Lauantai 25.11.2017

Kirja: Wahlroosin lamapuhe pommi Koivistolle

Jaa artikkeli:
Luotu: 
8.2.2008 12:01
  • Kuva: Sampo Image Archive
    Kuva
    Sammon konsernijohtaja Björn Wahlroos.

"Pohjolan Japanissa", 1980-luvun lopun Suomessa, ihmiset kuvittelivat tulleensa rikkaiksi. Vanhojenkin asuntojen hinnat kallistuivat ja osakkeita vastaan sai suurlainoja. Vakuudeksi kelpasi mikä tahansa.

Pankit myivät kilvan valuuttalainoja. Vuodesta 1987 vuoteen 1990 yritysten valuuttaluotot kolminkertaistuivat yli 155 miljardiin markkaan. Pörssikurssit kolminkertaistuivat kolmessa vuodessa ja olivat huipussaan vuonna 1989. Nousuhuuma vei järjen.

Vuonna 1992 Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tarkastusraportissa nostettiin esille Suomen jättimäinen ulkomaanvelka, taivaisiin nousseet korot ja pankkien suurtappiot. Oli todellinen vaara, että Suomi joutuisi IMF:n holhoukseen.

Maaliskuussa 1993 presidentti Mauno Koivisto kutsui luokseen joukon eri alojen talousasiantuntijoita. Mukana olivat pankinjohtajat Seppo Lindblom, Vesa Vainio, Björn Wahlroos ja Pertti Voutilainen.

Koivisto korosti, että tarkoitus ei ollut puuttua talouspolitiikan päätöksentekoon. Jokainen läsnäolija ymmärsi kuitenkin Koiviston pitävän juuri päätöksenteon kauko-ohjauksessaan. Niin tapahtui ennen lamaa ja sen aikana.

Pankkien kiinteistöjen arvo oli romahtanut. Paljonko katoaisi pankkien luotonantokyvystä? Koivisto fundeerasi, että velkaa oli nyt tehty omaisuuden varaan, joka ei riitä enää takamaan velkaa.

Yleisradion taloustoimittaja Seppo Konttinen on avannut arkistonsa lama-ajan Suomeen. Konttista ovat kiinnostaneet aina arat aiheet: osa Konttisen dokumenteista on Ylessä hyllytetty.

Konttisen esikoiskirja Salainen pankkituki (Tammi, 2008) kertoo uudella tavalla ja uutisin lamasta ja siihen johtaneesta politiikasta. Teos pyrkii kertomaan lamasta muutakin kuin voittajien totuuden.

Kaikki eivät enää muista, että Suomen kansantalouden katastrofi 1990-luvun alkupuolella hävitti 60 000 yritystä ja johti yli puolen miljoonan ihmisen työttömyyteen.

1990-luvun alun poliitikkojen ja pankkimiesten puheissa toistuivat usein avainsanat "ainoa vaihtoehto". Pankkien säilyttäminen, ei niiden kaataminen, oli Suomessa ainoa mahdollinen vaihtoehto, kuin luonnonlaki. Se ei ollut sitä Ruotsissa, kuten Konttinen vertaa.

Samana päivänä kun Suomen EU-hakemus jätettiin, 18. maaliskuuta 1992, julkistettiin Helsingin Säätytalolla Suomen Pankin Sirkka Hämäläisen johdolla ehdotus, jonka mukaan pankit saivat kahdeksan miljardia markkaa valtion lisämenoarviosta. Näin pankkituki toimi: Veronmaksajat eli valtio otti korkealla korolla lainaa itselleen ja lainasi sen edelleen korottomasti konkurssin kynnyksellä heiluville pankeille. Pankkieliittiin silloin kuuluneet eivät voineet kuvitella pankkikriisiä hoidettavan julkisesti. Massiivisia luottotappioita tehneet pankit selvisivät vain pimeästi jaetulla piilopankkituella, Konttinen kirjoittaa.

Koivisto on Konttiselle laman kauko-ohjaaja tai maan lamakomitean puheenjohtaja, silloinen pääministeri Esko Aho sen sihteeri ja Iiro Viinanen rahastonhoitaja.

Nuori, nouseva tähti Björn Wahlroos kuului lama-ajan suorapuheisiin pankkiireihin. Hän piti vuonna 1992 kabinettipuheen, jota Koivistokin luonnehti pommiksi.

Nykyisin Sampoa johtavan upporikkaan Wahlroosin esitys koski tuolloin "roskakiinteistöjä", jotka oli saatava "roskapankkeihin" veronmaksajien laskuun.

Wahlroosin mukaan kiinteistöjen arvot tipahtaisivat 15 prosenttia vuonna 1992. Wahlroos laski, että pankkien tai pankkien vastuulla on kiinteistöomaisuutta noin 100 miljardin markan arvosta, jolloin 15 prosentin lasku merkitsi 15 miljardin markan katoamista pankkijärjestelmästä.

Kirjan loppuun Konttinen on liittänyt kuvauksen nykyhetkestä: Taas häiriöitä rahamarkkinoilla, kiinteistöarvojen romahduksia, pankkien pelastusyrityksiä ja kasvavaa uskonpuutetta. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen hilaa kasvuennusteita alaspäin, joko liikaa vai kertaluokkaa liian vähän?

Yritykset: 
Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Demagogi

Ja demarina kissanpäiviä Suomen Pankissa Tarja Halosen nimittämänä viettävät sen hallituksen valtiovarainministerit Liikanen ja Louekoski, eläkkeellä jo. Jälkimmäisen budjetille jopa toimittajat naureskelivat.

Rakennemuutos tuli ja aika monelle. Mauno Koivisto luuli vielä kaikenlisäksi olevansa talousmies.

Älkää ikinä antako talousasioita demareille!

tapio_o_neva

Suomen työväensäästöpankissa Suomen pankkia varten pätevöitynty Mauno Koivisto oli tieteelliseltä pätevyydeltää satamasosiologi.

Hänen tehtävänsä oli valvoa SDP:n tiedustelupalvelulle kommunistien puuhia Turun telakalla.

STS-kokemus teki hänestä pätevän Suomen pankkiin, minkä vuoksi hän ohjasi presidenttinäkin taloutta kauko-ohjaimella mennen niin pitkälle, että hän pyrki oikeuspoliittisella seminaarilla jopa vaikuttamaan Montesquen vallan kolmijako-opin vastaisesti myös tuomiovaltaan velallisia koskevissa asioissa.

Oikeuspoliittisen seminaarin pöytäkirjat on Suomessa salattu.

Penttijuhani

Se on tilanne Suomen konkurssista. Se liittyi muuten myös neuvostosysteemin luhistumiseen. Nuo pankkijutut olivat tärkeitä, ja siellä fakta oli Suomen pankin ammattijohtajan ero, kun varoituksia ei otettu huomioon. Sosionoomi Koivisto, ministerit Holkeri ja Aho esimerkiksi, olivat heppoista porukkaa noiden vuosien myllerryksissä. Ja paperit on pidettävä salassa, koska tämä asia, joka maan ulkopuolella tunnetaan, vahingoittaisi Suomen suurten johtaajien ja puoluetoimistojen asemia, jos koko karmeus selviäisi kansalaisille. Ja ei kai ent puoluesihteeri Liikasella tai sosialisoija Halosella taloudellisia komptensseja ole.
Esim puoluesihteerin on oltava fiksu, mutta se ei riitä raha- ja pankkiasioiden hallintaan, vain skandaalien salassa pitoon.

Kari Kivioja

Koivisto yritti sosialisoida. Koiviston menetelmänä oli ajaa talouelämä umpikujaan eli pyytämään sosilisointia. Yleinen talouspolitiikka oli kuin vihollimaan johtamaa. Koivisato olikin ihastunut Korpatsovin haaveelliseen kommunismiin. Sekin oli täysin epärealistista idealismia, sillä kommunismin ainoa perusta on reippaasti toimivassa Tsekan kekitysleiritoiminnassa. Viron vapautumista koivisto vastusti ja selitys oli sosialistin mieletön historian laki. Koivisto ei silloin vielä tiennyt, että sosialismi on raakalaismainen reitti maatalousyhteiskunnasta kapitalismiin. Ilmestä on, että Neuvostoliiton kapitalistinen vallankumous esti Koivistoa sosialisoimasta Suomea.

