Keskiviikko 23.8.2017

Tämä saa suomalaiset barrikadeille - suurmielenosoitus ensi keskiviikkona

Jaa artikkeli:
Luotu: 
15.4.2010 10:44
Päivitetty: 
15.4.2010 10:46
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Vuoden 2009 helmikuussa opiskelijat vastustivat uutta yliopistolakia mielenilmauksilla ympäri maata.

Opiskelijat osoittavat mieltään maksuttoman koulutuksen puolesta Helsingissä keskiviikkona 21. huhtikuuta. Opiskelijajärjestöt odottavat Senaatintorille tuhansia ihmisiä.

Muun muassa opetusministeriö on pohtinut lukukausimaksujen ottamista käyttöön korkeakouluissa. Opiskelijajärjestöt vaativat puolueiden johdolta selväsanaista lupausta siitä, että korkeakoulutuksen maksuttomuus säilyy ennallaan.

-Poliittiset puolueet ovat viime aikoina vakuutelleet, että korkeakoulutuksen maksullisuuteen ei ainakaan tällä vaalikaudella tehdä muutoksia, mutta mielipiteistä tulevan vaalikauden osalta ei ole riittävää selvyyttä, järjestöt kirjoittavat tiedotteessaan.

Opiskelijoiden mielenilmauksen esittää Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan Internet-TV-kanava Otaniemi Underground Broadcasting System (OUBS) suorana osoitteessa http://www.oubs.fi/flash.php

Jaa artikkeli:

Kommentit

Ilkka Luoma

Jokainen työ ja tehtävä on elämän arvoinen

(Uutisointi julistaa kansakunnan vähentäneen kulutustapahtumia - nyt varaudutaan ja säästetään pahemman päivän varalle. Ei niinkään kulutus, vaan tarpellisuus ja ymmärrys vastuusta, mitä kukin voi tehdä toinen toisilleen ja ympäristöllemme - koulutusta ja työtehtäviä laadulla ja tunteella)

[ ... yliopisto-opiskelija kipristelee mitä tekisi kun valmistuu. Merkonomi pohtii mitä tekisi - dynaamisella palkalla myymään pääsee onneksi aina. Sähkömies tietää, että aina johtoa on vedetty. Lääkäri tietää, että ihmisiä korjataan huomennakin ja lakimies oivaltaa, että ylihuomenna riitelemme entistä enemmän perinnöistä ja hänen palveluitaan tarvitaan ratkomaan erimielisyyksiä ... ]

Työ tekijäänsä kiittää ja laatu ylpeyden suo ja luo. Vastuu teoista ratkaisee kuinka hyvin yhteiskunta sykkii ja pyörii. Kaikkien ei tarvitse olla maistereita eikä insinöörejä - sodassakin rivimiehet kentällä ratkaisevat rauhan tulon.

Tekijöillä pitää olla huolehtijansa ja johtajansa. Johtajiksi ei opiskella, johtajiksi synnytään. Karisma ei kasva oppikirjoista - karisma kasvaa luonteesta ja kyvystä nähdä tarpeet ja taidosta olla esimerkki lippuna joukkojensa edessä.

Arvostus on noussut kaikkia työtehtäviä kohtaan, joita tehdään vastuulla, laadulla ja ylpeydellä. Tänään kädentaito on yhtä arvokasta kuin mikä muu työtehtävä tahansa, nyt ratkaisee työstä syntyvä tulos ja siitä jäävä ympäristöjälki. Teemme työtä itsellemme ja toisillemme. Vaativuuden lisääntyessä olemme elinikäisessä koulutuksen putkessa sopeutuen kokoajan muuttuviin yhteiskuntaoloihin. Turvallisuus haetaan ylpeydestä osata asiansa.
...

Alla kaksi kirjoitusta lähihistoriasta, joissa pohditaan koulutusta ja kädentaitoisten tehtäviä. Molempien ollessa maahanmuuttoa ja vaalirahasotkujakin oleellisempia kysymyksiä meille kaikille. Tehdään sitä mitä osataan ja ollaan siitä ylpeitä.

Ilkka Luoma

http://www.facebook.com/first.ilkka
http://ilkkaluoma.vuodatus.net

--------------------------------------------------------------------------------

[ORIG 13042005]
Kaikki koulut ja opinahjot eivät voi olla korkeakouluja ja yliopistoja - yhteiskunta tarvitsee luovuutta, tavoitteellisuutta ja vastuunkantoa

Armeijoissa on kautta historian ollut käskytyksen, ajattelemisen ja toteutuksen välillä herkkä kolmijako; sotilaat tykinruokana ja tavoitteen saavuttajina, mutta käytännön työntekijöinä 1/ edustaen reilua enemmistöa - noin 65 prosenttia. Aliupseereita välittömästi sotilaita komentamassa on noin 25 prosenttia ja upseereita, lähinnä takalinjoilla, loput eli noin 10 prosenttia.

Siviilielämässä tarvitaan myös tekijöitä, osaajia, neuvojia, huolehtijoita, käskijöitä ja käskijöille valvojia. Yhteiskunta on hierarkia, johon koulutetaan kullekkin tasolle se määrä ihmisiä, mitä arvellaan tarvittavan. Nyt vallitsee epätasapaino - maisterin ei pidä olla kassalla, eikä insinöörin hitsipillissä kiinni.
...

Tieteessä tapahtuu -lehdessä nro 3/2005 Suomen akatemian pääjohtaja Raimo Väyrynen oivalsi ja kirjoitti yliopistojen levinneisyyden saavuttaneen huippunsa Suomessa. Tuo on terävä havainto, sillä me emme ole kaikki halukkaita ja/tai kyvykkäitä tuon malliseen koulutukseen.

Ihmiset ovat aina suuntautuneet eri tasoille; se on luonnon- ja valinnanlaki. Aluepolitiikka halusi miltei väkisin rakentaa jokaiseen vähänkään itseään kunnioittavaan kaupunkiin yliopiston statusta kantavan opinahjon pönkittämään alueen egoa. Aluepoliitikot omaa hyvää äänisaalistaan kalastaessaan väljähdyttivät yliopistojen alkuperäisen tarkoituksen olla vain terävimmän kärjen kouluttajia. Resurssit jakaantuvat liian lavealle ja opin terävyys laimenee huippuopettajien puutteeseen.

Niin ihmiset kuin luonto jakaantuvat -
tietyssä luonnollisessa suhteessa oikeasti kädentaitoisiin, näppäimistötaitoisiin, suunnitteluun kykeneviin ja johtajiin eri tasoissaan. Yliopistot ja korkeakoulut valmentavat alkuperäisen suunnitelman mukaan uuden suunnitteluun ja johtamiseen kykeneviä ihmisiä. Osa meistä ei edes kouluttautumalla tule johtajiksi, osa ei pysty pitkälle luovaan työhön ja osa haluaisi oikeasti tehdä kätten työtä.

Yliopistot ovat kokeneet inflaation, aivan kuin mikä tahansa asia tai esine, jos se on kaikilla. Laatu laskee tai sitä ei koskaan saavutettu.

Digitoday julkisti, että 17% suomalaisista pystyy luovaan työhön

Luovuutta esiintyy kaikilla tasoilla, niin tehtaan hihnoilla kuin ala-asteen opetustoimessa. Lähtökohdiltaan miltei jokainen meistä syntyi "samat jauhot laarissa" periaatteella. Suurimmat vaikuttajat ovat kasvatus, uteliaisuuden herättäjät ja innokkeet sekä elinympäristö.

Lasten vapaaehtoisen hakeutumisen tulisi ratkaista oppikirjo, mitä koulutuslaitoksemme pitäisi tuottaa yhteiskunnan kysyntää tyydyttämään. Vinoutumat ovat havaittavissa. Yliopistokoulutusta ei tarvita kaikkeen. Yliopistot ovat sijoittumisjakauman normaalin ja luonnollisen jaon osalta erityisesti tutkijoita ja ylintä johtoa kouluttavia laitoksia. Perustutkimus ja sitä lähellä olevat sovellustutkimukset vaativat yhä syvempää osaamista ja luovuutta ja tähän ominaisuuteen me emme valitettavasti kaikki pysty.

Ammattikorkeakoulut voivat puskea -
kysynnän ja tarpeen mukaan seuraavan alemman tason osaamista asiantuntijatehtäviin sekä väliportaan johtamiseen. Opistotaso tuottakoon sen toisen suuren veronmaksajajoukon eli alemman väliportaan ja suoritetason yhteiskuntaosallistujat. Kädentaitajat, joiden tarve on suuri, tuotetaan ammattioppilaitoksissa.

Kaikkien ei tarvitse eikä pidä olla teoreettispainotteisia koulutukseltaan, kaikkiin tehtäviin ei tarvita yliopistokoulutuksen saanutta. Monissa tehtävissä korkeamman tai alemman tason yliopistokoulutus voi olla peräti haitaksi saavutettaessa mitattavaa tulosta itse työstä.

Kaikki tiimit ja työryhmät kuin myös työyhteisöt tarvitsevat johtamista

Hyvän johtajan merkki ei aina ole koulutus. Hyvä johtaja on henkilö, joka motivoi, palkitsee, ojentaa ja kannustaa sekä nauttii arvostusta tiimiltään tai ryhmältään. Erinomainen johtaja omaa karismaa, jota ei voida kouluttaa missään opinahjossa. Todellinen johtaja vastaa ja huolehtii siitä työympäristöstä, jossa alaiset kykenevät saavuttamaan tavoitteita, jotka ovat yhdessä hyväksytty. Johtajuus on palvelukutsumus, sillä hyvin motivoitu työntekijä saavuttaa päämäärät - jopa ylittäen ne.

(mainittakoon, että alussa mainuttu Tieteessä Tapahtuu -lehti on ilmainen ja yksi arvostetuimmista tieteellisistä julkaisuista Suomessa)

Ilkka Luoma
http://www.facebook.com/first.ilkka

--------------------------------------------------------------------------------

1/
Kädentaito on luovuutta, tavoitteellisuutta ja vastuuta yhtälailla kuin pohdiskelevat, laskevat, filosofoivat kuin johtamista harjoittavat ammatit ja tehtävät. Yhteiskunta ei toimi ilman kädentaitoisia ihmisiä. Tänään suoritetyöt ovat arvossa, ja ei ole häpeä, kuten takavuosina, olla lvi-asentaja, koneistaja, autonkorjaaja, levyseppä tai kaupan tiskillä.

Ilman siivoojia, ilman jätelogistiikkaa, ilman energiaa ilman ruokaa, ilman puhdasta vettä ja ilman sairaaloiden lähihoitajia, siistijöitä ja muita apuhenkilöitä systeemit romahtavat. Sanotaanko niin, että nyt tulevana kuumana kesänä kolmen kuukauden siivoojien ja jätelogistiikan totaalilakko herättelisi vakavasti miettimään arvostuksen antoa monille tehtäville, joita emme "huomaa", kun ne toimivat.

Jokaisella työllä on laatunsa ja tekijän ylpeys todellisesta osaamisesta.
...

[ORIG 03082006]
Eilisen käsityöläinen oli ylpeä tuottamastaan laadusta

Tänään tuotanto, sen määrä ja kulutusvoiman hankinta ovat ihmisten ensisijaisia tavoitteita. Nyt määrä korvaa laatua. On yleistä sanoa, että ei kannata korjata, koska uusi maksaa niin vähän. Sarjatuotanto ja persoonattomuus ovat vieneet yksilöllisyyden katoamisen myötä laatuajattelua taka-alalle. Massatuotteet muuttavat myös hiljalleen ajatusmaailmaamme standardisertifioituun suuntaan.

Eilen käsityöläiset olivat ylpeitä kättensä töistä, tuotteet olivat jopa yksilöllisiä, olivat tehdyt tunteella ja rakkaudesta työhönsä. Ylpeys oli tunnusmerkki mestareille. Käsityöläiset olivat itsessään brandeja, kyky oli tekijässä, eikä nykypäivän mielikuvamainonnassa.

Tänään mainos on ennenkaikkea kiihoke -
ja yllyke hankkia jotain sellaista mitä muilla jo on. Mainoksen aikaansaama ostotapahtuma voi myös tuottaa mielihyvää kykyosoituksesta hankkia juuri sellaista, mitä markkinointi ja mainonta puskee tuutin täydeltä eri medioista. Ennen valinta oli käytännön tarvetta, nyt muodikkaasti tarve synnytetään. Huipputuotteet ovat vain harvoille. Taloudelliset tulokset tehdään massatuotannosta ja peruskuluttajien hankinnoista.

Laatu on kestävyyttä ja toimivuutta juuri siihen, mihin se on tarkoitettu. Nyt laatu on näyttävyyttä; "kromia ja kiiltoa", ostovoiman esittelyä voimana joka ilmineerautuu esimerkiksi automainonnassa kaksista pakoputkista, joille ei ole edes teknistä tarvetta.
Ihminen haluaa erottautua hyvännäköisyydellä, vertailuvahvuudella ja rahankäytöllä.

Laatu ei ole niin välttämätöntä, koska korvaus on helppo suorittaa. Kansantaloudellisesti on miltei sama mitä tehdään, kunhan suorite kulminoituu kulutustapahtumaksi. Kaikkien pitäisi voida ottaa osaa rahankierrättämiseen, näin syntyy uusia suoritteita, jotka taas takaavat työtilanteita.

Sarjatuotanto on tuonut massat ja myös tasalaatuisuuden "huonoudessaan" arkipäiväämme. Ostamisen laatu on muutakin kuin pelkkiä suoritteiden hankintatapahtumia.

Laatu on merkki myös taloudellisuudesta, kierrätettävyydestä sekä pitkästä "palveluajasta" säästäen energiaa ja materiamuutoksia. Laatu on ennenkaikkea tekijänsä ylpeyttä. Laatu on tekijänsä "näyteikkuna" osaamisesta, jolla erottautua muista tekijöistä. Ylpeys osaamisesta tuottaa tyytyväisiä asiakkaita, käyttäjiä, koska ostettu hyödyke tai palvelu tuo hiukan enemmän mitä odotettiin ja luvattiin.

Laatu on vastuuta ja varmuutta

Laadukas työ tekee asiakasuskollisuutta. Vanha sanonta laadusta määrän kustannuksella ei enää päde, nyt on tärkeää nopeus, läpimenoaika, voitto, osinko ja jaettavat kannusteet. Laadulla on myös hintansa. Laatu on useasti yksilöllisyyttä ja se tietää työvaltaisuutta, joka takaa erityisosaamisen kautta työtä myös kotimaahamme.

Hyvästä laadusta pitäisi voida maksaa enemmän eli juuri sen verran kuin työpanoksemme on kalliimpaa kuin liukuhihnamaissa. Rakkaus työhön ja ylpeys laatutyöstänsä tuottavat hiukan enemmän asiakkaallensa, mitä hän odottaa. Jos sinä saat vähän enemmän kuin odotat, on todennäköistä, että palaat takaisin seuraavalla kerralla ja olet halukas maksamaan hiukan enemmän tuosta tyytyväisyydestäsi.

Laatu on työtä, huolehdintaa ja lupauksia jotka pitävät

Laatu on ympäristössä, josta kaikki tuotantopanokset viime kädessä lähtevät. Laatu on vastuuta huomisesta. Laatu ja ylpeys siitä syntyvät myös pienemmissä tuotantoyksiköissä ja se takaa tasaisempaa hajaantumista jakaen tuotantohyötyjä ja ostovoimaa koko Suomeen.

[...]

Positiivinen kehitys elämänlaadussa takaa tyytyväisempiä ihmisiä, jotka herkemmällä vastuuntunnolla huolehtivat maansa hyvinvoinnista myös apua tarvitsevien osalta. Kansallinen tyytyväisyys tuottaa yhtenäisen kansakunnan pitämään puoliansa ulkoisia uhkia vastaan.

Jokainen työ elämän arvoinen - jokainen tehtävä on arvoelämää, sillä yhteiskunta toimii hyvin vain silloin, kun tekijät ovat sitoutuneita laatuun, josta voidaan olla ylpeitä.

Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net

...
Sent:
Cc: [email protected] ; [email protected] ; [email protected] ; [email protected] ; [email protected] ; [email protected] ; [email protected] ; [email protected] ; [email protected] ; Ahonen Jouko ; [email protected] ; [email protected] ; [email protected]
Sent: Wednesday, April 14, 2010 7:03 AM
Subject: KANSALAISMIELIPIDE - Kädentaito, luovuus ja elinikäinen oppiminen
...

K-Veikko

Nämä mielenosoittajat ovat paikkansa jo lunastaneita nuoria ja vanhoja opiskelijoita. Heitä ei kiinnosta enää kysymys siitä keitä tulisi päästää kilpailemaan samoista tiedoista, valmiuksista ja työpaikoista, joita opiskelu antaa.<ul>Sama kysymyksenasettelu kuin ammattiliitolta kysyttäisiin, ketkä työpaikasta pitää irtisanoa työn loppuessa.</ul>

Onko opiskelijan oma vastuu opinnoistaan ja omat ponnistelut (raha) opintopaikan säilyttämiseksi sen parempi tai huonompi ohjausmenettely kuin poliittisesti ja tieteellisesti valittu komitea, joka tylysti kertoo että meidän laitokseen ei ole asiaa.

Tämä lukukausimaksu on osa kokonaisuutta, jossa päätetään siitä mihin barrikadi pystytetään rajaksi niiden välille, joista koulutetaan hyväosaisia ja ketkä jätetään yhteiskunnan potkittavaksi.

