Perjantai 18.1.2019

Näyttelyarvio: Maalaus on liekeissä

Jaa artikkeli:
Luotu: 
13.1.2008 13:34
  • Kuva
    Rail Tang: Äänivalli murtuu, 2007, 185 x 185 cm, öljy kankaalle.
  • Kuva
    Teemu Saukkonen His Master's Choice, 2007, sekatekniikka kankaalle 195 x 170 cm

Taidemaalauksen kriiseistä ja erilaisista kuolintavoista on puhuttu jo pitkään. Maalaus kuitenkin aina silloin tällöin ”palaa”. Vastaavasti taiteeseen liittyvä kuvan ja esittämisen problematiikkaa on koettu haastavaksi kulttuurimme koko ajan lisääntyvän kuvatulvan myötä – parhaillaankin Nykytaiteen museo Kiasman tuorein kokoelmanäyttely kantaa nimeä ”Kuvan jälkeen”.

Maalaus on kriisissä, maalaus palaa? Juuri nyt tuntuu siltä, että maalaus on liekeissä, kenttä on nimittäin alkuvuodesta täynnä kuumia pelaajia, niin kuin jääkiekossa sanotaan. Joillekin maalareille maalaus on niin täynnä intohimoa, että tekeminen peittää alleen filosofiset ongelmat ja että katsojankin on antauduttava asenteen edessä.

Tamperelaisen Teemu Saukkosenkin (s. 1954) työskentelyn voi äkkipäätä mieltää ”kuvan jälkeiseksi” käsitteelliseksi purkuprosessiksi – ottaahan hän kohteekseen yhtälailla japanilaisen 1700–1800-lukujen vaihteen puupiirrosmestari Hokusain kuin kotiemme vinteillä pölyttyvät ja sitten kirpputoreilla ulkoilmaa saavat ristipistotyötkin. Saukkosen tapauksessa maalari tuntuu kuitenkin aina lopulta vievän voiton ajattelijasta. Minkä vanha ekspressionisti itselleen mahtaa?

Saukkonen on sitä paitsi aika rock. Liekö sitten tamperelaisuutta, mutta mieleen tulee aina se pirkanmaalainen ja pohjalainen junttirock, josta Helsingissä ei aina oikein uskalla tunnustaa pitävänsä mutta jota radiosta mielellään salaa kuuntelee. Saukkosen töissä on velmuilevaa huumoria ja oivaltavaa kuvaleikkiä. Käsityöperinteiden tuottamien objektien ottaminen mukaan taiteen materiaalivarastoon ei ole nykytaiteessa enää mikään uusi asia, mutta kun Saukkonen tarttuu ristipistotöihin, ei kyseessä taida olla niinkään identiteettipolitiikka tai taiteen hierarkioiden kritisoiminen kuin se villi vapaus, joka taiteilijalla kuvamaailman suhteen on. Siihen kun vielä yhdistyy ilmiselvä maalaamisen riemu, värimassojen väkevyys ja taiteilijan fyysinen kädenjälki, voi vain todeta Saukkosen olevan liekeissä.

Liekeissä on myös Raili Tang (s. 1950), myös juuriltaan voimakkaan ekspressiivinen taiteilija. Tang tekee sitä tosin paljon ylevämmin, sillä hänen välineisiinsä eivät kuulu huumori ja leikki vaan pikemminkin se aistimusten ja tuntemusten maailma, jota ei sanoin tai kuvallisin viittauksin niin helposti tavoita. Taiteilijan mahdolliset intentiotkin jäävät usein hämärän peittoon, mutta kun maalaus puhuttelee kunnolla, niin ei niitä oikein jää kaipaamaankaan. Tällainen maalaus toimii ainakin kahdella tasolla. Katsojan välittömästi kokema kuva räjähtää elämään nopeine ja usein jäljittämättömine assosiaatioineen. Aistimuksen ja tunteen yhteen kietoutunut hyöky jättää ajattelun alleen. Toisaalta elämään jäävä jälkikuva viipyilee oman tutumman kuvamaailman kanssa vielä silloinkin, kun teoksen nimi mahdollisine viittauksineen on jo unohtunut.

Tuntuu vähän hölmöltä todeta, että joku väri ”sopii” taiteilijalle, mutta kyllä punainen tuntuu juuri nyt olevan Tangin väri. Olen joskus vähän vierastanut joidenkin hänen aikaisempien töidensä tummansävyistä, toisinaan jopa liian runsauden kautta sammuneelta tuntunutta värimaailmaa. Mikä lie solmu ollut kyseessä? Nyt se on kuitenkin auennut, mikä näkyy myös teosten rytmissä ja sommittelussa. Ne vähäisetkin rakenteelliset elementit, jotka muistan hänen edellisestä yksityisnäyttelystään, ovat antaneet tilaa vapaammalle ilmaisulle. Kantopinta ei ole kuitenkaan hävinnyt minnekään.

Teemu Saukkonen & ja Raili Tang Galerie Forsblomissa Helsingissä 27.1. saakka

Lisää aiheesta

Galerie Forsblom:
www.galerieforsblom.com

Teemu Saukkonen Kuvataiteilijamatrikkelissa:
www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija.asp?id=1311

Raili Tang Kuvataiteilijamatrikkelissa:
www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija.asp?id=1444

Raili Tang proArtists-sivustolla:
www.proartists.com/Raili_Tang/tang_aloitus.html

Jaa artikkeli:

Kommentit

xinfinari

Taide tarvitsee kriiseja elaakseen, oikeuttaakseen olemassaolonsa. Taidetta ei voi olla ilman kriiseja, siis mita tahansa kriiseja. Jos taide on kriisissa, mita se tarkoittaa? Voi tarkoittaa milloin mitakin, mutta siita aina lahtee jotakin sikiamaan. Jos taiteilija on kriisissa, voi siitakin jossakin vaiheessa syntya jotakin, kunhan tyokyky on kunnossa. Tasapaksuinen tuottamaton tyhjio on ehka pahinta taiteentuottamisen kannalta ja sekin on kriisi, josta aina nousee jotakin. Jos kriisi on ymparistossa, lahella tai kaukana, se on ensin koettava kriisiksi. Taiteilijan on koettava se siten. On sitten maaritelmakysymys, mika kriisi on, mita se tarkoittaa? Sen on oltava kuitenkin enemman kuin pelkka kysymys, sen on aiheutettava tunne, affekti, jotta siita irtoaa tarvittava energia.