Pojurekku

Mutta eikös syksyllä 1989 Nalle Wahlroos kertonut Markkinointi&Viestintä -lehden kansikuvajutussa, että taloussyklien aika on ohi ja että nyt on keksitty sellainen systeemi, että nousukausi jatkuu loputtomiin. Mikä mahtoi olla puheen todellinen motiivi? Muutenkin on hyvä lueskella 80-luvun lopun Markkinointi&Viestintä-lehteä. Siellä on oikein hauskoja juttuja öky-johtajista, jotka lainarahalla ympäröivät itsensä loistoautoilla ja kalliilla merkkituotteilla. Siihen aikaa vähän jokainen luuli olevansa huippujohtaja ja talousasiantuntija, kun nousukausi veti pörssikursseja ylöspäin. Että siihen nähden tuntuu kummalliselta, että pankkikriisiin syypäiksi keksittiin pari sataa Säästöpankki Suomen luottamushenkilöä. Kyllä kai kaikki olivat mukana tuossa kultakuumeessa. Ja pitää todellakin muistaa, että pankit toimivat annetuissa olosuhteissa. Hallittu rakennemuutos karkasi käsistä. Lyötiin markkinat vapaiksi ja lopputulos onkin historiaa.

Demagogi

Tämä hassuhousu Wahlroos nyt kyllä korottaa itseään enemmän kuin ehkä todellisuus antaa aihetta.

Holkerin hallituksen munauksia paikanneesta Ahon hallituksesta on ehkä turha tehdä syntipukkia lamaan. 1992 pidetyt puheet olivat jo jälkiviisastelua.

Aho uhrasi poliittisen asemansa Suomen pelastamiseksi. Tässä hyvä referaatti
http://news.bbc.co.uk/2/hi/programmes/panorama/4476634.stm

Tuomiojakin vilahtaa kehumassa suomalaista sosiaaliturvaa!
(Watch programme kohdasta voit valita esitystavan Real tai mediaplayer)
Katso video jos haluat tietää noista ajoista eurooppalaisessa kontekstissä!
Ahon osuus alkaa n. 3/4 ohjelman osuuden kohdalta.

yrjor

-90 luvun vaihteen olosuhteista on kirjoitettu suhteellisen runsaasti. Varsinaiseen laman aiheuttajaan kirjoituksissa on puututtu vain pinnallisesti. Ymmärrän, että luotonannolla on ollut vahvat syynsä koko prosessissa. Luotonanto vaatii vastavuoroisesti kyseessä olevassa mittakaavassa tapahtuvaa varsin laadullista kysyntää.

näkemykseni on, että olosuhteisiin liittyy laajempi kausaalinen syy/seuraus tekijä. Olen päätynyt oman selvitykseni osalta teoriaan josta kirjoitan web kirjassani: http://www.yrjoreinikainen.fi/15._Yrittaja_exodus._Hallittu_rakennemuuto...

Tarkoitukseni on tuoda esille näkökulma tapahtuneeseen, en aio lähteä asiassa moniulotteiseen depattiin.

askoniskala

Konttisen kirja on mainio dekkari. Koko totuudeksi siitä ei pankkikriisin selittäjänä ole. Mutkia paikka paikoin on oiottu vähän liiankin kanssa, liiallisia yleistyksiä. Huolimatta siitä, että juonen kulku on ankkuroitu jo ennestään tiedossa oleviin faktoihin.

