaako tuossa julkisessa sekä henkilökuntaa, että asiakkaita nöyryyttävässä butiikissa roikkua ja kannattaako sinne tuhlata elämäntyönsä? Kaikki tietojärjestelmät ovat monella tavalla hakkerointialttiita ja sen tähden jokaisen kannattaa säilyttää hoitotietonsa itsellään ja jollakin yksityisellä. Jokainen hyvä lääkäri myös ymmärtää ihmistä ilman mitään tietojärjestelmiä. Samoja vammaisia hoitoketjuja ei tarvitse toistella, ne pitää katkaista. Jotakin on päässä tai toiminnassa pahasti vialla, jos hoitoa ei saa, kun tietojärjastelmä stoppaa. Vammaiset hoitosysteemit, Kun tulee kiireitä sammuttaako joku ne systeemit ja pitää siestaa?

Matti Karvonen

Ainoa asia joka on valtion hoidettava terveydenhuoltoon liittyen on antaa mahdollisuus terveyden ylläpitoon ja sivistää kansalaisia jotta tässä onnistuvat. Terveys mahdollistuu puhtaan ja turvallisen elinympäristön ja ravinnon turvaamisen kautta. Onko tässä onnistuttu? Mielenterveys vaatii positiivisia tulevaisuuden näkymiä ja muutenkin turvallista ympäristöä toimia ja kehittyä. Onko tässä onnistuttu?

Jollei terveydenhuolto ja ylläpito onnistu, siitä seuraa saiarutta ja tällöin täytyy puhua sairauden hoidosta. Mutta hoituuko sairaus sairaalassa, jos sen syy on muualla? Ei, vaan pikemminkin koko "terveydenhoitojärjestelmästä" tuleekin oireiden lievennysjärjestelmä.

Ja mitä tulee yksityistämiseen niin seuraava kysymys: Valtio ylläpitää kansalaistensa terveyttä ja siihen kuluu X määrä varoja. Yksityinen firma hoitaa saman homman ja siihen kuluu X määrä varoja plus voittomarginaali. Kuinka tällaisella perusmatematiikalla kumottavissa oleva yksityistämäispolitiikka voi toimia? Miksi kunnallinen terveydenhuolto on ajettu sellaiseen tilaan että se on tehontonta? Kuka hyötyy ja kuka teki päätökset.