Keskiviikko 26.6.2019

Tästä verenimijästä tuli riesa Suomessa

Luotu: 
21.8.2010 12:19

Useiden kodin tuhohyönteisten kannat ovat vahvistuneet viime vuosina Suomessa. Syynä on ennen kaikkea lisääntynyt ulkomaanmatkailu. Matkalaukussa kotiin kulkevat tuholaiset voivat pahimmassa tapauksessa levitä yhdestä asunnosta koko kerrostalon riesaksi.

–Lutikka on yleistynyt Suomessa jälleen viime vuosina erityisesti Venäjän-matkailun takia. Ihmisestä verta imevää, esimerkiksi vuoteen rakenteissa majailevaa lutikkaa on hyvin vaikea hävittää, sanoo soveltavan ekologian professori Jarmo Holopainen Itä-Suomen yliopistosta.

Tuholaistorjuntayhtiö Rentokilin teknisen päällikön Jouni Siltalan mukaan lutikoiden hävitystehtävät yleistyvät koko ajan.

–Lutikkatehtävien määrän kasvu huomattiin ensin pääkaupunkiseudulla vuosituhannen vaihteessa. Viitisen vuotta sitten niitä alkoi löytyä entistä enemmän myös Turusta ja Tampereelta. Viime aikoina yksittäistapauksia on ollut myös Lappeenrannassa, Lahdessa ja Oulussa.

Siltalan mukaan uudet lutikkakannat ovat olleet aiempia vaikeampia hävittää. Yksi syy on se, että uudet torjunta-aineet on suunniteltu turvallisemmiksi ympäristölle ja ihmisille. Vanhat aineet olivat vaarallisempia, mutta myös tehokkaampia.

Matkailu on tuonut Suomeen myös eksoottisempia tulokkaita, kuten torakoita ja tupakkakuoriaisia. Rentokilistä kerrotaan, että myös torakoiden hävitystehtävät ovat lisääntyneet.

Tupakkakuoriaisia on saapunut viime aikoina Suomeen mausteiden mukana.

Tavallisimpia sisätiloissa eleleviä tuholaisia ovat erityisesti kesäisin vyöihrakuoriaiset ja museokuoriaiset. Kummatkin voivat vioittaa kodin tekstiilejä.

–Kaikkein eniten torjutaan kuitenkin haitallista vyöturkiskuoriaista. Kuoriainen voi lähteä leviämään kerrostaloissa nopeasti ilmastointikanavien kautta, Holopainen sanoo.

Kaikista yleisin sisätiloissa esiintyvä hyönteislaji on sokeritoukka. Holopaisen mukaan toukista ei yleensä tarvitse olla huolissaan. Poikkeustapauksissa lattiakaivon ympäristössä viihtyvät toukat saattavat kuitenkin vaurioittaa kosteissa paikoissa olevia kankaita tai jopa tapetteja.

Osa tuholaisista puolestaan voi toimia hälyttävänä merkkinä kosteusvaurioista.

–Suuret jäytiäismäärät asunnossa voivat olla merkki homeesta, samoin pienten pölytäiden parveilu, Holopainen valottaa.

Jaa artikkeli:

Kommentit

Vierailija

Itärajan takana ihmetellään, minne torakat on hävinneet ;-)

"Venäjällä hätä: Minne katosivat torakat?

Vielä kymmenen vuotta sitten Moskovasta tai Pietarista oli liki mahdotonta löytää taloa, jossa ei olisi asustanut oma torakkakanta. Jo tuolloin niitä näkyi kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin 1990-luvun alussa.

Nykyisin tilanne on kuitenkin aivan toinen. Menipä minne tahansa, torakoista ei yleensä näy vilaustakaan."

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1522361

Juhani Putkinen

Toisen Maailmansodan aikana Saksan itärintamalta kotimaahan matkustavien piti kulkea täisaunan kautta, jottei täit kulkeudu Venäjältä Saksaan. Kaikki vaatteet käytettiin saunomisen aikana kuumassa uunissa, jotta niissä olleet täit kuolivat.

Pitäisiköhän Suomen ja Venäjän välisellä rajalla ottaa sama käytäntö?

Tavallinen maisteri

Pari päivää sitten näin uutisen, jonka mukaan Venäjältä liihottelee Suomeen jumalattoman isoja heinäsirkkoja (pituus 8 cm, siipien kärkiväli 13 cm) valtavissa parvissa. Eppaa, sanoisi nuoriso. Vanhatestamentillista, sanoisi vanhempi väki.

N vuotta sitten Mosambikissa tapettiin heinäsirkkoja kepeillä kassavapelloilta, ettei tarvinnut käyttää myrkkyjä. Tällä toiminnalla oli myös työllistävä vaikutus.

N-5 vuotta sitten palattuanni eräästä toisesta Afrikan maasta työmatkalta matkaläppäri - ainoastaan tekstinkäsittelyyn ja taulukkolaskentaan kyennyt vanha, mutta kätevän pieni romu - jäi kantolaukkuun ja laukku kotiin pitkäksi ajaksi, kun vein raportit ja tiedostot korpulla toimistolle. Pen drive, usb, yms. kun olivat vielä keksimättä.

Muutaman viikon kuluttua vein laukun työpaikalle ja avasin sen kahvihuoneen pöydällä pahaa aavistamattomana. Laukusta pomppasi mehevän näköinen torakka, joka lähti kipittämään pitkin pöytää äänen nopeudella. Läiskäisin sen kuoliaaksi jollain kirjalla työpaikan naisten kirkuessa. Onnistuin yhdellä iskulla - ahkera harjoittelu Afrikassa palkittiin nyt, tärkeällä hetkellä. Torakka ei koskaan tiennyt, mikä siihen iski. Olin torakantappajien keskuudessa kuin Juha Väätäinen juoksijoiden keskuudessa. Torakka oli Jürgen Haase.

Täysissä ruumiin ja sielun voimissa torakka tuntui olevan - siis ennen kuolemaansa - vaikka oli ollut monen viikon laihdutuskuurilla ja taatusti ilman vettä. Mutta tuskin se sentään olisi kyennyt neitseelliseen lisääntymiseen, joten torakan salakuljettaneenakaan en uhannut Suomen luontoa ekokatastrofilla.

Kutsun torakkavainaata mehevän näköiseksi siksi, että paahdetut tai uppopaistetut torakat maistuvat todella hyvältä. Ne syödään kokonaisina, ja ovat aivan alkuperäisen ja elävän näköisiä jalkoineen ja tuntosarvineen kaikkineen, joskin väri on tietenkin musta tai muuten tummanpuhuva. Ainakin Kiinassa olen sellaisia syönyt, nyt en muista olisinko jossain muuallakin. Koska en valmistanut niitä itse, en tiedä miten se tarkkaan ottaen tapahtuu. Oletan ja toivon, että ne pitää perata jollain tavalla. Ainakaan ulostetta ei ehkä kannata jättää sisälle.

http://farm3.static.flickr.com/2320/2327724786_4284d5841b.jpg?v=0

Suosittelen myös matkaevääksi. Naposteltavaa pitkälle junamatkalle.

Mila F

Niks, niitä ei perata, vaan paahdetaan avotulella mausteiden kera. Jos ne heinäsirkat tulevat, saadaan ilmaista, hyvälaatuista proteiinia syötäväksi. Tosin iik!-kulttuurissa kasvaneilla voi mennä useampi yö asiaa punnitessa.

Tavallinen maisteri

Kolme uusrikasta venäläistä - Fjodor, Sergei ja Boris - istuvat iltaa, kun yhtäkkiä konjakkipulloa avattaessa sieltä ilmestyy pullon henki. Henki lupaa kaikille vapauttajilleen yhden toivomuksen:

"Sanokaa vain mitä teiltä puuttuu, minä täytän kaikki toiveenne!"

Fjodor: "Eipä minulta oikeastaan mitään puutu, mutta anna vaikka säkillinen viiden taalan seteleitä, niin on kätevämpi hoidella pikku erimielisyydet liikennemiliisien kanssa".

Sergei: "Minulla on kyllä jo kaikkea, en tarvitse mitään!"

Pullon henki: "No, onkos sinulla esimerkiksi torakoita talossasi?"

Sergei: "No, onhan niitä kaikkialla".

Pullon henki: "Minäpä lahjoitan sinulle pienen-pienen torakan, sellaisen, joka syö kaikki sinun torakkasi ja sen jälkeen kuolee itsekin".

Boris ei myöskään keksi vuorollaan mitään toivottavaa, kun kaikkea mammonaa on talon täydeltä.

Pullon henki: "Varmaankin talossasi on kuitenkin rottia?"

Boris myöntää ja pullon henki lupaa hänelle pienen-pienen rotan, joka syö kaikki muut rotat ja kuolee sen jälkeen itsekin.

Nyt Fjodorkin puuttuu jälleen puheeseen: "Hei, eiköhän sittenkin vaihdettaisi, ota sinä takaisin tämä säkillinen taaloja ja lahjoita minulle pienen-pieni miliisi."