Keskiviikko 17.7.2019

Suomi dominoi talvisodan legendaarisinta taistelua

Luotu: 
4.1.2010 09:18
  • Kuva: Imperial War Museum
    Kuva

Talvisodan ehkä kuuluisin taistelu käytiin 70 vuotta sitten Suomussalmen Raatteen tiellä. Siellä eversti Hjalmar Siilasvuon johtamat joukot motittivat neuvostoliittolaisten 44. divisioonan eli ukrainalaisista koostuneen niin sanotun Sinisen divisioonan.

Arviot taisteluissa kaatuneiden neuvostosotilaiden määrästä vaihtelevat suuresti. Ennen puhuttiin 17 000 katuneesta, mutta uudempi historiantutkimus arvelee heitä olleen 7000-9000. Lisäksi suomalaiset saivat haltuunsa mittavan sotasaaliin, muun muassa kymmeniä panssarintorjunta- ja muita tykkejä, tuhansia kivääreitä sekä lukuisia hyökkäysvaunuja.

Suomalaisia Raatteen tien taisteluissa kaatui kuutisensataa. Lisäksi 162 sotilasta katosi ja noin 1200 haavoittui.
Kipakassa pakkasessa useita päiviä jatkuneiden taistelujen jälkeen puna-armeijan viimeinen motti murtui 7. tammikuuta 1940 Likoharjun maastossa.

Raatteen tien taisteluilla oli suuri merkitys siinä, etteivät neuvostojoukot onnistuneet tavoitteessaan edetä Ouluun ja katkaista Suomi keskeltä. Samalla Suomi säilytti maayhteytensä Ruotsiin.

Mitä talvisodassa tapahtui päivälleen 70 vuotta sitten? Lue Uuden Suomen julkaisema talvisodan lehtiä tästä linkistä.

Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Ola

Puna-armeija antoi Suomelle aseita, kuitenkin vähän kivuliaan menetelmän kautta. Näin Neukkila aseisti Suomen armeijaa, jonka sen omat poliitikot olivat jättäneet aseettomiksi. YYA-sopimuksen ensi askeleita alettiin harjoittelemaan käytännössä.

Tietysti olisi ollut toinenkin tapa antaa Suomelle aseita. Mutta Neukkila toteutti sen omalla perinteisellä kivuliaalla tavallaan. Heillehän ihmishengellä ei ollut mitään merkitystä. Venäläisen sotilaan oli Stalinin päätöksen mukaan tuotava aseet henkilökohtaisesti suomalaisille.

Mitäs tulivat tänne ase kädessä tuomaan Stalinin kommunistista diktatuuria. Suomipoika sanoi emme halua sitä. Mutta oli vain pakko ängetä rajan yli divisoonakaupalla, joilta riisuttiin aseet pois ja annettiin suomalaisille.

Kotimaa antoi ensialkuun Suomen omille sotilaille käteen kiväärin ja muutaman patruunan, päälle puettiin äidin neuloma villapaita ja päähän pantiin oma karvalakki, johon lyötiin kokardi merkiksi suomalaisesta sotilaasta. Maamme tyhmät politiikot olivat jättäneet maansa aseettomaksi suurvaltaa vastaan, vaikka ajoissa tiedettiin, että tänne ne ovat tulossa aseineen. Jatkuuko sama politiikka tänään.

Vieras

Talvisodassa ei ollut puutetta patruunoista. Sodan alkaessa patruunoita oli varastossa 10 miljoonaa kpl ja sodan päättyessä sama määrä.

Pulaa oli tykinammuksista ja haittana tykistöllä oli myös kirjava tykkivalikoima. Voi tietenkin kysyä, miksi Suomi ei ostanut neuvostoliittolaisilta jo rauhan aikana kalustoa.

tapio_o_neva

Muistan, että joku suomalainen poliitikko, olisiko pääministeri Risto Ryti, sanonut, että eniten aseita Suomi sai Neuvostoliitolta.

Olisi siis hyvä jatkossakin, jos olisi venäläistä kalustoa myös Suomen puolustusvoimissa, johon olisi valmis koulutus. Suomessa tämä seikka otettiin huomioon 1927, kun päätettiin ottaa käyttöön Venäjän keisarillisesta armeijasta periytyvä kolmen linjan kiväärikaliiperi eli 7,62 mm.

Jos jotain kiinnostaa kivääien kehitys niin suosittelen lämpimästi Kuhmoisten ase- ja varusmuseota, jossa on esilä runsaasti niitä kiväärejä, joita oli käytössä 1920-luvulla. Kivääri- ja kaliiperimäärä oli todella kirjava.

Myös Riihimäelle Viestimuseossa on aulassa esillä melko kirjava määrä kaliipereita ja henkilökohtaisia aseista.

Tuosta Raatteentiestä on tehty suuri tarina. http://heninen.net/raatteentie/museo/raatteenportti_f.htm

Raatteen Portti Oy
http://www.raatteenportti.fi/

Raatteentieltä saatu kalusto

4822 kivääriä
190 pikakivääriä
106 konekivääriä
29 panssarintorjuntatykkiä
71 kenttä- ja ilmatorjuntatykkiä
43 hyökkäysvaunua
10 panssariautoa
16 ilmatorjuntakonekivääriä
1170 hevosta
260 kuorma-autoa
20 traktoria
15 moottoripyörää
47 kenttäkeittiötä
2 henkilöautoa
yhden lentokoneen

tapio_o_neva

(poistettu tekstiä)

163. ja 44. divisioonien komentajien kohtalo muodostui toisenlaiseksi. Neuvostojohto ei antanut epäonnistumisia anteeksi. Rankaisutoimien suorittamiseksi 9. armeijaan saapui 8.1.1940 sotaneuvoston jäsen, I luokan armeijakomissaari L.Z.Mehlis. Hän ja Tsuikov huolehtivat rankaisutoimista. Asiasta oli sovittu Punaisen armeijan pääesikunnan johdon kanssa. Varoitukseksi muille Mehlisin määräyksestä komentajille järjestettiin julkiset oikeudenkäynnit ja teloitukset.

Aluksi 10.1.1940 teloitettiin 47. jalkaväkiarmeijakunnan sotaneuvoston jäsen, prikaatinkomissaari N. P. Abramov. Samana päivänä Mehlisin käskystä vangittiin 44. divisioonan komentaja, prikaatinkomentaja A. I. Vinogradov ja poliittisen osaston päällikkö, rykmentinkomissaari I. T. Pahomenko. Heidät tuotiin Vasonvaaraan 7.1.1940 yhdessä sotamies- ja päällystöryhmän kanssa.

Oikeudenkäynnin jälkeen 11.1.1940 Vinogradov, Pahomenko ja 44. jalkaväkidivisioonan esikuntapäällikkö O. I. Volkov teloitettiin ampumalla divisioonansa miehistön rivistön edessä. Lisäksi 47. jalkaväkiarmeijakunnan NKVD:n erikoisosasto vangitsi 163. jalkaväkidivisioonan 662. rykmentin komentajan ja komissaarin majuri Sarovin sekä pataljoonankomissaari Podhomutovin. Sarov ja Podhumutov teloitettiin ampumalla Juntusrannassa oman rykmenttinsä rivistön edessä 11. tammikuuta.

Seuraavana aamuna ammuttiin NKVD:n 2. rajarykmentin sotilaskomissaari Tserevko, joka oli Neuvostoliiton alueelle perääntymisen aikana estänyt haavoittuneen rykmentinkomentajana majuri Lvovin jäämisen vangiksi ampumalla tämän. Sitten 16. tammikuutta teloitettiin 662. jalkaväkirykmentin 3. pataljoonan haavoittunut komentaja kapteeni Tsaikovski, joka vangittiin Uhtuan sotasairaalassa.

(poistettu tekstiä)

http://www.erkkiaho.com/blog/?content=detail&id=534

"Seuraavana aamuna ammuttiin NKVD:n 2. rajarykmentin sotilaskomissaari Tserevko, joka oli Neuvostoliiton alueelle perääntymisen aikana estänyt haavoittuneen rykmentinkomentajana majuri Lvovin jäämisen vangiksi ampumalla tämän."

Yhden käsityksen mukaan komissaari pakeni ja ampui taistelua jatkamaan pyrkineen neuvostokomentajan.

tapio_o_neva

http://www.kuopiomail.fi/nro86/?page=3

"Päivää ennen talvisodan alkua Kuhmon päällä oli lennellyt yksimoottorinen lentokone, joka oli pudottanut lentolehtisiä Kuhmolaisille. Lehtisissä kehotettiin liittymään Neuvostoliittoon paremman ja varmemman leivän toivossa. Markkinointi-isku menetti kuitenkin hiukan uskottavuuttaan, sillä lehtisten loputtua koneesta pudotettiin kaksi pommia. Onneksi viimeiset terveiset eivät osuneet kyläläisiin.
Esineistöä ja kuvia museossa on paljon. Tutustu takemmin osoitteessa www.kuhmo.fi/index.asp?language=1"

Ola

Hyvä Tapio. Faktat on aina silloin tällöin tuotava esiin.

Komentajilta ja politrukeilta nirri pois, niin sillähän voitto saavutetaan. Sääli että Stalin ei tapattanut koko kenraalikuntaansa ja kaikkia politrukkeja. Lähellä oli. Stalinin ajattelu ja toiminta oli georgialaisen maantierosvon tapa ajatella ja toimia. Tapattamalla johtajat saavutetaan voitto.

Mitenkähän Putin ajattelee ja jatkossa toimii, kun hän on asettamassa itseään Stalinin paikalle nykyisen Venäjän uudeksi Staliniksi.