Gagarin

Kun asustelin ulkomailla niihin aikoihin, kuten nykyäänkin, oli mielenkiintoista seurailla kehitystä, jonka kulun pystyi havaitsemaan hyvin konkreettisesti satunnaisten Suomessa käyntien perusteella. Silloin, kun asuu jossain paikassa koko ajan ei huomaa muutoksia eikä osaa tulkita pieniä signaaleja oikein.
Ensinnäkin vuonna 1988 meni korkealla ja kovaa. Yhtäkkiä ihmettelin kuinka kaikki suomalaiset olivat rikastuneet. Kaikilla oli rahaa ostella veneitä, asuntoja ja tehdä lisäksi etelänmatkoja j.n.e. Ihmettelin mihin oli kadonnut perisuomalainen vakavamielinen säästäväisyys ja harkinta.
Sitten tapahtui jotain käsittämätöntä - Suomi revalvoi markan! Suomen valuutta oli ollut yliarvostettu jo muutoinkin, koska Suomi oli Japanin ohella maailman kalleimpia maita ja sitten markan arvoa nostettiin! Paavo Väyrynen oppositiosta käsin totesi silloin, että toimenpide oli "oikeansuuntainen, mutta riittämätön". Jokainen Suomessa oli siis samalla tavalla sokaistunut ja jalat irti maasta. Suomen bruttokansantuote per capita nousi öljymaita lukuunottamatta maailman toiseksi korkeimmaksi, Sveitsin jälkeen. Niin olivat "rikkaita" suomalaiset!
Kun taas kävin Suomessa heinäkuun lopulla 1990 iltauutisissa tuli lakooninen viesti: "Lisenssivirasto lopettaa vientilupien myöntämisen Neuvostoliittoon".
Sillä hetkellä Suomi menetti 30% ulkomaan viennistään. (Neuvostoliiton velka Suomelle oli kasvanut sellaisiin mittoihin, ettei Suomen valtio enää voinut jatkaa viejäyritysten saatavien rahoitusta).
Syyskuussa 1990 työttömyyskäyrä kääntyi yhtäkkiä jyrkkään nousuun. Lokakuussa kaikki puhuivat jo lamasta. Sirkka Hämäläinen totesi, että vahvasta markasta pidetään kiinni, vaikka "työttömyys nousisi 200.000:een".
1991 Suomen markka devalvoitiin alkukeväästä. Toimenpide oli "oikeansuuntainen, mutta riittämätön". Markka jouduttiin laittamaan kellumaan muutamaa kuukautta myöhemmin. Päätös tapahtui saman päivän iltana, kun Iiro Viinanen oli lyönyt TV- toimittajan kanssa tuhat markkaa vetoa siitä, ettei markkaa devalvoida.
Työttömyys nousi vuonna 1992 ensin 15%:iin, sitten kun työttömyysaste alkoi hujellella 20%:a työvoimaministeriö poisti tilastoista pitkäaikaistyöttömät ja virallinen työttömyysprosentti saatiin pidettyä 17 prosentin tuntumassa. Helsingissä oli kuitenkin vielä siinä vaiheessa normaali meiniki. Aleksin ja Kaisaniemenkadun kaupat olivat ennallaan, vaikka asiakasmäärä oli romahtanut. Joitakin uusia ilmiöitä oli sukeutunut: venäläiset ilotytöt ja suomalainen katuprostituutio - ilmiöitä, jotka olivat olleet täysin tuntemattomia 80-luvulla. Sinnikkäät pienyrittäjät maaseutupitäjiä myöten kalastelivat asiakkaita laittamalla tarjoilijat palvelemaan yläosattomissa aamu-yhdeksältä kaljan ostajia. Maa oli muuttunut täysin tuntemattomaksi. Olin kuin vieraalle planeetalle tullut. Itsemurhatilastot räjähtivät. Itsemurhia eivät tehneet pelkästään Ali-Melkkilä ja Kari Kairamo, vaan pienyrittäjien itsemurhaluku nousi kymmeniintuhansiin, vertailukohtaa saa hakea talvisodasta tai kapinan ajalta kuolonuhrien määrän suhteen.
Alkuvuodesta 1994 huomasin, että lama alkoi näkyä Helsingin katukuvassa toden teolla. Aleksin ja Kaisaniemenkadun kaupat olivat pääosin konkurssissa - tyhjjien ikkunoiden koristeena olivat tekstit: "Loppuunmyynti" tai "Liiketilaa vuokrattavana". Hotelleista sai huoneita tinkimällä aina 30%:iin normaalihinnasta. Ainoa valopilkku oli Nokian alkanut menestys matkapuhelinmarkkinoilla.
Vaikka kyseinen ilmiö vaikuttikin yksittäiseltä kuriositeetilta, sen varaan rakentui pitkälti Suomen uskomaton nousu lamasta. Siihen aikaan ei ollut vielä Kiina-ilmiötä, vaan Nokian alihankkijat olivat pääosin kotimaisia ja usko high techiin veti puoleensa lukuisia uusia yrityksiä, teknologian eri osa-alueille. Suomi ei enää hokenut vanhaa mandraansa "maa elää metsästä".
Vuonna 1995 alkoi aurinko taas paistaa ja oli tullut selväksi, että suomalaiset jälleen kerran olivat pystyneet ryhdistäytymään vaikeiden olosuhteiden aikana tavalla, jota on mahdotonta kuvitella hyvinä aikoina. Suomalaiselle synkkämieliselle kansanluonteelle on tyypillistä se, että vaikeat ajat kestetään jotenkin paremmin kuin hyvät ajat ja sellaisina aikoina ihmisten sinnikkyys, uhrautuvaisuus ja peräänantamattomuus - nimitettäköön sitä sitten suomalaiseksi sisuksi - on maailmassa vertaansa vailla. 1900-luvulla Suomessa tapahtui kolme "Suomen ihmettä". Ensimmäinen oli talvisota, toinen oli vuoden 1944 suurhyökkäyksen torjuntavoitto ja kolmas oli lamasta selviytyminen.

EdisPearl

Millä mandaatilla Wahlroos sepustaa tuollaisia juttuja..? Ei luultavasti millään.

Ei se riitä, että ottaa vastaan Ruotsin kuningasparin pinkeissä byysissa.

Toihan on aivan pelletouhua. Nuorina me kutsuimme tuollaisia ihmisiä täysin "pelleiksi".

Meitä on paljon, ja vaikuttajina meistä on suurin osa kuitenkin vielä elossa...ja vaikuttamassa.

"Did your money make you better......" Jos Nalle olet koskaan kuunnellut kunnon musaa, tässä oli vain pieni lainauss 10CC:ltä, Wallstreet Chauffer.....

Paitsi että se on todella hyvä biisi, minusta tulee sitä kuunnellessani aina jotenkin sinut mieleeni.

Kuuntele se nyt ensialkuun ja ala sitten miettiä vähän syvällisempiä....

-EP-

Pojurekku

Suomi oli todellakin tuntematon maa 90-luvun alussa. Jättityöttömyyden aikana töitä sai, jos suostui topless-karaoke-emännäksi. Muuta työtä ei ollutkaan tarjolla. Itse asiassa se oli hädänalaisen riistoa puhtaimmillaan. Missä ovat topless-paikat nyt?
Pienyrittäjyyskin eli. Miltei jokaisen huoltoaseman pihalla oli joku, joka kauppasi autoon turvamerkintää tai turvauria. Missä ovat nuo yrittäjät nyt?
Kirpputorit olivat pullollaan tavaraa, kun ihmiset koettivat realisoida omaisuuttaan.
Eräs australialainen opiskelija retkeili Suomessa kesällä 1994. Kun kerroin hänelle, että Suomen työttömyysprosentti on 20 ja että maassa on puoli miljoonaa työtöntä, hän kysyi, että miksi kansa ei mene kadulle mellakoimaan? Niin, miksi ei mellakoitu? Toimivatko yhteiskunnan turvaverkot? Ei muuten liene sattumaa, että juuri samoihin aikoihin tv alkoi lähettää ohjelmaa myös päiväsaikaan. Oli ajankulua.
Nousu alkoi näkyä vuonna 1995. Samana vuonna Suomi voitti jääkiekon MM-kultaa. Kansa sai syyn juhlia. Ehkä tästä vielä selvitään.
Suomi selvisi lamasta. Tai ainakin jotkut selvisivät. Lama-aikana hajonneiden perheiden lapset alkavat tulla aikuisikään. Vielä kytee pahaa oloa ihmisten sisällä.
Loppujen lopuksi se on kai ihan sama, kuka ne lamaan johtaneet virheet teki, sillä kansahan kaiken maksoi. Tärkeintä on se, että on otettu jotain opiksi. Että uskotaan se tosiasia, että taloudessa nousukautta seuraa aina laskukausi.

StaminaaPeliin

Kyllä kaikki merkit viittaavat siihen, että presidentti Mauno Koivisto oli varsinainen laman arkkitehti. Koivisto oli oppinut säännöstelutalouden metkut eikä käsittänyt rahamarkkinoiden vapautuksen vaatimia olosuhteiden muutoksia.

Presidenttinä ollessaan Koivisto edelleen johti Suomen Pankin operaatioita suvereenisesti. Vakaa ja vahva markka ajoi Suomen mielettömän kokoiseen velkavetoiseen nousukauteen. Pankit vielä itse riehaantuivat omasta ns kasinopelistään.

Lamaan johti lähinnä isojen yritysten maksuvaikeuksien kumuloituminen pankkien luottotappioiksi. Yksityisillä ihmisillä ja asuntovelallisilla oli vain marginaalinen merkitys lamaan ajautumisessa, mutta myöskin yksityiset ihmiset pistettiin säälimättömästi laman maksumiehiksi. Koko mahtava punapääomakin kaatui konkursseihin laman myötä. KOP oli punapääoman päärahoittaja. KOP kaatui punapääoman konkurssien mukana.

Koiviston on ollut varsinainen mestari omien jälkiensä ja mokiensa peittelemisessä. Ehkäpä tässä vähitellen alkavat asiat selvitä ja Koiviston megaluokan virheet paljastua.

295wwa

Joku sanoi Konttisen kirjaa dekkariksi. Luin nyt Salainen pankkituki -kirjan. Kyllä siinä enemmän tragedian piirteitä oli. Ne, joilla oli valtaa säätää lakeja, säätivät niitä edukseen ja ne, joilla oli omaisuutta, oli myös valtaa, myös tekivät kaikkensa säilyttääkseen vallan ja mammonan. Ns. tavallisille pankkilainan ottajille jäi luu kouraan.

askoniskala

Kyllä pankkikriisi oli tragedia. Konttisen kirjasta saa kuitenkin kuvan, että olisi ollut jonkinlainen salaliitto velallisten päänmenoksi.

Kirjassa on tietysti faktojakin. Mutta niiden väliset aukot on usein täytetty mielikuvituksella. Lukijoiden on niistä helppo hakea tukea omille kokemuksilleen. Pelkkä asia taasen olisi usein harmaan ikävystyttävä.

Koska hyvin suuri joukko joutui lamasta kärsimään ilman erityistä omaa syytään tuottamuksellisuuden mielessä, katkeruus on täysin ymmärrettävää. Mutta sen hyväksi käyttäminen kirjassa ja sen myynnissä on vähintään yhtä kyseenalaista kuin kirjassa kerrotut pankkien väärinkäytökset, joita niitäkin on tapahtunut.

Ostin kirjan valitettavasti turhaan - luullen sen antavan todella uutta tietoa.

Totta kai pankeissa tehtiin vääryyksiä esimerkiksi ajettaessa velkomuskanteita ja realisoitaessa asiakkaiden omaisuutta. Ne eivät kuitenkaan edustaneet välttämättä pankkien linjaa, vaan olivat yksityistapauksia. Aivan samalla tavalla kuin suurin osa ongelmiin joutuneista asiakkaista oli kunnollisia ihmisiä, poikkeuksina talousrikollisten pieni vähemmistö. Kuitenkin viimeksimainitut valtasivat aikoinaan mediassa otsikot. Miksiköhän?

Keskustelun ohjaaminen Konttisen jälkiviisastelevaan ja jopa asioita vääristelevään suuntaan ei auta ketään. Tarmo tulisikin suunnata siihen, että 90 -luvun tapahtumat eivät enää toistu.

Edelleenkin Keijo K Kulhan kirja Kuilun partaalla on puutteistaan huolimatta paremmin 90 -luvun todellisuutta kuvaavaa.

Konttisen kirja on siten enemmän dekkari kuin dokumentti.

attila

Todellakin , etteivät 90 - luvun tapahtumat toistuisi ?
Nehän toistuvat, tai paremminkin jatkuvat joka päivä.
Näin siinä mielessä , ettei tuolloin luotu valtarakennelma ja oikeudellinen käytäntö ole muuttunut.
Pankit voivat edelleenkin rikkoa sopimuksiaan ja esittää vaatimuksia mielin määrin.
Yrittäjät ovat pelastaneet itsensä sillä, etteivät ota velkaa , eli leikkaavat kasvuaan pelastaakseen oman ja perheensä perusturvallisuuden. Silti kuka tahansa juppi pankista voi pisteitä itselleen metsästäessään käyttäytyä kuin omistaisi oikeuslaitoksen. Ja niinhän se onkin. Mutta velaton on turvassa.