Lauantai 19.1.2019

Elokuva-arvio: Norwegian Wood

To, 07/07/2011 - 16:28 -- admin
  • Kuva: Cinema Mondo
    Kuva
    Watanabe rakastuu toiseen, mutta myös Midori (kuvassa) viehättää.

Vietnamilaisen Tran Anh Hungin ohjaama elokuva on varsin persoonallisen sensuelli ja tyylitelty kuvaus japanilaisten nuorten aikuisten seksuaalisista ongelmista ja murheista 1960-luvulla. Kipeän kaunis teos perustuu maailmalla suositun kirjailijan Haruki Murakamin samannimiseen läpimurtoteokseen vuodelta 1987.

Murakamia ollaan vasta kääntämässä suomeksi, joten on vaikea pohtia filmatisoinnin onnistumista siltä pohjalta. Häntä on väitetty mahdottomaksi elokuvallistaa, mutta kunnianhimoisen yrityksen Hung kyllä tekee. Se näkee kirjaa lukemattakin.

Norjalaisella puutavaralla ei ole elokuvan kanssa mitään tekemistä. Nimi tulee Beatlesin kappaleesta. Mutta jotenkin oudosti Hung osaa häivyttää paitsi brittimusiikin niin koko ajankuvankin taustalle. Voisi sanoa, että hän pyrkii merkillisen ajattomaan tilaan.

Elokuvan alussa on kuvaava kohtaus, jossa päähenkilö, nuorukainen Watanabe (Ken’ichi Matsuyama) kuuntelee Tokion yliopistossa draamaluentoa. Kypäräpäiset opiskelijamielenosoittajat tunkeutuvat sisään ja haastavat professorin vastaamaan kysymyksiinsä, jotka ovat heistä tärkeämpiä kuin kreikkalainen tragedia.

”Enpä olisi siitä niin varma” vastaa professori. Tuntuu siltä, että sekä Murakami että elokuva olisivat taipuvaisia olemaan samaa mieltä.

Traagisesti lähdetäänkin liikkeelle. Alussa on ystäväkolmikko Watanabe, Naoko (Rinko Kikuchi) ja Kizuki (Kengo Kôra). Naoko ja Kizuki seurustelevat kunnes Kizuki tekee itsemurhan.

Myöhemmin Tokiossa Watanabe tapaa Naokon ja rakastuu, mutta tyttö on traumatisoitunut poikaystävänsä itsemurhasta ja joutuu metsäiseen parantolaan. Watanabe käy tapaamassa häntä, mutta kamppailee samaan aikaan tunteidensa kanssa myös viehättävän Midorin (Kiko Mizuhana) suhteen.

Koko ajan on puhe seksistä ja rakkaudesta. Tässä järjestyksessä. Nukkemaisten nuorten japanittarien avomielisyys näissä ongelmissaan on hämmentävää. Etsimättä tulee mieleen Oshiman ”Aistien valtakunta”, mutta siten että pornografinen aines on leikattu pois. Että osaavatkin olla ”viattoman vapaamielisiä”!

Pussataan suurissa lähikuvissa. Kirmataan laajoissa kuvissa vihreällä niityllä. Kamera liikkuu pehmeästi ja kieltämättä taidokkaasti. (Kuvaaja on Ping Bin Lee).

Ohjaaja on väittänyt pyrkineensä luomaan uuden elokuvan kielen välittääkseen Murakamin romaanin mystisen, päähenkilön tajuntaan uppoutuvan ilmaisun. Väite on kyllä liioittelua kaikesta visuaalista kauneudesta huolimatta. On tämäntapaista ennenkin nähty.

Visuaalisessa tyylittelyssä on kyllä se vaara, että siitä tulee itseisarvo ja tarina alkaa polkea hieman pitkäpiimäisesti paikoillaan.

Mutta kuinka kamera hyväileekään nuorten näyttelijättärien ilmeikkäitä kasvoja! Ruudullisista hamosista en uskalla sanoa mitään, etten saisi perverssin leimaa, mutta kasvot tosiaan: tämän jälkeen on mahdotonta ajatella japanilaisia samannäköisinä. Pikemminkin me eurooppalaiset semmoisia olemme.

Tähdet: 
3
Ensi-ilta: 
8.7.
Ikäraja: 
K 13
Genre: 
Draama
Ohjaus: 
Tran Anh Hung
Käsikirjoitus: 
Tran Anh Hung Haruki Murakamin romaanista
Pääosissa: 
Ken’ichi Matsuyana, Rinko Kikuchi, Kiko Mizuhana, Kengo Kôra, Tetsuji Tamagama.