Lauantai 19.1.2019

Kirjailija Antti Nylén: Syytän kaikesta ihmistä

Jaa artikkeli:
Luotu: 
19.2.2008 14:46
  • Kuva: Savukeidas
    Kuva
    Antti Nylén

Englantilainen poplaulaja Morrissey on ollut tärkeä innoittajasi. Muistatko, milloin tai missä kuulit Morrisseytä ensi kerran? 



– Vuonna 1987 Venuksenkujalla Vantaalla.



Kirjasi kannessa on mahdollisesti Orleansin neitsyttä roviolla esittävä nuori nainen, jolla on korvissaan valkoiset iPodin
 kuulokkeet. “Bigmouth Strikes Again” -laulun liveversiossahan Morrissey
laulaa Jeanne D’Arcista: "As the flames rose / to Roman nose / her
iPod started to melt." Onko näillä asioilla mitään yhteyttä
toisiinsa?

– Viittaussuhde on suora ja avoin. Varastan Morrisseylta aina kun vain voin. Kannen estetiikka on matkittu Smiths-levyjen kansista. Kuva on Robert Bressonin elokuvasta ”Le Procès de Jeanne d’Arc”, joka on
maailman kauneimpia elokuvia.


Ovatko katolisuus ja feminismi ristiriidassa keskenään?



– Eivät... En oikein ymmärrä kysymystä. Olen varastanut myös feministeiltä kaikenlaista, mutta en oikein tiedä, mitä feminismi virallisesti tarkoittaa, tai tarkemmin, miten se eroaa yleisestä humanismista, jota
en tunnusta. Sukupuoliero on minusta surullinen tosiasia, ei spekulaation aihe. Mutta jos kysymys viittaa niihin hokemiin, että p. Marian kunnioituksen traditio on verhottua naisten alistamista, en ehkä kykenisi kyllin selvästi ilmaisemaan ihmetystäni ja ylenkatsettani
 suhteessani aiheeseen.



Mitä mieltä olet Richard Dawkinsin ja muiden muodikkaiden skeptikkojen ajatuksista? Oletko tutustunut niihin?



– Onnettomia tosikkoja ja tylsimyksiä. Sanon tämän tutustumatta teoksiin;
retostelevathan hekin uskontoa, josta eivät ymmärrä mitään.
”Uskonnoton” on minun sanakirjassani samanlainen sana kuin ”koditon” ja ”lukutaidoton”.

Onko kukaan vihastunut kirjastasi?

– Ei minun tietääkseni.

Helsingin Sanomat kirjoitti kirjastasi: ”Tekstien kohteena ovat
 erityisesti suuret ikäluokat, jotka ovat Nylénin mukaan jättäneet
 maailman selvitystilaan kasvun ideologiallaan”. Markku Paasonen tekee
arviossaan kirjastasi sukupolvikysymyksen. Mitä ajattelet ajatustesi palauttamisesta sukupolvien välisiksi?

– Ei tästä sukupolviasetelmasta ole mihinkään. En käytä sitä. Syytän
kaikesta ihmistä yleensä, ”tätä rosvoa ja tunaria”.


Sinulle myönnettiin hiljattain Kalevi Jäntin palkinto (15 000 euroa). Olet myös ehdolla Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon
 saajaksi. Yllättikö myönteinen tunnustus?

– Odotin kyllä ristiriitaista palautetta, ylistystä joiltakin,
epäluuloista ihmettelyä toisilta. Esseemuodon käyttäminen tällä tavalla
vapaasti ja vastuuttomasti ei ole kovin yleistä, ja kirja pakottaa miettimään, kuinka ”tosissaan” kirjoittaja on. Kirja pakottaa valitsemaan puolensa. Tällaistahan kukaan ei mieti romaania lukiessaan,
vaikka kirjallisessa mielessä kysymys on samasta: kuvittelusta, älystä,
viettelystä, ilmaisusta.


Henkilöt: 
Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli: