Sunnuntai 20.1.2019

Teatteriarvio: Kirjallista teatteria Ahti Karjalaisesta

Jaa artikkeli:
Luotu: 
9.3.2008 18:33
  • Kuva: Kai G. Baer
    Kuva
    Antti Laukkarinen ja Piia Soikkeli

Juha Hurmeen kirjoittama ja ohjaama Ahti Karjalainen – elämä ja teot – alkoholipoliittinen puolitrilleri luottaa siihen, että kahden kauden pääministerin ja pitkäaikaisen ulkoministerin Ahti Karjalaisen (1923−1990) julkinen kuva on yleisölle tuttu.

Esityksen fragmentaarisuus antaa vapauden rakentaa palasista ristiriitaisemman ja täydemmän henkilön. Kekkosen varjoon jääneenä, tiukan paikan tullen romahtavana poliitikkona muistettu mies saa muitakin ulottuvuuksia. Käsiohjelmassa Hurme kiittää Kukka-Maaria Karjalaisen isästään kirjoittamaa kirjaa Isä (1998).

Isästä on Saara Kesävuori tehnyt aikaisemmin dramatisoinnin, jota esitettiin Helsingin Kaupunginteatterissa vuonna 2001. Teatteri Telakalla nähdään kirjallinen esitys, jossa tekstimassalla ja anekdooteilla herätellään katsojien lähihistorian tajua.

Kotimaisella teatterikentällä tuskin on Hurmeen veroista kotimaisen kirjallisuuden kiteyttäjää. Häntä kiinnostaa myös historian kertominen toisin; tutkimuksen rinnalle tarvitaan taidetta, joka kyseenalaistaa kylmän faktatiedon. Loistavasti tämä on onnistunut esimerkiksi Teatteri Telakan Saunatrilogiassa ja palkitussa Nelostie-näytelmässä. Silti juuri historian käsittelyyn kulminoituvat Hurmeen uusimman esityksen ongelmat.

Kukka-Maaria Karjalaisen teos syntyi halusta näyttää poliitikon toinen puoli. Alkoholisoitunut Karjalainen joutui elinaikanaan julkisuuden riepottelemaksi. Tyttären silmissä isässä oli paljon muuta. Ahti Karjalainen – elämä ja teot asettaa Karjalaisen heti alussa ristipaineisiin, jotka eivät koko esityksen aikana hellitä.

Telakan ullakkomaisessa esitystilassa vihjeet tulevat liki; vuoden 1961 noottikriisi, joka keskeytti Hawaijin-matkan, näkyy lavastuksen palmussa ja hiekkarannassa. Kekkonen kuvataan pullistelijana. Mainio ratkaisu on se, että Kekkosta näyttelee Tanjalotta Räikkä, joka jo pelkästään olemuksellaan pystyy kritisoimaan esittämäänsä äijäilyä.

Markku Mäkirannan näyttämökuvan yksityiskohdat koukuttavat. Valoratkaisut saavat tilasta yllättävän paljon symboliikkaa irti. Samoin näytelmässä koskettavat eniten kohdat, joissa Ahti Karjalaista lähestytään vertauskuvien avulla. Karjalaisen uskontosuhdetta hyödynnetään liikuttavasti muun muassa pääsiäiseen sijoittuvassa kohtauksessa, joka sisältää ikään kuin koko esityksen pienoiskoossa. Hilpeässä tragediassa ei muutenkaan pilkata poliitikkoja. Politiikka voi olla likaista maatuskaleikkiä idänsuhteilla, mutta poliitikot ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Kunnioittava sävy estää esitystä luisumasta kyyniseksi.

Ahti Karjalaista näyttelee miellyttävän peruskarismaattinen Antti Laukkarinen, jonka Ahdissa on hyvin paljon idealismia, intoa, nuoruutta ja vilpittömyyttä. Niiden kylkiäisenä häntä riivaa myös kunnianhimo. Ahti Karjalaisen persoonaan Laukkarinen onnistuu saamaan ristiriitaisuuksia, mutta kovin helposti se ei käy. Ahdista näkyy usein vain yksi puoli kerrallaan. Se johtuu paljolti tekstin tavasta poimia vain väläyksiä.

Ahdin kohtaukset Kukka-tyttären (Piia Soikkeli) kanssa kantavat hyvin, ja niiden vähäisyys mietityttää. Piia Soikkelin ja Laukkarisen löytämä yhteys muodostuu monin paikoin kiinnostavammaksi kuin alkoholismin käsittely Petri Mäkipään sinänsä hauskan Viina-hahmon avulla.

Kirjallisen teatterin vahvuudet ovat sen kyvyssä pelata viittaussuhteilla Suomen lähihistoriaan ja nykypäivän sananvapausasioihin lähes loputtomasti. Tulkinta-avaruutta löytyy. Esitys on parhaimmillaan politiikan absurdien puolien suvereenissa käytössä.

Puolueen ideat ja aluepolitiikka väännetään kirjaimellisesti rautalangasta, mutta varsin hykerryttävästi. Niistä Hurme rakentaa humaaneja väitteitään, joita sävyttää katkeruus ja vihamielisyyskin. Sellaisia tunteita Ahti Karjalaisen tapaisen herkän ja kunnianhimoisen miehen elämänkulun seuraaminen aiheuttaa.

Työryhmä:

Ahti Karjalainen – elämä ja teot
Kantaesitys Teatteri Telakalla 7.3.2008
Ohjaus ja käsikirjoitus: Juha Hurme
Lavastus: Markku Mäkiranta
Valosuunnittelu: Nadja Räikkä ja Annariina Ruuskanen
Puvustus: Ulla-Maija Peltola
Musiikki: Arto Piispanen
Rooleissa: Antti Laukkarinen, Tanjalotta Räikkä, Petri Mäkipää ja Piia Soikkeli

Jaa artikkeli: