Lauantai 17.11.2018

Gullichsen hylkäsi Bonkin

Jaa artikkeli:
Luotu: 
4.4.2008 18:09
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
  • Kuva
  • Kuva

Alvar Gullichsen piti debyyttinäyttelynsä lähes 20 vuotta sitten Krista Mikkolan galleriassa ja on nyt palannut takaisin pidettyään välillä yksityisnäyttelynsä Anhavalla. Ympyrä sulkeutuu.

– Sain taidemaalarin koulutuksen. Aloitin taidemaalarina. Bonk-projektikin tavallaan lähti maalauksesta, töiden hahmot pomppasivat ulos maalauksista ja alkoivat elää kolmiulotteista elämää. Mutta nämä näyttelyn maalaukseni eivät sitten ole mitään Bonk-maalauksia. Olen hylännyt Bonkin.

Bonk elää nyt museossa Uudessakaupungissa. Gullichsen palaa sen pariin, jos haluaa joskus, mutta ei nyt.

Gullichsen ei ole pitänyt yksityisnäyttelyitä Helsingissä moneen vuoteen. Maalausprosessi, paluu maalaukseen, on ottanut aikansa. Nyt prosessi on nähtävissä kahdessa näyttelyssä Helsingissä. Uusimmat työt ovat esillä Krista Mikkolan galleriassa ja vähän vanhempia maalauksia on Itäkeskuksessa Stoassa, kummassakin noin 50.

Jos taiteilijan etunimi on Alvar Aallon mukaan ja sukunimi Gullichsen, isä tunnettu arkkitehti, isoäiti Maire Gullichsen ja lapsuuden virikemaisema Villa Mairea, suhde modernismiin epäilemättä ei ole ollut 80-luvulla aloittelevalle taiteilijalle helppo. Mietin matkalla haastatteluun, ettei tämän ajatuksen ilmaiseminen ole korrektia, mutta Gullichsen sanookin sen itse:

– Bonk oli minun kapinani omaa esteettistä perintöäni kohtaan. Halusin luoda sarjakuvamaisia, groteskeja hahmoja, joilla on peput ja fallokset. Imagoni Bonkina oli kuitenkin pelkkää pintaa, olen henkeen ja vereen maalari ja maalaukseni ovat Bonkin vastakohta. Niissä en enää kapinoi, vaan ne ovat prosessi ja siinä prosessissa haluan olla avoin.

– Luonnettani kuvaa että kapinoidessanikin olen halunnut esittää asiat esteettisinä ja viimeisteltyinä, Gullichsen lisää.

Gullichsen pitää maalauksessa itselleen tärkeämpänä itse prosessia kuin lopputulosta. Prosessi alkaa kankaan pohjustuksesta, ja ”gesson leveät vedot kankaalla alkavat määritellä tulevaa maalausta”.

– Maalaus on minulle hidas prosessi, teen useita töitä rinnakkain. Olen halunnut antaa teoksille aikaa materialisoitua ilman että puutun siihen prosessiin. Olen koettanut kasvattaa intuitiota, olla määrittelemättä töitä liian aikaisin. Ego haluaa hallita, palkinnon ja tuloksia. Tässä olen joutunut kesyttämään egoa ja antanut prosessin edetä niin, ettei ollut horisonttia näkyvissä lainkaan, Gullichsen kuvailee.

Oleskelu Afrikassa Villa Karossa oli Alvar Gullichsenille, kuten monelle muullekin siellä vierailleelle taiteilijalle ratkaiseva, varsinkin uudelleen orientoitumisessa.

– Modernismi on velkaa Afrikalle, arkkitehtuuri ja taide. Afrikka tulee esiin töissäni jatkuvasti, vaikken sitä ajattelisikaan.

Gullichsenin prosessinomainen, ekspressiivinen maalaustapa näkyy Krista Mikkolan gallerian näyttelyn noin 50 työssä. Maalaukset ovat maisemia, sisäisiä ja ulkoisia, jotkut pitävät sisällään maiseman maisemassa. Nyt Gullichsen maalaa sovussa kulttuuriperintönsä kanssa ja antaa sen virrata maalauksiinsa. Värimaailma on rikas, tunnelma tihentynyt ja suhde välineeseen kiihkeä, miltei paatoksellinen.

Gullichsen jatkaa kuitenkin myös muuta kuin maalausta. Ensi kesänä Porin jazzien yhteydessä Noormarkussa esitetään Kimmo Hakolan ooppera Antti Ahlströmistä. Libretto on Antti Tuurin ja Alvar Gullichsen tekee oopperaan visualisoinnin.

Galleria Krista Mikkola, Neitsytpolku 9. Alvar Gullichsenin maalauksia 4. toukokuuta asti.

Paikat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Demagogi

Olen sitä ikäpolvea että BONK huvitti. Harmi ja onni oli, etten ollut asemassa ostamaan aulataidetta yritykseen. Olisin valinnut jonkin BONKin "neuvostokoneen".

Kun taiteilija lähtee omaperäiselle linjalle, on ilmaisun genren muuttaminen sitten varmaan vaikeaa, etenkin jos nimi on tullut yleisölle tutuksi tuolta omaperäiseltä linjalta.

Uusikaupunki on hieno kaupunki. Lienee kaupunkikuvaltaan suomalaisin ja hyväkuntoisin ennen betonielementtirakentamista. Paitsi onhan siellä ne pakolliset pellervolaisen osuuskaupan tabernaakkelit.

Se nyt sitten pitäisi taiteilijan ryhtyä suureksi taiteilijaksi, että voitaisiin puhua taiteilijan eri aikakausista tai eri suuntauksista.

Onnea ja menestystä - minua on ainakin BONK jossain vaiheessa koskettanut.

EdisPearl

Siinä todella osuva nimi Alvar Gullichsenin aikaisemmalle taiteelliselle suuntautumiselle.

Nyt näyttää siltä noita kuvassa olevia teoksia katsoessani, että onkohan Alvar käväissyt pikku "tripillä"? (70-luvun slangia)

Ainakin voi todeta, että "Beautiful Colours".........

-EP-

Liike

Ensimmäinen hyöty oli Alvar Gullichsenin pääsy tunnetuksi taiteilijana.

Toinen hyöty oli minulle auennut mahdollisuus piikitellä tuttua insinööriä huonosti suunnitelluista koneista nimittämällä niitä Bonk-koneiksi (jota hän ei ymmärrettävästi pitänyt läheskään yhtä hyvänä vitsinä kuin minä).

Ehkä Bonk-teemaa, joka koostui tekijän (käytännössä tekijöiden) kuvitteellisella historiikilla yhdistämistä eri ilmaisumuodoista, ei pitäisi verratakaan maalauksiin. Ei aikaisempiin eikä nykyisiin.

Kiitokset sivumennen uusisuomi.fi:lle hyvästä teknisestä toteutuksesta taidekuvien lähennyksessä ja loitonnuksessa tässä ja muissa vastaavissa jutuissa.

Paulan alustuksen yhteydessä esitellyistä kahdesta teoksesta en paljoa pidä. Alemman värimaailma on mielenkiintoisempi, mutta symboliikan ajatus ei minulle avaudu, jos maalauksessa sellaista on. Valkoisista kentistä tulee mieleen tutun taidekauppiaan kertomus, jonka mukaan hyvin tunnettu suomalainen taidemaalari pyysi häntä itse korjaamaan siveltimellä kankaan kokonaan maalittoman kohdan, jota maalauksen ostanut asiakas oli ihmetellyt.

Ehkä afrikkalainen yksioikoisuus ja räikeys ei kuitenkaan sytytä kovin montaa suomalaista.