Pentti Perusinssi

Kyse ei ole siitä koko asiassa mitä haluamme. Kyse on siitä mihin meillä on varaa. Ihmisten realismi on kadonnut jatkuvassa "hyvinvointivaltio" -hokemisessa ja ilmaisista palveluista jankutettaessa. Tällä velkaantumisvauhdilla on viimeinkin ymmärrettävä että ilmaista lounasta ei ole. Kyse ei ole myöskään arvojen painottamisesta koska olemme tilanteessa missä kaiken ilmaiseksi haluamamme rahoitus edellyttäisi 50% veroastetta mihin kukaan ei tule suostumaan. Koko julkinen sektori on liian suuri (700 000) mikä on pystyttävä lähes puolittamaan peruspalvelujen kärsimättä. Sitten se vastaa muita maita. Minusta voisimme säätää eläkekaton (on lähes kaikissa EU-maissa) eliitin vastustuksesta huolimatta,kansanedustajat samaan eläkejärjestelmään kuin muutkin,tätä edellyttää alkeellisinkin oikeustaju vai olemmeko menettäneet senkin? lapsi - ja monet muut lisät tarveharkintaisiksi. kaikkien laitosten budjetteja leikattava parikymmentä prosenttia. Katsokaa Virosta mallia miten kuluja leikataan. Nyt tehdään tyhmin mahdollinen, juostaan päätöksentekoa karkuun ja eletään velaksi. Sitä saa mitä tilaa.

Jouna Pyysalo

Vaikka olenkin jatko-opiskelija (tohtorikoulutettava), eikä aihe enää itseäni suoranaisesti koske, olen sydämessäni täysin opiskelijoiden puolella.

Viimeaikainen ruuvien kiristämien yliopisto-opiskelijoiden kohdalla, "jotta nämä saataisiin nopeammin töihin" on osittain jo enimmäkseen varakkaan 50-60-vuotiaiden sukupolven kömplelösti naamioitu yritys varmistaa itselleen lihavat eläkkeet.

Olen ollut erittäin huolestunut siitä, että tätä tehdään nimenomaan yliopisto-opiskelijoiden koulutuksen ja koulutusmahdollisuuksien kustannuksella, sillä näkemykseni mukaan juuri tieteessä on maamme tulevaisuus ja toivo ("spes patriae", kuten ennen sanottiin).

Lukukausimaksu vähentäisi opiskelijoiden määrää, ja siten maamme tieteen tulevaisuuden mahdollisuuksia kuristamalla entistä tiukemmalle jo nyt ahtaaseen opiskeluputkeen ahdistettuja opiskelijoita.

Kiittäisinkin teitä tänään tärkeän aiheen uutisoinnista ja näkyvästä esiinnostamisesta Uuden Suomen uutispöydällä

Ystävällisin terveisin ja kiitoksin,

Jouna Pyysalo
Indo-Europeistiikka
Helsingin Yliopisto

Vieras

Pieni lukukausimaksu saattaisi olla paikallaan. Lisäksi voitaisiin määritellä kullekin tutkinnolle ns. normaali valmistumisaika, joka olisi ilmaista tai lähes ilmaista. Jos siihen ei pysty niin sitten maksaa opiskeluista kustannusten mukaan.

Vieras

90-luvulla, kun ammattikorkeakoululaitosta pantiin pystyyn, asetettiin tavoitteeksi, että 2/3 ikäluokasta saisi korkeakoulututkinnon. Toivottavasti tavoitteesta on tingitty.

Olen periaatteessa sen puolesta, että yliopistoissa ja korkeakouluissa säilyy maksuttomuus, mutta millä ihmeen öljymiljoonilla Suomi voisi maksaa lastensa koulunkäynnin jälkeen vielä useampivuotista korkeakoulutusta suurelle osalle ikäluokasta?

Säilytettäköön pääsykokeet tai käytettäköön papereita, jotta maksuttomaan opetukseen pääsisivät ainakin parhaat (pieni joukko), mutta avattakoon tie myös maksulliseen korkeakouluopetukseen (suuri joukko).

Ehkä vihdoin voitaisiin yliopistoissakin sitten keskittyä perustehtäviin, tutkimukseen ja opetukseen ja vähentää hallinnon osuutta. Eikä kouluttaa valtion varoilla ihmisiä akateemisiin töihin, joita ei ole.

valo

Olisikohan jokaisen opiskelijan syytä miettiä, miettiä ihan oikeasti mitä hän vaatii ja keneltä ? Kuka kaiken maksaa ja pääseekö maksaja nauttimaan osallistumisestaan ? Saako veronmaksaja takaisin sinuun sijoittamansa rahan ?
Ei saa, sinä otat opinnoistasi hyödyn vain itsellesi, et maksa sille takaisin joka on lainannut sinulle rahat ja mahdollistanut sinun oleskelemisesi opintojesi parissa.

Jouko Heyno

Kerropa siis, miksi pääsykokeita ylipäätään on. Oleellista pitäisi olla valmistumisen kontrolli, ei opiekelemaan pääsyn kontrolli. Kaikki eivät kuitenkaan halua opiskella mitään, hyvänä esimerkkinä pakollisen toisen kotimaisen vastustajat.

Wanhan valtaaja

Vihdoinkin 40 vuoden kuluttua Wanhan valtauksesta olemme saaneet nuorisoikäluokan, joka ajattelee itsenäisesti ja toimii vakaumuksensa mukaisesti.

Nuoret!

Tehkää Suomesta toisenlainen maa!
Maa, missä mahdollisimman monella on hyvä olla ja elää.
Maa, mistä jokainen suomalainen voi olla ylpeä!

Vieras

Johan tuo on selvästi sanottu. Maksuttomuus säilyy suomalaisilla ja euopiskelijoilla.

Maksua on väläytetty EUn ulkopuolisille. Se taas on täysin perusteltua.

On se ihme, kun joku työryhmä heittelee ilmaan erilaisia ratkaisumalleja, niin nämä pikkupöljät ryhtyvät riehumaan. Tämän vuoksi ei sitten uskalleta tuoda erilaisia malleja julkiseen keskusteluun, joka taas edistäisi avointa päätöksen tekoa.

Jotenkin kyllästyttäviä tämmöiset vouhottajat. Tämä asia on suomalaisten veronmaksajien asia. Paljonko ja millä ehdoin haluamme rahojamme käytettävän.

olli opiskelija

Onko joku tehnyt tarkkoja laskelmia siitä miten noin 1000e lukuvuosimaksu vaikuttaisi kansantalouteemme? Entä miten maksuttomuuden jättämä aukko puolestaan vaikuttaa --> verojaverojaveroja.

Voisiko täsmällisempää veroa olla kuin maksaa omasta opetuksesta?

Mika Kujala

Mielestäni yksilön ensimmäinen tutkinto ja mahdollinen jatkotutkinto voitaisiin tarjota yhteisistä verorahoista. Ylimääräisille tutkinnoille maksu, ei sitä koko ikää tarvitse työssäkäyvien kustannuksella opiskella.

Lisäksi EU-alueen ulkopuolelta opiskelemaan tuleville kaikille lukukausimaksu.

Vieras, POOL

Suomenkielisiä sortavan pakkoruotsin poistaminen pitää saada yhdeksi keskeiseksi teemaksi mielenosoitukseen.

On täysin kohtuutonta, että yli viiden miljoonan suomenkielisen on opeteltava ruotsia voidakseen palvella muutamia tuhansia ummikkoruotsinkielisiä, sen sijaan, että panostettaisiin vihdoinkin niiden ummikkojen suomen kielen opintoihin.

Poliitikkojemme pitäisi vihdoinkin tajuta, että alueellisella kaksikielisyydellä ja tulkkauspalveluilla ummikkoruotsinkielisten kielipalvelut voidaan hoitaa jopa nykyistä näennäistä ja tavattoman kallista kaksikielisyyttä tehokkaammin ja että kansan suuren enemmistön tahtoa tulisi edustuksellisessakin demokratiassa kunnioittaa.

POOL

Jouna Pyysalo

Hankin - kuten muutkin jatko-opiskelijat - rahoituksen väitöskirjalleni itse, omassa tapauksessani vuosittain anottavilla apurahoilla, johon valtion verorahoja ei käytetä.

Tässä mielessä voitte olla osaltani täysin huolettomia: en ole rällästämässä verorahojanne, joten tältä osin puolueettomana toisin esiin seuraavat seikat:

Maamme tieteen kannalta opintotuki on myönteinen asia, koska innovaatiot, eli tieteen kärki, eivät ole suorassa suhteessa niiden tekijän taloudelliseen hyvinvointiin.

Kuten jokainen ymmärtää, näin köyhä voi olla parempi tiedemies (tai -nainen) kuin rikas.

Ellei opintotukea olisi, monien vähävaraisempien tieteellinen potentiaali menetettäisiin, kun varaa opiskella valmistumiseen asti ei olisi (valmistumisen jälkeen voi jo kilpailla työllään eli siihenastisella tutkinnollaan, jolloin varallisuuden merkitys ainakin jossain määrin vähenee).

Lisäksi on mainittava, että vähävaraisuus ei välttämättä ole haitaksi tieteenteossa: huonotuloisemman on yritettävä enemmän ja otettava enemmän riskejä tieteellisessä ammatinharjoittamisessaan, koska muitakaan todellisia vaihtoehtoja ei ole.

Tätä kautta ns. köyhillä on luonnostaan asenne, jota uuden, eteenpäinmenevän tieteen tekemiseen tarvitaan.

Pienellä maallamme tuskin on varaa luopua potentiaalisista tutkijoistaan vähäisten säästöjen aikaansaamiseksi.

Ystävällisin terveisin,

Jouna Pyysalo

jjr

Miksi lahjakas köyhä ei mielestäsi voisi saada stipendiä opinnoilleen yliopistossa? Jo nyt yksityiset säätiöt myöntävät stipendejä vähävaraisille perustutkintoaan aloitteleville ja opinnoissaan menestyneille. Näin voisi tehdä myös yliopisto koska sen intresseissä on saada mahdollisimman lahjakkaita opiskelijoita.

Nykyisellään opintotuki on tulonsiirto köyhiltä rikkaille, koska köyhät hakeutuvat yliopistoon paljon vähemmän ja toisekseen yliopistotason koulutuksen saaneiden tulot kumulatiivisesti työuran loppua kohden ovat korkeammat kuin matalammin koulutettujen.

Köyhät siis joutuvat kustantamaan rikkaiden paremman koulutuksen. Lukukausimaksumallissa rikkaat kantaisivat kortensa kekoon kustantamalla opintojaan ja löyhien lahjakkuuspotentiaali hyödynnettäisiin stipendein.

Jouna Pyysalo

jatko-opintoja edeltävään perustutkintoon on harvinaista.

Stipendejä jakavat yksityiset tahot ovat vähissä eivätkä missään tapauksessa riittäisi koko yliopisto-opiskelijoiden ikäluokan tarpeisiin - eli korvaamaan opintotukea.

Yleensä stipendejä myönnetään maisterintutkinnon, käytännössä lopputyön (pro gradu) viimeistelyyn tai vastaavaan (kuten välttämätön opintomatka kohteeseen X, jonka opintokokonaisuus vaatii).

Mitä tulee yliopiston mahdollisuuksiin jakaa stipendejä toisin tässä esiin sen, että yliopistolla ei nykyisin ole "jakaa rahaa" edes sen keskeiseen toimialaan, opetukseen, jota on huomattavasti leikattu viime aikoina.

Kun yliopisto ei pysty edes palkkaamaan työntekijöitään, se vielä vähemmän kykenee maksamaan "asiakkailleen".

Lukukausimaksumallin hyödynsaajia ovat rikkaiden lapset, koska näin pudotetaan paljon köyhien lapsia pois kilpailemasta heidän kanssaan.

Näin helpotetaan tosin rikkaiden lasten asemaa ja eteenpäinpääsymahdollisuuksia, mutta tieteen kokonaistaso - kilpailun vähentyessä - laskee.

Kiitos kysymyksistäsi, on mukavaa että kiinnostusta yliopistoasioihin löytyy

Jouna Pyysalo

jjr

"Lukukausimaksumallin hyödynsaajia ovat rikkaiden lapset, koska sillä pudotetaan köyhien lapset pois kilpailemasta heidän kanssaan. Näin helpotetaan tosin rikkaiden lasten asemaa ja eteenpäinpääsymahdollisuuksia, mutta tieteen kokonaistaso - kilpailun vähentyessä - laskee."

Olet tässä ketjussa kommentoinnissasi sekoittanut uutisessa mainitun Suomeen ehdotetun mallin (jossa tulisi käyttöön pieni lukukausimaksu opintotuen rinnalle) ja opintotuen poiston (jossa sekä opinnot kokonaisuudessaan että eläminen pitäisi kustantaa itse) keskenään.

Tällä pienellä lukukausimaksulla ei pudetettaisi ketään pois, vaan kuten jo esitin, yliopiston kannattaisi vapauttaa vähävarainen lahjakas opiskelija tuosta maksusta sen sijaan että vaatisi sen kaikilta. Ero nykyiseen olisi vain se että lahjakkuudesta palkittaisiin enemmän. Yksityiset säätiöt, kuten Idmanin säätiö, jatkaisivat stipendien myöntämistä hyvin YO-kirjoituksissa ja yliopisto-opinnoissaan pärjänneille vähävaraisille.

Ehdotettu malli siis lieventäisi hieman tulonsiirtoa rikkailta köyhille. Opiskelijoiden vastustuksen takana on vain saavutetusta omasta edusta kiinnipitäminen.

Jouna Pyysalo

ei salli toisten vapauttamista lukukausimaksusta (ja toisten velvoittamista sen maksamiseen), sillä tätä ei voisi kukaan ymmärtää.

Lukukausimaksu - ellei kyseessä ole täysin nimellinen 10 euroa tai vastaava - on valtava lisärasite köyhimmille opiskelijoille, jotka käytännössä elävät kurjemmin kuin ketkään muut koko maassa.

Lukukausimaksu on ennestään toimeentuloon (ja siten opiskeluun) täysin riittämättömän opintotuen leikkaus, ja puolustaisin tässä sitä, että minkäänlaisten lisärasitteiden tuominen kaikkein vähäosaisimmille on kohtuutonta.

Koska en itse ole opintotuen piirissä ja silti vastustan sen piiloleikkaamista lukukausimaksun kautta, voin osaltani vahvistaa, ettei kyse ole kyse ole saavutetusta edusta kiinnipitämisestä.

Kyse on vähävaraisten opiskelijoiden jo olemassaolevan kurjuuden lisäämisen vastustamisesta.

Tehden itse työtäni säätiöiden hyväntekeväisyyden avulla olen tietoinen näiden tekemästä fantastisesta työstä, mutta samalla myös näiden resurssien riittämättömyydestä korvaamaan esim. puheenaolevaa lisärasitetta.

Viitaten Uuden Suomen pääartikkelin asiantuntevasti laadittuun otsikkoon: Barrikaadeille noustaan, kun leipä uhkaa loppua...

Jouna Pyysalo

jjr

Miten mielestäsi tasa-arvon näkökulmasta katsottuna se, että joku saa stipendin vaikka hyvästä opintomenestyksestään on väärin? Eikö sinun tasa-arvon määritelmästäsi seuraa että vaikka Nobelin palkintokin on väärin?

Vapautus lukukausimaksusta on yliopiston itsensä asia, ja käytännössä aivan sama asia kuin stipendin myöntäminen.

Yliopiston kannaattakin tätä keinoa käyttää saadakseen lahjakkuuksia, kuten vaikka tämä ihan oikea huippuylipisto tekee:

http://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/article29322.ece

Jouna Pyysalo

ei tietenkään ole väärin, varsinkaan hyvästä opintomenestyksestä.

Juuri nimenomaisella menetelmällä, ottaakseni esimerkin läheltä, olen rahoittanut omat opintoni ja tehnyt tiedettä.

Tilanne Yalen kohdalla on toinen, sillä toisin kuin suomalaiset yliopistot, Yale on yksityinen yliopisto, jonka (tuntuva) lukukausimaksu on näin sen itsensä määrättävissä.

Näin se voi myös - loukkaamatta ketään - halutessaan myös vapauttaa tulijoita lukukausimaksusta saadakseen haluamiaan lahjakkuuksia.

Yhdysvaltalaisten yliopistojen ongelmat ovat aivan toisenlaisia kuin suomalaisten juuri siksi, että opintotukijärjestelmää ja/tai valtion tukea yliopistolle ei ole, jolloin köyhempien lapsilla - kyvyistään riippumatta - ei ole ollut mitään mahdollisuuksia yliopisto-opintoihin heidän kannaltaan tähtitieteellisten lukukausimaksujen johdosta.

Tässä mielessä suomalainen ja yhdysvaltalainen järjestelmä eivät ole vertailukelpoisia.

LT

Tuskin lukukausimaksua tosissaan edes harkitaan. Kokoomus vain kerää pisteitä ensin tuodessaan asian esille (Virkkunen) ja sitten teilatessaan esityksen. Siis sama puolue. Tämä on osa sitä kaksihaaraista strategiaa, jolla Kokoomus poimii pisteitä äänestäjiltä, olipa heidän mielipiteensä mikä tahansa.
Ps. edellinen kirjoitukseni sensuroitiin niinkuin sekin kirjoitus johon vastasin. Miksi?