Perjantai 20.7.2018

Cannes-voittaja käynnistää Espoo cinén

Jaa artikkeli:
Luotu: 
19.8.2011 13:56
  • Kuva: FS Film Oy
    Kuva
    Brad Pitt esittää perheenisää, joka pitää kuria sekä pojilleen että herkälle vaimolleen.
  • Kuva: Scanbox Entertainment Finland
    Kuva
    Hollywood-käsikirjoittaja (Owen Wilson) yrittää inspiroitua oikeasta taiteesta ja joutuu Pariisin yössä mystiseen aikamatkaan. (Marion Cotillard)
  • Kuva: Films Boutique
    Kuva
    Béla Tarr, The Turin Horse (A torinói ló)

Festivaalin avauselokuva on Terrence Malickin erikoislaatuinen teos ”The Tree of Life”, joka voitti Cannesissa tänä vuonna Kultaisen palmun. Espoo cinén suurin ansio on kuitenkin se, että sadan elokuvan kattaus paikkailee hyvin maahantuonnin puutteita etenkin eurooppalaisen elokuvan kohdalla.

Ensin Malickin elokuvasta muutama sana siksikin, että se saa viikon päästä kaupallisen ensi-iltansa ja silloin taas pitänee kirjoittaa jo arvio tuoreesta kotimaisesta ”epookkinuorisoelokuvasta” ”Iris”, joka sekin muutoin näytetään Espoossa.

”The Tree of Life” on todellakin varsin persoonallinen tapaus. Brad Pitt esittää perheenisää, joka pitää kovaa kuria sekä pojilleen että herkälle vaimolleen (Jessica Chastain) 1950-luvun teksasilaisessa lähiössä. Sean Penn taas esittää yhtä poikaa aikuisena arkkitehtina aivan hirvittävän kylmäävässä lasisessa pilvenpiirtäjämiljöössä.

Kyse on miltei juonettomasta lapsuuden vaikutelmien muisteluksesta ja teoksen koskettavuus riippuu aika lailla itse kunkin lapsuudesta. Mutta erikoista on se, että Malick neroudessaan tai hulluudessaan kehystää tätä perhekuvausta pitkillä jaksoilla, jotka kuvittavat sekä makro- että mikrokosmosta, niin alkuräjähdystä kuin lajienkin kehitystä tällä pallolla.

En täysin ymmärrä Malickin estetiikan logiikkaa. Tämmöisen kosmisen kuvaston voisi oikeastaan leikata ihan minkä tahansa elokuva tai ohjelman sisään. Vaikkapa YLE:n uutisten. Eli tämmöinen laji täällä maapallolla nyt sitten häärää.

Luonnontieteelliset kuvat olisi voinut sijoittaa tarinaan runollisemminkin. Nyt tässä on pikemminkin uskonnollisen kuin filosofisen saarnaamisen makua, eikä unettavuudeltakaan vältytä.

Toisaalta Malick on ilmeisen vilpitön kaikessa suureellisuudessaan, eikä voida sanoa että hän missään uskonnollisen fundamentalismin nimessä väittäisi mitään.

Kosmisissa tunnoissaan ”Tree of Life” on kummallisesti sukua Lars von Trierin ”Melancholialle”, jota muutoin turhan kiivaasti alkukesästä inhosin. Mielikuva on vähän parantunut.

Sitten kepeämpiin asioihin. Woody Allenin ”Midnight in Paris” näytetään myös Espoossa ja sekin saa kaupallisen ensi-iltansa viikon päästä.

Täytyy sanoa, että Allen on nyt osannut tehdä viihdyttävän, lempeän hupaisan romanttisen komedian. Amerikkalainen Hollywood-käsikirjoittaja (Owen Wilson) yrittää inspiroitua oikeasta taiteesta ja joutuu Pariisin yössä mystiseen aikamatkaan ja löytää itsensä 1920-luvun kulttuuripiireistä ja tapaa siellä niin Bunuelin, Dalin, Hemingwayn, Fitzgeraldin kuin Picassonkin.

Woody Allen lataa tähän todellakin sumeilematta kaikki ne Pariisiin liittyvät kliseet, mitä nyt manhattanilaisen älykön päähän on pälkähtänyt. Täten hän toteuttaa vanhan säännön: kun kliseitä kasataan yhteen riittävän suuri määrä, ne muuttuvat joksikin muuksi.

Espoo cinén runsaasta euroelokuvan tarjonnasta suositusten valikoiminen on hankala homma. Tekisi mieli ottaa käyttöön vanha konsti: ripustaa ohjelmistokartta seinälle ja heittää tikkaa.

Ei sentään aivan: henkilökohtaisesti haluan aivan ehdottomasti nähdä ensi viikon lauantaina unkarilaisen Béla Tarrin teoksen ”The Turin Horse”. Elokuva voitti Berliinissä sekä tuomariston Grand Prix’n että kriitikkojen FIPRESCI-palkinnon. Varsinkin viimeksi mainittuun järjestöön on yleensä voinut luottaa.

Pitkillä otoksilla elokuvansa rakentavan Tarrin nimi on pyörinyt jo pitkään kaikkien itseään kunnioittavien eurooppalaisten elokuvaintellektuellien huulilla. Haluan päästä mukaan möläyttelemään jotakin.

Yksi vahvasti viime vuosina esiintynyt elokuvamaa on hieman yllättäen ollut Romania. Sikäläisistä elokuvista on oma sarjansa. Näin etukäteen yhden: Florin Serbanin ”If I Want to Whistle, I Whistle”. Se on hyvin väkevä nuorisovankilakuvaus, muodoltaan hallittu ja sisällöltään mietityttävä elokuva.

Romanialaisfilmeistä kannattaa varmaan myös kokeilla Cristi Puiun kolmituntista ”Auroraa”. Katalogissa elokuvan kerronnallista otetta on verrattu Mikko Niskaseen joten asia on syytä tarkistaa.

Katalogissa on muutoin hauska ”tieteellinen analyysi” tarjonnasta. Elokuvia on sijoitettu erilaisiin nelikenttiin. Yhden sivustat ovat: taide, tuudittaa, viihde, herättää. Toisen taas: eko, bileputki, öky, uraputki. Kolmannen taasen: svengaava, yö, hillitty ja päivä.

Idea on mainio ja auttaa huomattavasti enemmän valinnoissa kuin meikäläisen höpinät. Eli Espooseen vaan ja katalogia ostamaan.

Mikko Piela

Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli: