Lauantai 25.11.2017

Ylisti Suomen kehitysapua ”viran puolesta” – puhuu nyt suunsa puhtaaksi

Jaa artikkeli:
Luotu: 
21.1.2015 17:14
Päivitetty: 
22.1.2015 07:28
  • Kuva: Into Kustannus
    Kuva
    Entinen Suomen Mosambikin-suurlähettiläs Matti Kääriäinen tyrmää nykymuotoisen kehitysapujärjestelmän epäonnistuneeksi. Arkistokuva.
|

Faktakulma

Suomi antoi kehitysapua yhteensä 1 102,6 miljoonaa euroa vuonna 2014.
 
Varsinainen kehitysyhteistyö oli 879,4 miljoonaa euroa ja muu julkinen kehitysyhteistyö 223,2 miljoonaa euroa.
 
Kehitysyhteistyömäärärahat olivat 0,55 % bkt:sta. Määrän pitäisi nousta tänä vuonna 0,7 %:iin.

”Kirja on ääni, joka oli lopultakin päästettävä sisältäni ulos”, kirjoittaa ulkoasiainneuvos ja entinen suurlähettiläs Matti Kääriäinen suurta huomiota saaneessa henkilökohtaisessa kehitysyhteistyöntekijän tilinpäätöksessään.

Kehitysavun kirous -kirjassaan (Into) Kääriäinen yksiselitteisesti tyrmää nykymuotoisen kehitysapujärjestelmän epäonnistuneeksi. Perusteesinä ja -perusteluna toimii se, että köyhyys on kyllä vähentynyt maailmassa, mutta ei niissä maissa, joihin kehitysapu on kohdistunut.

Vakavimpiin ongelmiin kuuluu Kääriäisen mukaan se, että pitkäkestoisten kehityshankkeiden vaikuttavuutta ja tuloksia ei seurata. ”Tiedän itse henkilökohtaisesti, että monista niistä hankkeista ei ole jäljellä yhtään mitään”, Kääriäinen sanoi Ylelle.

Vuonna 2012 oli toinen ääni kellossa, kun Suomen Mosambikin-suurlähettiläs Matti Kääriäinen vastasi Talouselämä-lehdessä arvosteluun, joka kohdistui Suomen kehitysapurahojen käyttöön ja valvontaan. 

Kääriäinen kirjoitti tuolloin, että ikäviä väärinkäytöksiä paljastunut tilintarkastus ”osoitti, että valvonta toimii”. Vastineessa korostettiin kehityshankkeiden tarkkaa valvontaa ja kuvattiin mahdollisten väärinkäytösten yleensä paljastuvan.

Oliko tämä niin sanottua viran puolesta -puhetta, Matti Kääriäinen?

– Oli kyllä, Kääriäinen vastaa Uudelle Suomelle.

– Ne varmaankin oli muotoilut tehty Helsingissä siihen vastineeseen. Ministerin kabinetti oli silloin hyvin aktiivinen tässä asiassa ja sieltä orkestroitiin tätä kampanjaa, hän jatkaa.

Kääriäisen oma versio – jos olisi voinut unohtaa sen, että hän oli virassa istuva suurlähettiläs – olisi kuulunut näin:

–Mitä tulee varojen valvontaan, olisin kertonut, että ei meillä ole mitään keinoja käytännössä tarkkaan valvoa sitä, mihin ne rahat menee. Mosambikissa on yksi maailman heikoimpia hallintoja ja on ihan selvä, että kun ihmiset eivät osaa lukea ja kirjoittaa, ja heille annetaan varoja käyttöön, niin siellä tapahtuu yhtä ja toista.

Kääriäinen ryöpyttää kirjassaan ulkoministeriötä ja sen virkamiehiä, jotka hänen mukaansa piilottavat kehitysapuun liittyvän kritiikin tiukasti ministeriön sisälle, jos päästävät sitä esiin sielläkään. Sama teema nousee esiin, kun Kääriäiselle mainitsee Vihdin Uutisissa vuonna 2012 julkaistun haastattelun. Haastattelussa Kääriäinen puhkuu intoa työhönsä Mosambikissa: ”Minulla on vuodessa 30 miljoonaa euroa käytettävissäni auttamiseen. Mikä voisi olla sen parempaa työtä!”.

– Se oli pr-artikkeli, joita ministeriö toivoi virkamiehiltä paikallislehdille, Kääriäinen sanoo nyt.

Samaan aikaan Kääriäinen alkoi lähestyä työuransa loppua ja eriytyä yhä kauemmas virallisista näkökannoista ja yltiöpositiivisista raporteista. Hän ymmärtää kuitenkin nuoria virkamiehiä, jotka hänen mukaansa sortuvat tai suostuvat työnantajansa paineesta toiveajatteluun hankeraporteissaan.

– Minä itse syyllistyin siihen 30 vuotta, Kääriäinen sanoo.

– Ihmisten, joilla on vielä monta työvuotta jäljellä, on hyvin vaikea perustella itselleen, että tässä työssä ei ole järkeä.

Kääriäinen korostaa kuitenkin arvostelleensa kehitysavun ongelmia sekä julkisesti että ministeriön sisällä läpi virkauransa. Lopulta hän jäi ennenaikaiselle eläkkeelle kesken kautensa. Kirja alkoi syntyä.

–Nyt kun olen sieltä ulkona kokonaan, voin tuoda julki koko totuuden.

Kirjassaan Kääriäinen kuvaa ajattelunsa lopulliseksi käännekohdaksi, ”illuusioiden murentajaksi”, toista visiittiään Mosambikiin vuonna 2011. Hänen mukaansa maa ei ollut 13 poissaolovuoden aikana muuttunut miksikään, vaikka ”maan talous kasvoi edelleen hyvää 6–7 prosentin vuosivauhtia ja kyllä, lapset saattoivat valtaosin mennä nyt kouluun”. Valtaosassa maata Mosambik näytti hänen mukaansa samalta kuin vuonna 1975, ja Kääriäisen siteeraamat tutkimukset vahvistivat, että päätavoitteessa eli köyhyyden vähentämisessä oli epäonnistuttu.

Kirjan julkistamisen jälkeen Kääriäinen on saanut kritiikkiä muun muassa Pohjoismaisen Afrikka-instituutin johtajalta Iina Soirilta, jonka ura ristesi Kääriäisen kanssa Soirin toimiessa ulkoministeriön kehityspoliittisena neuvonantajana. Soiri syyttää Kääriäistä tutkimusten valikoivasta käytöstä ja haastaa osittain muun muassa väitteen Mosambikin jämähtämisestä paikoilleen. Kääriäisen ensimmäisen ja toisen ”kierroksen” välillä esimerkiksi koulun aloittavien kuusivuotiaiden mosambikilaislasten osuus nousi 36 prosentista 72 prosenttiin, Soiri huomauttaa.

Kääriäisen mukaan kehitys on näennäistä.

– Kun koulunaloittamistavoitteesta tuli indikaattori, joka mittaa [kehitysavun] onnistumista, niin koko avunantajayhteisö keskittyi siihen lukuun, Kääriäinen sanoo Uudelle Suomelle.

Hunningolle ovat hänen mukaansa jääneet muun muassa opetuksen taso ja ennen kaikkea kouluputken toinen pää: moni lopettaa yhä koulun kesken.

Mosambikissa äärimmäinen köyhyys ei Kääriäisen mukaan ”ole vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana lainkaan huolimatta siitä, että talous on ollut prosentuaalisesti yksi nopeimmin kasvaneita koko maailmassa”. Yleisestikin äärimmäisen köyhyyden vähentymisestä vastaa Kääriäisen mukaan lähinnä Kiina ja muut nousevat taloudet, ”joiden kehityksessä kehitysyhteistyöllä ei ole ollut mitään roolia”.

Nykyjärjestelmälle antamastaan täystyrmäyksestä huolimatta Kääriäinen on yhä maailmanparantaja, jonka mukaan ”on käsittämätöntä, että 85 maailman rikkainta ihmistä voi omistaa enemmän kuin kolme ja puoli miljardia köyhintä yhteensä!”. Vain hänen kannattamansa keinot ovat muuttuneet.

– Todelliseen muutoksen tähtäävä kehityspolitiikka olisi enemmänkin rikkaisiin maihin ja niiden yrityksiin kohdistuvaa toimintaa kuin kaivojen kaivamista kehitysmaihin, Kääriäinen kirjoittaa kirjassaan.

– Monikansallisten yritysten keinottelu siirtohinnoittelulla ja verojen välttely on lopetettava, veroparatiisit on suljettava, kehitysmaiden ongelmat tunnistava kauppajärjestely on luotava, tarpeettomat tuotesuojat ja tieteen ja teknologian laajemman hyväksikäytön esteet on purettava, Kääriäinen listaa.

Maailmanparantajan mukaan maailmantalouden systeemiset ongelmat ovat ”tehneet kehitysmaista pääomien nettoluovuttajia ja suurten kansainvälisten yritysten temmellyskenttää”. Yksi ongelmista ovat länsimaiden maataloustuet, joita esimerkiksi Suomi antaa yli kaksi miljardia – kaksinkertaisesti kehitysapuun nähden.

– Tilanne ei ole millään muotoa köyhän kehitysmaan viljelijän perspektiivistä kohtuullinen, Kääriäinen kirjoittaa.

Faktakulma

Suomi antoi kehitysapua yhteensä 1 102,6 miljoonaa euroa vuonna 2014.
 
Varsinainen kehitysyhteistyö oli 879,4 miljoonaa euroa ja muu julkinen kehitysyhteistyö 223,2 miljoonaa euroa.
 
Kehitysyhteistyömäärärahat olivat 0,55 % bkt:sta. Määrän pitäisi nousta tänä vuonna 0,7 %:iin.
Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Hannu Rautomäki

Samalla siinä välillisesti tunnustettiin yleinen valtiohallinnon valheellisuus.
Viran puolesta ovat veisanneet ylistysvirsiä EU:lle ja eurolle pääministerit ja ministerit, vaikka ainakin järkiperäisemmät heistä hyvin tietävät EU:n mädännäisyyden ja rakenteelliset viat.
Virkamiehellä ja poliitikolla oama napa ja asema on aina lähimpänä.

Markku Nieminen

Nimenomaan! Viran puolesta puhui tai ei uskaltanut puhua myöskään professori Aurejärvi suomen tuomareista ja oikeusoppineista!
On tietenkin erittäin hyvä ja kannatettava asia että uskaltaa edes eläkkeelle jäätyään tuoda mädännäisyyden ja valehtelut julki!

PS. EU;n jäsenyyden mukanaan tuomasta autuudesta on samoin valehdeltu kansalle ennen ja jälkeen liittymisen ja sala laulu jatkuu nyt maksettuina TV mainoksina kuinka "EU lisää sinunkin vanhempiesi hyvinvointia kehittämällä apuneuvoja kotona asumisen, yms. helpottamiseksi. Toisin sanoen, että sinunkin rahasi joutaisi EU eläteille tueksi!
Kuka muuten kustantaa tämän mainoskampanjan ja miksi? Jos EU on onnela sitä ei tarvitse mainostaa! Hyvä kello kauas kuuluu pahaa joutuu mainostamaan verorahoilla!

Mac Ramsay

Lisensiaattityöni ”Det finländska biståndet samt dess tekno-ekonomiska profil” hyväksyttiin TKK:ssa 1993. Ote suomenkielisestä tiivistelmästä:

”Loppusanoissa (kappale5) totean, että kehitysapua pidetään pyhänä asiana, kuten ”äitiyttä” tai presidentti Kekkosta, jota ei saa kritisoida. Finnida elää kummallisessa byrokraattisessa monopsonissa, jota kannattaisi tutkia lähemmin. Finnida toimii paljolti ”pankkina”, joka vain jakaa rahaa, eikä välita projektien laadusta, etenkin jos toteuttajana on valtion laitos. ….Eräilla alueilla esim. koulutuksessa huomaa että Finnida harjoittaa ”divide et impera” taktiikkaa. Informaatio ei liiku vapaasti Finnidassa ja salailua esiintyy.

Työn loppusanat:
”Biståndet är ett spel där de fattiga i de rika länderna ger pengar åt de rika i de fattiga länderna, som i sin tur deponerar den hos de rika i de rika länderna, som sedan lånar ut dessa pengar till de fattiga länderna. Vinnare är den som håller den bästa masken med att ”hjälpa de fattiga”, samtidigt som hjälparen bygger upp sin egen förmögenhet.

Eikö Kääriäinen juuri tätä tuo esille?
Mac Ramsay

Tuomo Niemelä

Miksi Suomessa virkamiehet uskaltavat puhua totuuden vasta eläkkeellä, kuten Kääriäinen. Tai sairastettuaan kuolemanvaarallisen taudin, kuten Sailas?

Suomen kehitys-"yhteistyön" toimivuudesta on puhuttu iät ajat, mutta kun suomalaisille yrityksille jaettava ilmainen raha ja maailmanparantajien Suomen maineesta huoliminen kohtaavat, mitä muuta voisi odottaa, kuin korruptiota. Hyödyttöminä ruostuvia laivoja, koneita ja ajoneuvoja, koska toimittajaa kiinnosti vain raha (no muun minkäpä yritystä pitäisikään kiinnostaa). Maiden hallitsijoiden taskuun kertyviä kehitysapumiljoonia, koska ka-työntekijät haluavat elää Tansaniassa kerrankin yläluokkaista elämää 12 huoneen huviloineen ja palvelijoineen.

Terveyshuollon IT:hen meni miljardi, kehitysapurahoja menee vajaa miljardi vuodessa.... suuri osa molemmista jonkun hyvän veljen tai -siskon taskuun.

EU:n maataloustuista olen eri mieltä. Jos EU haluaa olla edes jossain määrin maataloudessa omavarainen, sillä on oikeus harrastaa tukipolitiikkaa. Näinköhän paljon kahvin ja banaanien tuonti laskee?

Anna-Leena Nieminen

Jossakin aikaisemmassa haastattelussa Kääriäinen sanoi, että kyllä kaikki päättäjät tietävät ettei kehitysapu ja muut YK:n ja EU:n projektit toimi, mutta Kääriäisen sanojen mukaan Suomi ei voi jättäytyä näiden instituutioiden ulkopuolelle.

Markku Lehto

Kehitysyhteistyö valtion v. 2015 budjetissa.

Oheisesta linkistä voi tarkastella paljonko julkisia menoja ( veronmaksajien kustantamia ) menee tänä vuonna ja tulevina kolmena vuotena tämän vuden valtion budjetista:
Tänä vuonna käytetään tämän vuoden budjetista 801 miljoonaa ja tuleville kolmelle vuodelle saa tehdä sitoumuksia 440 miljoonan edestä. Vanhoja sitoumuksia ( aikaisempien vuosien budjetit ) on tulossa maksuun tälle vuodelle 600 miljoonaa tuleville vuosille 1 900 miljoonaa euroa. Paljonkohan tuosta haihtuu CO2 -päästöinä taivaalle kun virkamiehet sukkuloivat ympäri maailmaa ? Entäpä kun asioiden eteenpäin viemisessä avustuskohteissa syntyy rahojen "sivuvirtoja", niin mitenkähän ne kirjataan ?

http://budjetti.vm.fi/indox/sisalto.jsp?year=2015&lang=fi&maindoc=/2015/...

Hannu Rautomäki
Vastaus kommenttiin #11

Suomen Venäjälle antamaa kehitysapua vuodelta 2010.
Tuoreemmat tiedot ovat pimennossa.

Etelä-Kuolan paikallishallinnon kehittämisprojekti 630.184€
Perheyrittäjyyden kehittäminen Muurmanskin alueella 180.000€
Lapin ja Muurmanskin työhallintojen yhteistyö 281.200€
Vertaisneuvonta nuorten ennaltaehkäsevässä huumetyössä 128.810€
Keuhkoahtaumataudin (COPD) ehkäisy ja hoito Muurmanskin alueella 281.333€
Pelastutoiminnankehittäminen Muurmanskin alueella 296.151€
Poliisin tiedonhallinnan, tiedonvaihdon ja yhteistyön kehittäminen Barentsin alueella 202.765€
Korruption vastainen hanke Muurmanskin alueella 123.460€
Kulttuurimatkakäytävä "Karelia" 200.000€
Karjalan maaseudun pk-yrittäjien koulutus ja neuvonta 141.500€
Sortavalan energiatuotannon investointiohjelma 67.900€
Karjalan tasavallan työhallinnon kehittäminen 311.805€
Äänisjärven vesiensuojelun kehittäminen 228.000€
Turvallinen lapsuus ja terveellinen elämä Karjalan tasavallan pohjoisissa piireissä 183.600€
Paikallisen terveystiedon välittäminen päättäjien ja väestön käyttöön 217.230€
Yhdessä päihteitä vastaan tiedon levittäminen 130.000€
Karjalan tasavallan kansalaisyhteiskunnan kehittäminen 57.400€
Viittomakielialan koulutus Petroskoissa 181.700€
Pietarin vesisektorin kehittämisohjelma 14.262.527€
Pietarin vesisektorin Nevan suorien päästöjen sulkemishanke 1.900.000€
Paikallisen itsehallinnon kehittäminen Pietarissa 640.854€
Verkkovälitteisten opetusmenetelmien käyttöönotto etäopetuksessa 213.270€

Nita Hillner
Vastaus kommenttiin #14

Herra Jumala, miksi Suomi antaa Venäjälle kehitysapua? Venäjähän on suurvalta!

llmeisesti on niin että Suomessa on liikaa rahaa. Rahaa syydetään ihan joka paikkaan ilman järjen hievää.

Esimerkiksi erilaiset yritystuet vääristävät markkinoita, toinen saa ja toinen jää ilman. Jos valtio syytää rahaa erilaisiin projekteihin, ei rahan vastaanottajan tarvitse kehittyä ja kehittää toimintaansa hyväksi. Samaa koskee kehitysavustuksia, raha menee pienelle eliitille ja köyhät jää köyhiksi, eikä kunnon keskiluokkaa synny. Laaja ja hyvinvoiva keskiluokka kertoo että yhteiskunta on oikeaan suuntaan menossa.

Kaarle Akkanen

Apu ainakin työllistää meidän virkamiehiä? Ns. julkinen salaisuus on ollut se, että "kankkulan" kaivoon heitetään valta-osa avusta. Se on hinta, jonka maksamme kansainvälisen julkisivun ylläpitämisestä. Ostamme itseluottamusta ja "arvostusta"?

Timo Nenonen

Valehtelusta on tullut maan tapa. Ja jos jokin taho, kuten persut esittävät totuuksia, muu porukka on välittömästi teilaamassa heidät.

Suomalaiset ovat sadomasokistista porukkaa. Vieläkin monet haluavat killua EU/euro hirttoköydessä.

Kauko Horttanainen

KEHITYS-APU MAILMAN LAAJUINEN LAAJUINEN SUURI HUIJAUS OSALLISIA SIIS SUOMESSAKIN,EIKÄ KUKAAN PYSTY KONTROLLOIMAAN TÄTÄ PÄÄMAJAA JOKA SIJAITSEE JOSSAIN ISISS RÄTTIPÄIDEN ALUEELLA,VÄLILLÄ SE ON AL KAIDA SITTEN ISLAMIT MUSLIMIT,JA YLE LEVITTÄÄ SUOMALAISILLE SÄÄLITTÄVIÄ KUVIA KÄRSIVISTÄ.SUOMEN KIRKOT JA JÄRJESTÖT HEITTÄÄ SEMMOSTA JUTTUA,VAATIS POLIISI TUTKINTAA KIRJANPIDOSSA KOSKA ON IHAN TODENNÄKÖISTÄ ETTÄ SUOMEN JÄRJESTÖT NIVOUTUVAT JOHONKIN TERRORIIN LIITTYVÄÄN.
USKOKAA ON VAARALLISTA OTTAA SUOMEEN KAIKEN MAILMAN RÄTTIPÄITÄ,SUOMEN SUOJELUPOLIISI ON PIKKU TEKIJÄ ISOJEN POIKIEN SODASSA.