Lauantai 19.1.2019

Vuosi elämästä

Pe, 02/25/2011 - 12:03 -- admin
  • Kuva: FS Film Oy
    Kuva
    Ruth Sheen ja Jim Broadbent

Veteraaniohjaaja Mike Leighin ”Vuosi elämästä” on kypsän ihmisen teos. Se on syvästi humaani ja viisas elokuva. Pieni muoto on täytetty suurilla rakkauden, kuoleman ja luopumisen aiheilla, alkoholismista ja yksinäisyydestä puhumattakaan.

Muistan aina, kun näin Ruth Sheeenin Lontoon elokuvafestivaaleilla vuonna 1988 Leighin elokuvassa ”Suuria toiveita”. Oli niin piristävää nähdä, että joku ohjaaja uskaltaa tuoda klassisten kauniiden filmitähtösten keskelle tämmöisen hönöhampaisen tytönhonkkelin, joka oli kaikessa ihmisyydessään myös erittäin seksikäs.

Nyt Ruth Sheen on jo harmaantunut, mutta hänen silmänsä tuikkivat yhä kujeilevan lämpimästi. Tässä elokuvassa hän esittää eläkeikää lähestyvää psykoterapeuttia, joka mukavan geologimiehensä (Jim Broadbent) kanssa viljelee puutarhapalstaansa, tekee hyvää ruokaa ja nauttii siitä ja viinistä.

Onnellisessa, sivistyneessä ja sympaattisessa vanhassa avioparissa ei sinänsä ole mitään mielenkiintoista, paitsi ehkä se, että heidän kaltaisensa ovat yhä harvinaisempia ja siksi vetävät kotinsa lämpöön heitä onnettomampia ihmisiä kuin kärpäspaperi. Draama kävelee ovesta sisään.

Sheenin esittämän Gerrin työkaveri Mary (aivan loistava Lesley Manville) on ”varsinainen pakkaus”: liikaa viiniä litkivä viisikymppinen nainen, linjansa säilyttänyt, mutta sekava, yksinäinen, onneton. Hän saa kyllä 65-vuotiaita miehiä, jotka jättävät hänet tajutessaan leidin oikean iän.

Toinen vierailija, isännän koulukaveri Ken (Peter Wight) on myös yksinäinen ja onneton juoppo ja sopisi Marylle hyvin. Mutta painoa on Maryn makuun liikaa ja mitä tämä hullu nainen tekee? Iskee silmänsä perheen kolmekymppiseen poikaan!

Kun poika yllättäen löytääkin syksymmällä tosi hauskan ja iloisen tyttöystävän on ovesta sisään astuvan Maryn ilme näkemisen arvoinen. Yhdessä hetkessä kaikki tajuavat kaiken. Tämä on suurta näyttelijäntyötä koko tiimiltä.

Nyt tuli paljastettua juonta vähän liikaa, mutta ei se mitään, koska tässä on Tshehovin näytelmien tapaan klassikon aineksia. Voisin itsekin katsoa elokuvan moneen kertaan, varsinkin, jos jonkun viisikymppisen naisen seurakseni saisin.

Se, että ”Vuosi elämästä” on sanan hyvässä mielessä näytelmällinen, ei tarkoita sitä, ettei se olisi myös elokuvallinen. Kun herrat käyvät pelaamassa golfia, kamera on mitä mainioimmassa paikassa. Ja yleisestikin värisävyt tukevat hienosti vuodenaikojen tunnelmia kuten harmaat tapetit talvijaksossa.

Nostan vanhalle velmulle, ohjaaja Mike Leighille tästä työstä karvalakkiani. Olen ymmärtänyt, että hän työstää käsikirjoitusta pitkälti improvisoiden vanhojen tuttujen näyttelijöidensä kanssa. Pitkäjänteinen tiimityö kantaa kaunista hedelmää ja onnea vaan Oscar –kisoihin: ”Vuosi elämästä” kilpailee parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen pystistä.

Kävi niin tai näin, teos säilyy ja on klassikko jo syntyessään.

Tähdet: 
5
Ensi-ilta: 
Ensi-ilta: 25.2.
Ikäraja: 
Sallittu
Genre: 
Draama
Ohjaus: 
Mike Leigh
Käsikirjoitus: 
Mike Leigh
Pääosissa: 
Lesley Manville, Ruth Sheen, Jim Broadbent, Peter Wight
Muut asiasanat: